Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti toissapäivänä
23.07.2011 |
Tuli sitten yöllä takaisin kotiin nukkumaan, silitteli ja piti kädestä. Aamulla lähti taas, ilmoitti ettei ole muuttanut mieltään. Olen raskaana, viikolla 24.
Lähteminen tuli yllätyksenä, oltiin kateltu yhdessä päivällä telkkaria, mies kävi suihkussa ja sanoi käyvänsä kaverillaan (tiedän että tämä on totta, en siis epäile että olisi toista naista tms.).
Kun tuli kotiin, alkoi samantien pakata tavaroita ja ilmoitti että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Ei ole suostunut tämän enempää puhumaan, ennen kuin eilen illalla puhelimessa. Sanoi ettei tahdo satuttaa minua enää ja siksi lähtee. Pelkää että mokaa vielä pahasti (siis alkoholin vaikutuksen alaisena yleensä käy aggressiviseksi). On ollut rankkaa kyllä, mutta olemme päässeet kaikesta yli ja tehneet pelisäännöt selviksi, ja ne olivat molemmille ihan ok. Tulin paljon vastaan ja annoin paljon anteeksi, koska rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Hän on minua kosinutkin, mutta vastasin että odotetaan vähän aikaa että suhteen tilanne tasaantuu.
Minulla on myös vajaa kaksivuotias poika edellisestä suhteestani ja poikani pitää tätä miestä isänään. On ollut itkuinen toissapäiväisestä lähtien aina nukkumaanmennessä ja herätessä, huutelee usein miehen nimeä ja isiä. Itse yritän poikani edessä olla urhea, etten itkisi tai muuta, mutta kai hän aistii ettei äidillä ole kaikki hyvin...
En pysty syömään (en ole keskiviikon jälkeen syönyt), eilen yritin hedelmiä ja marjoja saada alas, mutta ne tulivat samaa reittiä takaisin. Juoda yritän paljon, mutta nesteetkin tulevat ylös. Olen vain niin järkyttynyt, kaikki muistuttaa miehestä enkä pysty keskittymään mihinkään. Selailen vain häneltä tulleita viestejä yhä uudestaan ja uudestaan, toivon että puhelin soisi ja hän sanoisi tulevansa juttelemaan.
Yöunet ovat katkonaisia, hyörin ja pyörin tuntikausia ja unisaldo on jotain 3-4 tunnin luokkaa. Pelkään, että jos mies ilmoittaa tämän olevan lopullinen päätöksensä, masennun totaalisesti.
Ystäville puhuminen ei auta, kun kukaan ei voi tehdä tai sanoa mitään hyväkseni. Ainoa mitä haluan on, että mieheni palaisi kotiin. Olenko ripustautuva? En vain ymmärrä. Olen väsynyt itkemään, olen väsynyt miettimään.
Anteeksi avautuminen...on vaan niin paha olla että pakko se oli jonnekin purkaa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (115)
sinulle katkeroitunut nainen :) Ne itkut kannattaa itkeä, vaikka syy olisi kuinka typerä.. ettei päädy myötätunnottomaksi yksinäiseksi ja katkeraksi ihmiseksi. Itku auttaa jotta sitten hieman myöhemmin on olo parempi ja pystyy ajattelemaan enemmän järjellä kuin tunteella. Tekisi sinullekin hyvää.
Uskomatonta shaipaa sun tekstisi... liirunlaarun ja seliseli.... mies lähti, koska ei väliltä se pillaaminen ei auta mitään.
En ole katkeroitunut, en petetty enkä jätetty.
Pillittäkää rauhassa, mutta ei se mitään muuta. Ja miestä ei ainakaan saa takaisin millään "älä jätä , teen mitä vaan puolestasi" -vinkumisella.
Jos ap.n mies ei halua olla hänen kanssa, niin siihen on syynsä. Ja voihan sitä spiidata vaikka maailmantappiin, mutta mitä se auttaa. Ja täytyy olla aika onneton jos itkee kuristajansa perään. No kertoo kyllä paljon kun muksuja tehty vähän yhdelle jos sun toiselle.
Että silleen. Ja kannattaa käydä lisää niitä psykologianluentoja kun ei vielä ihan taidot riitä dg:n tekemiseen.
Ja lapsen kannalta toki surullista, mutta jos alistuu kynnysmatoksi, saa kynnysmaton kohtelun.
