En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!

eli mun mielestä ilmaus "Ei se, että menee naimisiin tarkoita sitä että kangistutaan kaavoihin ja ostetaan heti seuraavana päivänä dementiakävelykepit ja mätsäävät tuulipuvut" ei ole pelkästään kaunis ilmaus. Kyllä mun mielestä tuosta voi aivan hyvin päätellä, että sun mielestä kaavoihin kangistuminen on sauvakävelyn ja yhtenäisen pukeutumisen synonyymi.

miehesi haluaa joka aamu herätä rakkaan vaimon vierestä ja voi olla varma että se vaimo tahtoo rakastaa myös vastamäessä eikä joka aamu tee päätöstä että vieläkö tämäkin päivä.

Mutta onko se sitten ihan sataprosenttisen varmaa, että jos menen nyt naimisiin, niin mieheni haluaa ikuisesti olla kanssani vastamäessä, eikä koskaan tee sitä päätöstä, että ei enää tänä päivänä. Nimittäin juuri tuollaisen vakuutuksen ja sopimuksen haluaisin. Ettei sitten muuteta mieltä kahden kymmenen vuoden kuluttua, vaan pysytään yhdessä, vaikka mikä tulisi. Elämä on mielestäni sillä tavoin helpompaa. ap:n kaltaisia en ymmärrä ollenkaan, koska pitäähän sopimus olla.

Noinhan kaikki avioituvat parit ovat toislleen luvanneet. Ja silti erotaan. Ei se ole mikään tae.

Minulle aviliitto on perinne, merkki sitoutumisesta niin itselle kuin muulle yhteiskunalle ja suvulle. Uskonnollinen en ole, joten se puoli ei vaikuta.

Ymmärrän kyllä, että jollekin muulle se voi olla jotain kahlitsevaa ja ahdistevaakin. Tai vastustettava jäänne patriarkaatista, oman vakaumuksen vastainen institutio tms. Syitä olla menemättä naimisiin on monia. Minulle vain oli enemmän syitä mennä kuin olla menemättä ja onneksi mies oli samaa mieltä.

en niinkään välitä niistä perinteistä yms, vaan haluaisin sopimuksen, että on pysyvä liitto. Ettei sitten tarvi joskus alkaa miettiä asioita uudestaan. Kyllä minäkin siis todellakin haluan naimisiin, mutta haluaisin sitten että se toinen myös on siinä, kun on kerran luvattu.



Ymmärrän minä noita muitakin syitä, mutta itse taas en oikein ymmärrä niitä jotka eivät mene naimisiin. Koska silloinhan ei ole mitään sopimusta. Minusta on selkeämpää että on sopimus ja thats it. Mitään joka päivä päättämistä en ymmärrä, koska onhan se selkeämpää että päättää kerta lakista ja sitten ei tarvi enää sitäkään asiaa miettiä.

eli mun mielestä ilmaus "Ei se, että menee naimisiin tarkoita sitä että kangistutaan kaavoihin ja ostetaan heti seuraavana päivänä dementiakävelykepit ja mätsäävät tuulipuvut" ei ole pelkästään kaunis ilmaus. Kyllä mun mielestä tuosta voi aivan hyvin päätellä, että sun mielestä kaavoihin kangistuminen on sauvakävelyn ja yhtenäisen pukeutumisen synonyymi.

Ihan vain siksi tuon kirjoitin noin. Ja ei lauseen tarkoitus ei ollut olla "kaunis" vaan kärjistin asiaa. Ymmärrätkö?

Tuossa ei millään tavalla sanottu että ne jotka sitä harrastavat "elävät väärin", kuten _itse_ asian ilmaisit.

Edelleen, täältä saa lukea kuinka sellaista ns. pariskuntaharrastukset jne. ovat tylsää arkea jne. siksikin kirjoitin asian kuten kirjoitin. Joten voisitko ystävällisesti parsia ne pelihoususi kasaan ja kerätä sen pointin tuolta tekstistäni ja olla takertumatta sivuhuomautuksiin.

Ja jos itse harrastat sauvakävelyä miehesi kanssa niissä mätsäävissä tuulipuvuissa niin anteeksi että kommenttini ansiosta nenääsi joutui palollinen herneitä. Tarkoitukseni oli, edelleen, kärjistää asiaa, etten kirjoittaisi novellikokoelmaa vastaukseksi.

