"vauvalle tarkoitettu äidinrakkaus suuntautuukin epiduraaliin" siis mitä???

Ymmärrän kyllä, että monet haluavat puudutuksia synnytyksessä eivätkä pidä niin tärkeänä, että kaikki luonnon tarkoittamat hormoni- ja muut vaiheet synnytyksessä toteutuvat.



Mutta itse pidän sitä tärkeänä, miksen ottaisi luonnon tarkoittamaan oksitosiinihyökyä vastaan jos vain voin, pilaamatta kokemusta turruttavalla lääkityksellä joka vaikuttaa myös vauvaan (vaikka vähän! ehkä olen hifistelijä tässä asiassa mutta on sitä tyhmemmissäkin jutuissa pyritty täydelliseen).



Siksi tällainen doula olisi minulle arvokas, hän tsemppaisi minua juuri oikein.

tosin pakosta koska ovat olleet sen verran nopeita ettei mitään ole keritty antamaan. Nopeudesta huolimatta olisin niin mielelläni ottanut kipulääkettä jos se olisi ollut mahdollisuus. eipä kyllä ollut mitkään äidinrakkaudet mielessö siinä vaiheessa kun oksenteli kivun takia.

tyhjänpäiväistä höpinää. :) Siihen on syynsä, että epiduraalia käytetään, ja että siitä päättävät lääkärit, eivät kätilöt eivätkä doulat. Lehdistössä on tasaisin väliajoin erään tietyn kätilön tekstejä, joiden pointti on se, että hirveissä kivuissa synnyttäneet on parempia äitejä kuin ne jotka on saaneet kivunlievitystä. JA aina perään tulee lääkäriliiton vastine, jossa jokainen väite kumotaan tieteellisillä tutkimustuloksilla.



Jokainen olkoon uskossaan onnellinen. Minä kuulun siihen ryhmään, jonka synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta, koska jouduin kipushokkiin. Tällaisiahan monet synnytykset ovat ennen vanhaan olleet ja ovat vieläkin, ja siinä komplikaatioiden ja kuolleisuuden riski kohoaa. Epiduraali sai synnytyksen lopulta etenemään koska sain rentouduttua. Toisen lapsen synnytin ilman puudutuksia. Molemmat on ihan yhtä rakkaita.:)

kivuliaasti maailmaan on saattanut.

En viitsi edes lukea kyseistä blogia. Joillekin nämä(kin) vain näyttävät olevan uskontoon rinnastettavia asioita.



Itse olen synnyttänyt kolme lasta, yhden huonosti toimineella epiduraalilla, toisen luomuna ja kolmannen hyvin toimeneella paracervikaalilla.



Kaikkia lapsiani rakastan koko sydämestäni, tietenkin. Mutta täytyy sanoa, että synnytyksistä paras ja vähiten traumatisoiva oli kolmas, jossa sain kivunlievitystä ja jossa lievitys myös onnistui.



Ikävää sinänsä ajatella, että joku hakeutuu doulaksi vain saadakseen levittää omia uskomuksiaan. Kyllä siinä pitäisi olla toisenlaiset lähtökohdat, kuten vaikkapa synnyttäjän tukeminen ja hänen toiveidensa ja tarpeidensa täyttäminen mahdollisuuksien mukaan.

doulana (tai ylipäänsä tukihenkilönä) toimiminen on hyvin vastuullinen tehtävä. Siinä tukea tarvitseva ihminen on herkimmillään, luottaa tukihenkilöönsä ja on altis hyväksikäytölle. On AIVAN SAMA mitä mieltä tukihenkilö itse on tietyistä asioista, sillä tukihenkilön tärkein tehtävä on kunnioittaa tuettavan itsemääräämisoikeutta, olla empaattinen ja kohdella häntä kuten hän haluaa itseään kohdeltavan - ei kuten itse haluaisi itseään kohdeltavan. Siinä on empatian ja sympatian pieni mutta ratkaisevan tärkeä ero.



