Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti toissapäivänä
23.07.2011 |
Tuli sitten yöllä takaisin kotiin nukkumaan, silitteli ja piti kädestä. Aamulla lähti taas, ilmoitti ettei ole muuttanut mieltään. Olen raskaana, viikolla 24.
Lähteminen tuli yllätyksenä, oltiin kateltu yhdessä päivällä telkkaria, mies kävi suihkussa ja sanoi käyvänsä kaverillaan (tiedän että tämä on totta, en siis epäile että olisi toista naista tms.).
Kun tuli kotiin, alkoi samantien pakata tavaroita ja ilmoitti että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Ei ole suostunut tämän enempää puhumaan, ennen kuin eilen illalla puhelimessa. Sanoi ettei tahdo satuttaa minua enää ja siksi lähtee. Pelkää että mokaa vielä pahasti (siis alkoholin vaikutuksen alaisena yleensä käy aggressiviseksi). On ollut rankkaa kyllä, mutta olemme päässeet kaikesta yli ja tehneet pelisäännöt selviksi, ja ne olivat molemmille ihan ok. Tulin paljon vastaan ja annoin paljon anteeksi, koska rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Hän on minua kosinutkin, mutta vastasin että odotetaan vähän aikaa että suhteen tilanne tasaantuu.
Minulla on myös vajaa kaksivuotias poika edellisestä suhteestani ja poikani pitää tätä miestä isänään. On ollut itkuinen toissapäiväisestä lähtien aina nukkumaanmennessä ja herätessä, huutelee usein miehen nimeä ja isiä. Itse yritän poikani edessä olla urhea, etten itkisi tai muuta, mutta kai hän aistii ettei äidillä ole kaikki hyvin...
En pysty syömään (en ole keskiviikon jälkeen syönyt), eilen yritin hedelmiä ja marjoja saada alas, mutta ne tulivat samaa reittiä takaisin. Juoda yritän paljon, mutta nesteetkin tulevat ylös. Olen vain niin järkyttynyt, kaikki muistuttaa miehestä enkä pysty keskittymään mihinkään. Selailen vain häneltä tulleita viestejä yhä uudestaan ja uudestaan, toivon että puhelin soisi ja hän sanoisi tulevansa juttelemaan.
Yöunet ovat katkonaisia, hyörin ja pyörin tuntikausia ja unisaldo on jotain 3-4 tunnin luokkaa. Pelkään, että jos mies ilmoittaa tämän olevan lopullinen päätöksensä, masennun totaalisesti.
Ystäville puhuminen ei auta, kun kukaan ei voi tehdä tai sanoa mitään hyväkseni. Ainoa mitä haluan on, että mieheni palaisi kotiin. Olenko ripustautuva? En vain ymmärrä. Olen väsynyt itkemään, olen väsynyt miettimään.
Anteeksi avautuminen...on vaan niin paha olla että pakko se oli jonnekin purkaa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (115)
Et ole ripustautuva, vaan rakastat ja siedät pskaa käytöstä häneltä lapsesi vuoksi ja toki tulevan vauvankin vuoksi.
Olen kyllä varma, että vaikka ikävä teko, on se oikein, mies tietää, ettei pysty pitämään lupauksiaan ja tietää, että muutoin tulee seinua satuttamaan isosti. Parempi tämä ero on kuin pelätä, mitä alkaa tapahtumaan ja kenelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllähän tuossa tilanteessa mies on ainakin selityksen velkaa, oletko yrittänyt soittaa tai laittaa viestiä, että ei tällä tavalla voi lapsiperheestä lähteä? Miksi hän luulee että ratkeaa ryyppäämään/hakkaamaan? Miksi hän luulee että teidän kolmen muun on parempi olla ilman häntä?
kuin puolison kuolema. Älä siis yhtään ihmettele tunteitasi nyt.
Olisi ehkä hyvä, jos hakisit apua ja tukea itsellesi. Pystyisitkö neuvolassa asiasta puhumaan?
Minäkin jäin ihmettelemään, miksi mies pelkää tekevänsä teille jotain. Onko hän aiemmin sitten tehnyt?
Jos hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan, tuohan on todella hienoa asia, että ymmärtää lähteä. Jos lyö kerran, on yli 90 % todennäköisyys että sama toistuu.