Häntä pystyyn vaikka väkisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta typeräksi tämän jutun tekee se, että muija anelee tollasta nilviäistä takaisin eikä piittaa lapsistaan. Kukaan järjissään oleva äiti-ihminen ei rääy jonkun juipin perään puolta tuntia kauempaa.
I REST MY CASE!
APhan on sanonut että mies on ollut mainio ja hyvä isähahmo.Yksi virhe tapahtunut. Kuka ei tee virheitä?
Totta puhuen minusta yksi lievä käsiksi käynti tiukalla hetkellä ei ole sellainen teko, että mies olisi koko loppuelämänsä luuserinilviäinen, jonka perään ei saa kahdesti katsoa.
Ja elämä ihan sekaisin. Äidin sekaisuudesta nyt puhumattakaan.
Onko se välittämistä?
APhan on sanonut että mies on ollut mainio ja hyvä isähahmo.Yksi virhe tapahtunut. Kuka ei tee virheitä? Totta puhuen minusta yksi lievä käsiksi käynti tiukalla hetkellä ei ole sellainen teko, että mies olisi koko loppuelämänsä luuserinilviäinen, jonka perään ei saa kahdesti katsoa.
Totta puhuen, minusta yksikin käsiksi käyminen on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APhan on sanonut että mies on ollut mainio ja hyvä isähahmo.Yksi virhe tapahtunut. Kuka ei tee virheitä? Totta puhuen minusta yksi lievä käsiksi käynti tiukalla hetkellä ei ole sellainen teko, että mies olisi koko loppuelämänsä luuserinilviäinen, jonka perään ei saa kahdesti katsoa.
Totta puhuen, minusta yksikin käsiksi käyminen on liikaa.
raskaana olevan pikkulapsen äidin hylkääminen on miljoona kertaa pahempi rike. En mä heittäisi miestä pihalle jos se kävisi kerran käsiksi.
kuin puolison kuolema. Älä siis yhtään ihmettele tunteitasi nyt.
Olisi ehkä hyvä, jos hakisit apua ja tukea itsellesi. Pystyisitkö neuvolassa asiasta puhumaan?Minäkin jäin ihmettelemään, miksi mies pelkää tekevänsä teille jotain. Onko hän aiemmin sitten tehnyt?
Kun puoliso päättää lähteä aivan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, on se ihan samanlainen shokki kuin puolison kuolema. Näitä esimerkkejä riittää, joissa mies lähtee kioskille/roskista viemään, eikä enää palaakaan kotiin. Lisäksi rittää näitä vähättelijöitä...En menisi sanomaan että avioero on yhtä suuri shokki kuin puolison kuolema. Silloin kun puoliso kuolee se on sitten se lopullinen ero eikä ole varaa millekään jahkailulle kuin avioeroissa useinkin on.
Jos ei ole kokenut puolison äkillistä kuolemaa niin pliis älkää sanoko miltä se tuntuu, sillä sitä ei tiedä kuin toinen saman kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tälläisiä lähtöjä tekee. Oikeasti, ei kukaan perhettään rakastava toimi näin. Nainen voi uskoa ja uskotella näkeävänsä asioita. Eri juttu on miten asia oikeasti on...
Tuntuu tosi pahalta puolestasi. Ymmärrän täysin tunteesi. Tosin meidän vauva oli jo 2 kk vanha, kun mies samanlailla selittämättömästi muutti mielensä.
Siitä on nyt puolitoista vuotta ja vieläki tuntuu pahalta.
Ja se joka sanoi, että puolison kuolema on pahempi paikka kuin katkera ero, sanoisin että se on juuri päinvastoin. Kun puoliso kuolee, peli on selvä, ei ole enää jossiteltavaa, on vain yksi suunta jne. Erotilanne voi olla niin epäselvä (varsinkin tällaisissa tapauksissa), että siitä toipuminen on vaikeampaa. (Psykologikin mulle sanoi näin.)
Voimia ihan hurjasti sulle, luulen, että mies oireelee oman lapsen saamista. Jos vain pystyt, anna miehen olla rauhassa, sillä saattaa mieli vielä hyvinkin muuttua. Jos pystyt antamaan anteeksi...
