Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti toissapäivänä
23.07.2011 |
Tuli sitten yöllä takaisin kotiin nukkumaan, silitteli ja piti kädestä. Aamulla lähti taas, ilmoitti ettei ole muuttanut mieltään. Olen raskaana, viikolla 24.
Lähteminen tuli yllätyksenä, oltiin kateltu yhdessä päivällä telkkaria, mies kävi suihkussa ja sanoi käyvänsä kaverillaan (tiedän että tämä on totta, en siis epäile että olisi toista naista tms.).
Kun tuli kotiin, alkoi samantien pakata tavaroita ja ilmoitti että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Ei ole suostunut tämän enempää puhumaan, ennen kuin eilen illalla puhelimessa. Sanoi ettei tahdo satuttaa minua enää ja siksi lähtee. Pelkää että mokaa vielä pahasti (siis alkoholin vaikutuksen alaisena yleensä käy aggressiviseksi). On ollut rankkaa kyllä, mutta olemme päässeet kaikesta yli ja tehneet pelisäännöt selviksi, ja ne olivat molemmille ihan ok. Tulin paljon vastaan ja annoin paljon anteeksi, koska rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Hän on minua kosinutkin, mutta vastasin että odotetaan vähän aikaa että suhteen tilanne tasaantuu.
Minulla on myös vajaa kaksivuotias poika edellisestä suhteestani ja poikani pitää tätä miestä isänään. On ollut itkuinen toissapäiväisestä lähtien aina nukkumaanmennessä ja herätessä, huutelee usein miehen nimeä ja isiä. Itse yritän poikani edessä olla urhea, etten itkisi tai muuta, mutta kai hän aistii ettei äidillä ole kaikki hyvin...
En pysty syömään (en ole keskiviikon jälkeen syönyt), eilen yritin hedelmiä ja marjoja saada alas, mutta ne tulivat samaa reittiä takaisin. Juoda yritän paljon, mutta nesteetkin tulevat ylös. Olen vain niin järkyttynyt, kaikki muistuttaa miehestä enkä pysty keskittymään mihinkään. Selailen vain häneltä tulleita viestejä yhä uudestaan ja uudestaan, toivon että puhelin soisi ja hän sanoisi tulevansa juttelemaan.
Yöunet ovat katkonaisia, hyörin ja pyörin tuntikausia ja unisaldo on jotain 3-4 tunnin luokkaa. Pelkään, että jos mies ilmoittaa tämän olevan lopullinen päätöksensä, masennun totaalisesti.
Ystäville puhuminen ei auta, kun kukaan ei voi tehdä tai sanoa mitään hyväkseni. Ainoa mitä haluan on, että mieheni palaisi kotiin. Olenko ripustautuva? En vain ymmärrä. Olen väsynyt itkemään, olen väsynyt miettimään.
Anteeksi avautuminen...on vaan niin paha olla että pakko se oli jonnekin purkaa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (115)
valitettavasti voi olla ihan totta tämä hänen käytöksensä.
Oma exäni on peliriippuvainen (akateeminen koulutus, hyvästä perheestä yms.). Hän ei pitänyt pelaamistaan ongelmana (pelas kaikki rahamme ja jouduimme leipäjonoon), ainoa ongelma oli kuulemma nalkutukseni. Miehen todellisuudentaju oli hämärtynyt ja hän pisti kaikessa pelaamisen etusijalle. Tämä tarkoitti valheita, häipymisiä ja perheen elämään osallistumatta jättämistä.
Hän sanoi rakastavansa minua. Vaikka hän näki kyyneleeni ja kärsimykseni, hän jatkoi pelaamista eikä suostunut hoiton. Kun sanoin, että muutan lasten kanssa pois, hän sanoi, ettei halua vain viikonloppuisäksi. Eron jälkeen hän on tavannut lapsia vain noin kerran kuussa. Hän elää itsekkäästi kuin meitä ei olisikaan.
