"vauvalle tarkoitettu äidinrakkaus suuntautuukin epiduraaliin" siis mitä???

Jos on kokenut synnytyksessään sellaisia kamaluuksia joihin ei ole koskaan elämässään törmännyt, siis sellaista kipua ja paniikkia, ja sitten on siihen epiduraalin ottanut, lopulta sektionkin kokenut, sen jälkeen yökaupalla imettänyt rinnat verillä ja metsästänyt lisämaitoa, niin sitten kun siihen tulee vielä joku orgasmisynnyttäjä sanomaan että kuule, sun äidinrakkaus ei nyt ole ollut oikeanlaista, niin ei voi väittää etteikö se satuttaisi aika pahasti.

Jos on kokenut synnytyksessään sellaisia kamaluuksia joihin ei ole koskaan elämässään törmännyt, siis sellaista kipua ja paniikkia, ja sitten on siihen epiduraalin ottanut, lopulta sektionkin kokenut, sen jälkeen yökaupalla imettänyt rinnat verillä ja metsästänyt lisämaitoa, niin sitten kun siihen tulee vielä joku orgasmisynnyttäjä sanomaan että kuule, sun äidinrakkaus ei nyt ole ollut oikeanlaista, niin ei voi väittää etteikö se satuttaisi aika pahasti.

sijantipaikkoja ruotimaan? Sen parin tunnin takia synnytyksen jälkeen? Vai miten pitkään näillä vauvoilla on elämän edelllytykset pilalla sen takia että äiti erehtyi siitä mitä kiittää hyvistä fiiliksistään?

ja pakko kommentoida etenkin jonkun väitettä siitä että lääkärit suosittelevat puudutuksia, etten usko lääkäreiden olevan ykskantaan tätä mieltä. Erityisesti epiduraalipuuduksissa on riskinsä eivätkä ne aina edes onnistu.

Ja totta että on olemassa synnytyksiä joissa äiti on luontaisesti tilassa, euforiassaan, jolloin hän hallitsee synnytyskipuaan.

Selkäpuudutuksista on toisinaan jopa selvää haittaa jos ne ovat viellä ponnistusvaiheessa vahvasti päällä, tällöin äidin voi olla vaikeaa löytää ponnistussuuntaa.

Näissä asioissa on montaa eri mielipidettä ja näin ammatilaisena pyrin kuuntelemaan ja tukemaan jokaista synnyttäjää yksilöllisesti. -Kätilö-

Jos on kokenut synnytyksessään sellaisia kamaluuksia joihin ei ole koskaan elämässään törmännyt, siis sellaista kipua ja paniikkia, ja sitten on siihen epiduraalin ottanut, lopulta sektionkin kokenut, sen jälkeen yökaupalla imettänyt rinnat verillä ja metsästänyt lisämaitoa, niin sitten kun siihen tulee vielä joku orgasmisynnyttäjä sanomaan että kuule, sun äidinrakkaus ei nyt ole ollut oikeanlaista, niin ei voi väittää etteikö se satuttaisi aika pahasti.

No on teillä itsetunto matalalla, jos "sattuu niin pahasti" että joku kirjoittaa oman mielipiteensä jonnekin.. Mitä väliä sillä on mitä joku henkilö ajattelee, jos te tiedätte kuinka tunnetta vauvanne kohtaan ja tiedätte että kaikki on mennyt hyvin?

Synnytyjsiin "pettyy" vain, jos on ITSE asettanut mielessään tietyt odotukset. Ei siihen muiden kirjoittelu tai sanat vaikuta.

vuotta joista ehkä neljäkymmentä vuotta (30? 20?) kivunlievityksen kanssa. Kumma kyllä näinä 199 960 luomusynnytyksen vuotena ei ole ihmiskunnassa päässyt syntymään käsitystä ihanista euforiasynnytyksistä, jotka nyt on perimätiedon mukaan pilattu inhottavilla ediduraaleilla, jotka estävät äidinrakkauden. Itse asiassa päinvastoin tänä aamuna juuri aamuteeveessä joku kirjan kirjoittanut opettaja sanoi että lasten oikeuksien kanssa on lähdetty siitä ettei niitä saa tappaa jos siltä tuntuu, kuten jossain antiikin Kreikassa. Vasta viime vuosina on tultu siihen että lasta on alettu kuuntelemaan perheen jäsenenä (ja siinä tietty jotkut menee jo vähän liian pitkällekin).

