Karenssia pätkähti, kieltäydyin 150km työmatkasta!

Itse teen myös osa-aikatöitä jotta jää vapaa-aikaa enemmän, ja henkisesti voin paljon paremmin vert. juoksisin oravanpyörässä.



Mutta tämä on vaatinut ja vaatii uhrauksia, asumme aika pienessä asunnossa, en tule kovin hyvää eläkettä saamaan (toki voin lisätä töiden tekemistä lapsien kasvettua isommiksi) ja

Mutta toisaalta, myös en ole ihan koulutusta vastaavassa työssäni, vaan sellaisessa jossa urakehitys ei tule olemaan niin hyvä kun se voisi olla sellaisessa työpaikassa jossa olisin jos olisin valmis tekemään pidempää työviikkoa.



Mutta hyviä puoli on vapaa-aika, ja siitä kertyy säästöjäkin siinä mielessä että jaksaa paremmin käydä kiertelemässä kirppareita, alennusmyyntejä, marjametsiä jne. sekä on aikaa valmistaa ruokaa alusta saakka itse jne. kaikki em. säästävät rahaa mitä voi käyttää sitten muuhun. Ja kun matkalle lähtee, niin siinäkin aikaa itse varailla netistä niin säästää vert. valmismatkat.



Eli taloudellisesti aika +- menee tuo lyhynnetty työviikko vert. täyteen työviikkoon, vero% pienempi jne. Se missä isoimmat tappiot tulee on urakehitys ja tuleva eläke, mutta noita taas paikkaa elämänlaadun koheneminen :)

Uhratkaapa mammat hetki ajatukselle:



Olet koulutukseltasi hammaslaborantti ja joutunut työttömäksi. Asutte Länsi-Suomessa pienellä paikkakunnalla, josta kummatkin miehenne kanssa olette kotoisin ja jossa kummankin työpaikka on tähän asti ollut. Olette myös rakentaneet itse omakotitalon ja lapset ovat pieniä koululaisia ja päiväkotilaisia.



Postista pärähtää yksi päivä kirje TE-toimistolta, jossa olisi työpaikkailmoitus (tai millä nimellä se nyt kulkeekin..) toiselta paikkakunnalta, 79 kilometrin päästä. Työ on laitoskeittiön jakeluavustajan homma, palkka 1600€/kk. Verojen jälkeen jää käteen 1300 €. Siitä maksat matkakustannukset n.400 €/kk.

Lapsien hoitopäivät venyvät helposti 11-tuntiksi ja sinäkin olet työpäivän jälkeen todella väsynyt. Miehesi ei pysty kuljettamaan omien töidensä vuoksi lapsia- ainakaa usein.



Olisitko todella valmis tähän rumbaan tuon palkan vuoksi, olisiko työ todella palkitsevaa/mielekästä? Olisitko valmis pidentämään tämän takia lasten hoitopäiviä? Olisitko valmis jopa asumaan toisella paikkakunnalla asuntolassa tai alivuokralaisena jonkun vintillä viikot? Olisitko todella valmis jopa myymään kotinne ja vaihdattamaan lasten kaverit ja koulut ja hoitopaikat, että pystyisit vastaanottomaan jonkun työn, jota et edes halua tehdä?

itse itkin kun minun olisi pitänyt hakea työpaikkaa jonka sijainti paperilla on kotipaikkakuntani mutta käytännössä 85-300km päässä kotoani. Työaika paperilla ma-pe 8-16, mutta käytännössä 24/7 tulosvastuullista esimiestyötä paskapalkalla. Mies yrittäjä ja tekee 14h työpäivää, kolme pientä lasta. Julkista liikennettä ei käytännössä ole.



Työkkärin mielestä työstä ei voi kieltäytyä, koska työnantaja on kertonut että työn voi suorittaa kotipaikkakunnallani, mutta kokemuksesta tiesin, että ei onnistu.

Suurin ongelma tässä tapauksessa taisi olla AP:n ajokortittomuus. (ja se on oma valinta)

Olisi mielestäni aika helppoa ottaa muutaman tonnin laina (jos ei oo varantoja), maksaa ajokortti, ostaa kahden tonnin auto ja alkaa kulkemaan siellä töissä. Parhaassa tapauksessa 150 km työmatkoista ja 1750€ palkasta muodostuu helkutin pieni veroprosentti jos oman auton käyttö menee verottajalle läpi. 7% veroa ehkä. Siitä jäisi niin paljon käteen, että saa maksettua ajokortin todella äkkiä.