Ei kukaan voi mennä sanomaan toisen puolesta, paljonko kipua tämä on valmis kestämään.

mutta en kyl tunnista tollaista euroforiaa supistusten välissä... Ja mitä pahaa siinä on, että epiduraali auttaa synnyttäjää rentoutumaan kuten tuo doula kirjoittaakin, voimiahan siinä säästyy ja senkin jälkeen riittää äidinrakkautta vauvalle.

ilman selkäpuudutteita (tosin väliliha puudutettiin episiotomian takia) ja mitään euforiaan en kyllä kokenut synnytyksen aikana enkä jälkeen. Ihan ok synnytys oli ja ihana oli, kun kivut loppuivat, mutta en nyt lähtisi tätä omaa synnytyskokemustani kauheasti hehkuttamaankaan. En oikein ymmärrä, miksi synnytyksen edes tulisi olla mitenkään mahtava tai ainutlaatuinen kokemus. Lapsen syntyminen toki on, mutta se itse synnytys vain pakollinen paha ennen sitä.

kyllähän sitä kuk vaan ilman lievityksiä synnyttää jos synnytys kestää kohtuu ajan. Mutta kun se kestääkin vuorokauden tai useita vuorokausia, niin kyllä siinä jo vahvempikin puudutusta tarvitsee. Helppo se on hehkutella kun on muutaman tunnin synnytyksen rykässyt ilman puudutuksia. Joop, noh onneksi otin puudutuksen kun synnytykstä oli kestänyt se 24h ja mitään ei tapahtunut. Kun sain epiduraalin, niin kas, kroppa rentoutui ja alkoi tapahtumaan. Avauduin tunnissa. Kiitos epiduraalin!!!

Kertoi vain omasta kokemuksestaan. Joka muuten oli aika samanlainen kuin minulla toisessa synnytyksessä. Olin esikoista synnyttäessä saanut epiduraalin ja koin sen taivaaksi. Toista odottaessa olin laittanut toivomukseksi epiduraalin, mutta kas kas, luonto yllätti ja 1h18min (ensimmäisestä supistuksesta laskettuna) kestäneen synnytyksen aikana ei epiduraalia tietenkään ehditty laittaa. Vaan voi sitä kokemusta! Se oli upea, mahtava, ihana! Raju tietenkin ja kipeä, mutta myös nautinnollinen. Luit oikein: nau-tin-nol-li-nen. Keho vei ja opetti toimimaan niin, että synnytys edistyi hyvin: mm. oikeanlainen hengitystekniikka, jonka synnytyksen jälkeen kuulin olleen synnytyslaulua. Supistusten välit olivat lyhyet, pahimmillaan edellisen loppumisesta seuraavan alkuun vain 15-20 sekuntia, mutta sen ajan retkotin niin totaalisen rentona etten juuri tajunnut mitään siitä maailmasta. Tätäkin, kuten hengitystekniikkaani, kätilö ihasteli jälkikäteen. En kuitenkaan todellakaan pidä niitä omana ansionani, vaan etuoikeutena, kun luonto minut päästi tällaisen synnytyksen kokemaan!



Olen kokenut viisi aivan erilaista synnytystä: epiduraalin taivaallisuuden; totaaliluomun syöksysynnytyksen; spinaalin avittaman syöksysynnytyksen; kiireelliseen sektioon päätyneen keskossynnytyksen; sekä hätäsektioon päätyneen keskossynnytyksen. Kaikki kolme viimeistä kertaa olen toivonut, että saisin samanlaisen synnytyskokemuksen kuin kakkosta synnyttäessä. Toivon edelleen, että jonain päivänä pääsisin kokemaan sen uudelleen. Toivon myös, että joka ainoa nainen saisi kokea sellaisen synnytyksen.



By the way: olen menossa ensimmäistä kertaa doulaksi aivan lähiviikkoina. Doula Elisan tavoin toivon, että voisin auttaa synnyttäjää saamaan yhtä positiivisen synnytyskokemuksen kuin itse koin aikanaan. Se EI tarkoita sitä, ettenkö olisi synnyttäjän tukena myös, jos hän haluaa epiduraalin, tai mitä tahansa synnytyksessä sitten tapahtuukaan. Täällä luettiin nyt - yllätys, yllätys, AV:n ollessa kyseessä - rivien välistä asioita, joita sinne ei ollut kirjoitettu.



Mutta kiitos vinkistä tuohon blogiin. Lisään sen kirjanmerkkeihini. :-D

Mun synnytyksessä oli euforiaa tasan siinä kohtaa kun epiduraali rupesi vaikkuttamaan karmean kipushokin jälkeen. Tai en tiedä meninkö shokkiin mutta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi. Yhtäkkiä alkanut kipu oli niin kauhea että multa on kadonneet täysin mielikuvat kivun alkamisen ja epiduraalin pistämisen jäljiltä. En osaa edes sanoa mihin sattui (varmaan esim. ammutuilla sama tunnottomuuden kokemus), ja samanaikaisesti olin täydellisessä paniikissa ja ajattelin että tältä tuntuu ihmisestä joka tapetaan väkivaltaisesti just ennen kuolemaa.

noita luomuintoilijoita, se joka keksi epiduraalin on KINGI! Teki sietämättömästä kivusta vähän enemmän siedettävän, vaikka siltikin sattui kaikissa synnytyksissä ihan s....anasti. Mitä se kipushokki tekeekään avautumiselle ja vauvalle ja äidille?? Itse ainakin avauduin 6cm puolessa tunnissa KOSKA OLIN SAANUT RIITTÄVÄSTI EPIDURAALIA (kätilö itse kertoi että laitetaan nyt kunnolla, synnytys oli pysähtynyt sitä ennen. Eka synnytys menikin paljon huonommin kun en saanut tarpeeksi kipulääkettä.

