En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!

että jos toinen ei halua hankkia lasta, niin onko sekin merkki siitä, että ei ole tosissaan tai ei varma tunteistaan, ehkä jopa etsii muita, ja ei ole varma suhteen kestävyydestä?

Lue vaikka tämä

http://keskustelu.suomi24.fi/node/2289961

Isäksi ollaan valmiita, kun ollaan valmiita.

voihan se olla nainenkin, joka ei halua lasta. Ja tarkoitin, että jos sanoo että ei halua lasta, ollenkaan. Tarkoitatko siis, että kaikki kuitenkin pohjimmiltaan haluvat, mutta sen aika ei ole vielä? Ja entäs, jos se aika ei koskaan tule? Ja mitäs, jos joku sanoo, että ihan tosissaan ei vaan halua lasta, koskaan.

takia miehet ei vouhkaa niin paljon häistä ja naimisiinmenosta? Mikä siinä avioliitossa on sellaista, että se houkuttaa nimenomaan naisia?

takia miehet ei vouhkaa niin paljon häistä ja naimisiinmenosta? Mikä siinä avioliitossa on sellaista, että se houkuttaa nimenomaan naisia?

Et olisi kysynyt tätä, kohta joku tulee taas kommentoimaan lehmineen ja maitolaseineen :D

Mulle tuli noista aiemmista ap:n perusteluista ihan mieleen miten itse en 15-kesäisenä halunnut rippikouluun. :) Ajattelin, että miksi pitäisi kun ei sillä ole minulle mitään merkitystä, ei ole pakko tehdä samaa kuin kaverit eikä noudattaa muiden odotuksia, uskonto ja perinteet eivät minulle merkanneet mitään, ärsytti suunnattomasti äidin oletus että TOTTAKAI menen...



Lopulta menin kumminkin kun se oli äidille niin tärkeää ja kaveritkin halusivat minut mukaan, ja ajattelin että se nyt on ihan sama sitten jos siellä olen. Ihan yhtä vähän merkitystä sillä on minulle edelleen, mutta ei haitannutkaan mitään että siellä olin. Ja nyt olen sen verran aikuisempi, ettei tarvitse enää kapinoida tuolla tavalla. Kirkkohäät vietettiin ja lapsi kastettiin, vaikkei kumpikaan olla uskovaisia. Häät oli tärkeä yhteinen juttu meille, joka yhdisti järjestelyiden ym myötä ja jota myös on monesti jälkeenpäin muisteltu.



Tuli mieleen kysyä ap:lta, että onko miehesi tosiaan sanonut haluavansa perinteiset kermakakkuhäät ja hörhellykset, vai oletteko edes päässeet niin pitkälle keskustelussa? Onko sinullakaan käynyt mielessä, että häät voi järjestää ihan eri tavallakin, esim. "karkaamalla" yhteisen romanttisen viikonlopun viettoon ja hoitamalla virallinen puoli maistraatissa vain keskenänne. Ei kukaan pakota edes kertomaan kellekään että olette menneet naimisiin, jos se on vaan teidän oma juttu.



Minusta intiimit salahäät olisivatkin sopivampi vaihtoehto parille joka on ollut yhdessä jo iät ja ajat, ja jolla on jo monta lastakin.

Lopulta menin kumminkin kun se oli äidille niin tärkeää ja kaveritkin halusivat minut mukaan, ja ajattelin että se nyt on ihan sama sitten jos siellä olen. Ihan yhtä vähän merkitystä sillä on minulle edelleen, mutta ei haitannutkaan mitään että siellä olin. Ja nyt olen sen verran aikuisempi, ettei tarvitse enää kapinoida tuolla tavalla.

Onko pointtisi siis se, että jos ajattelee jostain asiasta eri lailla kuin valtavirta, äiti, kaverit tai koko yhteiskunta, niin pitäisi vaan myöntyä tekemään samoin kuin kaikki muut, pitämään suunsa supussa ja olemaan "kiltti tyttö", sen sijaan että eläisi elämäänsä siten kuin itse haluaa?

Rippikouluesimerkkisi kuulostaa kovin tutulta. Itsekin tein niin, menin lähisukulaisten suostuttelemana ja kavereiden vanavedessä. Nyt aikuisena olen, toisin kuin sinä, katunut hampaattomuuttani. Tai ehkä "katua" on väärä sana, mutta olen sitä mieltä, että olisi mieluummin pitänyt pitää oma pääni ja elää omalla tavallani.

