Lue keskustelun säännöt.
Siis mä taidan olla naimsissa vaan olosuhteiden / talouden (ja lasten) takia? Mitähän sitä tekis...
08.08.2011 |
Ollaan oltu jo 20 v. yhdessä ja melkein naimisissakin (nuorena mentiin).
JOtenkin tuo mies nyt ärsyttää, juo välillä liikaa. Ja hänen ei pitäisi juoda liikaa, koska hän ei kestä sitä, muuttuu äkkiä tosi oudoksi. (Joitain vuosia sitten todella joi pari vuotta AIVAN liikaa, mutta nyt ollut useampi vuosi parempaa.)
Lisäksi hän on usein kiukkuinen, kiroilee ja on agressiivisen oloinen, esim. pikkuremontteja/pihatöitä laittaessa. KUn yritän olla mukana ja auttamassa, hän ei kestä mitään viatonta kysymystä, hermostuu heti ja pitää minua tyhmänä tyhmine kysymyksineni.
(Mutta sitten kuitenkin hän tekee välillä jonkun jutun ihan eri tavoin kuin mitä siitä piti tulla, ja joutuu tekemään uusiksi.
Hällä ei jotenin pysy aina päässä, mitä piti tehdä ja miten. Jos en ole siitä muistuttamassa, hän suuttuu kun pitää yksin tehdä, jos taas olen, hän suuttuu mulle vaan kaikesta kun avaan suuni.)
Ja itse hän kuitenkin haluaa näitä projekteja aina aloittaa, vaikka sanon että ei tartte kaikkea tehdä yhtenä kesänä tms.
(Meillä siis vähän keskeneräinen piha)
Alkaa muutenkin tuntua että pikkuasiatkin hänessä ärsyttää.
Vk-loppuna hän taas joi IHAN liikaa (oli kavereiden kanssa viihteellä, normaalisti juo lähinnä kotona tissutellen), ja jatkoi sitä vähän kotonakin, ja oli sitten jo aika sekaisin (jopa ajoi krapulassa vaikkei taatusti ollut ajokuntoinen ja tiesi sen).
Ja kun oli mun vuoro käydä toisena iltana kaverin kanssa syömässä ja hänen piti katsoa lapsia, hän haki kaupasta kaljaa... tais olla lasten hoito niin ja näin (onneksi myös isompia lapsia jotka voi vähän auttaa).
Ei hänen kanssa voi mistään edes puhua, kun hän heti suuttuu, eli tällaiset vk-loput jää meillä aina selvittämättä.
Jos yritän sanoa miltä minusta tuntuu, hän heti vetää asian niin päin, että HÄNTÄ on jotenkin kohdeltu väärin (häntä ei esim. kiitetä mistään tai minä puhun rumasti tai jotain..
No, mietin eroa aina välillä, mutta sekin vaihtoehto tuntuu niin vaikealta.
Elintaso putoaisi niin kovasti. JOutuisin muuttamaan lasten kanssa johonkin pieneen huonoon asuntoon - en enää oikein kestä sellaista, tää omassa talossa asuminen on niin mukavaa.
Ja rahaa olisi vähemmän käytössä (kun itse olen se huonommin tienaava tietty). Tuskin niitä elareitakaan saa niin kauhean korkealle sovittua.
Ja lapsille ehkä kuitenkin kivempi, että on molemmat vanhemmat. En mä tiedä jaksaisinko sitten enää olla niin mukava äiti, jos olisin aina vain yksin vastuussa lapsista.
Oon myös miettinyt sitä että kun pari vanhinta aikuistuu ja ehkä varmaan muuttaa pois kotoa n. 5v:n sisään viimeistään, niin pitäiskö sitten lähteä nuorempien kanssa... jos jaksaa sinne asti.
Mutta nuo samat talousongelmat ne on edessä silti.
En jotenkin millään jaksaisi sellaista taloudellsita kitkuttamista.
Onko kukaan muu liitossaan etupäässä rahan ja lasten takia??
Kommentit (25)
Kaikkihan riippuu ihan siitä mitä sinä haluat. Sinä päätät mitä elämässäsi on.
Itse en voisi tuollaista elämää elää. Onko se omakotitalo niin hyvä että se menee kaiken edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nauttii siitä kun isi vetää kännejä??? ja äiti on onneton?
Sekö oli se lasten etu minkä takia parempaa ei voi tavoitella....
kaiken aikaa mutta itse en ihan pienestä syytä eroa jaksaisi ruveta vääntämään.
Ei se mitään herkkua ole yksinhuoltajankaan elämä.
Jos ei mies lyö, eikä liikaa juo (voisko sun miehen juomista saada vähennettyä ? ) niin en kai eroaisi.