13 (joka on ilmeisesti maailman huonoin ihminen tuon yhden lauseen takia)

eli mun mielestä ilmaus "Ei se, että menee naimisiin tarkoita sitä että kangistutaan kaavoihin ja ostetaan heti seuraavana päivänä dementiakävelykepit ja mätsäävät tuulipuvut" ei ole pelkästään kaunis ilmaus. Kyllä mun mielestä tuosta voi aivan hyvin päätellä, että sun mielestä kaavoihin kangistuminen on sauvakävelyn ja yhtenäisen pukeutumisen synonyymi.

Ihan vain siksi tuon kirjoitin noin. Ja ei lauseen tarkoitus ei ollut olla "kaunis" vaan kärjistin asiaa. Ymmärrätkö?

Tuossa ei millään tavalla sanottu että ne jotka sitä harrastavat "elävät väärin", kuten _itse_ asian ilmaisit.

Edelleen, täältä saa lukea kuinka sellaista ns. pariskuntaharrastukset jne. ovat tylsää arkea jne. siksikin kirjoitin asian kuten kirjoitin. Joten voisitko ystävällisesti parsia ne pelihoususi kasaan ja kerätä sen pointin tuolta tekstistäni ja olla takertumatta sivuhuomautuksiin.

Ja jos itse harrastat sauvakävelyä miehesi kanssa niissä mätsäävissä tuulipuvuissa niin anteeksi että kommenttini ansiosta nenääsi joutui palollinen herneitä. Tarkoitukseni oli, edelleen, kärjistää asiaa, etten kirjoittaisi novellikokoelmaa vastaukseksi.

13 (joka on ilmeisesti maailman huonoin ihminen tuon yhden lauseen takia)

Sen kun vaan myönnät asian ja kaivat ne palot omasta perseestäsi, koska sullahan se ongelma näyttää olevan.

Jos ap:lla oikeasti olisi kolme lasta ja tuollainen määrä omaisuutta avoliitossa, hänelle olisi oikein selvää, ettei siitä niin vain ex tempore lähdetä yhtään mihinkään, vaikka joku päivä tuntuiskin siltä että kumppanin naama nyppii. Voi nimittäin olla, ihan näin järjellä ajatellen, ettei kolmen lapsen yksinhuoltajana ja vaikean ja monimutkaisen omaisuudenjaon läpi käyminen ole mitään riemulomaa, vaikka hän eroaakin avoliitosta eikä avioliitosta.



Titetenkin, jos vartin käväisy maistraatissa on niin ahdistavaa, että sen vuoksi on valmis riskeeraamaan jo nykyisenkin parisuhdeonnen (on nimittäin varmaa, että miestä syö tieto siitä, että toinen joka päivä miettii haluaako olla yhdessä vai ei, mikä ei ole ihan normaalia käytöstä jos rakastetaan ja ollaan sitoutuneita) niin mikäs siinä sitten. Ei häntä kukaan pakota.

minusta ne on tylsiä. Olen konservatiivin vastakohta eli perinneliberaali.



Olen myös individualisti. En halua olla niinkuin Möttöset naapurista vaan valita omat tieni.



Kaikki eivät ajattele samalla tavalla, ja minusta avioliitto on instituutiona patriarkaalinen ja ahdistava.



Osa meistä valitsee omat polkumme. En usko Jumalaankaan, enkä halua minkäänlaisia häitä. Ne ovat parhaimmillaankin jäykkiä ja tylsiä.



En usko, että rakastaisimme toisiamme enemmän jos menisimme naimisiin vaan uskon, että siihen tottuisi ja sen merkitys katoaisi iän myötä.



MÄ olen ollut pikkutytöstä sitä mieltä, että ei ole mun juttu ja jos se ei miehelle sovi, se on voi voi. Taistelunsa pitää valita, tämän taistelun minä valitsen.



Jos liittomme ei kestä ilman timanttisormusta, ei se kestäisi muutenkaan!



ap

Minusta on selkeämpää että on sopimus ja thats it. Mitään joka päivä päättämistä en ymmärrä, koska onhan se selkeämpää että päättää kerta lakista ja sitten ei tarvi enää sitäkään asiaa miettiä.