Toivon voivani ainakin omalle lapselleni opettaa sen, että mieluummin kannattaa ajatella itse ja tehdä miten itse haluaa, sen sijaan että omaksuisi ajatukset ja elämäntavan miettimättä jostain muualta.

naiset varmaan piittaa avioliitosta miehiä enemmän, kun miehet tietävät, ettei se merkkaa juuri mitään esim. tulevaisuuden kannalta, koska miehet ovat yleensä realistisempia. Eli että ei se sormus sormessa estä rakastumasta toiseen ihmiseen viiden vuoden päästä häistä tai muuta vastaavaa, minkä naiset kuvittelevat olevan mahdotonta jos kerran on naimisiin mennyt ja saanut itselleen sitä kuvitteellista turvaa. Sanoohan äiditkin lapsilleen, etteivät ikinä kuole, vaikka se ei pidä lainkaan paikkaansa, jotta lapsilla on turvallisempi olo.

Onko pointtisi siis se, että jos ajattelee jostain asiasta eri lailla kuin valtavirta, äiti, kaverit tai koko yhteiskunta, niin pitäisi vaan myöntyä tekemään samoin kuin kaikki muut, pitämään suunsa supussa ja olemaan "kiltti tyttö", sen sijaan että eläisi elämäänsä siten kuin itse haluaa?

Toivottavasti minä en koskaan kasva niin aikuiseksi, että alan kulkea massan ja yhteiskunnan mukana vain siksi, kun se on loppupeleissä "ihan sama sitten". Mieluummin kapinoin vielä vanhainkodissakin ja koen oikeasti tehneeni omat valinnat elämäni suhteen.

Täällä ne, jotka ovat perustelleet, miksi eivät kannata avioliittoa ovat itse asiassa nimenomaan perustelleet, miksi olen naimisissa. Avioliittovastaiset näyttävät kuvittelevan, että avioliitto on jotain paljon sitovampaa ja siihen liitetään paljon suurempia odotuksia kuin ehkä naimisissa olevat itse luulevat.

Ensinnäkin häissä sanotaan TAHDON, ei että lupaan,takaan tai että teen sopimuksen. Erona on se, että vaikka tahtoisi, aina se ei riitä, mutta tahto on enemmän kuin haluan tänään vaan tiedän, että tahdon tänään, huomenna ja vielä kymmenen vuoden päästäkin eikä minun tarvitse sitä joka päivä miettiä. Vain tyhmä luulee, että tahto on sama kuin takuu. Tahto tarkoittaa, että teen parhaani, vaikeuksista huolimatta tahdon keksiä ratkaisut, jotta voitaisi olla onnellisa, mutta ymmärrän, että aina tahto ei riitä. Toiseksi yhteisen lapsen tekeminen on paljon isompi sitoumus, koska se sitoo vanhemmat pakosti jotenkin toisiinsa, hyvässä ja pahassa, joten naimisiin menoa on ihan turha liiallisena sitoumuksena perustella, jos on yhteinen lapsi ja pankkilaina tai muuta omaisuutta yhdessä. Naimisiin mennään myös perinteen vuoksi. Avioliitto perinteenä symbolisoi vakautta ja turvallisuutta, halua osoittaa myös muille kuin omalle puolisolle, että haluaa olla tämän kanssa aina, halua sitoutua. Naimissa olo symbolosoi myös omistamista. Vaikka toista ei oikeasti voi omistaa, minua ainakin kiehtoo ajatus siitä, että olen toisen ja toinen on minun. Naimisissa se on molemminpuolista, molemmat ovat päättäneet haluta vain toisen koko elämäkseen, on tultu tulokseen, että tahto olla toisen kanssa on suurempi, kuin halu estää tylsyyttä.Ap:n ongelma on, että hän ei näe avioliiton perinnettä samoin kuin hänen miehensä. Onhan muitakin perinteitä, kuten synttäreiden, joulun juhlinta, hautajaiset ja muut seremoniat, eihän niitä ole pakko järjestää, jos instituutiot ärsyttävät, mutta joillekin ne ovat tärkeitä vain siksi, että ne ovat perinteitä. Nykymaailmassa ketään ei kiinnosta, onko ap naimisissa vai ei, se on ap:n ja hänen miehensä asia eikä naimisiin kannata mennä, jos se inhottaa, mutta liialla tylsyydellä, takuilla tai turhilla lupauksilla ei naimattomuutta myöskään kannata perustella.