Olen tullut tulokseen, että exäni ei yksinkertaisesti tiedä, mitä rakkaus on (sitoutumista, turvaa, huolenpitoa, välittämistä, kunnioittamista, asioiden jakamista, toisen hyväksi tekemistä, epäitsekkyyttä, yhteenkuuluvuutta yms.). Tietääköhän miehesi? Kuulostaa, että raskaus edustaa sitä sitovaa arkea, mikä tulee vauvan myötä ja hänelle on tullut paniikki, ettei vielä halua jämähtää. Aika nuori isä hän tulee olemaankin. Niin, ja maailma kiehtoo. Miehet ovat niin paljon vapaampia suhteessa lapsiin kuin naiset.
Hän on raskauden myötä tajunnut, että haluaa juoda useammin kuin raskautesi sallii ja te ette nyt sovi kuvioon. Hän ei halua muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies soitti 11 aikaan yöllä, että saako tulla käymään. Halusi jutella. Sanoin, ettei tämä ole nyt välttämättä oikea aika keskustelulle, mutta lupasin tulla tuohon pihalle käymään.
Mies oli ollut ystäviensä kanssa viettämässä iltaa, mutta oli kuulemma siellä sitten tajunnut että se ei ole sitä mitä hän haluaa. Haluaa olla kotona minun ja lasten kanssa, oli kaipaillut meitä kovasti ja sanoi, että teki ihan hyvää ottaa etäisyyttä tilanteeseen kun näin näki asiat paremmin.
Päästin hänet sisään, mutta sai nukkua sohvalla. Mielestäni hän teki niin törkeän tempun, etten voinut heti ottaa avosylin takaisin viereen ja olla kuin ei mitään. Juttelimme aamulla lisää, syyksi lähtöön sanoi ahdistuksen riidoista ja kuulemma päällimäisenä se, että oli mennyt niin pitkälle että poliisikin puuttui asiaan. Ei pelännyt sen itsekään toistuvan (kysyin asiasta erikseen), mutta sanoi tunteidensa menneen niin vuoristorataa, ettei pystynyt käsittelemään niitä samassa huushollissa.
Hän sanoi haluavansa jatkaa kanssamme, mutta sovimme että punkkaa hetken aikaa kaverillaan. Minulla ei ole enää huolta siitä, missä mennään ja hän taas joutuu huomaamaan ettei kaikki palaudu entiselleen heti ja näkee millaista on ilman meitä. Luulen että tämä oli ihan hyvä ratkaisu. Sain jopa kupin teetä ja annoksen salaattia pysymään sisällä tänään. Poikakin piristyi silminnähden kun mies leikki hänen kanssaan autoilla ja luki kirjoja. Nyt on onnellinen olo. :)
Hups, painovirhepaholainen. Soitti siis 12 aikaan.
tällaisissa tapauksissa. Hyvä niin.
Poliisi tekee aina ls-ilmoituksen
tällaisissa tapauksissa. Hyvä niin.
Siitä olen jo tietoinen, ja kun tapauksesta onkin jo jonkin aikaa, niin olemme olleet lastensuojeluun yhteydessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki menee hyvin. Toivon todella.
Mulle kävi raskausaikana, jopa ihan samoilla viikoilla, samanlailla. Tai siis mies teki samanlaisen tempun.
Otin takaisin, mutta kun vauva oli 2 kk, niin jätti meidät taas. Siitä on nyt puolitoista vuotta... Välit eivät vieläkään ole hyvät.
joka on jankannut asioitaan täällä keväästä asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki menee hyvin. Toivon todella.
Mulle kävi raskausaikana, jopa ihan samoilla viikoilla, samanlailla. Tai siis mies teki samanlaisen tempun.
Otin takaisin, mutta kun vauva oli 2 kk, niin jätti meidät taas. Siitä on nyt puolitoista vuotta... Välit eivät vieläkään ole hyvät.
Kamala kuulla. :(
Toivon tosiaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ymmärrän hänen syitäänkin, sitä vaan en, ettei voinut niitä aiemmin kertoa ja näin satutti minua vain enemmän.