Kiitos vastauksista.
Olen laittanut parikin viestiä, eilisillan puhelu oli myöskin itse soittamani.
Olen sanonut, että tämä on perhe, asia olisi eri jos olisimme vain kaksin. Perhettä ei vaan voi hylätä noin. Mies vain hokee, että näin on parempi kaikille.
Alkoholi on ollut sillä tavalla ongelma, että hän muuttuu aggressiivisemmaksi juodessaan. Minä taas ärsyynnyn semmoisesta "uhoamisesta" ja "machoilusta", joka taas provosoi häntä entistä enemmän. Hän on kerran käynyt minuun käsiksi, poliisitkin kävivät paikalla. Muutoin riitely on aina jäänyt sanalliseksi.
Käsiksikäynnin jälkeen teimme sopimuksen, että mies jättää alkoholin vähäksi aikaa kokonaan, ja jatkossa jos tahtoo juoda niin lähtee sitten kavereiden kesken muualle, on yötä kaverilla tai vanhemmillaan ja tulee aamupäivällä takaisin kotiin. Näin kenellekään ei tule pahaa mieltä, ja turhat riidat jäävät pois. Riitelemme muuten tosi harvoin, yleensä kaikki johtuu joko siitä että valitan alkoholinkäytöstä, tai siitä että mies on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Olen yrittänyt sanoa, että senhän takia teimme tämän sopimuksen, ettei näitä riitoja ja mokailuja enää tulisi, kun muuten suhteessamme ei ole mitään ongelmaa. Kysyin, että emmekö voisi edes yrittää. Tuntuu turhalta heittää koko perhe roskakoriin siksi, että "kuitenkin". Lupasin, että jos sitten vielä tulee jotain ongelmaa, hän on vapaa kävelemään ulos ovesta, enkä estele. Sitten tiedän että yritetty on, vaikka kuinka rakastan.
Miten saisin miehen ymmärtämään tämän??
Tätäkin kirjoittaessani kyyneleet valuvat koko ajan (lapsi katsoo piirrettyjä toisessa huoneessa). Minun tulisi välttää stressiä ja pitää huolta itsestäni ennenaikaisten supistusten takia (ovat pehmentäneet jo kohdunkaulaa), mutta sehän on nyt tässä tilanteessa aivan mahdotonta. Ällöttää katsoa peiliin kun sieltä katsoo vain varjo siitä mitä olen.
On jotenkin helpompi purkaa tuntojaan tänne, saa vähän päätä kevyemmäksi kun kirjoittaa ajatukset päästä ulos ja saa vielä hyvällä tuurilla neuvojakin. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tule koskaan toimimaan lopun elämään, ja sen suhteen mies on fiksu, että lopettaa suhteen nyt, sillä hän tajuaa, ettei tuo sopimus tule kestämään. TOivottavasti pakotat itsesi hieman syömään ja juomaan, mene poikasi kanssa ulos kävelemään tms.
ei tule koskaan toimimaan lopun elämään, ja sen suhteen mies on fiksu, että lopettaa suhteen nyt, sillä hän tajuaa, ettei tuo sopimus tule kestämään. TOivottavasti pakotat itsesi hieman syömään ja juomaan, mene poikasi kanssa ulos kävelemään tms.
Niin, tämä sopimus oli siis tarkoitettukin raskauden ajaksi. Ennen raskauttani alkoholi ei ollut ongelma, olimme yleensä yhdessä liikenteessä jos alkoholia käytettiin. Mies ei nytkään käytä alkoholia usein, ongelma ovat nämä konfliktit silloin kun käyttää.
Johtuuko tämä tulevasta lapsesta? Olen yrittänyt ottaa sitäkin esille, että asiat olivat ennen raskautta ihan hyvin ja pinnani vaan on kireällä nyt odotusaikana. Oksentelin ensimmäiset 3kk jatkuvasti, olin väsynyt ja nyt nämä supistukset.
Mies myönsi että olen hänen mielestään ollut ärtyisämpi raskausaikana ja etten ollut niin kärkäs motkottamaan alkoholista aiemmin.