Ensinnäkin häissä sanotaan TAHDON, ei että lupaan,takaan tai että teen sopimuksen. Erona on se, että vaikka tahtoisi, aina se ei riitä, mutta tahto on enemmän kuin haluan tänään vaan tiedän, että tahdon tänään, huomenna ja vielä kymmenen vuoden päästäkin eikä minun tarvitse sitä joka päivä miettiä. Vain tyhmä luulee, että tahto on sama kuin takuu. Tahto tarkoittaa, että teen parhaani, vaikeuksista huolimatta tahdon keksiä ratkaisut, jotta voitaisi olla onnellisa, mutta ymmärrän, että aina tahto ei riitä.

diipadaapalässynläätä, jota avioliiton puolustajat tuntuvat huurupäissään viljelevän. Miksi? Koska toiseen ihmiseen voi sitoutua aivan yhtä aidosti ilman avioliittoakin. Voi jopa käyttää sanaa TAHDON, jos sikseen tulee. "Rakas avomieheni, tahdon jakaa loppuelämän kanssasi". Simple as that. Ei siihen mitään yhteiskunnan rituaaleja tarvita, kahden ihmisen väliseen sopimukseen.

Avioliittovastaiset näyttävät kuvittelevan, että avioliitto on jotain paljon sitovampaa ja siihen liitetään paljon suurempia odotuksia kuin ehkä naimisissa olevat itse luulevat.

Öö... kukakohan niin on sanonut? Päinvastoinhan avioliiton puolesta intoilevat ovat antaneet näin ymmärtää, että vain avioliitto on oikea tapa jne. Ne, jotka eivät halua naimisiin, ovat perustelleet valintaansa pikemminkin sillä, että eivät koe tarvitsevansa avioliittoa, koska se ei merkitse itselle mitään tms. Se, miksi on usein mainittu, ettei avioliitto takaa mitään, johtuu juuri siitä, että avioliittokiihkoilijat ovat väittäneet esim. avoliiton olevan osoitus siitä, että ei ole tosissaan tai epäilee eron tulevan joskus kuitenkin tms.

Ensinnäkin häissä sanotaan TAHDON, ei että lupaan,takaan tai että teen sopimuksen. Erona on se, että vaikka tahtoisi, aina se ei riitä, mutta tahto on enemmän kuin haluan tänään vaan tiedän, että tahdon tänään, huomenna ja vielä kymmenen vuoden päästäkin eikä minun tarvitse sitä joka päivä miettiä. Vain tyhmä luulee, että tahto on sama kuin takuu. Tahto tarkoittaa, että teen parhaani, vaikeuksista huolimatta tahdon keksiä ratkaisut, jotta voitaisi olla onnellisa, mutta ymmärrän, että aina tahto ei riitä.

Joo, kaikkihan tämän tietävät. Tämä ei eroa mitenkään avoliitosta, paitsi että avoliitossa ei käydä läpi samaa rituaalia, jossa se "tahdon" sanotaan muiden ihmisten läsnäollessa tietyn kaavan mukaan. Eikä avioliitossakaan tuo rituaali ole ratkaiseva, vaan se tahto rakastaa ja olla yhdessä, ja kuinka se ilmenee. Vai väitätkö, että nimenomaan tuo rituaali on se, joka ratkaisee?

Naimisiin mennään myös perinteen vuoksi.

Tiedetään. Joillekin se perinne on tärkeä, joillekin ei. Joidenkin mielestä se on kaunis perinne, joidenkin mielestä ei - koska jotkut liittävät siihen muutakin symboliikkaa kuin nuo, mitä sinä luettelit.

Enpä jaksanut joka viestiä ajatuksella lukea, mutta tuonpa silti esille omaakin näkemystäni :)



Rippikoulu ja avioliitto ovat kyllä kovin eri asioita, eivätkä mielestäni rinnastettavissa. Riparille mennään uskonnon vuoksi, avioliitto sen sijaan on pääasiassa juridinen diili, josta voi karsia kaiken uskonnon ja historian veks.



