En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!

"Mitä kamalaa voi ilkeä yhteiskunta naimisiinmenoon yhdistää" - no esimerkiksi sen, että siitä on tehty tietynlainen normi. Joitain ihmisiä sellainen voi hyvinkin häiritä.

Mikä normi ja miten se häiritsee?

"Mitä kamalaa voi ilkeä yhteiskunta naimisiinmenoon yhdistää" - no esimerkiksi sen, että siitä on tehty tietynlainen normi. Joitain ihmisiä sellainen voi hyvinkin häiritä.

Mikä normi ja miten se häiritsee?

Mutta minuakin häiritsee avioliitossa juuri se, että se on normi, instituutio, johon kaikkien "kunnollisten" parien odotetaan mukautuvan. En ole muutenkaan massan mukana kulkeva lammas. Minua ahdistaa vauva-palstan "kaksi lasta (tyttö ja poika), omakotitalo, perheellä yhteinen (miehen) sukunimi, farmari, trampoliini, insinöörimies, hoitajaäiti, luterilainen kirkko, leggingsit ja crocsit jalassa Prismassa" -elämää viettävät mammat, jotka ei tietenkään pysty käsittämään että joku ei halua tätä enemmistön unelmaa tavoitella.

Lähinnä siis ärsyttää se, että minun oletetaan tekevän samanlaiset valinnat elämässäni ja jos ja kun en niitä tee, niin haukutaan samalla tavalla kuin ap:ta tässä ketjussa: itsekkääksi wannabe-individualistiksi.

jolle oma realistinen näkemykseni avioliitosta on kauhistus, mutta minulle avioliitto nimenomaan on turva siihen elämäntilanteeseen, kun kaikki ei mene kuten toivoisi, ja puoliso menehtyisi tai eroaisimme. En halua tilanteeseen, jossa esimerkiksi asunto on miehen nimissä, ja se pitäisi myydä jotta lapset saavat perintönsä (johon minulla tietenkään ei ole oikeutta). Tai avioeron sattuessa en halua sitä todistustaakkaa, että mitä kenenkin varoilla on ostettu joskus vuosia sitten.



Minä siis ajattelen avioliitosta vähän kuin kotivakuutuksesta; on kaikkien kannalta onnellista, jos ikinä ei jouduta tilanteeseen, jossa sen tuomaa lain turvaa tarvitaan. Mutta koska elämä ei mene aina kuten haluaisin, on vain järkevää, sekä miehelle, naiselle että koko perheelle, että ikävätkin tapahtumat on otettu etukäteen huomioon.



PS: jos mieheni olisi kieltäytynyt menemästä naimisiin, olisin vakavasti harkinnut, haluanko elämänkumppania, joka joka päivä miettii haluaako sitoutua minuun vaiko eikö.

Emme elä enää keskiajalla, maailma muuttuu, nykyään avioliitto on täysin arvoneutraali (lain edessä) diili, jota voi vielä muokata oman mielensä mukaan, miksei noukkia rusinoita pullasta?

tämän päivän Iltalehdessä:

"Avioliittolaissa on kyse arvoista. ... Kristillisten arvojen mukainen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Siinä ei ole mitään epäselvää. Yhteiskunnan arvot pohjautuvat pitkälti kristilliseen perinteeseen."

Vieläkö joku väittää, että avioliitto on tänä päivänä arvovapaa?! Herätkää!!

Emme elä enää keskiajalla, maailma muuttuu, nykyään avioliitto on täysin arvoneutraali (lain edessä) diili, jota voi vielä muokata oman mielensä mukaan, miksei noukkia rusinoita pullasta?

tämän päivän Iltalehdessä:

"Avioliittolaissa on kyse arvoista. ... Kristillisten arvojen mukainen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Siinä ei ole mitään epäselvää. Yhteiskunnan arvot pohjautuvat pitkälti kristilliseen perinteeseen."

Vieläkö joku väittää, että avioliitto on tänä päivänä arvovapaa?! Herätkää!!

Avioliitto ei ole Päivi Räsäsen ylläpitämä instituutio, hänellä on siitä vain kyseenalaisia näkemyksiä. Ymmärrätkö eron?

Avioliitto ei ole Päivi Räsäsen ylläpitämä instituutio, hänellä on siitä vain kyseenalaisia näkemyksiä. Ymmärrätkö eron?

Hänen - ja samalla koko eduskunnan ja sen hallituksen - näkemys avioliittosta on yhteiskunnallisesti huomattavasti painokkaampi kuin jonkun random av-mamman. He ovat instituutioiden luojia ja ylläpitäjiä. Ymmärrätkö eron?

Itse elän avoliitossa, kaksi lasta ja ihana yhteinen elämä. Tuskin mennään koskaan naimisiin. Se ei ole meille tärkeää ja haluamme elää näin. Tämä ei ole keneltäkään pois ja en ymmärrä, miten kukaan voi tältä pohjalta epäillä meidän suhteen tärkeyttä toisillemme. Me rakastamme toisiamme ja kyllä, tarkoitus on tässä vanheta yhdessä.