Sittenhän sitä voi vaikka lihoa 20 kiloa, lopettaa laittautumisen ja piereskellä sohvalla. Ei tarvitse enää miettiä, kyllä se siinä pysyy, kun ollaan naimisissakin!

No huh huh!

Et halua tehdä työsopimusta, koska haluat joka päivä päättä, että haluat mennä töihin? Et tee vuokrasopimusta tai osta asuntoa, koska haluat kenties huomenna muuttaa mielesi. Ja jos hankit lapsen, haluat varmaan joka aamu päättää, haluatko olla äiti?

ihan tavallinen möttönen. Suorastaan möttösen arkkityyppi; kolme lasta, omaktotitalo jne. Ainoa ero muihin möttösiin on se, että sulla on nyt selvästi joku päänsisäinen hässäkkä, jonka kanssa et pärjää ja sen vuoksi teet avioliitosta (jolla muuten ei ole mitään tekemistä kirkon ja uskon kanssa) isomman asian kuin se on. Ihan lasten ja oman hyvinvointisi vuoksi sinä ja miehesi olette tehneet monenlaisia juridisia sopimuksia, mies on tunnustanut isyytensä, olette ehkä tehneet keskinäisen testamentin kuoleman varalta, omaisuus on todennäköisesti molempien nimissä jne. Kerro nyt, että miten avioliitto poikkeaa näistä muista juridisesti vahvistetuista sitoumuksista? Ihan rehellisesti; onko kaikki tuo sun meuhkaaminen vaan huomionhakua?

minusta ne on tylsiä. Olen konservatiivin vastakohta eli perinneliberaali.

Olen myös individualisti. En halua olla niinkuin Möttöset naapurista vaan valita omat tieni.

Kaikki eivät ajattele samalla tavalla, ja minusta avioliitto on instituutiona patriarkaalinen ja ahdistava.

Osa meistä valitsee omat polkumme. En usko Jumalaankaan, enkä halua minkäänlaisia häitä. Ne ovat parhaimmillaankin jäykkiä ja tylsiä.

En usko, että rakastaisimme toisiamme enemmän jos menisimme naimisiin vaan uskon, että siihen tottuisi ja sen merkitys katoaisi iän myötä.

MÄ olen ollut pikkutytöstä sitä mieltä, että ei ole mun juttu ja jos se ei miehelle sovi, se on voi voi. Taistelunsa pitää valita, tämän taistelun minä valitsen.

Jos liittomme ei kestä ilman timanttisormusta, ei se kestäisi muutenkaan!

ap

tai sen puutteesta. Samat ihmiset ne siinä liitossa siltikin häärää. Monille avioliitto ei merkitse mitään, merkitsee kuitenkin: väistämättä suhde kuolee, urautuu jne.

Sen kun vaan myönnät asian ja kaivat ne palot omasta perseestäsi, koska sullahan se ongelma näyttää olevan.

Sitäpaitsi, sinulla se ongelma lähtökohtaisesti on ollut. Minä kirjoitin ap:lle, sinä takerruit pikkuseikkaan tekstissäni ja luultavasti koska onnistuin tietämättäni loukkaamaan sinua ja jotain harrastustasi.

mustakin kiva, jos olisi sellainen sopimus, millä se mies takuuvarmasti rakastaisi minua niin pitkään kuin haluan. Valitettavasti tällaista sopimusta ei ole olemassa. Kyllä mies avioituessaan tietää, että ei siinä mikään pakko ole olla, jos jonain päivänä ei enää haluakaan. Ei se muuten menisi naimisiin, eikä kukaan nainenkaan. Varmaan useimmat naimisiin menijät (eivät kaikki) tosissaan hääpäivänä haluavat uskoa, että ovat ikuisesti yhdessä, mutta eipä se silti mitään takaa, kun avioerosta ei mitään rangaistusta saa.

olla yhdessä kun tahtoo olla yhdessä, ei sen takia, että pappi sanoi Aamen. Moni tuttu on valitellut, että kun ollaan naimisissa ei jaksa enää yrittää paljoa, kaikki arkipäiväistyy, kunnioitus katoaa.

Olen arvoliberaali, eikä naimisiin meno tarkoita mulle mitään. Puolet liitoista joka tapauksessa päättyy eroon!

