Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti toissapäivänä
23.07.2011 |
Tuli sitten yöllä takaisin kotiin nukkumaan, silitteli ja piti kädestä. Aamulla lähti taas, ilmoitti ettei ole muuttanut mieltään. Olen raskaana, viikolla 24.
Lähteminen tuli yllätyksenä, oltiin kateltu yhdessä päivällä telkkaria, mies kävi suihkussa ja sanoi käyvänsä kaverillaan (tiedän että tämä on totta, en siis epäile että olisi toista naista tms.).
Kun tuli kotiin, alkoi samantien pakata tavaroita ja ilmoitti että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Ei ole suostunut tämän enempää puhumaan, ennen kuin eilen illalla puhelimessa. Sanoi ettei tahdo satuttaa minua enää ja siksi lähtee. Pelkää että mokaa vielä pahasti (siis alkoholin vaikutuksen alaisena yleensä käy aggressiviseksi). On ollut rankkaa kyllä, mutta olemme päässeet kaikesta yli ja tehneet pelisäännöt selviksi, ja ne olivat molemmille ihan ok. Tulin paljon vastaan ja annoin paljon anteeksi, koska rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Hän on minua kosinutkin, mutta vastasin että odotetaan vähän aikaa että suhteen tilanne tasaantuu.
Minulla on myös vajaa kaksivuotias poika edellisestä suhteestani ja poikani pitää tätä miestä isänään. On ollut itkuinen toissapäiväisestä lähtien aina nukkumaanmennessä ja herätessä, huutelee usein miehen nimeä ja isiä. Itse yritän poikani edessä olla urhea, etten itkisi tai muuta, mutta kai hän aistii ettei äidillä ole kaikki hyvin...
En pysty syömään (en ole keskiviikon jälkeen syönyt), eilen yritin hedelmiä ja marjoja saada alas, mutta ne tulivat samaa reittiä takaisin. Juoda yritän paljon, mutta nesteetkin tulevat ylös. Olen vain niin järkyttynyt, kaikki muistuttaa miehestä enkä pysty keskittymään mihinkään. Selailen vain häneltä tulleita viestejä yhä uudestaan ja uudestaan, toivon että puhelin soisi ja hän sanoisi tulevansa juttelemaan.
Yöunet ovat katkonaisia, hyörin ja pyörin tuntikausia ja unisaldo on jotain 3-4 tunnin luokkaa. Pelkään, että jos mies ilmoittaa tämän olevan lopullinen päätöksensä, masennun totaalisesti.
Ystäville puhuminen ei auta, kun kukaan ei voi tehdä tai sanoa mitään hyväkseni. Ainoa mitä haluan on, että mieheni palaisi kotiin. Olenko ripustautuva? En vain ymmärrä. Olen väsynyt itkemään, olen väsynyt miettimään.
Anteeksi avautuminen...on vaan niin paha olla että pakko se oli jonnekin purkaa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (115)
Kiitos paljon viesteistä. Tuntuu voimauttavalta kun joku on lukenut tekstini ja vielä nähnyt sen vaivan että heittää positiivisia kommentteja. Pieni asia teille, suuri minulle.
Mieheni on 24-vuotias ja käy töissä (joku taisi sitä kysellä?). Kyllä, kuristi minua kun olin raskaana. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Miehen äiti kävi tässä. Ei ole painostanut miestä soittamaan, ei edes tiennyt että mies on soittanut uudestaan ensimmäisen puhelun jälkeen. Sanoi minullekin että parempi nyt olla koko viikonloppu pitämättä yhteyttä, jos tulee paha olla tai tarvitsen jotain, saan aina soittaa hänelle. Itki kovasti (ja sai tietysti minunkin hanani auki), sanoi että on todella pahoillaan kaikesta ja surullinen puolestani. Pitävät miehen isän kanssa poikaani omana lapsenlapsenaan ja itki sitäkin ettei tahdo meitä menettää. En halua häntä minun ja miehen asiaan sotkea tai aiheuttaa heidän välilleen mitään. Kerroin kyllä mitä on tapahtunut kun kyseli, mutta sovimme että kumpikaan ei puhu miehelle hänen vierailustaan. Toivoi että saa tulla uudestaankin käymään, vaikka miehen kanssa ei saataisi enää asioita korjattua. Molemmat vielä toivomme että saisimme perheemme taas kokoon, mutta asia taitaa olla lähinnä miehen käsissä.
Kun sain hänen kanssaan puhua, tuli levollisempi olo. Tiedän, että tällä pienellä masuasukilla on ainakin isovanhemmat jotka välittävät. Pojallani myös (vaikka eivät biologisia olekaan). Tulevat olemaan apunani vaikka tilanne menisi niin että mies ei palaa. Siinäkin tapauksessa että mies ei pitäisi siitä.
