lomamatka ja täysi-ikäisen kiukuttelu kun ei pääse mukaan

Olen siis palkannut 19v tytön hoitajaksi tai asiakaspalvelijaksi koko kesäksi kun vakiporukka on lomalla. Vakiporukka saa siis viettää lomansa rauhassa, ei tarvitse hätyytellä heitä keksen lomaa töihin tai alkaa pätkiä heidän lomiaan. Asiakkaat tai potilaat saavat palvelua kesäaikanakin.



Sitten tämä 19v kesätuurajja ilmoittaakin, että etelään pitäisi päästä ensi viikolla, saanko lomaa? Siis juurihan lomatuuraajaksi hänet on värvätty ja sen hän on luvannut ja nyt hän aikoo rikkoa lupauksensa. Jos perheessä olisi sattuntu jokin onnettomuus tai sairastuminen niin totta kai ymmärtäisin, mutta ei tuollainen ole mikään syy.



Mitä sanoisin potilaille tai asiakkaille? Sorry, teitä ei tänään kukaan pese tai kukaan ei tarjoile ruokaa, koska henkilö, joka lupasi olla kesän töissä, lähti etelänmatkalle. Jos tuollainen ottaisi viikon omaa lomaa niin takaisin ei tarvitsisi tulla ollenkaan.

vaikka mitä tekemistä. Eikä ole enää yhtään harmissaan kun me lähdetään.



Lähinnä kevereiden luona käymistä ja kavereita kylään.

Meidän 19-vuotias oli kesätöissä, kun läksimme kuukaudeksi ulkomaille matkalle nuoremman sisaruksen kanssa. 19-vuotias asui vielä kotona, mutta oli innoissaan siitä, että sai kokeilla, miltä yksin pärjääminen tuntuu. Ja pärjäsi tosi hyvin.



Hankkikin heti reissun jälkeen sitten oman opiskelijakämpän ja on siitä asti käynyt matkoilla tyttöystävänsä kanssa itse hankkimillaan matkarahoilla.



Itsenäistyminen tekee vaan hyvää 19-vuotiaalle.



Joskus harmittaa, että emme pystyneet tarjoamaan tälle esikoiselle kaikkea sitä, mitä nuorempi nyt on saanut, mutta ei esikoinen siitä ole katkera ollut.

monet kritisoidut asiat eivät ole toisiaan poissulkevia.



Miksi lähtökohtaisesti asettaa vastakkain arvoton tunari joka ei ymmärrä ettei töistä voi olla pois ja sitten tämä luterilainen moraali jossa töitä paahdetaan eikä huveista ole tietoa ja aikuistuminen on elämän paras tehtävä.



Aikuistuminen tarkoittaa sitä että haluaa pitää huolta itsestään, että oman identiteetin toteuttaminen on miellyttävä asia ja tukee omaa kasvua ja kehitystä.



Olen valitettavasti kyllä samaa mieltä näiden perhe on tärkein- kirjoittajien kanssa. Asioita voi suunnitella ja aina on vaihtoehtoja sille miten toimia. Nuorella on varmasti käyttöä ansaitsemilleen rahoille, eihän kukaan tosiaan käske antamaan rahaa omalle lapselleen, mutta tylyä on myös laittaa nuori maksamaan oma matkansa. Aikuistuminen tapahtuu parhaimmillaan pitkin matkaa nuoruudesta ja lapsuudesta pois ja toivottavasti ei ainakaan vanhempien tylyilyn kautta!



Emmekö sitten muka voi mennä matkalle? kysyy perheen äiti asettaen itsensä lapsen tasolle ja vastakkain oman lapsensa kanssa. Missä aikuisuus omalta kohdalta, kyky suunnitella ja arvottaa asioita koko perheen yhteisen tekemisen kautta?



Jokainen perhe on erilainen ja siksi olisi tärkeää kuunnella nimenomaan nuoren viestiä siitä, onko hän valmis ja mihin on valmis. Tässä vaiheessa se on turhaa lähdön suhteen, sillä ajatukseen ryhtyy sopeutumaan jos haluaa pärjätä psyykkisesti. Tilanne voi olla nuorelle huomattavasti kovempi kokemus kuin aikuinen ymmärtääkään.