Meillä on 3 lasta, iso omakotitalo, 2 autoa ja vene. En mä tästä ole minnekään menossa, ja rakastan miestäni yli kaiken. Hyvä liitto, kestänyt 8 vuotta jo nyt.

Mun mielestä avioliitto on tylsä vaihtoehto, joka vain puuduttaa. Ikuisesti on tylsä ajatus, joka tarkoittaa, että nyt vaan sitten ollaan ja ollaan ja ollaan ja kuollaan.

ap

miten se voi asioita noin paljon muttaa. Miten se papin aamen saa muka ihmiset jotenkin muuttumaan. Itse olen yhtä sitoutunut nyt avioliitossa, kuin olin avoliitossa. Kun on oltu 10 vuotta yhdessä ennen avioitumista, miten se arki voi yhtäkkiä muuttua puuduttavammaksi?

Minä en ainakaan käsitä miksi kukaan haluaisi tehdä asiat eri tavoin kuin on tapana, eihän silloin ole mitään selkeää linjaa. Minusta nyt on selkeää se, että mennään naimisiin ja tehdään siitä sopimus. Muutenhan ihmiset voisivat itse päättää asioita ja siinä on aina se vaara, että joku alkaa sooloilemaan. Parempi kun ei tehdä sellaista. Ja parempi kun sovitaan kerralla siitä naimisiin menemisestä ja sitten ollaan siinä. En tiedä mitä tarkoitat merkityksen katoamisella, koska ainahan voi katsoa sopmuspaperista että mihin on nimensä pistänyt.

Vähän turhaa mielestäni kapinoida mitään patriarkaalisuuttakaan vastaan, koska tämä yhteiskunta nyt on tällainen. Jos ei se miellytä, niin voi aina mennä johonkin toiseen yhteiskuntaan. Tässä yhteiskunnassa on tämän yhteiskunnan säännöt ja tavat, ja niiden mukaan on tapana elää. Ei ole ollut tapana että jokainen päättää itse että hupsis nyt haluankin elää ihan eri lailla. Siitä tulisi vain anarkiaa.

Ja näin henkilökohtaisessa asiassa kuin parisuhde ei minusta ole MITÄÄN JÄRKEÄ ruveta keksimään mitään omia vastavirtaan kulkevia tapoja, kun hyvät ja toimivat systeemit on jo olemassa!

minusta ne on tylsiä. Olen konservatiivin vastakohta eli perinneliberaali.

Olen myös individualisti. En halua olla niinkuin Möttöset naapurista vaan valita omat tieni.

Kaikki eivät ajattele samalla tavalla, ja minusta avioliitto on instituutiona patriarkaalinen ja ahdistava.

Osa meistä valitsee omat polkumme. En usko Jumalaankaan, enkä halua minkäänlaisia häitä. Ne ovat parhaimmillaankin jäykkiä ja tylsiä.

En usko, että rakastaisimme toisiamme enemmän jos menisimme naimisiin vaan uskon, että siihen tottuisi ja sen merkitys katoaisi iän myötä.

MÄ olen ollut pikkutytöstä sitä mieltä, että ei ole mun juttu ja jos se ei miehelle sovi, se on voi voi. Taistelunsa pitää valita, tämän taistelun minä valitsen.

Jos liittomme ei kestä ilman timanttisormusta, ei se kestäisi muutenkaan!

ap

vanhojen pariskuntien yhteiset sauvakävelylenkit yhteneväisissä ulkoiluasuissa on ihan turha irvailun aihe? Onhan sinullakin siellä hotjoogassa ja zumbassa tasan samanlainen vaaleansininen hihaton paita ja mustat polvimittaiset trikoot kuin kaikilla muillakin, eikä siinä kait sun mielestä ole mitään naurettavaa tai puuduttavaa.

Sen kun vaan myönnät asian ja kaivat ne palot omasta perseestäsi, koska sullahan se ongelma näyttää olevan.

Sitäpaitsi, sinulla se ongelma lähtökohtaisesti on ollut. Minä kirjoitin ap:lle, sinä takerruit pikkuseikkaan tekstissäni ja luultavasti koska onnistuin tietämättäni loukkaamaan sinua ja jotain harrastustasi.