Olenko säälittävä kun haluan hänet kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai joka voisi tulla sinun luoksesi? Voisi olla hyvä, jos joku nyt tulisi avuksi.
Kummalliselta kuullostaa tämä miehesi käytös. Mutta onhan näitä sattunut muillekin :/ Tuntuu äärimmäisen raukkamaiselta tuollainen teko, mutta mistä sitä tietää, mitä miehen pään sisällä on kytenyt ja millaisia ongelmia hänellä on...
Yritä nyt elää päivä kerrallaan. Nyt on ihan se pahin aika, mutta elämä helpottaa ihan varmasti taas joku päivä. Pidä huoli itsestäsi, niin jaksat huolehtia myös lapsistasi.
Totta kai tahdot nyt niin. Ehkä se on mahdollista, ehkä ei. Joka tapauksessa pääset tästäkin yli ja olet taas paljon vanhvempi ihminen. Tsemppiä ja virtuaalihalaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet varmasti kokenut suuren shokin, mutta kertomasi perusteella ero miehestä voi olla turvallisempi ja järkevämpi ratkaisu kuin pysyä yhdessä. Itsekin kännissä aggressiiviseksi muuttuvan miehen ex-vaimona suhtaudun epäilyksellä siihen, ettei mies enää kävisi käsiksi sinuun tai pahimmassa tapauksessa lapsiisi. Voihan mies tavata lapsia kuten yleensä eroperheissä asiat on järjestetty. Mutta yhteistä elämää ei kannata pelon ja ristiriitojen päälle rakentaa.
kuin puolison kuolema. Älä siis yhtään ihmettele tunteitasi nyt.
Olisi ehkä hyvä, jos hakisit apua ja tukea itsellesi. Pystyisitkö neuvolassa asiasta puhumaan?Minäkin jäin ihmettelemään, miksi mies pelkää tekevänsä teille jotain. Onko hän aiemmin sitten tehnyt?
En menisi sanomaan että avioero on yhtä suuri shokki kuin puolison kuolema. Silloin kun puoliso kuolee se on sitten se lopullinen ero eikä ole varaa millekään jahkailulle kuin avioeroissa useinkin on.
Jos ei ole kokenut puolison äkillistä kuolemaa niin pliis älkää sanoko miltä se tuntuu, sillä sitä ei tiedä kuin toinen saman kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ketään kenen luokse mennä, eikä oikein ketään joka voisi tänne tulla. Ystävämme ovat yhteisiä, enkä haluaisi heitä sotkea tähän juttuun. Kaikenlisäksi tiedän että itkisin vain koko ajan. Äitinikään ei oikein osannut puhelimessa oloani helpottaa, on niin paljon vahvempi ihminen. Sanoi että minun on vaan nyt jaksettava poikani takia, oli kyllä silti sitä mieltä että voisimme miehen kanssa tämän selvittää. Käski puhelun päätteeksi varautua siihen että maailma kutsuu miestä enemmän, saaden näin minut vaan taas itkemään tuntikausiksi.
Olen ollut aina todella itsenäinen ja pitänyt itseäni vahvana ihmisenä. Yhden miehen (poikani isä) olen jo pihalle laittanut kun sain tietää hänen huumejutuistaan ja kävi sitten kerran "kännissä" (en tiedä missä napeissa oli) käsiksi. Häntä pelkäsin, enkä ikimaailmassa olisi ottanut takaisin, saati itkenyt perään.
Nyk. mies kävi käsiksi tilanteessa jossa tuli humalassa kotiin, tuli riitaa ja iskin erittäin pahasti vyön alle. Olen huono riitelijä, otan esille asioita jotka eivät liity juttuun mitenkään vaan tiedän niillä satuttavani toista ihmistä pahemmin kuin millään puukolla tai aseella voisi.
Mies ei lyönyt, otti kovasti kiinni toisesta käsivarrestani ja kuristi hetken aikaa.
En hyväksy toiseen koskemista väkivalloin, mutta otan kyllä osasyyn tapahtumista. Tiedän että hänellä on lyhempi pinna humalassa ja sanoin niin ilkeitä asioita etten tainnut jättää känniseen mieleen muuta vaihtoehtoa saada suuni tukittua.
