En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!

Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.

Ei vaan naisten vouhottamisen aiheuttamia traumoja! Siskoni vinkui vuosia miehelleen, että tämän on pakko viedä vihille pakko pakko. Menivät naimisiin ja erosivat. Kauheaa painostusta.

Prinsessa häät saavat minut täysin pois tolaltani, kuten myös se hössötys ja kermakakkupuvut ja hääkarkit ja yyyökk.

Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?

ap

OIkeasti miä nauran täällä noille siun vastauksille veet silmissä. =D

"Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?" Aaahhaha! Siä et ap näköjään edes tajua että siä et ole mikään kapinallinen tai ajattele laatikon ulkopuolelta.

Se että siä olet avoliitossa miehesi kanssa, teillä on lapsia jne. on ihan normaali kuvio! Siitä vain puuttuu se papin/laamannin aamen ja virallinen kirja että te nyt olette yhdessä. Ei hyvä ihme! xDD

BTW: Ei kaikkien häiden tartte olla prinsessahäitä, kermakakkupukuineen ja hääkarkkeineen. Oon ollut useammissa häissä ja yhdet on olleet tuollaiset, mutta se morsian olikin oikea naismaisuuden esikuva.

Mutta vaikkapa meillä ei ollut kuin ateria, pari esitystä, sauna ja hyvää musiikkia ja juomaa. Oltiin joo vähän pukeutuneita, mutta vieraat sai tulla rennoissa vaatteissa. =)

Yhdet tuttavani häät olivat sellaiset että minut kutsuttiin vain todistajaksi maistraattiin ja thats it. Käytiin muistaakseni syömässä toimituksen jälkeen ja miä olin ainoa vieras. =D

Kato kun ei oo pakko tehhä mitään järkyttävää showta siitä.

Eniten ehkä särähti korvaan se: Tahdon päättää joka aamu vapaaehtoisesti että haluan olla mieheni kanssa tämänkin päivän.

Aivan kuin se rakkaus ja rakastaminen olisi joku suuri taakka ja tehtävä, ja ero koputtelee kokoajan olkapäätä.

Ei miun mielestä rakkaus ole päätös ja halu vaan rakkaus on sitä että ei tarvii tehdä sitä päätöstä joka aamu, koska ei ole mitään epäilyä siitä että haluaako sen kumppanin kanssa olla joka päivä.

Ja hemmettiäkö sinä niitä vouhottajia kuuntelet. OIkeesti siitä naimisiinmenosta ei tarvi tehdä mitään kilpailevaa tapahtumaa kuninkaallisten häiden kanssa.

Mutta et siä oikeesti oo mikkään erillailla ajatteleva. Siullahan on jo se "suomalainen unelma" ilman sitä avioliittoa.

mä en halua edes avoliittoon. Mä haluan päättää joka päivä vapaaehtoisesti, että haluan nähdä tuon miehen tänäänkin. Avioliiton (johon päädyin vaikka epäröin) päättymisen jälkeen kaipaan juuri tällaista vapautta :)

Itse olen ja tosi onnellinen. Olen ollut jo 17 vuotta.

Olen vapaa toimimaan niin kuin itse haluan, tietenkin uskollinen olen.

Olen opiskellut, harrastanut ja tehnyt töitä. Saanut lapsia, ollut äiti.



Kunnioitamme toisiamme ja huolehdimme yhdessä perheestä ja kodista.

Mä haluan joka aamu päättää vapaaehtoisesti, että ton kanssa mä haluan olla tänäänkin.

Et jos joku aamu ei enää haluakaan päättää, että tuon kanssa olen, niin sitten vaat kamat kassiin ja menoksi? Toisaalta, kyllä hän se kytkimen nostaminen avioliitostakin onnistuu? jos lähteä haluaa, niin eniten sitä ei hidastuta avioliitto vaan mahdolliset lapset ja yhteinen omaisuus, oli naimisissa tai ei.

miehesi haluaa joka aamu herätä rakkaan vaimon vierestä ja voi olla varma että se vaimo tahtoo rakastaa myös vastamäessä eikä joka aamu tee päätöstä että vieläkö tämäkin päivä.