Milläs nyt maksat sen koskaan kun ei ole mitään tuloa? Seuraava työsoppari voi olla aina vaan kauempana.

En ole ap, ja Helsingissä asuvana ei tuollaisia ongelmia helposti tulisikaan (eikä minun alallani muutenkaan), mutta tuohon ajokorttihommaan täytyy kyllä sanoa, että ei se välttämättä ihan oma valinta ole. Ajokortti on aika kallis investointi, ja jos ihmisellä ei ole siihen varaa, niin ei silloin voi syyttää "omasta valinnasta". Ajokortti ei myöskään ole mikään kännykän kaltainen kapine, joka on lähes jokaisella. Ei voida edellyttää, että jokaisella on ajokortti, ei se mikään kansalaisvelvollisuus ole.

Jos ihminen asuu kaupungissa, jossa on toimiva julkinen liikenne, ei autoa/ajokorttia saisi edellyttää. Kuitenkin esim. olen kuullut että Turusta on saatu työosoituksia Salon kännykkätehtaaseen, eikä sinne ainakaan aiemmin ollut kunnollista joukkoliikennettä kaikkina ajankohtina. Sellaista pidän kohtuuttomana, jos tuollaisessa tapauksessa tulee karenssi.

Itselläni ei ole korttia enkä persaukisena saisi lainaa pankista. Eli ei niitä ajokortteja niin vaan hankita.

Riippuu mitkä olisivat VAIHTOEHDOT. Jos en ottaisi ko. työtä vastaan, niin mitä tekisin? Makaisinko vain kotona ja yhteiskunta maksaisi minulle esim. seuraavat 25-vuotta (jos olisin n. 40-v)tukia joilla pärjäisin? Ei kuulosta kovin hyvältä idealta, sillä lähtökohta on se TYÖLLÄ pitää itsensä elättää.



Jos haluan jäädä asumaan ko. paikkakunnalle niin minun pitäisi miettiä saanko sieltä koskaan koulutustani vastaava työtä. Jos vastaus on ei, en saa, niin silloin menisin opiskelemaan uutta alaa, sellaista jolla työllistyn ko. paikkakunnalle.



Ja esim. perhepäivähoitajaksi ei tarvita pitkää koulutusta, ja jos onnistuisi oppisopimuksella niin se ei taloudellisesti olisi niin iso juttu vert. opiskelu vain opintotuella+asumislisällä+opintolainalla.

Hyvällä tuurilla voisin myös saada aikuisopiskelija rahaa mikä enemmän kun tavallinen opintotuki, mikä mahdollistaisi paljon laajemmat opiskelut.



Ja jos mies olisi rikas, niin miksei voisi jäädä kotirouvaksikin, ihan sama mitä tekee kunhan ei yhteiskuntaa turhaan lypsä!

Yks ajokortiton mummeli määrättiin Turun Leafin alasajon jälkeen Auraan töihin. Ei ketään kiinostanu, ettei mamma vuorotöihin ehtinyt niillä linja-autovuoroilla jotka kulki..

Voisikohan tuollaisessa tapauksessa ilmoittaa, että ottaa kyllä "tosi mielellään" työn vastaan, kunhan työnantaja tai joku taho järjestää sinne kuljetuksen. Tai sitten työhaastattelussa sanoo, että joo, tosi mielellään tulen, mutta bussi tulee vasta klo silloin-ja-silloin, kai on ok, jos tulen vähän eri aikaan, kun nuo bussivuorot on tuollaisia.

Eli jos ei missään vaiheessa kieltäydy itse, mutta esittää asian aina niin, että "joo tulen, mutta täytyy tehdä se nyt näin noiden bussivuorojen takia", niin luulisi fiksun työnantajan ilmoittavan työkkäriin, ettei haastateltava ollut sopiva.

Ei kai karenssia voi saada, jos ilmoittaa haluavansa ottaa työn vastaan? Jos esteenä ovat olosuhteet, joiden vuoksi työnantaja ei valitse sua.

ajaa sitä korttia koko sinä aikana, kun siellä Leafilla oli????

ajaa sitä korttia koko sinä aikana, kun siellä Leafilla oli????