- on kahdella värillä värjätyt "räväkät" hiukset

- on läväri kielessä

- on muutama "persoonallinen ja yksilöllinen" tatska elämän järisyttävimpiin tapahtumiin liittyen

- on säännöllinen pedikyyriaika

-on viehtymys höpöhoitoihin (reiki, homeopatia) tai mietiskely-rentoutus-voimaantumisharjoituksia

- mieli vetää erikoisiin matkakohteisiin

- harrastuksissa on golf, viininmaistelu, ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan

- perheessä ap määrää mitä tehdään

- on syvä rakkaus omaan peilikuvaansa

Minä en ainakaan käsitä miksi kukaan haluaisi tehdä asiat eri tavoin kuin on tapana, eihän silloin ole mitään selkeää linjaa. Minusta nyt on selkeää se, että mennään naimisiin ja tehdään siitä sopimus. Muutenhan ihmiset voisivat itse päättää asioita ja siinä on aina se vaara, että joku alkaa sooloilemaan. Parempi kun ei tehdä sellaista. Ja parempi kun sovitaan kerralla siitä naimisiin menemisestä ja sitten ollaan siinä. En tiedä mitä tarkoitat merkityksen katoamisella, koska ainahan voi katsoa sopmuspaperista että mihin on nimensä pistänyt.

Vähän turhaa mielestäni kapinoida mitään patriarkaalisuuttakaan vastaan, koska tämä yhteiskunta nyt on tällainen. Jos ei se miellytä, niin voi aina mennä johonkin toiseen yhteiskuntaan. Tässä yhteiskunnassa on tämän yhteiskunnan säännöt ja tavat, ja niiden mukaan on tapana elää. Ei ole ollut tapana että jokainen päättää itse että hupsis nyt haluankin elää ihan eri lailla. Siitä tulisi vain anarkiaa.

Ja näin henkilökohtaisessa asiassa kuin parisuhde ei minusta ole MITÄÄN JÄRKEÄ ruveta keksimään mitään omia vastavirtaan kulkevia tapoja, kun hyvät ja toimivat systeemit on jo olemassa!

Silloin ei olisi naisilla äänioikeutta, mahdollisuutta kouluttautua, periä vanhempiaan, homot eivät saisi rekisteröidä liittojaan, avioerot eivät olisi mahdollisia, abortteja ei tehtäisi jne. Kaikki nämä yhteiskunnalliset muutokset ovat vaatineet melko pitkänkin taistelun juuri ap:n kaltaisilta ihmisiltä, jotka kyseenalaistavat normit eivätkä alistu perinteiseeen yhteiskuntamalliin lampaan lailla.

Tsemppiä ap:lle, tiedän mitä ajat takaa!

- on kahdella värillä värjätyt "räväkät" hiukset

Pitkät tummat suorat hiukset.



- on läväri kielessä

Ei tod.

- on muutama "persoonallinen ja yksilöllinen" tatska elämän järisyttävimpiin tapahtumiin liittyen

Vain yksi pieni ja sekin paikassa, joka ei näy edes saunassa.



- on säännöllinen pedikyyriaika

ON!

-on viehtymys höpöhoitoihin (reiki, homeopatia) tai mietiskely-rentoutus-voimaantumisharjoituksia

Olen ekonomi ja tutkija, uskon faktoihin, en bullshittiin.



- mieli vetää erikoisiin matkakohteisiin

Ihant totta! Tulimme juuri Seychelleiltä.



- harrastuksissa on golf, viininmaistelu, ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan

Ihan oikein. Harvemmin vaan ehtii nykyään golfaamaan, mutta jumpassa käyn kolme kertaa viikossa.



- perheessä ap määrää mitä tehdään

Itse me kutsumme olotilaamme rinnakkais demokratiaksi. 2 aikuista ihmistä, joilla on aikuisen oikeudet ja velvollisuudet. Molemmilla paljon omia kavereita ja omia menoja. Iltaisin toki kyhnytämme sohvalla yhdessä usein.



- on syvä rakkaus omaan peilikuvaansa

Omiin arvoihin ehkä enimmäkseen!



Äänioikeus, kouluttautuminen, perinnöt jne. Kyllä ihan samaa mieltä. Jos kaikki jurruttaisi saman kaavan mukaan, elämä olisi tylsää.



ap