Lue keskustelun säännöt.
millainen elämä sinulla on ja millaisen elämän sinä haluaisit?
10.08.2011 |
ja aijotko tehdä jotakin sen "paremman" elämän eteen?
Jos aijot niin mitä?
Jos et, niin miksi et? puhun nyt ihan realistisista tavoitteista (en lottovoitosta)
Kommentit (23)
elämä on jännittävää ja mielenkiintoista.Yleensä huonolla tavalla.Toivoisin rauhaa ja rutiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan hyvä elämä en tarvitse muutoksia
kysyn jotta voisin "vertailla" ja miettiä millaista muilla on..
Muuten aika tavallista arkea, 2 v poika, mies jonka kanssa olen ollut 8 vuotta, onnellisiakin ollaan, mies on mun paras kaveri ja saa mut nauraamaan vaikka välillä ei makuuhuoneessa toimi :) mutta se taitaa olla musta kiinni enemmän..
Duunari olen, huonolla koulutuksella :) se on muuten aika hassua, miten sitä tajuaa vasta kun saa lapsen, että ei ookkaan tarpeeksi hyvä työpaikka, rahallisesti ja vuorotkin aika pyllystä :)
Ainakin haluan uuden koulutuksen, uuden työn tietty, enemmän aikaa perheen kanssa ja taidetta elämääni... eli rakastan maalamista vaikka en sitä oikesti osaa niin haluan ottaa jonkun kurssin ja oppia maalaamaan oikein...
Haluan välillä tehdä kotona töitä, esim. aamulla ottaa kupin kahvia ja mennä ikkunan viereen istumaan kun on vielä pimeetä ja ruveta tekemään töitä..
Haluan vaikuttaa ihmisten elämään, en rahallisesti vaan haluan auttaa kuuntelemalla ja elämän neuvoja jakamalla... ehkäpä ihan työn mielessä...
Haluan tehdä vanhusten kanssa vapaaehtoistyötä..
Haluan rahallisesti "turvallisen" elämän..
ja aijoin vaikuttaa niin, että ensin voisin keksiä itselleni sellaisen työn josta voisin jopa nauttia (ja minähän sen vielä joskus keksin) kouluttaudun siihen ja toteutan muutkin unelmat..
en vain tiedä onko liian yksinkertainen unelma vai epätodennäköinen..
mielestäni kaunis ja minulle sopiva ja nauttisin siitä :)
ap
erosin ja muutin lasteni kanssa reilu vuosi sitten, olemme rakentaneet omaa rauhallista kotiamme rivitaloon lasten kanssa keskenämme. Käyn töissä ja lapset aloittavat nyt koulun, muuta velkaa ei ole kuin autolaina, työ määräaikainen. Seurustelen eronneen miehen kanssa jolla on lapsia mutta hän asuu eri paikkakunnalla. Tukiverkosto on lähellä, ystävät pitkin Suomea. Tämä paikka jossa asun on kovin pieni, asukkaita n. 5000.
Haluaisin toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, toisella paikkakunnalla. Tämän kunnan pienuus ahdistaa samoin määräaikainen työsuhde ja tulevaisuuden epävarmuus.
Haluaisin lapsilleni turvallisen ja tasapainoisemman miesmallin kuin mitä isänsä on, mutta en halua sitä pakonomaisesti. Nykyinen miesystäväni on hyvin pitkälti tuollainen; ihminen jonka sanaan voin luottaa.
En kaipaa omistusasuntoa enkä mökkiä vaan asumisen helppoutta ja mahdollisuutta matkusteluun sekä yksin että lasten kanssa.
Joidenkin mielestä tulevaisuuden haaveeni/tavoitteeni on tylsä, mutta viime vuosien myrskyjen ja vastoinkäymisten jälkeen sekä minä että lapseni ollaan ansaittu seesteinen elämä.
Elämäni nyt
- Kolme lasta, vanhin koulussa.