Jäädä avoliittoon vain avioliittoon kohdistuvan kapinan vuoksi? Mitä tällä halutaan siis saavuttaa? Minkä oikeuden puolesta taistellaan? "En halua olla kuin muut"? Eikö olisi fiksua tehdä ihan niinkuin omalle tilanteelle todellisuudessa parhaiten sopii? Eikä tehdä päätöksiä muiden ihmisten vuoksi.(Teen näin kun muut ei)



Kapina on mielestäni hieno asia, mutta jos pointti on vain järkyttää paria kukkahattumummelia omien etujen (avioliiton tuomien juridisten etujen) kustannuksella, niin mielestäni melko huono diili?

Eihän pointti ole se, että kapinoidaan huvin vuoksi, vaan että jos avioliitto ei tunnu omalta jutulta, niin ei silloin tarvitse tehdä kuten muut vain sovinnaisuuden vuoksi. Luepa myös ajatuksella se rippikouluesimerkki, niin ehkä tajuatkin pointin.

Eikö olisi fiksua tehdä ihan niinkuin omalle tilanteelle todellisuudessa parhaiten sopii?

No AIVAN. Eli jos avioliitto ei ole itselle miellyttävin tapa olla parisuhteessa, niin silloin oma tilanne on se, ettei mennä naimisiin. Mutta tätä taas joidenkin on ollut vaikea käsittää.

Kapina on mielestäni hieno asia, mutta jos pointti on vain järkyttää paria kukkahattumummelia omien etujen (avioliiton tuomien juridisten etujen) kustannuksella, niin mielestäni melko huono diili?

No, harva varmaan sen takia jättää menemättä naimisiin, että haluaa shokeerata jotain vanhaa tätiä. Mutta sinullekin voi tulla yllätyksenä, että eri ihmisille eri asiat painavat vaakakupissa enemmän - kaikille ei parisuhteessa ole olennaista esim. saada vaikka oikeus toisen omaisuuteen, leskeneläke tms. Minusta on ihan hyvä diili elää oman maailmankatsomuksen mukaan ja siten, että se tuntuu itsestä oikealta.

Onko pointtisi siis se, että jos ajattelee jostain asiasta eri lailla kuin valtavirta, äiti, kaverit tai koko yhteiskunta, niin pitäisi vaan myöntyä tekemään samoin kuin kaikki muut, pitämään suunsa supussa ja olemaan "kiltti tyttö", sen sijaan että eläisi elämäänsä siten kuin itse haluaa?

Toivottavasti minä en koskaan kasva niin aikuiseksi, että alan kulkea massan ja yhteiskunnan mukana vain siksi, kun se on loppupeleissä "ihan sama sitten". Mieluummin kapinoin vielä vanhainkodissakin ja koen oikeasti tehneeni omat valinnat elämäni suhteen.

Tuntuuko sinulta TODELLA siltä, että olet pettänyt itsesi, jos olet "kulkenut massan mukana" tässä asiassa?

Wau. En pysty ymmärtämään, miksi tuollainen asia voi olla mitenkään kohtalonkysymys.Eihän kyseessä ole mikään miesmurha, pyramidihuijaus tai vastaava pahanteko omallatunnolla.

Sillä eihän avioliitto tee mitään pahaa eikä pilaa yhtään mitään. Se pistää yksinkertaisella transaktiolla parisuhteen laillisen puolen asiat kuntoon, siinä kaikki jos haluat sen olevan vain ja ainoastaan sitä.

Eihän pointti ole se, että kapinoidaan huvin vuoksi, vaan että jos avioliitto ei tunnu omalta jutulta, niin ei silloin tarvitse tehdä kuten muut vain sovinnaisuuden vuoksi. Luepa myös ajatuksella se rippikouluesimerkki, niin ehkä tajuatkin pointin.

Eikö olisi fiksua tehdä ihan niinkuin omalle tilanteelle todellisuudessa parhaiten sopii?

No AIVAN. Eli jos avioliitto ei ole itselle miellyttävin tapa olla parisuhteessa, niin silloin oma tilanne on se, ettei mennä naimisiin. Mutta tätä taas joidenkin on ollut vaikea käsittää.