Ja tuntuu tosi pahalta sun pojankin puolesta, silläkin varmaan kova ikävä :(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin halata sinua kunnolla ja puristaa oikein kovaa.olen periaatteessa melko samanlaisessa tilanteessa.mulla mies muutti pois jo viime syksynä,mutta kun meillä oli melko pitkä parisuhde takana ja eritttäin tiivis sellainen,olen vieläkin pitänyt hänen kanssaan sellaista on-off -tilannetta päällä..mutta tiedän että tämä on meille tuhoksi lapsen kanssa,koska miehellä aika paha päihderiippuvuus,joka vähän heijastuu tähän meidänkin elämään ikävästi!En osaa vaan päättää tai olen pahasti läheisriippuvainen.;(
Mutta sulle nyt on tulossa vielä vauvakin..Voi jukra!toivotan sulle tosiaan jotakin auringonpaistetta edes tulevan vauvasi muodossa!jospa hän olisi se päivänpaistetta tuova asia teidän elämäänne!:)Mulla muuten samanikäinen lapsi itsellä,jolle ei kyllä "onneksi" ole tulossa sisaruksia enää.Tän päätöksen tein jo joskus aikanaan lapsen ollessa vielä ihan pieni.synnytys oli sen verran vaikea ja koko raskaus puolivälistä alkaen,et ei kiitos mulle enempää..Mutta oikeasti sinulle haluan toivottaa kaikki sormet ja varpaat pystyssä parempaa tulevaisuutta
Vaikka huutaisi mitä ja sanoisi mitä törkeyksiä ja satuttavia asioita niin käsiksi ei saa käydä ja sillä siisti. Tämä koskee ihan kaikkia jotka ovat kännissä tai selvinpäin. Miehelläsi on alkoholin kanssa ongelmaa. Agressiivisuus on ongelma sinänsä ja lisäksi jos tämä tiedetään niin ei silti pysty jättämään alkoholinkäyttöä.
Vaatisi kovasti työtä että mies myöntäisi ongelmat ja työskentelisi päästäkseen niistä. Alkoholin juomisesta "nalkuttaminen" kertoo vain että alkoholin käyttö on häiritsevää ja liiallista ja se tulisi lopettaa. Ei niin että sinä olet syypää eroon koska olet suhtautunut alkoholin käyttöön negatiivisemmin nyt kun olet raskaana. Alkoholia ei ole pakko käyttää ollenkaan. Ilmankin sitä elää runsaasti ihan tavallisia ihmisiä. Eri asia jos pitäisi luopua vaikkapa syömisestä...
Itse olen ollut nuorena kolmen vuoden ajan alkoa ottavan miehen kanssa. Alkuun oli molemmilla menovaihe ja se tuntui olevan ok. Sitten kun vakiinnuttiin ja elettiin saman katon alla, minä opiskelin ja elin säännöllistä elämää niin tällä yhdellä vaan menojalka vipatti entiseen malliin. Saattoi perjantaina lähteä käymään kiskalla ja tuli sunnuntaiyönä kännissä kotiin...
Ja sitten vihdoin viimein kun heitin loisen rojut ulos kämpästä alkoi nyyhkiminen että ota takas ota takas...Mutta tiestin ettei kannata, alkoholin käyttö ei loppunut vaikka siitä puhuttiin runsaasti. Luulen että tämä mies on ihan deeku nykyään jos on enää hengissä. Kovin hyvin hänellä ei ainakaan mennyt kun viimeeksi kuulin. Joskus oli naimisissakin minun jälkeeni ja sama alkoholin käyttö jatkui vaikka nainen oli vaihtutnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko vähän turhan juhlallinen ilmaisu?
Vanhempi lapsi ei ole edes kahta vuotta, ja Ap on puoli vuotta ollut raskaana. Ei kovin pitkä suhde voi olla kyseessä. Lähtökin kävi niin sutjakkaasti, että joku Shemeikka on bunkannut aikansa Ap:n luona ja lähtenyt sitten jenkkikasseineen, kun meno on muuttunut turhan arkiseksi ja akka soittaa suutaan joka mäyräkoirasta.
Ap on varmaan kustantanut kaiken, siksi meni näinkin kauan. Pidä nyt sen verran yhteyttä, että saat elarit. Toivottavasti et saanut siltä mitään tautia.
Soitin miehelle. Ei halunnut vieläkään tulla kotiin, oli vanhemmillaan. Hermostui, kun sanoin että minulla on oikeus siihen että asiat selvitetään. Joko niin että jatkamme yhdessä, tai niin että voin jatkaa yksin ilman että itkeskelen ja mietin näitä juttuja.
Kuulin äitinsä sanovan miehelle että ymmärtää minua täysin ja hän ei hyväksy sitä että mies puhuu minulle siihen sävyyn kuin puhuu.