Jotenkin tuollainen käytös on hyvitettävä, tämä loppuviikko kun on ollut minulle yhtä helvettiä. Tunteeni eivät ole kuitenkaan muuttuneet, ehkä päin vastoin. Kun on hetken aikaa erossa toisesta, tajuaa kuinka paljon rakastaakaan.
Millainen nainen antaa miehen kuristaa itseään ja pitää vielä sen jälkeen miestä hyvänä isänä? Seuraavan kerran mies varmaan nappaa sitä poikaa raivelista kiinni ja sekin on okei, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on jankannut asioitaan täällä keväästä asti...
Itse asiassa löysin tämän palstan ehkä kolmisen viikkoa sitten. Ja koska tilanteeni on tuore, en mitenkään olisi voinut siitä "jankata" etukäteen. Harmi kuulla että jollekin on käynyt sanoin, itse en ole moiseen keskusteluun törmännyt.
Millainen nainen antaa miehen kuristaa itseään ja pitää vielä sen jälkeen miestä hyvänä isänä? Seuraavan kerran mies varmaan nappaa sitä poikaa raivelista kiinni ja sekin on okei, vai?
Koskaan ei ole pojalle mitään tehnyt, enkä unissanikaan epäilisi että tulisi tekemäänkään.
Päteekö teoriasi kaikkeen? Itse olen mm. kaatanut entisen mieheni päälle viinit kun hän ei lopettanut huutamista eikä päästänyt irti käsivarrestani. Tämä automaattisesti tarkoittaa, että olen huono äiti ja jos lapseni erehtyy joskus kiukuttelemaan niin heitän ruoat naamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai ole voinutkaan törmätä ketjuun, jos kerran olet täällä uusi tulokas.
että väkivaltaan taipuvainen ihminen ei "ajattele" kuin normaali tunteensa hallitseva ihminen. Miehellä ei ole ollut minkäänlaista oikeutta pahoinpidellä sinuakaan, mutta niin hän silti teki. Ei mene kauan kun pahoinpitelyt alkavat kohdistua myös lapsiin, tai vaihtoehtoisesti sinua hakataan lasten nähden.
Hullu ja edesvastuuton olet, kun otat tuollaisen riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai ole voinutkaan törmätä ketjuun, jos kerran olet täällä uusi tulokas.
Miten niin? Asian esittäjä sanoi "keväästä asti", ei "keväällä". Tällöin olettaisin, että kyseiseltä henkilöltä tulee aloituksia suht tasaiseen tahtiin.
Tuleeko sinulta, ap? Kovasti kuulostaa siltä. Ihmettelen kyllä virkeyttä, millä analysoit sanojakin, kun kuitenkin olet pahoinpidelty ls-asiakas, joka on horjunut viime päivät nälkäkuoleman partaalla...
Vai onko se jo tehty? Mitä miehesi on sanonut jatkon kannalta, aiotteko mennä johonkin terapiaan tms. yhdessä? On vaikeaa saada tuota väkivaltaisuutta itsestään kitkettyä pois ja sillä väkivaltaisuudella on yleensä taipumuksena raaistua ja yleistyä ajan kuluessa. Harvoin kuristaminen tai lyöminen/töniminen jää yhteen kertaan. Miten aiotte keskeyttää tämän sairaan käyttäytymismallin? Ei humalatila ole mikään puolustus kuristamiselle, sillä suurin osa miehistä ei kuristaisi kumppaniaan missään tilanteessa ja missään päihteissä ollessaan. Sinun miehesi on jo rikkonut rajan, ylittänyt kynnyksen, jota normaali-ihmienn ei ylitä.
Hakekaa apua jo lastenne tähden. Tuosta tilanteesta ei selviä yksin.
Tuleeko sinulta, ap? Kovasti kuulostaa siltä. Ihmettelen kyllä virkeyttä, millä analysoit sanojakin, kun kuitenkin olet pahoinpidelty ls-asiakas, joka on horjunut viime päivät nälkäkuoleman partaalla...