Siitä agressiivisuus. Meillä on duunissa denzo, joka on myös välillä agressiivinen ja rikkoo vehkeitä.
Siitä agressiivisuus. Meillä on duunissa denzo, joka on myös välillä agressiivinen ja rikkoo vehkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ilman alkoholiongelmaa, eli ei aina johdu viinasta. Mistään ei voi puhua, kaikki huutokohtaukset jää selvittämättä ja pienestäkin menettää hermonsa. silloin huudetaan, kiroillaan ja saatetaan rikkoakin paikkoja ilman järkevää syytä. Eli agression sattuessa voi sanoa kelle vaan mitä vaan, esim. saatanan lehmä, huutaa lapsille haistakaa vittu jne. Anteeksi pyytää ani harvoin ja aina on joku selitys esim. on kipeä tai väsynyt jne. Sitten 70% ajasta on ihan mukava ja normaali. meillä on vielä pienet lapset joten lähteminen vaikeaa.. Mutta kieltämättä tässä on vähän sama kuvio kuin fyysisessä väkivallassa. Ensin räjähtää ja sitten sovitellaan ja ollaan mukavia. Väkivalta on henkistä laatua.
Miehesi on selvästi alkoholisti.
Älä voivottele, avaa silmäsi.
Jos ei alkoholisti itse lopeta juomistaan, ja sitä tajua,
ei auta muiden puheet ja saarnat.
Älä asetu sijaiskärsijäksi ja ikuiseksi ymmärtäjäksi.
Kavereitten kanssa kaljottelu on pikkupoikien puuhaa,
ei miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kautta voisi avautua keskusteluun myös tuo alkoholiasia...
Jos ihan vakavasti istuttaisit miehen pöydän ääreen. Sanoisit, että sinusta tuntuu, että olette erkaantuneet, et ole onnellinen. Sinusta olisi hyvä mennä neuvontaan, et ehkä jaksa muuten. Olet miettinyt eroa, mutta haluaisit kuitenkin yrittää. Jne. Älä tässä vaiheessa syytä miestä alkoholista, ärtyisyydestä yms. koska muuten hän vaan suuttuu ja alkaa puolustella itseään.
Jos mitenkään, vaikka omiin ongelmiisi vedoten, saisit hänet esim. seurakunnan perheasianneuvottelukeskukseen tai kunnan perheneuvolaan, voisi siellä ammattiauttajien kanssa tulla rakentavasti puheeksi myös nuo miehen 'viat'.
ei oppinut siitä mitään. Koki että häntä syytetään ja lopulta ei enää suostunut sinne menemään. Osasi kyllä puhua sujuvasti virkailijan kanssa ja vakuutella että ymmärtää ja parantaa tapojaan jne..
Mutta toivottavatsi teillä toimii.
Se jolla samat ongelmat ilman alkoholia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on selvästi alkoholisti. Älä voivottele, avaa silmäsi. Jos ei alkoholisti itse lopeta juomistaan, ja sitä tajua, ei auta muiden puheet ja saarnat. Älä asetu sijaiskärsijäksi ja ikuiseksi ymmärtäjäksi. Kavereitten kanssa kaljottelu on pikkupoikien puuhaa, ei miesten.
ihan tosi harvoin menee mihinkään ravintolaan. Yleensä ittekseen kotona.
ap
Syynä ongelmiin ei tosiaan ole alkoholi,vaan hoitaa henkisiä ongelmiaan sillä alkoholilla kun ei muuten osaa tunteitaan käsitellä.
Mies on onneksi harrastanut itsetutkiskelua ja ymmärtää alkusyyn olevan huonossa itsetunnossa ja siinä ettei hänen lapsuuden kodissaan puhuttu koskaan mistään ongelmista,ne vain haudattiin piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan niin paljon juostu kaiksisa jutuissa.
Lapsien takia perheneuvoloissa ja psykiatreilla ja vaikka missä.
Ja hänen kanssa AA-klinikalla joskus ja 2 krt oltu parisuhdevk-loppukurssilla.
Kyllä hän osaa vieraan läsnä ollessa esittää fiksua isää / miestä tai jotain.
En mä jaksa sitä katsella enää.
Jotenkin itellä nyt se piste, että MÄ en ole halukas mihkään terapiaan tai muuhun, mä en vaan jaksa.
Yksi bravurihan hällä on aina vetää kuvaan se, ettei seksiä ole tarpeeksi...
no kerran viikossa about on (ehkä joskus jää väliin).
Ei vaan kauheesti kiinnosta nykyään , hänen kanssa etenkään. (voi olla että e-pilleritkin vaikuttaa mulla)
ap
on aina hälyyttävää!