Länsimaissakin ON ollut käsitys synnytyksen mielihyvämahdollisuuksista. Vastapainona on ollut paljon kokemuksia kuolleista tai vammautuneista vauvoista ja äideistä, joten synnytykseen on syystäkin suhtauduttu myös pelolla. Kun synnytys siirtyi sairaaloihin, onnistuttiin kuolleisuutta ja vammautumista radikaalisti vähentämään, mutta sairaala ympäristönä ei tukenut euforista synnytystä, joten se puoli pikkuhiljaa unohtui. Puudutteiden tullessa kuvaan tilanne oli jo erilainen. Vasta viime vuosina on löydetty uudestaan naisten synnytysvoimat ja mahdollisuudet ja nykyään onkin paljon haatetta siinä, kuinka synnytyksissä voitaisiin yhdistää molempien näkökulmien hyvät puolet ja karsia huonoja.

Synnytyjsiin "pettyy" vain, jos on ITSE asettanut mielessään tietyt odotukset. Ei siihen muiden kirjoittelu tai sanat vaikuta.

Mutta rakastan lastani yli kaiken ja kyllä muhun sattuu jos annetaan ymmärtää että olen epiduraalillani antanut sille jotenkin huonon alun, vaikka en ymmärrä miten olisin voinut kestää ilman epiduraalia.

jonka loppuaika oli kaikista tunnottomin (kiitos spinaalipuudutuksen). Täydellisen kivuttomuuden (siis kivutonta oli viimeiset 1,5h, sitä ennen tuntikaupalla suoraa huutoa "keinotekoisessa" synnytyksessä) ansiosta pystyin ponnistamaan todella tehokkasti ja keskittymään syntyneeseen vauvaan heti.

Synnytyjsiin "pettyy" vain, jos on ITSE asettanut mielessään tietyt odotukset. Ei siihen muiden kirjoittelu tai sanat vaikuta.

Mutta rakastan lastani yli kaiken ja kyllä muhun sattuu jos annetaan ymmärtää että olen epiduraalillani antanut sille jotenkin huonon alun, vaikka en ymmärrä miten olisin voinut kestää ilman epiduraalia.

Sinä et ole antanut epiduraalilla lapsellesi huonoa alkua. Oletko jo lukenut uusimman kirjoitukseni?

Jos olet ymmärtänyt noin kun sanot, kyse on siitä, että olet ymmärtänyt niin. Pyrin ilmaisemaan itseäni mahdollisimman selkeästi, mutta näissä asioissa väärinkäsityksiä syntyy oikeastaan aina. Ovat niin herkkiä asioita. Ei se mitään. Sitten yritän kirjoittaa uudestaan ja selkeämmin.

Synnytyjsiin "pettyy" vain, jos on ITSE asettanut mielessään tietyt odotukset. Ei siihen muiden kirjoittelu tai sanat vaikuta.

Mutta rakastan lastani yli kaiken ja kyllä muhun sattuu jos annetaan ymmärtää että olen epiduraalillani antanut sille jotenkin huonon alun, vaikka en ymmärrä miten olisin voinut kestää ilman epiduraalia.

Annetaan ymmärtää kenelle? Eikö sinun tunteesi ole se merkitsevin. Sinun ja lasten isän. Luuletko että noita blogeja lukee sun tuttavat ja sukulaiset tai mies? Niitä lukee joku pieni määrä odottavia naisia tai äitejä, joilla on jo muodostunut käsitys kaikesta.

Tuollainen loukkaantuminen on niin turhaa ja pientä, että unohda nyt moiset ja laita omat tunteesi päällimmäiseksi.

Jos sinä sanoisit että luomusynnyttäjät on huonoja äitejä, niin luuletko että joku loukkaantuisi ja "pahoittaisi mielensä tai pettyisi äityiteensä"? Ei. He tietävät olevansa oikeassa ja ovat varmoja tunteistaan, ja niin pitäisi sinun ja muidenkin äitien olla.

se että ne joilla jo muutenkin on ollut helppoa saa vaan lisää suitsutusta ja kiitosta ja ne jotka on käyneet läpi helvetin saa kuulla olevansa huonoja synnyttäjiä ja lapsikin jää ilman sellaista rakkautta kuin synnytyksessä kuuluisi. Mutta sellasta tää elämä kai sitten vaan on.