- Kotona aina liian kova meteli.
- Miehen, lasteni isän kanssa yhteiseloa takana 12 v ja enimmäkseen hyvin menee, pienet kriisit lähinnä kyllästymistä arkeen :)
- Koulutus ok ja hyvin työllistävä, mutta olen vähän kyllästynyt alaan
- Vakituinen työpaikka, hyvä palkka ja hyvä asema työyhteisössä
- Huono ilmapiiri töissä, mikä ahdistaa
- Terveys ok
- Ei paljon omaa aikaa tai harrastuksia, elämä tapahtuu akselilla työ-pkt-koti
- Perheen yhteistä aikaa kuitenkin paljon (osittainen hoitovapaa, pitkät lomat)
- Puuhataan kaikkea mielestäni mukavaa (paljon retkiä, kohtuullisesti matkailua, sopivasti liikuntaa...)
- Taloudellinen tilanne vakaa, lainaa vain vähän jäljellä asunnosta ja vaatimattomat kulutustottumukset
Mitä muuttaisin:
- Työn. En vain tiedä mihin vaihtaisin...
- Erityisesti haluaisin vapautta ja oikeuden mennä ja tulla kuten haluan, olla oma pomoni
- Yrittäjyys kiinnostaa
- Haasteena se, että oma ala on alkanut tuntua vieraalta. Osaan työni ehkä liian hyvin, siitä ei saa haasteita ja toisaalta samalla tuntuu, että feikkaan. Vedän asiakkailta rahaa itsestäänselvyyksistä, jotka kaikki ymmärtäisivät itsekin.
- Kannan ylipäänsä huolta aikamme arvoilmapiiristä ja ahdistun siitä, millaiseen maailmaan lapset kasvavat (mm. suvaitsemattomuus, materialismi) -> tahtoisin muuttaa maailmaa enkä pysty, koen siksi voimattomuutta
- Tulevaisuudessa haluaisin palata ehkä nykyistä yksinkertaisempaan elämään. Meillä ei katsota televisiota eikä ole pelikonsoleita, enkä haluaisi niitä jatkossakaan, mutta koulusta tuntuu tulevan paineita...
- Usein harkitsen maastamuuttoa, miehen kotimaahan Välimerelle
Olen kai sellainen sisäinen hippi ja maailmanparantaja, mutta töissä kovassa bisnesmaailmassa ja toimin sen ehdoilla. Arvoristiriitaa.
Mitä teen tulevaisuuden eteen?
- Etsin sitä mieletöntä liikeideaa, jotta voisin ryhtyä yrittäjäksi toimintaan, jonka kokisin hyödylliseksi muillekin kuin perheeni elannolle
- Seurailen työpaikkoja ja haen niitä välillä, että ainakin alkuun pääsisin pois huonon ilmapiirin ikeestä
- Yritän ottaa enemmän aikaa myös itselleni perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi, että tuntisin itseni paremmin ja tietäisin, mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, sulla on aika myrskyä ollut :( mutta mielestäni aika ihanaa, että ihmiset osaavat arvostaa sitä ELÄMÄÄ, eihän sitä oikeasti muuta tervitse, kuin terveyttä ja iloa elää :)(ilman rahaa ei toisin voi leipääkään saada) eli tottakai sitäkin on hyvä olla..
8, kuullostaa todella hyvältä, toivottavasti keksit jonkun hyvän idean, pidän sulle peukkuja, kuullostat ihanalta ihmiseltä..
ap
Olen juuri valmistunut luovalle alalle, lapsi on, mies on, koti on.
Haaveilen tauotta muutosta jonnekin ulkomaille: norjaan, islantiin, skotlantiin, ranskaan lähinnä.. liikkuvaa elämää, ei paikalleen jämähtämistä.