Lähtiessään miehen äiti sanoi vielä, että meidän ei tarvitse olla riidoissa sen takia että hänen poikansa tekee jotain noin ajattelematonta. Sen hän osasi kertoa, että mies oli itkenyt rakastavansa minua ja poikaani enemmän kuin mitään muuta, mutta ei tiedä miksi mies on näin nyt tehnyt.
Naapuri kävi kysymässä poikaa äsken heille leikkimään, ei ole siis yksin.
Kiitos vielä kaikille jotka ovat kanssani tätä eläneet tänään. Vieläkään ei ruoka tai juoma pysy sisällä mutta ei ole enää tarvinnut mennä välillä pojalta salaa vessaan itkemään.
Toivon, että asiat saisivat pikkuhiljaa jonkinlaisen suunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysähdyitkö kertaakaan miettimään, miksi se eka miessuhteesi meni niin metsään kuin meni?
Tai miksi nyt menee metsään niin että soi?
Kuulostat aivan käsittämättömän lapselliselta - ja itsekeskeiseltä...
Pysähdyitkö kertaakaan miettimään, miksi se eka miessuhteesi meni niin metsään kuin meni?
Tai miksi nyt menee metsään niin että soi?
Kuulostat aivan käsittämättömän lapselliselta - ja itsekeskeiseltä...
Olen 23.
Ensimmäinen (oli myös oikeasti ensimmäinen pitkä suhteeni) suhteeni meni niin, koska olin nuori, hölmö ja pelkäsin liikaa lähteäkseni ajoissa. Mies uhkaili itsemurhalla, pelasi, käytti huumeita ja välittikin niitä (näistä en tiennyt ennen kuin ihan lopussa), joi ja kävi välillä käsiksi.
Pelkäsin miestä, hänen kavereitaan ja sukuaan. Kun olin jättämässä hänet, hänen serkkunsa tuli ilmoittamaan että en tule niin vain lähtemään ja hymyili ivallisesti. Se oli sairasta.
Sitten sain jostain yhtäkkiä lapsen synnyttyä voimia niin että eräänä aamuna kannoin ukon kamat pihalle ja ilmoitin etten ikimaailmassa enää katsele ketään hänen kaltaistaan. Tein rikosilmoitukset pahoinpitelyistä ja tappouhkauksista. Hän ahdisteli minua vielä jonkin aikaa, mutta lopetti kun tajusin ettei voi enää minua murtaa.
Siksi uskallan väittää että en syyttä suotta itkisi mieheni perään. Hän on tehnyt virheitä, niin olen tehnyt minäkin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voi valita toisen suunnan ja jatkaa eteenpäin.
Rakastan häntä koko sydämestäni, ja hän tosiaan on aivan mahtava isä ollut lapselleni.
En tiedä missä nyt on mennyt metsään, ehkä se sitten tekee minusta lapsellisen. Epäilen kovasti että yhtäkkinen perhe-elämä on alkanut ottaa voimille...tiedä siitä sitten. Tapa jolla hän on asian hoitanut, satuttaa minua suunnattomasti. Tekeekö se minusta itsekeskeisen?
joka sekin on vielä tuore ja olet jo taas raskaana...
joka sekin on vielä tuore ja olet jo taas raskaana...
onneksi on sentään hyvä naapuri, joka hakee ap:n lasta luokseen leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevaisuutensa rakentamisesta, hakee viimeistään jalansijaa työelämään jne.
Ei tehtaile au-lapsia sekopäille.
Onko sinulla muuta tukiverkostoa kuin naapuri ja miehen vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On naapuri joskus talvella tullut kysymään että lähtiskö poika pulkkailemaan. Teemme paljon yhdessä lapsen kanssa, mutta onhan se ihan kiva juu jos naapuri tahtoo ottaa tunniksi ulos tai heille. Harvemmin tätä tapahtuu mutta nyt tuli kyllä hyvään saumaan, saa hetken tuuletella ajatuksia.
En koe, että minun tulee täällä menneisyytäni selvittää. Olen käynyt lukion, en ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Sekin olisi jossain vaiheessa kyllä tarkoitus suorittaa, keskiarvo kun oli yli ysin.