Jos sitten miehesi päätyy naimisiin jonkun muun kanssa - jonkun joka suostuu naimisiin - niin muista olla valittamatta.

Miksi edes olet sitten sen miehen kanssa jos et oikeasti halua?

kun haluaa naimisiin. Haluaa sitoutua ja kun ap ei halua niin loistava syy antaa miehelle monoa.



Ei muuta kun sandaalin kuva persuuksiin.

mullakin olis tommonen mies. 5 vuotta jouduin painostamaan, työskentelemään ja taistelemaan jotta lopulta sain hänet naimisiin.

kapinointia on vaikea ymmärtää, koska kyseessä on rakkauteen liittyvä asia, avioituminen. Eikä mikään murha, teloitus, vankityrmään joutuminen ym. kamala asia, jonne hänen miehensä olisi häntä viemässä käsiraudoissa aseella uhaten. Eikä mies ole muuttumassa miksikään hirviöksi avioitumisen jälkeen tai ap itsekään, vaan samat ihmiset he olisivat samassa suhteessa kuin aiemmin, heidän suhteellaan olisi vain syvemmän sitoutumisen sinetti.



Ja tavallaan ap itse on jo vastannut, mikä häntä avioitumisessa kauhistuttaa. Siinä pitää uskaltaa tahtoa sitoutua koko loppuelämäkseen ja olla asiasta varma, ja silloin häneltä sulkeutuu mahdollisuus valita joka päivä uudelleen ja häippästä vaikka jo ylihuomenna, jos sitoutuminen ei enää huvita. Oishan se noloa ja vaikeaa selitellä sitten puolisolle ja muille ihmisille, jos hän häippäsisi jo kahden päivän avioliiton jälkeen, että mitäs tuli juuri luvattua siinä alttarilla. Sen sijaan jos he olisivat VAIN avoliitossa, ap vois kerätä kamppeensa ja lapset ja sanoa puolisolleen ja muille ihmisille, että "en mä mitään ole luvannut, jotain sanahelinää siitä sitoutumisesta tuli kyllä puhuttua, mutta sille asteelle sen halusin jättää".

eihän avioliitossa tarvitse uskaltaa sitoutua loppuelämäksi. Mitä muka tapahtuu, jos haluaakin erota? Saa kuolemantuomion? Joutuu vankilaan? Ei siitä seuraa yhtään mitään, edes yhteiskunnallista häpeää nykyään ja siksi avioero onkin niin suosittu. Ei ole mitään noloa erota kahden päivän jälkeen ja ei sitä tarvitse kenellekään selitellä. Melko harva varmaan edes haluaa kahden päivän jälkeen erota, jos vaikka vuoden jälkeen jo eroaa niin ei kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.

olla sellaisen miehen kanssa, joka olisi kanssani vain siksi, että olisi noloa erota :D

toisen seura, alkaa puuduttaa joka tapauksessa, oli naimisissa tai ei. Älä mene naimisiin, jos et halua. Joka tapauksessa se ei papin aamenesta johdu, jos toiseen tylsistyy. Voithan erota myös kirkosta, niin saat miehelle sanoa, ettei pysty mennä naimisiin, kun et kuulu kirkkoon.

eihän avioliitossa tarvitse uskaltaa sitoutua loppuelämäksi. Mitä muka tapahtuu, jos haluaakin erota? Saa kuolemantuomion? Joutuu vankilaan? Ei siitä seuraa yhtään mitään, edes yhteiskunnallista häpeää nykyään ja siksi avioero onkin niin suosittu. Ei ole mitään noloa erota kahden päivän jälkeen ja ei sitä tarvitse kenellekään selitellä. Melko harva varmaan edes haluaa kahden päivän jälkeen erota, jos vaikka vuoden jälkeen jo eroaa niin ei kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.

Käyt ihan sääliksi. Kuvitteletko, että jotkut muka voisivat mennä ero jo valmiiksi mielessään naimisiin ja jos yhtään epäilisivät haluaan sitoutua. No, jotain yksittäisiä narsisti/psykopaatteja saattaa toki olla liikkeellä, jotka saattaisivat toimia noin sairaasti. Mutta eivät normaalit terveet ihmiset voisi noin toimia.