Jos ihminen asuu Turussa, jossa julkinen liikenne toimii kaikkialle kaupunkiin, niin pitäisikö ajaa ajokortti vain siltä varalta, että pitkäaikainen työpaikka ajetaan alas ja joutuu töihin jonnekin hevonkuuseen? Kyllä suurimmissa kaupungeissa on IHAN NORMAALIA käyttää julkisia ja myös on ihan kohtuullista olettaa saavansa niistä kaupungeista töitä, eikä niin että niistä lähetetään ihmisiä hanttihommiin jonnekin korpeen.

Tätä ajokortittomuutta eivät vaan taida ymmärtää ne, jotka itse asuvat haja-asutusalueella, eivätkä voi ymmärtää, miten joku ei halua ajella autolla. Se on monelle myös ekologinen valinta ja siksi yksi syy asua isossa kaupungissa (vaikka toki pienessäkin voi ja käyttää esim. polkupyörää).

Ajokortti on aika kallis investointi, joten jos sitä ruvetaan pitämään verojen kaltaisena velvollisuutena, niin silloin pitäisi jo yhteiskunnan alkaa makselemaan niitä ajokortteja ihmisille. En minä ainakaan tee töitäni sen vuoksi, että kartuttaisin autokoulubisnestä, vaan haluan omalla palkallani hankkia niitä asioita, joita itse haluan ja joita itse arvostan. Ajokortti ei kuulu niihin.

ps. Se helsingissä asuva joukkoliikennettä käyttävä

että olsii ollut sitten millä ajaa se kortti.



t. helsinkiläinen

että työllistyn. Siksi minä ajoin ajokortin. On myös kiva, että voin kuskata lapseni kouluun ja harrastamaan.



Yleensäkin minä koen ajokortin naisen itsenäisyysjulistukseksi.

Ajokortin lisäksi pitää olla auto. Ja auton lisäksi pitää olla ajokuntoinen. Entä jos ei ole? Entä jos on ajamisen estävä sairaus? Ei voi lähteä siitä oletuksesta, että jokaisella ihmisellä pitää olla oma auto ja ajokortti, ja hänen pitää ajaa terveydentilastaan riippumatta. Jo laki kieltää ajamasta, jos ei ole ajokuntoinen!

Eihän kouluikäiset enää ole hoidossa! Ja aloittaja ei ole yh., miksi siis mies ei lyhennä työpäiviään?



Jos perustelu on miehen parempi palkka, niin eikö nyt olisi kuitenkin parempi, että vaimokin hankkisi ihan ikioman tilin. Palkka pikkuisen pienenisi, ja Kelan korvaus hoitovapaasta on säälittävä, mutta myös verotus pienenisi.



En ole ihan jokaista viestiä lukenut, mutta tähän mennessä olen havainnut vain kaksi viestiä, joissa ei ole pidetty itsestään selvänä sitä, että se on äiti joka jää kotiin. Tai että se äiti on lastensa hylkääjä, jos lähtee töihin.

Niistäkin viesteistä on toinen minun kirjoittama.



Miksi ette olenkaan sitä vaihtoehtoa ajattele, että isä olisi hoitovapaalla edes puoli vuotta? Jospa äiti voisi sitten taas jäädä ansaistsemalleen ansiosidonnaiselle työttömyyskorvaukselle seuraavaksi 500 arkipäiväksi.



Minä olen se, joka olen ollut töissä toisella paikkakunnalla ja asunut "jonkun vinttikamarissa", ja lapset ovat olleet isänsä kansssa kotonaan.

Vaikka kuinka suunnittelisi niin silti voi tulla ja usein tuleekin joku tilanne johon ei ole varautunut.

Kouluja ja linja-autovuoroja voidaan lakkauttaa, harrastukset/työpaikka voi siirtyä muualle, voi sairastua niin ettei voikaan enää työskennellä omalla alallaan jne.

Jokainen päättää itse missä asuu, mille alalle kouluttautuu, paljonko lapsia pystyy elättämään jne.

En ymmärrä miksi joku autoton ja ajokortiton asuu paikassa mistä ei julkisia hyvin kulje. On ihan käsittämätöntä että monen perheen elämä on sitä, että aamuin illoin menee tunti työmatkoihin ja sitten suhataan lapsia harrastuksiin autolla jne.

Me asumme paikassa josta on hyvät kulkuyhteydet, mies kulkee autolla töihin 30min/suunta ja minä bussilla 20min suunta ja busseja kulkee "ruuhka-aikaan" 10min välein, muulloin 15min välein.