Epiduraali tai ei, aivan sama.

osallistunut, niin olisin noussut vaikka kuinka kovissa tuskissa siitä synnytyspediltä sitä ulos salista heittämään. Aivan käsittämätöntä bullshittiä.

Kertoi vain omasta kokemuksestaan. Joka muuten oli aika samanlainen kuin minulla toisessa synnytyksessä. Olin esikoista synnyttäessä saanut epiduraalin ja koin sen taivaaksi. Toista odottaessa olin laittanut toivomukseksi epiduraalin, mutta kas kas, luonto yllätti ja 1h18min (ensimmäisestä supistuksesta laskettuna) kestäneen synnytyksen aikana ei epiduraalia tietenkään ehditty laittaa. Vaan voi sitä kokemusta! Se oli upea, mahtava, ihana! Raju tietenkin ja kipeä, mutta myös nautinnollinen. Luit oikein: nau-tin-nol-li-nen. Keho vei ja opetti toimimaan niin, että synnytys edistyi hyvin: mm. oikeanlainen hengitystekniikka, jonka synnytyksen jälkeen kuulin olleen synnytyslaulua. Supistusten välit olivat lyhyet, pahimmillaan edellisen loppumisesta seuraavan alkuun vain 15-20 sekuntia, mutta sen ajan retkotin niin totaalisen rentona etten juuri tajunnut mitään siitä maailmasta. Tätäkin, kuten hengitystekniikkaani, kätilö ihasteli jälkikäteen. En kuitenkaan todellakaan pidä niitä omana ansionani, vaan etuoikeutena, kun luonto minut päästi tällaisen synnytyksen kokemaan!

Olen kokenut viisi aivan erilaista synnytystä: epiduraalin taivaallisuuden; totaaliluomun syöksysynnytyksen; spinaalin avittaman syöksysynnytyksen; kiireelliseen sektioon päätyneen keskossynnytyksen; sekä hätäsektioon päätyneen keskossynnytyksen. Kaikki kolme viimeistä kertaa olen toivonut, että saisin samanlaisen synnytyskokemuksen kuin kakkosta synnyttäessä. Toivon edelleen, että jonain päivänä pääsisin kokemaan sen uudelleen. Toivon myös, että joka ainoa nainen saisi kokea sellaisen synnytyksen.

By the way: olen menossa ensimmäistä kertaa doulaksi aivan lähiviikkoina. Doula Elisan tavoin toivon, että voisin auttaa synnyttäjää saamaan yhtä positiivisen synnytyskokemuksen kuin itse koin aikanaan. Se EI tarkoita sitä, ettenkö olisi synnyttäjän tukena myös, jos hän haluaa epiduraalin, tai mitä tahansa synnytyksessä sitten tapahtuukaan. Täällä luettiin nyt - yllätys, yllätys, AV:n ollessa kyseessä - rivien välistä asioita, joita sinne ei ollut kirjoitettu.

Mutta kiitos vinkistä tuohon blogiin. Lisään sen kirjanmerkkeihini. :-D

minä olen kokenut sinun kakkossynnytyksen tuntuisen synnytyksen vaikka otin spinaalin. ehkä kyse ei olekaan siitä onko puudutus vai ei, vaan siitä meneekö kaikki sujuvasti ja rauhallisesti. kun tuntuu että on tilanteen herra ja tuntee kehonsa (vaikka olisi kivuton puudutuksen ansiosta) ja vauva tulee kauniisti maailmaan, niin onhan se mahtava tunne. sinulle kävi vain sattumalta niin siinä synnytyksessä jossa sinulla ei ollut puudutusta. olisit saattanut saada saman fiiliksen vaikka olisit puudutuksen ottanutkin...nthän sitä ei tietenkään voi enää koskaan tietää :) ajattele, sama täydellinen synnytys ja fiilis, mutta vähemmän kipua :)