Synnytyjsiin "pettyy" vain, jos on ITSE asettanut mielessään tietyt odotukset. Ei siihen muiden kirjoittelu tai sanat vaikuta.

Mutta rakastan lastani yli kaiken ja kyllä muhun sattuu jos annetaan ymmärtää että olen epiduraalillani antanut sille jotenkin huonon alun, vaikka en ymmärrä miten olisin voinut kestää ilman epiduraalia.

Sinä et ole antanut epiduraalilla lapsellesi huonoa alkua. Oletko jo lukenut uusimman kirjoitukseni? Jos olet ymmärtänyt noin kun sanot, kyse on siitä, että olet ymmärtänyt niin. Pyrin ilmaisemaan itseäni mahdollisimman selkeästi, mutta näissä asioissa väärinkäsityksiä syntyy oikeastaan aina. Ovat niin herkkiä asioita. Ei se mitään. Sitten yritän kirjoittaa uudestaan ja selkeämmin.

Voi herranlettas. Eikö blogin idea ole esittää omia mielipiteitä? Ei joka sanan kohdalla voi miettiä miten joku sen tulkitsee! Ei tarvitse muuttaa tekstejä. Ihmisten pitäisi muuttua itsevarmemmiksi.

http://doulaelisa.vuodatus.net/

se että ne joilla jo muutenkin on ollut helppoa saa vaan lisää suitsutusta ja kiitosta ja ne jotka on käyneet läpi helvetin saa kuulla olevansa huonoja synnyttäjiä ja lapsikin jää ilman sellaista rakkautta kuin synnytyksessä kuuluisi. Mutta sellasta tää elämä kai sitten vaan on.

En ole pettynyt synnytykseeni koska en oikeasti mitään odottanut, tavoite saavutettin ja se oli terve vauva ja äiti. Se mihinkä olen pettynyt on se että mun kamalat kokemukset tekee musta lisäksi jotenkin huonomman muitten silmissä. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Kyllä mäkin ennen synnytystä paljon mietin asioista, luin synnytyskertomuksia ja juttelin ihmisten kanssa, ja kyllä moni sanoi että olivat etukäteen päättäneet pyytää epiduraalia. Yksikin sanoi, että ei niin kovin sattunut ja eteni ihan ok, mutta halusi kuitenkin epiduraalin ja sen saatuaan sitten nukkui pari tuntia. Minä vähän ihmettelin, että nukkumaanko sinne synnytykseen pitää päästä, tuossa ei ollut takana mitään vuorokausien synnytystä vaan viitisen tuntia muistaakseni. Kyllä kai se on nousemassa kohtuullisen rutiiniksi toimenpiteeksi Suomessa, sitten vauhditetaan oksitosiinilla jne. En itse miellä olevani puudutuksia vastaan kuitenkaan.



T: 28

tosin pakosta koska ovat olleet sen verran nopeita ettei mitään ole keritty antamaan. Nopeudesta huolimatta olisin niin mielelläni ottanut kipulääkettä jos se olisi ollut mahdollisuus. eipä kyllä ollut mitkään äidinrakkaudet mielessö siinä vaiheessa kun oksenteli kivun takia.

Kolme lasta ja kaikki luomuna synnytetty sen takia kun on nopeesti tulleet, mikään oma valinta ei ole ollut toi luomuilu ja varmasti olisin ottanut kivunlievityksen jos sitä olisi keretty antamaan.

Voi herranlettas. Eikö blogin idea ole esittää omia mielipiteitä? Ei joka sanan kohdalla voi miettiä miten joku sen tulkitsee! Ei tarvitse muuttaa tekstejä. Ihmisten pitäisi muuttua itsevarmemmiksi.

Jos minä haluan, että asiani ymmärrettäisiin kuten minä sen tarkoitan, niin silloin sillä on väliä kuinka minä sen sanon. Jos sitä ei ymmärretä oikein, saattaa ilmaisussani olla vikaa.

Doula Elisa

mistä tulee ihmisen pelko synnytystä kohtaan!! Ihminen on eläin. Eläimet synnyttävät nopeahkosti, lähes äänettömästi ja stressissä voivat siirtää synnytyksen etenemistä esim. mahdollisen pakenemisen edessä. Vrt. pelko->stressi->synnytyksen viivästyminen.