En ole "tehtaillut" lapsia kenellekään. Poikani pidin, kun minulle oli sanottu sairaalassa etten voi vältämättä koskaan saada lasta. En halunnut joutua katumaan myöhemmällä iällä. Nyt olen raskaana toista kertaa ehkäisystä huolimatta (neuvolatäti vaan naurahti, että Yasmin-pillereiden nimi pitäisi kyllä muuttaa raskauspillereiksi, niin monta pillerivauvaa on tullut tällä merkillä). Olin aikeissa tehdä abortin, mutta miehen kanssa pikään keskusteltuamme päätimme, että haluamme tämän yhteisen lapsen ja lapsilukuni jääköön siihen. En luultavasti vanhempana saa enää lasta, eikä sitten ole tarviskaan kun on kaksi ihanuutta jo.
En olisi ikinä voinut kuviella olevani tässä tilanteessa, ja vieläkin toivon että kun annan pölyn laskeutua, saamme asiat vielä kuntoon. En HALUAISI olla tässä tilanteessa, enkä sitä tietentahtoen ole järjestänyt.
Mutta onhan sitä ihmiset eronneet kymmenenkin avioliittovuoden jälkeen...mitään ei voi ennustaa. :(
mies oli kun aloitte seurustella, siis muuttuiko käytös ja alkoholinkäyttö jotenkin lapsen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos malttaa tutustua toiseen.
Kahden vuoden jälkeen sinulla pitäisi olla se yo-tutkinto ja lapsi ja elämä reilassa.
Ei uutta sekopäätä ristinä, uutta suhdetta karilla ja uutta au-lasta, vai mitä?
fiksun ja kypsän kuuloinen. Ehkä sinulla on ollut vähän liian kova vauhti lasten tekemisessä, mutta ei se elämä aina välttämättä mene minkään ennalta "oikean kaavan" mukaan.
Onneksi sait puhuttua miehen äidin kanssa ja sait häneltä tukea ja lupauksen, että lapsillasi on isovanhemmat jatkossakin, tapahtui mitä tahansa sinulle ja miehellesi. Tulet varmasti tarvitsemaan apua ja tukea lasten hoidossa, jos yksinhuoltajaksi jäät.
Siinäkin toimit hienosti, ettet halua miehesi ja hänen vanhempiensa välille vaikeuksia, etkä vaadi puolien ottamista. Se jos mikä on myös lasten etu myöhemmin.
Toivotaan vielä, että saat asiat miehen kanssa kuntoon. Onhan sekin vielä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos voisin jotenkin auttaa niin auttaisin. Onko sinulla esim. tulevalle vauvalle vielä esikoisen jäljiltä tarvikkeet olemassa? Olen sinua pari vuotta vanhempi ja minulla on kaksivuotias poika itselläni, asun Varsinais-Suomessa, meiltä saisi vauvan tarvikkeita lainaan tai omaksi.
mies oli kun aloitte seurustella, siis muuttuiko käytös ja alkoholinkäyttö jotenkin lapsen jälkeen?
Puhutko nyt poikani isästä? Hän oli oikein mukava ansimmäiset kuukaudet. Sitten rupesi mustasukkaiseksi, väiti minun pettävän häntä pikkuveljeni 14-vuotiaan kaverin kanssa ja muuta hullua. Yritin jättää häntä useita kertoja. Jossain vaiheessa alistuin. Sain tietää olevani raskaana. Mies huiteli ties missä, ei ollu tukena. Päätin lähteä, mies pisti kaverinsa lähettämään viestin että mies oli muka sanonu näkevänsä heidät viimeisen kerran ja lähenyt surullisena pois. Yhteensä kolme kaveriaan oli mukana jutussa, uskottelivat että mies aikoi tehdä itsemurhan. Etsimme häntä pitkin yötä, mutta jossain vaiheessa tuli olo, että mies olisi näiden kavereiden seurassa. Pitkien yritysten jälkeen pääsin baariin sisään ilman papereita (lompakko ei ollut mukana) ja rahaa, maha pystyssä kun sanoin että minun on nähtävä onko mies täällä. Siellähän se. Ja taas syytti minua, kun olin sanonut että hän ei enää millään teolla voisi muuttaa mieltäni, se on ohi nyt. Manipuloi minut syyttämään itseäni. Pojan synnyttyä, kun pääsin kotiin, vannoin että tuo iljetys ei meidän elämää pilaa, lapseni saa kasvaa turvallisessa ympäristössä, vaikka sitten vain äidin kanssa. Miehen en anna pitää yhteyttä lapseen, aluksi yritti mutta ei enää ole kiinnostunutkaan.
Noiden kokemusten jälkeen uskon voivani luottaa nyk.mieheen niin, että hän on se mitä on ollut koko ajan. Ihana ja rakastava. En tiedä mikä nyt on tullut, mutta otan siitä selvää. Jos en voi asiaan vaikuttaa, olkoon niin ja jään yksin. Mutta mikäli voin, tiedän että tämä suhde on pelastamisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ala-arvoista eristää lapsi isästään.