No, en voi tehdä paljoakaan asian eteen itse, oman työni puolesta voisin muuttaa vaikka heti mutta miehen pitäisi löytää itselleen alueelta duunia. Joten unelman toteutumiseksi etsin aktiivisesti työllistyömisvaihtoehtoja eri maista, selailen asuntoja, hintoja ja vuokria ja etsin kieliimme sopivia kouluja.
Somewhere over the rainbow.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri valmistunut luovalle alalle, lapsi on, mies on, koti on.
Haaveilen tauotta muutosta jonnekin ulkomaille: norjaan, islantiin, skotlantiin, ranskaan lähinnä.. liikkuvaa elämää, ei paikalleen jämähtämistä.
No, en voi tehdä paljoakaan asian eteen itse, oman työni puolesta voisin muuttaa vaikka heti mutta miehen pitäisi löytää itselleen alueelta duunia. Joten unelman toteutumiseksi etsin aktiivisesti työllistyömisvaihtoehtoja eri maista, selailen asuntoja, hintoja ja vuokria ja etsin kieliimme sopivia kouluja.
Somewhere over the rainbow.
onko siis sun miehelle vaikeeta läytää oman alan hommia ulkomailta? vai eikö se vaan halua muuttaa??
Taloudellinen tilanne ok, tosin tällä hetkellä olen hoitovapaalla, ja haaveilen matkustelusta perheen kanssa sitten, kun palaan töihin ja enemmän rahaa käytettävissä.
Esikoinen saatu aikaan lapsettomuushoidoilla, samoin parin kuukauden päästä syntyvä kuopus. Jo pelkästään tuo lapsettomuus aiheuttaa sen, etteivät pienet murheet hetkauta...
Suurin ja ikävin murhe ovat ihmissuhteet; suhteeni vanhempiini ja sisaareeni ovat etäiset. Ovat olleet aina. Ja kärsin tästä suunnattomasti. Haluaisin niin paljon, että minulla olisi läheiset vanhemmat ja sisar. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen tilanne ok, tosin tällä hetkellä olen hoitovapaalla, ja haaveilen matkustelusta perheen kanssa sitten, kun palaan töihin ja enemmän rahaa käytettävissä.
Esikoinen saatu aikaan lapsettomuushoidoilla, samoin parin kuukauden päästä syntyvä kuopus. Jo pelkästään tuo lapsettomuus aiheuttaa sen, etteivät pienet murheet hetkauta...
Suurin ja ikävin murhe ovat ihmissuhteet; suhteeni vanhempiini ja sisaareeni ovat etäiset. Ovat olleet aina. Ja kärsin tästä suunnattomasti. Haluaisin niin paljon, että minulla olisi läheiset vanhemmat ja sisar. :/
anteeksi, että kommentoin jokaista ja kyselen, mutta kun kiinnostaa!
ap
Kaikki aika keskivertoa, tosin ehkä ylipainoa on keskivertoa enemmän, joten ehkä sen osalta voisi pyrkiä kohti taviksempaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aika keskivertoa, tosin ehkä ylipainoa on keskivertoa enemmän, joten ehkä sen osalta voisi pyrkiä kohti taviksempaa :)
siis siinä mielessä, että kaik on oikein hyvin :)
Olen juuri valmistunut luovalle alalle, lapsi on, mies on, koti on.
Haaveilen tauotta muutosta jonnekin ulkomaille: norjaan, islantiin, skotlantiin, ranskaan lähinnä.. liikkuvaa elämää, ei paikalleen jämähtämistä.
No, en voi tehdä paljoakaan asian eteen itse, oman työni puolesta voisin muuttaa vaikka heti mutta miehen pitäisi löytää itselleen alueelta duunia. Joten unelman toteutumiseksi etsin aktiivisesti työllistyömisvaihtoehtoja eri maista, selailen asuntoja, hintoja ja vuokria ja etsin kieliimme sopivia kouluja.
Somewhere over the rainbow.
onko siis sun miehelle vaikeeta läytää oman alan hommia ulkomailta? vai eikö se vaan halua muuttaa??