Kertoi vain omasta kokemuksestaan. Joka muuten oli aika samanlainen kuin minulla toisessa synnytyksessä. Olin esikoista synnyttäessä saanut epiduraalin ja koin sen taivaaksi. Toista odottaessa olin laittanut toivomukseksi epiduraalin, mutta kas kas, luonto yllätti ja 1h18min (ensimmäisestä supistuksesta laskettuna) kestäneen synnytyksen aikana ei epiduraalia tietenkään ehditty laittaa. Vaan voi sitä kokemusta! Se oli upea, mahtava, ihana! Raju tietenkin ja kipeä, mutta myös nautinnollinen. Luit oikein: nau-tin-nol-li-nen. Keho vei ja opetti toimimaan niin, että synnytys edistyi hyvin: mm. oikeanlainen hengitystekniikka, jonka synnytyksen jälkeen kuulin olleen synnytyslaulua. Supistusten välit olivat lyhyet, pahimmillaan edellisen loppumisesta seuraavan alkuun vain 15-20 sekuntia, mutta sen ajan retkotin niin totaalisen rentona etten juuri tajunnut mitään siitä maailmasta. Tätäkin, kuten hengitystekniikkaani, kätilö ihasteli jälkikäteen. En kuitenkaan todellakaan pidä niitä omana ansionani, vaan etuoikeutena, kun luonto minut päästi tällaisen synnytyksen kokemaan!

Olen kokenut viisi aivan erilaista synnytystä: epiduraalin taivaallisuuden; totaaliluomun syöksysynnytyksen; spinaalin avittaman syöksysynnytyksen; kiireelliseen sektioon päätyneen keskossynnytyksen; sekä hätäsektioon päätyneen keskossynnytyksen. Kaikki kolme viimeistä kertaa olen toivonut, että saisin samanlaisen synnytyskokemuksen kuin kakkosta synnyttäessä. Toivon edelleen, että jonain päivänä pääsisin kokemaan sen uudelleen. Toivon myös, että joka ainoa nainen saisi kokea sellaisen synnytyksen.

By the way: olen menossa ensimmäistä kertaa doulaksi aivan lähiviikkoina. Doula Elisan tavoin toivon, että voisin auttaa synnyttäjää saamaan yhtä positiivisen synnytyskokemuksen kuin itse koin aikanaan. Se EI tarkoita sitä, ettenkö olisi synnyttäjän tukena myös, jos hän haluaa epiduraalin, tai mitä tahansa synnytyksessä sitten tapahtuukaan. Täällä luettiin nyt - yllätys, yllätys, AV:n ollessa kyseessä - rivien välistä asioita, joita sinne ei ollut kirjoitettu.

Mutta kiitos vinkistä tuohon blogiin. Lisään sen kirjanmerkkeihini. :-D

minä olen kokenut sinun kakkossynnytyksen tuntuisen synnytyksen vaikka otin spinaalin. ehkä kyse ei olekaan siitä onko puudutus vai ei, vaan siitä meneekö kaikki sujuvasti ja rauhallisesti. kun tuntuu että on tilanteen herra ja tuntee kehonsa (vaikka olisi kivuton puudutuksen ansiosta) ja vauva tulee kauniisti maailmaan, niin onhan se mahtava tunne. sinulle kävi vain sattumalta niin siinä synnytyksessä jossa sinulla ei ollut puudutusta. olisit saattanut saada saman fiiliksen vaikka olisit puudutuksen ottanutkin...nthän sitä ei tietenkään voi enää koskaan tietää :) ajattele, sama täydellinen synnytys ja fiilis, mutta vähemmän kipua :)

Kätilöt kehuu aina ja kaikkia :) ei kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti. Mua on ainakin ylistetty jokaisessa 3 synnytyksessä, niin kätilöt kuin lääkäritkin!

Kertoi vain omasta kokemuksestaan. Joka muuten oli aika samanlainen kuin minulla toisessa synnytyksessä. Olin esikoista synnyttäessä saanut epiduraalin ja koin sen taivaaksi. Toista odottaessa olin laittanut toivomukseksi epiduraalin, mutta kas kas, luonto yllätti ja 1h18min (ensimmäisestä supistuksesta laskettuna) kestäneen synnytyksen aikana ei epiduraalia tietenkään ehditty laittaa. Vaan voi sitä kokemusta! Se oli upea, mahtava, ihana! Raju tietenkin ja kipeä, mutta myös nautinnollinen. Luit oikein: nau-tin-nol-li-nen. Keho vei ja opetti toimimaan niin, että synnytys edistyi hyvin: mm. oikeanlainen hengitystekniikka, jonka synnytyksen jälkeen kuulin olleen synnytyslaulua. Supistusten välit olivat lyhyet, pahimmillaan edellisen loppumisesta seuraavan alkuun vain 15-20 sekuntia, mutta sen ajan retkotin niin totaalisen rentona etten juuri tajunnut mitään siitä maailmasta. Tätäkin, kuten hengitystekniikkaani, kätilö ihasteli jälkikäteen. En kuitenkaan todellakaan pidä niitä omana ansionani, vaan etuoikeutena, kun luonto minut päästi tällaisen synnytyksen kokemaan!