Sulla taitaa olla todella paha mieli naimattomuudestasi, kun yrität vähätellä naimisiinmenoa ja avioliittoa. Varmaan olet niitä vanhojapiikoja, jotka toiveajattelevat, että aviopareilla menisi huonosti ja kieli pitkällä odotat, että jollekin tuttavapiirissä tulisi avioero, niin että pääsisit sitten nauramaan vahingoniloisesti. Ei muutkaan saa päästä naimisiin, ja vielä onnellisesti, kun et sinäkään pääse ja eivät muutkaan saa onnistua avioliitossaan, kun sinä et ole edes naimisiin päässyt.

Käyt ihan sääliksi. Kuvitteletko, että jotkut muka voisivat mennä ero jo valmiiksi mielessään naimisiin ja jos yhtään epäilisivät haluaan sitoutua. No, jotain yksittäisiä narsisti/psykopaatteja saattaa toki olla liikkeellä, jotka saattaisivat toimia noin sairaasti. Mutta eivät normaalit terveet ihmiset voisi noin toimia.

Sulla taitaa olla todella paha mieli naimattomuudestasi, kun yrität vähätellä naimisiinmenoa ja avioliittoa. Varmaan olet niitä vanhojapiikoja, jotka toiveajattelevat, että aviopareilla menisi huonosti ja kieli pitkällä odotat, että jollekin tuttavapiirissä tulisi avioero, niin että pääsisit sitten nauramaan vahingoniloisesti. Ei muutkaan saa päästä naimisiin, ja vielä onnellisesti, kun et sinäkään pääse ja eivät muutkaan saa onnistua avioliitossaan, kun sinä et ole edes naimisiin päässyt.

Oikeasti vähän säälin sinua kun elämässäsi ei taida olla mitään muuta merkittävää kuin se naimisiin pääsy..en tietenkään oleta, että ihmiset menisivät naimisiin jotta pääsisivät eromaan (daa) mutta JOS avioerosta saisi vaikka sen kuolemantuomion tai joutuisi vankilaan vuodeksi niin luuletko että kukaan avioituisi? Ei taatusti. Paitsi ehkä naiset, joilla ei ole muuta elämää kuin mies..ei mulla edes ole mitään periaatteellista vastustusta avioliittoa vastaan, saatan joskus itsekin mennä naimisiin, jos mies haluaa, mutta ei se minulle kyllä mitään merkitse. Ihmettelen niitä, kenelle se on joku elinikäinen sopimus yhdessäolosta kun puolet eroaa..

Mielestäsi avioliitto on nykypäivänä arvoneutraali juridinen sopimus kahden ihmisen välillä. Miksi sitten vielä tänäkin päivänä kiistellään siitä, pitäisikö homojen saada oikeus solmia avioliitto? Eikö tämä kiista osoita, että avioliitto ei yhteiskunnassamme vielä(kään) ole arvoneutraali sopimus. Kyllä edelleen avioliittoon sidotaan hyvin vahvasti heteronormatiivinen perheenperustaminen ja pidetään sitä ideaalina yhteiskunnan perusyksikkönä. Niin kauan kuin Päivi Räsäset ja muut vanhoilliset konservatiivit ravaavat mediassa pauhaamassa "avioliitto on miehen ja naisen välinen pyhä liitto" -mantraansa, minua ei avioliitto kinnosta pätkääkään.

Olet oikeassa, ja tuo on minullakin yksi syy, miksi avioliitto ei kiinnosta. Ja niin kauan kun yhteiskunta pyrkii ohjailemaan ihmisiä valitsemaan avioliiton juuri kaikilla etuoikeuksilla, joita aviopari saa, koen ettei se todellakaan ole arvoneutraali.