Meidän luolamiesajoista ei ole juurikaan kulunut aikaa mutta synnytyksestä on silti tehty asia, joka länsimaisella ajatusmallilla toteutettuna olisi johtanut ihmisrodun kuolemaan jo aikaa sitten. Pedot olisivat ensimmäisenä syöneet puskassa rääkyneen synnyttäjän :D



Mihin siis on kadonnut ihmisen kyky synnyttää.



Sairaalat vähentävät äitien ja lasten kuolleisuutta, kyllä mutta lähinnä hygienian, ei puudutuksen ansiosta.



Ennenvanhaa länsimaisissa sairaaloissa synnyttävä äiti lääkittiin ponnistusvaiheessa lähes tajuttomaksi, sidottiin sänkyyn ja ponnistuskyvyttömän äidin lapsi piti "auttaa" maailmaan pihdeillä. Mahtavaa.



Niin, alkuun palatakseni, mistä tämä synnytyspelko tulee?



No aikamme sovinistisesta, naista alistamaan ja hallitsemaan pyrkivästä uskonnosta, jonka tunnetuimpiin lauseisiin kuulunee "kivulla ja tuskalla on sinun lapsesi synnyttämän". Jumalan lempeä kosto liian uteliaalle Eevalle.



Ennen saatettiin tämän lauseen perusteella jättää jo valmiiksi puolikuoliaaksi peloteltu synnyttävä nainen humalaisen puoskarin huomiin. Mikäs olisi sen tehokkaampi tapa alistaa naista, kuin pelotella ja syyllistää hänet nöyrtymään väistämättömän mutta täysin luonnollisen tapahtuman avulla.



Miettikää ensin mistä pelkonne syntyy ja sen jälkeen miettikää minkälaisiin ongelmiin se on johtanut.

epiduraalia kuuden tunnin sisällä saaneena on seurausta sille, että pystyn kirjoittamaan tätä tässä nyt ja minulla on terve lapsi, joka lähti tänä aamuna kouluun.

En ole pettynyt synnytykseeni koska en oikeasti mitään odottanut, tavoite saavutettin ja se oli terve vauva ja äiti. Se mihinkä olen pettynyt on se että mun kamalat kokemukset tekee musta lisäksi jotenkin huonomman muitten silmissä. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Äitejä kritisoidaan aina ja moni syyllistyy syyllistämättäkin. Äitiys on vaikea laji. Minä toivon, ettei kukaan sinua (tai ketään muutakaan) pitäisi huonompana epiduraalin takia, mutta valitettavasti paljon ihmiset hutkivat tutkimatta. Se on epäoikeudenmukaista, mutta ei sitä oikein saa tästä maailmasta pois.

Hienoa, että tavoitteesi synnytykselle saavutit ja harmi, että synnytys oli sinulle edes osittain kamala kokemus. Olen varma, että kuitenkin teit parhaasi niillä tiedoilla, voimilla ja kyvyillä, joita sinulla silloin oli ja sen enempää ei voi keneltäkään pyytää.

Doula Elisa

että ennenaikoina äidit hyvästelivät perheensä ennen synnytystä. Ja kyllähän äitikuolleisuus olisi synnytyksissä iso jollei olisi länsimaista teknologiaa apuna. Mutta ennenkuin ollaan siinä pisteessä että otetetaan lääketieteen keinot apuun, monet äidit on silti ihan se saman synnytyksen edessä joka olisi entisaikaan päättynyt kuolemaan. Eikä ne ole nykyäidillekään helppoja keikkoja! Harvoin synnytykseen varmaankaan kuollaan niin että kaikki menee kuin rasvattu ja on euforiat ja orgasmit ja sitten boom, kuolema tulee. Kyllä se synnytys on ollut monella aikaan kuolleella takuulla aika kauhea koko ajan, ja sen saman kauheuden joutuu nykyäiti kokemaan, miinus ettei henki lähde, kun kerran on sektio käytössä. Ja nyt on epiduraalikin sitten auttamaan sietämättömissä tuskissa.



Niin että minusta on jotenkin kohtuutonta kirjoitella ivalliseen sävyyn miten äidit rakastaa lapsen sijaan puudutetta tai anestesialääkäriä jos lääkäri on äidin mieleen. Minusta se on rienausta ja tuntuu melkoisen kurjalta.