Ja onkose omakotitalossa asuminen mukavaa, jos kumppani on aina ilkeä ja huutaa ja rähjää. Lapset on takuulla onnellisimpia silloin, kun vanhemmat ei riitele, oli sitä rahaa sitten käytössä vaikka vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis nyt n. 2,5-3 kk keskiarvo on n. 21 annosta/vk.
Ei ihan ylitä suurkulutuksen rajoja vielä (25 annosta/vk), mutta kohtuukäyttöäkäään ei ole (max 15/vk).
Tietty siis se määrä vaihtelee, n. 12-31 / vk välillä - viime viikko olis siis tuo arviolta 31 annosta kun oli ulkona.
En nyt sitten tiedä, että olenko vaan itse turhan nipo.
ap
että miehellä on nyt jotain henkistä ongelmaa muuta, masennusta tai jopa alkavaa dementiaa, ja hän yrittää hoitaa asiaa alkoholilla kun ei uskalla mennä lääkäriin. Johonkin tutkimuksiin pitäis mennä, voi olla vaikka hormonaalista vikaa.
Sinulla on kuitenkin mies, jonka kanssa on paljon ihania aikojakin takana. Ehkä edessäkin. Päättäkää laittaa suhteenne kuntoon. Kai te molemmat haluatte olle onnellisia. se on mahdollista. Hakeutukaa pariskunnille tarkoitettuihin avioliittotapahtumiin. Niissä käy muitakin ihan tavallisia pariskuntia, jotka haluavat vain elää elämäänsä onnellisena ilman turhia erimielisyyksiä.
suosittelen lämpimästi. Pariterapian perimmäinen tarkotus on kai selvittää että miksi ollaan yhdessä. Että jatketaanko yhdessä oloa vai lähdetäänkö eri teille. Saadaan kysymyksiä mietittäväksi, eikä niinhin tarvitse välttämättä vastata muille kuin itselleen. Jos päättää jatkaa kuitenkin yhdessä, saa sieltä hyvät eväät siihenkin hommaan, jos vaan haluaa. ei se ole helppoa kenellekään räyhäpäälle tunnustaa että saattaisi olla jotain ongelmia. Ei kai kukaan itsensä kanssa toimeen tuleva tolleen räyhää. Itse olen ollut niinkin ärsyttävä, että sanaakaan sanomatta kävelin pois kun toinen alotti räyhäämisen. En siis lähtenyt karkuun vaan tein selväksi että mun ei tarvitse tollasta kuunnella. nykyään ei onneks tarvitse, kun ei meillä kukaan räyhää.
Eli meillä on kyllä usein varsin mukavaakin yhdessä.
Ehkä niitä hyviä hetkiä on kuitenkin enemmän.
Ja untuu että ei lapset nyt vielä niin hirveästi kärsi, ovat tottuneet että isi välillä puuhaa omiaan tai vaan kattoo telkkaria (+ juo vähän kaljaa).
Toisaalta miehestä on apuakin, koska kyllä hän välillä katsoo ja hoitaa lapsia ja tekee kotihommiakin, ja tietty huolehtii monia "miesten töitä".
Pelkään just sitä että yh:na mun elämä olisi ehkä sitten muuten niin vaikeaa, että ihan väsyisin???
Ei mulla ole siitä mitään ruusuisia kuvitelmia.
Ja lapsille ole edellinen muutto jo yllättävän ikävä juttu ja vieläkin jotkut suree sitä - enää en haluaisi yhtään kertaa lapsia turhaa pakottaa muuttamaan.
Etenkin kun tiedän että tältä alueelta mulla ei ole varaa yksin mitään asuntoa hommata, eli pv-kodin / koulun / kaveripiirin vaihto olisi TAAS edessä.
Ja kyllä lapset toki isistä tykkää, jotenkin tuntuu että heillä vielä on sellainen perhe-perusturvallisuus, ei meillä niin paljon riidellä ( yritän itse välttää turhaa riitelyä, en vaan jaksa enkä viitsi, yritän antaa asian olla vaan nykyään jos pystyn... tosin tuntuu sekin miestä ärsyttävän jos häntä ei noteerata).
ap
Kuulostaa nyt vähän siltä että elämässäsi taitaa olla jokin toinen mies ja etsit nyt hyväksyntää sille että elämäsi on tosi huonosti..
Mieti mitä vikaa sinussa on.
Onko asiat oikeasti noin huonosti. Kyllä ne asiat selviää jos itse vain haluaa. Yllätä miehesi illalla sängyssä, ole oikea peto. Katso mikä on reaktio! Varmasti ilmapiiri muuttuu..
kun ei kukaan jaksa? kommentoida..
ap