Ja tavallaan ap itse on jo vastannut, mikä häntä avioitumisessa kauhistuttaa. Siinä pitää uskaltaa tahtoa sitoutua koko loppuelämäkseen ja olla asiasta varma, ja silloin häneltä sulkeutuu mahdollisuus valita joka päivä uudelleen ja häippästä vaikka jo ylihuomenna, jos sitoutuminen ei enää huvita. Oishan se noloa ja vaikeaa selitellä sitten puolisolle ja muille ihmisille, jos hän häippäsisi jo kahden päivän avioliiton jälkeen, että mitäs tuli juuri luvattua siinä alttarilla. Sen sijaan jos he olisivat VAIN avoliitossa, ap vois kerätä kamppeensa ja lapset ja sanoa puolisolleen ja muille ihmisille, että "en mä mitään ole luvannut, jotain sanahelinää siitä sitoutumisesta tuli kyllä puhuttua, mutta sille asteelle sen halusin jättää".

että ei tuo ap ole mikään oikea ihminen, vaan provo, johon on koottu kaikki avoliittoa dissanneiden kirjoittajien käyttämät valheelliset stereotypiat, mukaan lukien tuo "elän hetkessä ja katson joka päivä erikseen huvittaako mua olla mieheni kanssa". Eihän avoparit sillä lailla ajattele, oikeasti! Ja kai nyt jokainen järjellinen ihminen sen ymmärtää.

Mutta tuossa olet kyllä väärässä, että avoliitosta voisi noin vaan "kerätä kamppeensa ja lapset ja häipyä". Ei todellakaan voi. Tai no, SEKÄ avioliitosta ETTÄ avoliitosta voi kyllä vain kerätä kamppeensa ja häipyä, mikäli ei ole omaisuutta ja lapsia. Toki avioliitossa täytyy myös hoitaa paperisotkut pois alta, mutta ne voi tehdä muualta kuin kotoa käsin ja nehän ovat oikeasti vain muodollisuus. Hoituu helposti kuin heinänteko - yhtä helposti oikeastaan, kuin avoliitosta lähteminen. (Ja jos syy olla eroamatta on se, että ei kestä muiden ihmisten mahdollista paheksuntaa, niin seon kyllä AIKA huono syy olla toisen ihmisen kanssa!)

Jos on omaisuutta, on sekä avio- että avoero hankalampi ja vaatiikin jo isompaa selvittelyä. Kaikkein monimutkaisinta lähteminen on, jos on lapsia. Sekä avio- että avoerossa on ihan samalla lailla ensinnäkin kerrottava asia lapsille, sovittava keskenään huoltajuuteen ja lasten asumiseen ja tapaamisiin liittyvät asiat, tehtävä viraliset paperit elatusmaksuista yms.

Avioliitossa ei todellakaan tarvitse "uskaltaa tahtoa loppuelämäkseen" yhtään sen enempää kuin avoliitossakaan. Ei se tahtominen katsos siitä siviilisäädystä tule, vaan ihmisten keskinäisestä rakkaudesta, kumppanuudesta ja tunteesta, että tuo ihminen on minulle se oikea. Joillekin siihen kuvioon kuuluu avioliitto, mutta koittakaa nyt käsittää, että jotkut eivät tunne tarvitsevansa avioliittoa - vaikka ovatkin ihan samalla tavoin tosissaan omassa parisuhteessaan. Miten tämä asia on niin vaikea ymmärtää?

avioliitto-vastaisille naisille, jotka perustelevat vastustustaan omilla arvoillaan, tuntuu olevan tärkeintä oma itse, omat arvot, ajaa homoille oikeuksia ja kapinoida vastaan jos he eivät saa oikeuksia ja näyttää muille ihmisille avioliittoa vastaan kapinoinnillaan omia arvojaan. Siis kiteytettynä kaikki muut ihmiset ja mitä he hänestä ja hänen arvoistaan ajattelevat ja hän itse ja hänen omat arvonsa ovat noille kapinoijille TÄRKEÄMPIÄ KUIN oma miesystävä ja oman miesystävän arvot ja tunteet ja halu sitoutua loppuelämän ajaksi. Toivottavasti ap:n mies tajuaa lukea tämän ketjun.