Mies ehkä kyllä löytäisi töitä (omaa kaksi ammattia ja kummankin kanssa ehkä työllistyisi) mutta lapsena joutui itse muuttamaan paljon, ja kokee kärsineensä tästä niin että ei haluaisi lapsensa joutuvan samaan tilanteeseen.
Ymmärrän asian, mutta raastaa. Olen aina jotenkin ajatellut että elämä vie mut provenceen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole aijon, vaikka kuinka tykkäisit, vaan aion.
Se ei ole aijon, vaikka kuinka tykkäisit, vaan aion.
Olen juuri valmistunut luovalle alalle, lapsi on, mies on, koti on.
Haaveilen tauotta muutosta jonnekin ulkomaille: norjaan, islantiin, skotlantiin, ranskaan lähinnä.. liikkuvaa elämää, ei paikalleen jämähtämistä.
No, en voi tehdä paljoakaan asian eteen itse, oman työni puolesta voisin muuttaa vaikka heti mutta miehen pitäisi löytää itselleen alueelta duunia. Joten unelman toteutumiseksi etsin aktiivisesti työllistyömisvaihtoehtoja eri maista, selailen asuntoja, hintoja ja vuokria ja etsin kieliimme sopivia kouluja.
Somewhere over the rainbow.
onko siis sun miehelle vaikeeta läytää oman alan hommia ulkomailta? vai eikö se vaan halua muuttaa??Mies ehkä kyllä löytäisi töitä (omaa kaksi ammattia ja kummankin kanssa ehkä työllistyisi) mutta lapsena joutui itse muuttamaan paljon, ja kokee kärsineensä tästä niin että ei haluaisi lapsensa joutuvan samaan tilanteeseen.
Ymmärrän asian, mutta raastaa. Olen aina jotenkin ajatellut että elämä vie mut provenceen :)
vai??
Välillä olis mukavampaa ilman kirettä, murhetta, stressiä ja huolta.
Yritän kasvattaa lapseni omillaan pärjääviksi, jotta voisin keskittyä omaankin elämääni jopa täysillä.
Kolme fiksua, hyvinkäyttäytyvää, -syövää ja -nukkuvaa lasta. Tykkään kuskata lapsia harrastuksiian ja olla heidän kanssaan.
Mies ok hommissa ja myös ihan kohtuulliset tulot, mutta alalla hiukan epävakaata. Miehen työ on osittain matkatyötä. Mä viihdyn työssäni, mutta myös aika epävakaa ala nykyään ja jos tuo työ loppuu, en tiedä mitä haluaisin tehdä. Tuskin samaa alaa enää kuitenkaan, vaikka onkin ihan ok palkka. Ala ei vain kiinnosta niin paljon, että viitsisin kilpailla paikoista.
Parisuhde voi nykyään aika hyvin, mutta takana on aika helvetillisiä vuosia aikanaan. Siksi olenkin hyvin tyytyväinen nykytilaan :)) Muutkin ihmissuhteet voivat hyvin, tosin omasta puolestani voisin olla aktiivisempikin.
Aion jatkaa parisuhteen parantamisprojektia miehen kanssa ja on pakko miettiä, mitä aikoo tehdä isona, jos nykyiset työt loppuvat jossain vaiheessa. Tämä on oikeastaan ainoa, mikä hiukan stressaa nykyään.
Tykkäämme perheenä pelailla yhdessä ja myös matkustamisesta tykkäämme kaikki.
Elämäni on sellaista, että haluaisin elää tätä näin ikuisesti, mutta aika vain rientää. Minulla on kolme pientä ihanaa lasta, ihana mies ja kiva koti. Kaikki on oikein hyvin. Meillä on kivaa yhdessä, pyöritän pikkulapsiarkea ja nautin ja olen todella kiitollinen elämästäni. Näinkin voi olla. Mitään lisäämättä tai mitään poisottamatta.
sitten voi tulla vastauksiakin