Olen kokenut viisi aivan erilaista synnytystä: epiduraalin taivaallisuuden; totaaliluomun syöksysynnytyksen; spinaalin avittaman syöksysynnytyksen; kiireelliseen sektioon päätyneen keskossynnytyksen; sekä hätäsektioon päätyneen keskossynnytyksen. Kaikki kolme viimeistä kertaa olen toivonut, että saisin samanlaisen synnytyskokemuksen kuin kakkosta synnyttäessä. Toivon edelleen, että jonain päivänä pääsisin kokemaan sen uudelleen. Toivon myös, että joka ainoa nainen saisi kokea sellaisen synnytyksen.

By the way: olen menossa ensimmäistä kertaa doulaksi aivan lähiviikkoina. Doula Elisan tavoin toivon, että voisin auttaa synnyttäjää saamaan yhtä positiivisen synnytyskokemuksen kuin itse koin aikanaan. Se EI tarkoita sitä, ettenkö olisi synnyttäjän tukena myös, jos hän haluaa epiduraalin, tai mitä tahansa synnytyksessä sitten tapahtuukaan. Täällä luettiin nyt - yllätys, yllätys, AV:n ollessa kyseessä - rivien välistä asioita, joita sinne ei ollut kirjoitettu.

Mutta kiitos vinkistä tuohon blogiin. Lisään sen kirjanmerkkeihini. :-D

minä olen kokenut sinun kakkossynnytyksen tuntuisen synnytyksen vaikka otin spinaalin. ehkä kyse ei olekaan siitä onko puudutus vai ei, vaan siitä meneekö kaikki sujuvasti ja rauhallisesti. kun tuntuu että on tilanteen herra ja tuntee kehonsa (vaikka olisi kivuton puudutuksen ansiosta) ja vauva tulee kauniisti maailmaan, niin onhan se mahtava tunne. sinulle kävi vain sattumalta niin siinä synnytyksessä jossa sinulla ei ollut puudutusta. olisit saattanut saada saman fiiliksen vaikka olisit puudutuksen ottanutkin...nthän sitä ei tietenkään voi enää koskaan tietää :) ajattele, sama täydellinen synnytys ja fiilis, mutta vähemmän kipua :)

Esikoisen synnytys kesti ensisupistuksista syntymään hiukan päälle kaksi tuntia ja kuopus tuli sitten tunnissa. Ystäväni on kertonut, että kipu on ollut jotain niin järkyttävää, että kummallakin kerralla on taju lähtenyt, ja kun on herännyt, on vauvakin ollut ulkona. En kutsuisi tuollaista kokemusta voimaannuttavaksi. Minä haluaisin olla läsnä, kun vauvani syntyy.

en jaksa kenenkään kipulääkitystä vastaan kirjoittavan kirjoitusta edes lukea.



Ensimmäinen synnytys oli suht kivuton ja nopea tapahtuma, toinen oli vielä nopeampi ja niin kivulias että jätti monen vuoden kuoleman pelon ja ensimmäisen viikon vihasin lasta, joka sen kauhean kivun oli minulle aiheuttanut, ehkä olisi pitänyt saada epiduraali niin olisin rakastanut edes sitä ja en olisi jälkeen päin vellonut itsesyytöksissä mitien voinkin vihata viatonta vastasyntynyttä.

niin kivulias että jätti monen vuoden kuoleman pelo

Olin ihan varma että tapahtuu jokin kauhea mullistus, asteroidi iskee maahan tai jotain. Ahdistus aiheen tiimoilta oli niin häiritsevä, että jouduin turvautumaan aikarajojen keksimiseen. Siis että voin melko varmasti luottaa siihen että tähän aikaan huomenna olemme vielä hengissä ja voin tämän väliajan olla rauhassa. Siitä se sitten piteni pikku hiljaa viikkoihin ja kuukausiin kunnes lakkasin ajattelemasta koko asiaa.

ja hyvät muistot jokaisesta. Yksi synnytys oli samanlainen, jota joku aiemmin kuvaili hienoksi kokemukseksi eli luonto ohjasi toimimaan oikein. Se oli jotain mahtavaa hengityksineen ja jos osaan oikein kuvailla, niin vauva tuli jotenkin liukumalla ulos. Vaikea kuvailla.