Ja tehtailla yhä lisää näitä isättömiä lapsia...
Lapsella on aina oikeus isäänsä. Todella ala-arvoista eristää lapsi isästään.
Ja tehtailla yhä lisää näitä isättömiä lapsia...
Meinaatko että tosissaan pitäisit yhteyttä johonkin väkivaltaiseen diileriin , jotta saat lapsen pari kertaa vuodessa tapaamaan isäänsä?
Kirjoat paljon kypsemmin kuin minä melkein samanlaisessa tilanteessa ja itse olin silloin jo "kuitenkin" 30 v....
Kauheaa, mutta et voi muuta kuin antaa olla :(( Tiedän, että se itsekseen olo ja kotona jumittaminen ja ainainen odottelu ja se että ei saa puhua asioita selviksi, ON KAUHEAA :(((
Yritä jaksaa!
(Ja olisipa hauska nähä miten nämä sun morkkaajat samassa tilanteessa itse käyttäytyisivät...)
Oli vielä pakko tulla käymään ennen nukkumaanmenoa. Hyvä mieli laantuu sitä mukaa kun istuu tässä sohvalla taas yksin eikö ole muuta seuraa kuin omat ajatukset.
Koitan saada unen päästä kiinni, en haluaisi nyt pilata tätä kun olen jo vähän piristynyt. Kahdelle viimeisimmälle: kyllä, ensimmäinen suhteeni oli suorastaan sairas, ja minua kuvottaa edes ajatella että olen suostunut moiseen. Nykyistä miestä en sekopääksi sanoisi, siksi toivon että saisimme asiat selvitettyä, niin ettei lapset jäisi ilman isää ja minä ilman ihmistä jota aidosti rakastan. En halua jäädä häneen roikkumaan, haluan vain että asiat saisivat jonkilaisen päätöksen. Ei jäisi mitään hampaankoloon.
Enkä tosiaan tehtaile lapsia, ilmoitinhan miehelle jo kun päätimme tämän lapsen pitää, että minun lapsilukuni on nyt täysi. En iedä saako tämän ikäinen sterilisaatioita, mutta mikäli saa, sen otan. En halua enää koskaan joutua tähän tilanteeseen, saati saattaa yhtä ainoaa lasta siihen.
En tiedä enää mitä sanoa. Ehkä parempi etten sano mitään, menee muuten loppuyö taas itkua tuhertaessa ja voivottelussa - ja voi kyllä, se on omasta mielestänikin säälittävää. En tunne tätä puolta itsessäni alkuunkaan.
Ei kai sitten muuta kun hyvät yöt ja kiitokset vielä mieltäni kohentaneille ihmisille. Ehkä huomenna on parempi päivä.
Mulla on tuolla vaatehuoneessa ainakin yksi laatikko tytön vaatteita, saatu käytettyinä eikä meillä sattuneesta syystä ole ollut käyttöä. Lähipiirissä kaikilla lisääntymisikäisillä taitaa muilla olla tyttölapsia ja heillä kiertää isot kasat vaatteita, joten en saa noita kenellekään enää työnnettyäkään. Jos kelpaa niin voin laittaa tulemaan, olettaen että sieltä laatikosta jotain asiallisen oloista löydän. Harmi vaan että ne ei välttämättä ole ihan pikkuvauvan vaatteita. Meenkin samantein katsomaan olisiko siellä jotain käyttökelpoista.
T: 76
Sinulla on aika isoja ongelmia, kai sä nyt tajuat itsekin. Oletko kenties läheisriippuvainen?
Siis sinulla on vajaa 2v lapsi, jonka kelvottoman isän pihalle lemppaaminen on sinun elämäsi isoin saavutus nähdäkseni. Miten ihmeessä olet syöksynyt uuteen suhteeseen vauvanhoidon ja työssäkäynnin lisäksi?
Keskity nyt siihen lapseesi, eikä kaikenmaailman miehenketkuihin. Väkivaltainen käytös vain pahenee, varsinkin kun mies stressaantuu. Ei normaali mies kurista raskaana olevaa vaimoaan, vaikka miten suuttuisi!
Mieti, miten pääaset takaisin kouluun ja löydät sellaisen ammatin, jolla elätät itsesi ja lapsesi.
Ajattele nyt, millaisen lapsuuden haluat omille lapsillesi?
Alue: Aihe vapaa
kun ap kirjoitti että sitä pelkäsi tosissaan, käytti viinaa ja muitakin aineita. Lapsikin on kutsunut tätä nyt lähtenyttä miestä isäksi.