Ja tavallaan ap itse on jo vastannut, mikä häntä avioitumisessa kauhistuttaa. Siinä pitää uskaltaa tahtoa sitoutua koko loppuelämäkseen ja olla asiasta varma, ja silloin häneltä sulkeutuu mahdollisuus valita joka päivä uudelleen ja häippästä vaikka jo ylihuomenna, jos sitoutuminen ei enää huvita. Oishan se noloa ja vaikeaa selitellä sitten puolisolle ja muille ihmisille, jos hän häippäsisi jo kahden päivän avioliiton jälkeen, että mitäs tuli juuri luvattua siinä alttarilla. Sen sijaan jos he olisivat VAIN avoliitossa, ap vois kerätä kamppeensa ja lapset ja sanoa puolisolleen ja muille ihmisille, että "en mä mitään ole luvannut, jotain sanahelinää siitä sitoutumisesta tuli kyllä puhuttua, mutta sille asteelle sen halusin jättää".

että ei tuo ap ole mikään oikea ihminen, vaan provo, johon on koottu kaikki avoliittoa dissanneiden kirjoittajien käyttämät valheelliset stereotypiat, mukaan lukien tuo "elän hetkessä ja katson joka päivä erikseen huvittaako mua olla mieheni kanssa". Eihän avoparit sillä lailla ajattele, oikeasti! Ja kai nyt jokainen järjellinen ihminen sen ymmärtää.

Mutta tuossa olet kyllä väärässä, että avoliitosta voisi noin vaan "kerätä kamppeensa ja lapset ja häipyä". Ei todellakaan voi. Tai no, SEKÄ avioliitosta ETTÄ avoliitosta voi kyllä vain kerätä kamppeensa ja häipyä, mikäli ei ole omaisuutta ja lapsia. Toki avioliitossa täytyy myös hoitaa paperisotkut pois alta, mutta ne voi tehdä muualta kuin kotoa käsin ja nehän ovat oikeasti vain muodollisuus. Hoituu helposti kuin heinänteko - yhtä helposti oikeastaan, kuin avoliitosta lähteminen. (Ja jos syy olla eroamatta on se, että ei kestä muiden ihmisten mahdollista paheksuntaa, niin seon kyllä AIKA huono syy olla toisen ihmisen kanssa!)

Jos on omaisuutta, on sekä avio- että avoero hankalampi ja vaatiikin jo isompaa selvittelyä. Kaikkein monimutkaisinta lähteminen on, jos on lapsia. Sekä avio- että avoerossa on ihan samalla lailla ensinnäkin kerrottava asia lapsille, sovittava keskenään huoltajuuteen ja lasten asumiseen ja tapaamisiin liittyvät asiat, tehtävä viraliset paperit elatusmaksuista yms.

Avioliitossa ei todellakaan tarvitse "uskaltaa tahtoa loppuelämäkseen" yhtään sen enempää kuin avoliitossakaan. Ei se tahtominen katsos siitä siviilisäädystä tule, vaan ihmisten keskinäisestä rakkaudesta, kumppanuudesta ja tunteesta, että tuo ihminen on minulle se oikea. Joillekin siihen kuvioon kuuluu avioliitto, mutta koittakaa nyt käsittää, että jotkut eivät tunne tarvitsevansa avioliittoa - vaikka ovatkin ihan samalla tavoin tosissaan omassa parisuhteessaan. Miten tämä asia on niin vaikea ymmärtää?

Ei tietenkään tahtominen tule siviilisäädystä, en sellaista väittänytkään, vaan sydämestä se tulee. Avioituessaan puolisot sanovat vapaaehtoisesti omasta vapaasta tahdostaan, rakkaudestaan, kumppanuudestaan, sitoutumisestaan ja sydämessään olevasta varmuudestaan johtuen "tahdon" siinä alttarilla, ei se sana tule mistään ulkoa päin. Ei se ole samanlainen tilanne, kuin esim. jos virastossa joku kysyy henkilötunnusta.