Älkää asettako vastakkain arvoja pärjäämiselle ja sille missä muodossa koti tukee. Luottakaa itseenne että olette antaneet parhaat eväät ja arvot nuorellenne ja muistakaa antaa heidän olla myös pieniä, näin he lentävät siivilleen pehmeästi ja kun sen aika on.



Tylyttäminen, poistyöntäminen, tavaroiden pakkaaminen oven viereen eivät toimi kuin aivan ääritapauksissa (ja tällöin on kyllä menty harhaan jo pitkään aiemmin ja olisi syytä katsoa peiliin ei niinkään nuoreen). Jos nuori saa kokea olevansa osa perhettä koko kasvunsa ajan, ikätasonsa ja kehityksensä mukaisesti tehtäviä perheen arjessa, niin onnistumisia kuin mokiakin, kasvaa hänestä vastuuntuntoinen nuori ja myöhemmin aikuinen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää siitä maksaako itse vaiko äiti. Pitäkää huolta perheestänne, maailma itsessään on tarpeeksi tyly, kotoa olisi hyvä löytyä aina paikka jonne tulla, tilaa olla mitä on ja empatiakykyisiä aikuisia.

Minäkin olen matkustanut paljon vanhempieni kanssa, mutta kyllä vanhempani saavat mennä ulkomaille myös ilman minua, enkä vedä itkupotkuraivareita siitä.

Nainen 37v

Kuka täysi-ikäinen haluaa matkustaa vanhempien kanssa? Yleensä kyllä noin isoa kiinnostaa jo kaverit enemmän.

Muistaakseni itse lopetin 15-vuotiaana perheen kanssa reissailun, oli ihan oma elämä jo.

Jos sinun vanhempasi ovat sellaisia, että et niiden kanssa voi samalle matkalle lähteä niin älä yleistä. Monet tulevat vanhempiensa kanssa hyvin toimeen ja yhteinen matka on oikein mukava tapa viettää hieman yhteistä aikaa. Jos vielä matkakohde on sellainen jonne itsekin haluaisi lähteä niin mikä ihme siinä on?

Mä olin viimeksi huhtikuussa reissussani mieheni ja vanhempieni kanssa. Olen siis 31-vuotias naimisissa oleva nainen:D

Mutta mielestäni tässä on pointtina se, että ap on todella törkeä lastaan kohtaan. Itsestäni olisi ainakin tuntunut tosi kauhealta kuulla 19-vuotiaana, etten ole osa perhettäni.

se 31-vuotias äidin ja iskän kanssa matkustelija

Minä olen onnellinen siitä ettei minun tarvinnut (enkä itse halunnut) kasvaa aikuiseksi vasta teininä. Ja vastuuta on opetettu ottamaan, eli mikään hemmoteltu "mammantyttö" en ole koskaan ollut, mutta se 17-v olisi piänyt olla omillaan, 18-v yh ja 19 kahden lapsen äiti, minusta kamala kohtalo (jollaisen luojan kiitos olen välttänyt).



On HIENOA että ihminen saa kasvaa aikuiseksi turvallisessa perheessä, sellaisessa jossa ei tavaroita 18-v pakata ja heitetä ulos, vaan että saa rauhassa kasvaa aikuiseksi ja kokeilla omia sipiä rauhassa.

On HIENO asia että ap:n 19-v nuori kaipaa vielä perheaikaa, eikä halua olla niin aikuista ja elää omaa elämäänsä, vaan haluaa olla osa lapsuuden perhettä. Tuollaisessa kodissa se yhteys yleensä säilyy läpi elämän, ja aikanaan lapsenlapsilla ja isovanhemmilla on myös läheiset välit jne.



Minusta on parempi että saa rauhassa tulla aikuiseksi (HUOM: mitään peräkammarin poikia EN ymmärrä!) saa tukea opinnoissa (jos vanhemmilla siihen mahdollisuus) ja muutenkin, eikä olla lapsia ja sitten ykskaks pitäisi pärjätä omillaan.



Nykyään kaduila näkee ihan liikaa nuoria joista ei kukaan piittaa ja joita ei kiinnosta perheen kanssa oleminen. Kovan näköisinä sitten tupakka huulessa ja minihameessa haetaan sitä huomiota ihan keneltä sitä vaan ikinä saadaan, ja usein se oma perhe perustetaan nopsaan jotta saadaan joku "läheinen" (mistä harvoin mitään tulee, kun ei sitä perhemallia ole kotoa saatu ja ollaan ihan hukassa)