Näin oletin, kun kertomukseni perusteella minua luultiin joksikuksi joka on keväästä asti täällä jotain kirjoitellut. Ilmeisesti useita samankaltaisia juttuja, kun hänet on sekopääksikin leimattu. Olen vain lueskellut täällä juttuja, ja nyt koin haluavani itse kirjoittaa kun en pystynyt muuten ajatuksiani kenellekään purkamaan.
Minua ei ole pahoinpidelty ihan hiljattain, ls-asiakkuus ei liity analysointeihini mitenkään. En ole ollut nälissäni, lähinnä olen koittanut väkisin syödä kun olen kuitenkin raskaana. Kieltämättä nyt kun olo paranee, alkaa nälkäkin kurnia vatsassa.
Uskoo ken tahtoo, minulle tästä kirjoittelusta oli ainakin suuri apu ja oli mukavaa saada kannustavaa palautetta. Ikävää jos se on jotakuta häirinnyt tai ärsyttänyt.
Vai onko se jo tehty? Mitä miehesi on sanonut jatkon kannalta, aiotteko mennä johonkin terapiaan tms. yhdessä? On vaikeaa saada tuota väkivaltaisuutta itsestään kitkettyä pois ja sillä väkivaltaisuudella on yleensä taipumuksena raaistua ja yleistyä ajan kuluessa. Harvoin kuristaminen tai lyöminen/töniminen jää yhteen kertaan. Miten aiotte keskeyttää tämän sairaan käyttäytymismallin? Ei humalatila ole mikään puolustus kuristamiselle, sillä suurin osa miehistä ei kuristaisi kumppaniaan missään tilanteessa ja missään päihteissä ollessaan. Sinun miehesi on jo rikkonut rajan, ylittänyt kynnyksen, jota normaali-ihmienn ei ylitä.
Hakekaa apua jo lastenne tähden. Tuosta tilanteesta ei selviä yksin.
En tehnyt rikosilmoitusta, nykyään poliisi tekee sen joka tapauksessa, halusi uhri sitä tai ei. En tiedä vielä, nyt ensihätään teimme tosiaan tuon ratkaisun että alkoholia nauttineena ei ole kotiin asiaa yöksi, eikä soitella. Minä yritän myös omalta osaltani olla hiukan pidempipinnainen, jokaista ärsytystä ei tarvitse tiuskia toiselle.
Katsotaan nyt mitä lastensuojelussa sanovat. Vaikka lapsi ei ole tilanteisiin koskaan liittynyt tai ollut paikalla, he varmaan osaavat ehdottaa jotain jos kokevat sen tarpeelliseksi.
Ja niinhän se on, että valitettavan usein kun kerran on väkivaltainen, on helposti toisenkin kerran. Tunnen ja tiedät silti ihmisiä (suurin osa miehiä), jotka ovat kerran mokanneet, ottaneet siitä opiksi eivätkä ole koskaan toistaneet samaa virhettä. En puolustele heitä, mutta uskon että jos ihminen kerran tekee noin, hän ei ole läpeensä paha tai "päästä demoneitaan valloilleen" ja pistä jatkossa turpaan kun se jo kerran on tehty.
miten sujuvasti ap on lastensuojelun asiakas... Kohta kaksi lasta ja sujuvasti on vastuu siirtymässä yhteiskunnalle.
Alue: Aihe vapaa
sulle ap. Oletpa kokenut kovia! Haluaisin kuitenkin ehdottaa sinulle että antaisit itsellesi aikaa surra tilannetta. Ei kannata välittää syytöksistä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tämänhetken tilannettaa voi. On hyvä pojallesikin että suret tilannetta, lapset kärsivät paljon enemmän tunteiden tukahduttamisesta kuin siitä että näkevät aitoja tunteita. Ansaitset itsellesi ja lapsillesi parempaa, kuin sellaista miestä joka saattaa äkkiarvaamatta jättää teidät.