Ja sen takia sitä on vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut eivät halua mennä naimisiin, koska vakiintuneen, sitoutuneen rakkaussuhteen oletetaan johtavan luonnostaan avioliittoon. Jos ei johda, herää epäilyksiä kenen tahansa mielessä, että onko pariskunnalla jotain ongelmia, erouhkaa, rakkaudessa ryppyjä, haluaako toinen naimisiin ja toinen ei...

avioliitto-vastaisille naisille, jotka perustelevat vastustustaan omilla arvoillaan, tuntuu olevan tärkeintä oma itse, omat arvot, ajaa homoille oikeuksia ja kapinoida vastaan jos he eivät saa oikeuksia ja näyttää muille ihmisille avioliittoa vastaan kapinoinnillaan omia arvojaan. Siis kiteytettynä kaikki muut ihmiset ja mitä he hänestä ja hänen arvoistaan ajattelevat ja hän itse ja hänen omat arvonsa ovat noille kapinoijille TÄRKEÄMPIÄ KUIN oma miesystävä ja oman miesystävän arvot ja tunteet ja halu sitoutua loppuelämän ajaksi. Toivottavasti ap:n mies tajuaa lukea tämän ketjun.

Onko vaikea tajuta, että eri ihmisillä se halu sitoutua loppuelämän ajaksi ilmenee eri tavoin? Ja ainakin itselläni on puoliso, jolla on samanlaiset elämänarvot kuin itsellä, joten mitään ristiriitaa ei tässä asiassa pääse syntymään.

Ei tietenkään tahtominen tule siviilisäädystä, en sellaista väittänytkään, vaan sydämestä se tulee. Avioituessaan puolisot sanovat vapaaehtoisesti omasta vapaasta tahdostaan, rakkaudestaan, kumppanuudestaan, sitoutumisestaan ja sydämessään olevasta varmuudestaan johtuen "tahdon" siinä alttarilla, ei se sana tule mistään ulkoa päin. Ei se ole samanlainen tilanne, kuin esim. jos virastossa joku kysyy henkilötunnusta.

Mutta millä lailla tämä avioparin tahtominen sinun mielestäsi eroaa avoparin tahtomisesta?

Esimerkiksi minulle ei olisi yhtän merkityksellistä käydä läpi noita avioitumiseen liittyviä rituaaleja, esim. sanoa tietyn kaavan mukaan "tahdon" papin tai muun virkamiehen esittämään kysymykseen. Katsos, kaikki eivät ole ladanneet siihen samaa merkitystä kuin vaikka sinä. Minulle on merkityksellistä se, mitä minä ja kumppanisi sanomme ja teemme toisillemme arjessa ja elämässä - ja uskon näin olevan avioparienkin kohdalla. Tuo mainitsemasi tilannehan on vain häärituaali - mitä lisäarvoa se sinusta tuo suhteeseen, tai oikeastaan, jos EI käy sitä rituaalia läpi, niin vähentääkö se mielestäsi sitoutuneisuutta tai rakkautta?

Ja sen takia sitä on vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut eivät halua mennä naimisiin, koska vakiintuneen, sitoutuneen rakkaussuhteen oletetaan johtavan luonnostaan avioliittoon. Jos ei johda, herää epäilyksiä kenen tahansa mielessä, että onko pariskunnalla jotain ongelmia, erouhkaa, rakkaudessa ryppyjä, haluaako toinen naimisiin ja toinen ei...

No jos on noin rajoittunut ajattelukyky, niin se ei todellakaan kerro mitään avoliitoista tai avoparin suhteesta, vaan se kertoo vain ja ainoastaan siitä, että joidenkin (sinunkin?) on ilmeisesti mahdoton käsittää, että eri ihmiset voivat elää eri tavoin.

Juuri tuon kaltaiset asenteet ovat muuten hyvä esimerkki siitä, että avioliitto EI ole arvoneutraali, ja tuon kaltaiset asenteet tekevät siitä myös aika luotaantyöntävän - juuri tuon eri lailla elävien ihmisten kummeksumisen vuoksi. Tuo kertoo myös siitä, että avioliitto on sinun ja kaltaistesi mielestä itsestäänselvyys ja normi. Onko ihme, jos haluaa pysyä sellaisen ulkopuolella?

Kannattaa muistaa, että se mitä "oletetaan" yleisesti, tai mitä "kenelle tahansa tulee mieleen" ei useinkaan pidä paikkaansa, vaan voi olla hyvinkin vanhanaikaista ajattelua. Kannattaisi opetella kyseenalaistamaan niitä normeja ja ymmärtämään, että ne asiat, mitkä sinusta ovat välttämättömiä ja tärkeitä, eivät ole sitä kaikille muille.