Kapina on mielestäni hieno asia, mutta jos pointti on vain järkyttää paria kukkahattumummelia omien etujen (avioliiton tuomien juridisten etujen) kustannuksella, niin mielestäni melko huono diili?

No, harva varmaan sen takia jättää menemättä naimisiin, että haluaa shokeerata jotain vanhaa tätiä. Mutta sinullekin voi tulla yllätyksenä, että eri ihmisille eri asiat painavat vaakakupissa enemmän - kaikille ei parisuhteessa ole olennaista esim. saada vaikka oikeus toisen omaisuuteen, leskeneläke tms. Minusta on ihan hyvä diili elää oman maailmankatsomuksen mukaan ja siten, että se tuntuu itsestä oikealta.

No en nyt ole jaksa (sorry vaan, älä nyt loukkaannu :D) sen tarkemmin kahlailla näitä lukuisia tekstejä, enkä ole nyt riitelytuulella ollenkaan, mutta kyllä tuosta ripariesimerkistä sain sen kuvan "ettei haluta taipua normeihin" Mielestäni riparin kohdalla tämä kapinointi olisikin fiksua, sillä ripari on lähinnä uskonnollista aivopesua.

Ja olisi pitänyt tarkentaa, että mielestäni avoliitto on aivan jees (itsekin elän avoliitossa), jos molemmat näin haluavat, eivätkä vaadi avoliittoon sen kummempia uudistuksia tahi lakipykäliä. Silloin on mielestäni melko tyhmää jäädä avoliittoon.

Monet ovat kyllä tehneet avioliitosta aivan liian suuren asian, jonkin ihmeellisen kirkkohirviön? Emme elä enää keskiajalla, maailma muuttuu, nykyään avioliitto on täysin arvoneutraali (lain edessä) diili, jota voi vielä muokata oman mielensä mukaan, miksei noukkia rusinoita pullasta? Tuskinpa monet enää sovinnaisuuden vuoksi menevät naimisiin, avoliitto on jo ihan tavallinen ja sovinnainenkin asia.

Ymmärtäisin oikein hyvin jos taustalla olisi joku yhteiskunnallinen myllerrys tms. taisto taustalla, mutta eipä sellaista taida oikein olla? Ehkä tosiaan ajatukset avioliitosta ovat aika asenteellisia ja vanhanaikaisia.

eli yksinkertaistettuna: No big deal!

Elämän voi näköjään tehdä just ihan niin vaikeaksi kuin haluaa. Ja jukra, jotkut tosiaan HALUAA tehdä.

Tää on just niin

Ensinnäkin häissä sanotaan TAHDON, ei että lupaan,takaan tai että teen sopimuksen. Erona on se, että vaikka tahtoisi, aina se ei riitä, mutta tahto on enemmän kuin haluan tänään vaan tiedän, että tahdon tänään, huomenna ja vielä kymmenen vuoden päästäkin eikä minun tarvitse sitä joka päivä miettiä. Vain tyhmä luulee, että tahto on sama kuin takuu. Tahto tarkoittaa, että teen parhaani, vaikeuksista huolimatta tahdon keksiä ratkaisut, jotta voitaisi olla onnellisa, mutta ymmärrän, että aina tahto ei riitä.

diipadaapalässynläätä, jota avioliiton puolustajat tuntuvat huurupäissään viljelevän. Miksi? Koska toiseen ihmiseen voi sitoutua aivan yhtä aidosti ilman avioliittoakin. Voi jopa käyttää sanaa TAHDON, jos sikseen tulee. "Rakas avomieheni, tahdon jakaa loppuelämän kanssasi". Simple as that. Ei siihen mitään yhteiskunnan rituaaleja tarvita, kahden ihmisen väliseen sopimukseen.

Entä jos se on tehnyt kumppanin onnelliseksi ja tyytyväiseksi? Tuntuuko sinulta TODELLA siltä, että olet pettänyt itsesi, jos olet "kulkenut massan mukana" tässä asiassa?

Wau. En pysty ymmärtämään, miksi tuollainen asia voi olla mitenkään kohtalonkysymys.Eihän kyseessä ole mikään miesmurha, pyramidihuijaus tai vastaava pahanteko omallatunnolla.