Mies löi luurin korvaan, soitti vähän ajan päästä ja kysyi, sopiiko minulle jos hän soittaa myöhemmin illalla uudestaan.
Samoihin aikoihin tuli miehen äidiltä viesti, käykö minulle jos hän tulee jossain vaiheessa käymään. Ei itketä enää niin paljoa. Tiedän, että tulen itkemään kyllä tulevien keskustelujen aikana, mutta nyt on jotenkin hyvä olo.
Yritän tolkuttaa itselleni, että hyvä oloni ei saa johtua siitä että luottaisin nyt että mies palaa kotiin ja jatkamme elämää yhdessä. En tiedä.
Olen iloisesti yllättynyt, että miehen äiti haluaa tulla käymään - vaikkei se sinänsä tilannetta muutakaan suuntaan tai toiseen. On ainakin joku jolle puhua. Ja kerrankin mies omasta aloitteestaan haluaa soittaa, on sekin tässä tilanteessa jotain.
En aio miehen perään jäädä roikkumaan, näköjään moni saanut sellaisen kuvan. Olen ollut vain niin hukassa kun kaikki tapahtui näin yllättäen, että minun on pakko saada tietää miksi mies yhtäkkiä näkee asiat näin. Se vaivaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuristiko mies raskaana olevaa kumppaniaan?
Kyllä nyt kuule sanot heipat tuolle parisuhteelle.
kun muuttaa äidin helmoihin. Kerro nyt minkä ikäisiä olette. 21?
Mitä helvettiä teidän suhdesotkunne kuuluvat miehen äidille??
Ikää oli?
omast aloitteestaan haluaa soittaa? Äitinsä pakottamana. Ja äitinsä tulee, koska tajuaa poikansa olevan kusipää, jota onkin, mutta ihmettelen, jos onnistut miehen äidin kanssa nätisti ns salaa painostamaan hänet kotiin teidän luo. Ihmettelen myös, että olet noin naiivi, vaikka helpolla sen ymmärrän, ettet näe asioita toisin.
Sulla taitaa olla se pieni poika tänään liikaa yksin ?
Jos koet että itselläsi on ongelma sen riitelyn suhteen, niin voihan siihen hakea apua esimerkiksi parisuhdeterapiasta tai parisuhdeleireiltä, miehen kanssa tai ilman. Ota vaikka yhteyttä kirkkoon ja selitä tilanteesi (en ole itse erityisen uskonnollinen mutta uskon että kirkon apu on ihan pätevää, vertaisryhmiä niissä ainakin on). Jos olet ihan vähän aikaa sitten edellisessä(kin) suhteessa kokenut väkivaltaa, sitäkin pelkoa kannattaa varmasti työstää. Kuulostaa siis siltä että sinunkin elämäsi on heitellyt viime aikoina paljon. Nyt sitten vielä raskaus ja synnytys, kahden pienen lapsen äitiys mahdollisesti edessä yksin.
Täytyy ihmetellä silti, minkälainen mies KURISTAA ja vielä raskaana olevaa naistaan. Kuulostaa myös siltä että alkoholi ON ongelma, jos mies ei voi ryyppäämistä lopettaa vaikka tietää olevansa aggressiivinen humalassa. Tästähän tuli joku tutkimuskin, suomalaisilta löytyi geeni joka altistaa väkivaltaiselle käytökselle humalassa, ja joka selittää osaltaan näitä tapauksia kun rakas ryyppykaveri onkin saanut puukosta ja niin edelleen. Jos isällä on tällaisia taipumuksia, niin luulisi että ensimmäinen asia olisi luopua siitä viinasta.
vaikka mies ei aikoisikaan palata kuvioihin. Ei välttämättä tarkoitus olekaan mitenkään juonia miestä "ansaan".
Onhan se miehen äiti syntyvän lapsen isoäiti ja on hienoa jos hän haluaa tukea ap:ta, sillä tavalla lapselle syntyisi ainakin yhteys isän puolen sukuun.
En kannata miehen painostamista palaamaan, vaikka tekisi mieli toivoa että vaikka miehen isä vähän takoisi järkeä päähän. Ällöttävää käytöstä mieheltä, mutta ei siitä pakottamalla välttämättä parane. Tsemppiä AP!
Alue: Aihe vapaa
vuoksi ei kannata kyynelehtiä.
Ole hyvilläsi että menee pois elämästänne. JOistakin tuon kaltaisista ei pääse eroon ja väkivallan uhka on jatkuvaa.