Olen tapahtuneesta vihainen, eikä hänellä ollut moiseen oikeutta, mutten pelkää että tilanne toistuisi. Ei ole myöskään koskaan ollut aggressiivinen poikaani kohtaan, uskallan kyllä miettimättä jättää poikani hänen kanssaan milloin vain.
Välikohtauksen jälkeen meillä ei ole enää ollut mitään ongelmia, joten en voi ymmärtää miten hän tekee minulle näin. Tulee kotiin ja ilmoittaa lähtevänsä. Sanoo rakastavansa enemmän kuin mitään muuta. Miten hän voi jättää minut yksin kun rakastaa??? Olin huomaavinani puhelumme aikana pientä merkkiä että harkitsisi vielä tulevansa kotiin, mutta loppupuolella sanoi vain ettei voi puhua kanssani kun ei kestä nähdä itkuani.
En tiedä miten suhtautua. Valitan elämääni jossain palstalla, koen olevani todella säälittävä miehessäroikkuja. Ja silti, ainoa mitä ajattelen, on että kumpa mies tulisi jo kotiin. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman poikaani.
Rakastan sitä ihmistä vain niin paljon, mikään ei saisi minua onnellisemmaksi kuin se että hän istuisi sohvalla ja voisin mennä kainaloonsa ja halata lujasti. Sattuu niin paljon että se on jo fyysistä. :(
olonihan ei tästä voi enää pahentua. Tämän miehen kanssa suunnittelin naimisiinmenoa, ja menisin vieläkin jos hän vain olisi luonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olet niin tunteiden syövereissä ettet kykene ajattelemaan järkeävästi. Kun aikansa itkee, loppuu ne kyyneleetkin ajallaan ja pääset tästä asiasta yli. Tajuat että näin on parempi: yksin kuin huonon kaverin kanssa...
Sinulla on 2v. poika eri miehen kanssa ja nyt sanot että kaikki ystäväsi ovat yhteisiä miehen kanssa. Miten tämä on mahdollista? Olette tunteneet ilmeisesti vajaa 2 vuotta, eikä sinulla ole entisiä, vanhoja ystäviä? Mitä heille on tapahtunut?
Nöyrry vähän ja pyydä apua. Saat sitä kun pyydät.
Yksi moka ei sitten opettanut yhtikäs mitään.
Ja lapsi kärsii.
Lapseni ei ole ollut koskaan paikalla riidan sattuessa. Olemme asuneet vuoden yhdessä, eikä muita ongelmia ole ollut kun raskauden aikana nämä alkoholiriidat. Tottakai kärsii kun yhtäkkiä rakas ihminen lähtee pois.
Sulla on ollut jo yksi retku, josta olet päässyt eroon. Nyt toinen retku älyää lähteä itse,ennenkuin pääset hengestäsi. Sen mä vielä jotenkin tajuan, että naiset nyyhkii juoppojen ja narkkarien perään, mutta että väkivaltaisen juopon perään nyyhkit. Tai saathan sä nyyhkiä, mutta anna sen miehen mennä herrajjumala! Se tietää, ettei sun räpätys ainakaan tosta vähene, ja tietää, että se yrittää vielä vaientaa sun räpätyksen.
Äitis oli ihan oikeassa, maailma kutsuu sitä miestä. Varmaan se sua omalla tavallaan ns rakastaa, mutta sillä on vahva riippuvuus ja vikaa korvien välissä sillai, että se tietää, että yhteiselo aikuisten oikeesti käy liian ahistavaksi. Läheisyyden pelko, tunne että silmukka kiristyy, sitoutumiskammo.
Päästä irti ja huolehdi niistä lapsistasi, ettet saa ihan oikeata itkun aihetta!
Ja joku taas uskoi tämän....
Näitä vastaavia provoja on turhan usein tällä palstalla...
Alue: Aihe vapaa
hän suuttui kun huomasin tekstailleen muille naisille ja vieläpä ruikuttaa entisen vaimon perään,ei lapsista niinkään ole kiinnostunut vaan tästä eksästään.
Mies pakkasi vaatteensa,leffansa jne ja häipyi.valehteli veljeään menevänsä tapaamaan.
Mutta minkäs teet salaa pakkasi kamat.
Lupasi soittaa mut eipä oo soitellut.