Sillä eihän avioliitto tee mitään pahaa eikä pilaa yhtään mitään. Se pistää yksinkertaisella transaktiolla parisuhteen laillisen puolen asiat kuntoon, siinä kaikki jos haluat sen olevan vain ja ainoastaan sitä.

koen, että tämä avioliittokysymys on kuvastaa minua ja minun elämänkatsomustani niin perinpohjaisesti etten voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa, joka on tästä asiasta täysin toista mieltä. Sama juttu lasten hankkimisen kanssa. En siis osaa vastata kysymykseesi siitä, miten tekisin jos mies ehdottomasti haluaisi naimisiin. Luulen, että silloin miettisin onko tämä mies minulle lopultakaan se oikea.

Mulle ei tämä juttu selvinnyt. Ap vetää keskustelun kaiken epäolennaisen ja kliseisen, mutta jättää käsittelemättä sen tärkeimmän: puolison tunteiden kohtaamisen ja tunnustamisen. AP, onko oikeasti niin kamalaa ajatella, että miehesi haluaisi tulla tunnustetuksi (sekä juridisesti että julkisesti) sinun rakkaanasi ja elämänkumppaninasi, ei pelkästään lastesi isänä ja yhteisen asuntolainan maksajana? Miehesi aidoilla ja vilpittömillä tunteilla ei ole mitää tekemistä yhteiskunnan, kirkkohistorian, serkun häiden tai kermakakun kanssa ja sen sinä tiedät varsin hyvin. Mitäs jos keskustelisitte asioista niiden oikeilla nimillä? Helpottaisi itseäsikin, jos aidosti tiedostaisit, miksi avioliitto ahdistaa (ja avioliitto ja hääthän on aivan eri asioita).

Monet ovat kyllä tehneet avioliitosta aivan liian suuren asian, jonkin ihmeellisen kirkkohirviön? Emme elä enää keskiajalla, maailma muuttuu, nykyään avioliitto on täysin arvoneutraali (lain edessä) diili, jota voi vielä muokata oman mielensä mukaan, miksei noukkia rusinoita pullasta?

Mielestäsi avioliitto on nykypäivänä arvoneutraali juridinen sopimus kahden ihmisen välillä. Miksi sitten vielä tänäkin päivänä kiistellään siitä, pitäisikö homojen saada oikeus solmia avioliitto? Eikö tämä kiista osoita, että avioliitto ei yhteiskunnassamme vielä(kään) ole arvoneutraali sopimus. Kyllä edelleen avioliittoon sidotaan hyvin vahvasti heteronormatiivinen perheenperustaminen ja pidetään sitä ideaalina yhteiskunnan perusyksikkönä. Niin kauan kuin Päivi Räsäset ja muut vanhoilliset konservatiivit ravaavat mediassa pauhaamassa "avioliitto on miehen ja naisen välinen pyhä liitto" -mantraansa, minua ei avioliitto kinnosta pätkääkään.

Mulle ei tämä juttu selvinnyt. Ap vetää keskustelun kaiken epäolennaisen ja kliseisen, mutta jättää käsittelemättä sen tärkeimmän: puolison tunteiden kohtaamisen ja tunnustamisen. AP, onko oikeasti niin kamalaa ajatella, että miehesi haluaisi tulla tunnustetuksi (sekä juridisesti että julkisesti) sinun rakkaanasi ja elämänkumppaninasi, ei pelkästään lastesi isänä ja yhteisen asuntolainan maksajana?

En mitenkään arvostele niiä, jotka eivät halua mennä naimisiin. Ja että halutaan rikkoa normeja ja kyseenalaistaa käytäntöjä. Sinänsä avoliitto on kyllä nykyisin täysin hyväksytty ja tavallinen parisuhteen ja perheen muoto.

Senkin ymmärrän, että ei haluta tehdä asioita vain siksi, että sitä odotetaan suvun tai yhteiskunnan taholta. En minäkään tee niin, jos normaaleja käytössääntöjä ja -normeja ei lasketa.

Mutta minua ihmetyttää, että ap sanoo, että avioliitolla ei ole hänelle mitään merkitystä ja silti hän ei halua tehdä myönnytystä miehelleen tässä merkityksettömässä pikkuasiassa.