Päiväkoti ja ala- ja yläkoulu lähellä, samoin lasten harrastukset.

tai hyvin tarpeelliseksi niin silloin Suomessa olisi varmasti Yhdysvaltain kaltainen järjestelmä, jossa ajokortin voisi suorittaa koulussa ja maksaisi kaikkiaan muutaman kymmenen euroa.

126, taputapu, olet varmaan tosi ylpeä kirjoituksestasi? Tiedätkö mitä, kaikesta tuosta voi olla erossa helposti. Ei ilmoittaudu työmarkkinoiden käytettäväksi jos ei sitä ole.

Säännöt on samat kaikille ja jos ne ei miellytä, ei voi ottaa vain rusinoita pullasta. Työttömyysturva kyllä kelpaa mutta ei olla valmiita siihen mitä se vaatii.

126, taputapu, olet varmaan tosi ylpeä kirjoituksestasi? Tiedätkö mitä, kaikesta tuosta voi olla erossa helposti. Ei ilmoittaudu työmarkkinoiden käytettäväksi jos ei sitä ole.

Säännöt on samat kaikille ja jos ne ei miellytä, ei voi ottaa vain rusinoita pullasta. Työttömyysturva kyllä kelpaa mutta ei olla valmiita siihen mitä se vaatii.

Täällä on haluttu ymmärtää koko asia nyt niin, että jos ei ole valmis ottamaan työkomennusta jostain 100 kilsan päästä, on automaattisesti yhteiskunnan elätti, todellinen lusmu. Näin mustavalkoisesti täällä näyttää porukka ajattelevan. Varmastikaan siitä ei tässäkään ole kysymys, vaan että työ tuo kohtuuttomia vaatimuksia. Jos ap:lle tarjottaisiin töitä omalta paikkakunnalta, vaikkapa 15 kilometrin päästä, hän mitä todennnäköisemmin ottaisi työn riemuiten vastaan.

Jännä huomata, että nämä palstamammat aivat tärisevät tyydytyksestä, kun saavat oikein tuomita ja syyttää ja mitä paskemmaksi he aloittajan olon saavat, sen tyytyväisempiä ovat. Onko teillä kotona ihan kaikki ok? Antaako miehenne teille edes munaa?

Onko sulla lukihäiriö? Liioittelun ja mässäilyn tarve? Lapsellinen halu olla kapinallinen?

Mieheni ei halua ajaa korttia, joten asumme niin, että mies voi kulkea julkisilla töihin.



Koska meillä on vain yksi auto, emme muuttaisi maalle, jossa julkisilla ei pääse töihin.



Jos haluaa asua maalla, eikä halua/voi ajaa ajokorttia, joutuu tyytymään huonoihin yhteyksiin, joka tietää pidempää poissaoloa kotoa.



Kyseessä on kouluikäiset lapset. Jos ap katsoo, että haluaa viettää enemmän aikaa lastensa kanssa kuin vain arki-illat ja viikonloput, voi aina jäädä kotiäidiksi. Mutta yhteiskunnalla ei millään tapaa ole velvollisuutta kustantaa 8- ja 10-vuotiaiden lasten kotiäidin palkkaa. Sen ikäiset lapset ovat jo koulussa, kavereiden kanssa ja harrastuksissaan. Äiti ei yksinkertaisesti ole se ykköshenkilö.



Ja sitten: nyt ap:n perheellä olisi aika panostaa myös äidin työhön, esim. siten, että mies joustaa työajoissaan ja ottaa enemmän vastuuta lapsista. Ellei äiti sitten halua olla loppuikäänsä kotona.

mutta onko ap kertonut asuvansa maalla? Voihan ap asua vaikka kaupungin keskustassa ja se työhönosoitus on tullut naapurikaupunkiin.

mutta onko ap kertonut asuvansa maalla? Voihan ap asua vaikka kaupungin keskustassa ja se työhönosoitus on tullut naapurikaupunkiin.

Eipä ole tainnut kertoa..

Eli voimme olettaa, että jos ap asuu vaikkapa Vaasassa ja saa työmääräyksen Närpiöön. Sinne ei todellakaan kuljeta sujuvasti julkisilla, vaikka ap:n kotipaikkakunnalla julkiset toimisivatkin moitteettomasti. Tästä siis emme voi ap:n kotipaikkakuntavalintaa syyttää.

Tämä palsta on kyllä uskomatonta raatelemista, millaisia ihmisiä näiden suurimmalta osin kamalien viestien takana oiken on?? Ei ainakaan ole suotu empatiaa tai edes pientä inhimillisyyttä