Avioliitto ei vaan sovi meidän ajatteluun ja tuntuu aika pahalta, kun tästä tulee sellainen kuva, että selän takana koko tuttavapiiri naureskelee mulle, kun en saa miestä "jujutettua" naimisiin. Eipä ole paljon käynyt edes mielessä sellaiset.:)

Mieheni ymmärsi sittenkin minua. Me emme aio mennä naimisiin. Olemme tehneet testamentit ja kaikki valmiiksi.



Tulen olemaan vapaa nainen koko lopun ikääni. JESH: Valitsin elämänkumppaniksi ihan oikean miehen. Ihanaa, taivaallista ja olemme nyt vieläkin rakastuneempia kuin ehkä ikinä.



onnellistakin onnellisempi

ap

Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.

Ei vaan naisten vouhottamisen aiheuttamia traumoja! Siskoni vinkui vuosia miehelleen, että tämän on pakko viedä vihille pakko pakko. Menivät naimisiin ja erosivat. Kauheaa painostusta.

Prinsessa häät saavat minut täysin pois tolaltani, kuten myös se hössötys ja kermakakkupuvut ja hääkarkit ja yyyökk.

Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?

ap

OIkeasti miä nauran täällä noille siun vastauksille veet silmissä. =D

"Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?" Aaahhaha! Siä et ap näköjään edes tajua että siä et ole mikään kapinallinen tai ajattele laatikon ulkopuolelta.

Se että siä olet avoliitossa miehesi kanssa, teillä on lapsia jne. on ihan normaali kuvio! Siitä vain puuttuu se papin/laamannin aamen ja virallinen kirja että te nyt olette yhdessä. Ei hyvä ihme! xDD

BTW: Ei kaikkien häiden tartte olla prinsessahäitä, kermakakkupukuineen ja hääkarkkeineen. Oon ollut useammissa häissä ja yhdet on olleet tuollaiset, mutta se morsian olikin oikea naismaisuuden esikuva.

Mutta vaikkapa meillä ei ollut kuin ateria, pari esitystä, sauna ja hyvää musiikkia ja juomaa. Oltiin joo vähän pukeutuneita, mutta vieraat sai tulla rennoissa vaatteissa. =)

Yhdet tuttavani häät olivat sellaiset että minut kutsuttiin vain todistajaksi maistraattiin ja thats it. Käytiin muistaakseni syömässä toimituksen jälkeen ja miä olin ainoa vieras. =D

Kato kun ei oo pakko tehhä mitään järkyttävää showta siitä.

Eniten ehkä särähti korvaan se: Tahdon päättää joka aamu vapaaehtoisesti että haluan olla mieheni kanssa tämänkin päivän.

Aivan kuin se rakkaus ja rakastaminen olisi joku suuri taakka ja tehtävä, ja ero koputtelee kokoajan olkapäätä.

Ei miun mielestä rakkaus ole päätös ja halu vaan rakkaus on sitä että ei tarvii tehdä sitä päätöstä joka aamu, koska ei ole mitään epäilyä siitä että haluaako sen kumppanin kanssa olla joka päivä.

Ja hemmettiäkö sinä niitä vouhottajia kuuntelet. OIkeesti siitä naimisiinmenosta ei tarvi tehdä mitään kilpailevaa tapahtumaa kuninkaallisten häiden kanssa.

Mutta et siä oikeesti oo mikkään erillailla ajatteleva. Siullahan on jo se "suomalainen unelma" ilman sitä avioliittoa.

Kyllä voi olla ruma murre!

Ja tavallaan en.



Ennen kuin tapasin nykyisen mieheni kärsin todella kamalasta sitoutumisen pelosta. Se pilasi monta parisuhdettani. Voi olla, että AP vain kokee avioliiton ajatuksena niin ahdistavana, että tuntee ettei naimisissa ollessaan voisi hengittää, että kadottaisi oman itsensä siihen liittoon. Tällainen pelko on täysin hallitsematon, eikä sille voi itse mitään ilman terapiaa. Pakko sille ei ole voidakaan mitään. Voi elää avoliitossakin.



Toisaalta en ymmärrä, miksi AP haluaa elää niin epävarmassa tilanteessa kuin avoliitossa, varsinkin kun on lasten paras mietittävänä. Harva tajuaa, kuinka helposti toinen voi kuolla tai sairastua vakavasti. Aviopuolisolla on oikeus tehdä päätöksiä puolisonsa hoidosta, jos puoliso ei kykene itse päättämään. Avopuoliso on kuin satunnainen ulkopuolinen, sairaalaan kadulta kävellyt henkilö, jolla ei ole oikeutta päättää juridisesti ventovieraan henkilön hoidosta mitään. Se, että tämä on myös lasten tunnustettu isä ei anna oikeutta mihinkään. Se kertoo vain sen, että vähintään lasten lukumäärän verran kertoja, ovat nämä kaksi luultavasti seksiä keskenään harrastaneet.



Jos AP:n avomies siis joutuisi sairaalaan tajuttomana, ei AP saisi edes tietää avomiehensä olevan siellä, eikä mitään tietoja hoidosta annettaisi tälle ventovieraalle. Tietoja annetaan ainoastaan lähisukulaisille ja aviopuolisolle. Miettikääpäs sitä, ja hokekaa sitten, että "En halua, en halua, en halua!"

olla yhdessä kun tahtoo olla yhdessä, ei sen takia, että pappi sanoi Aamen. Moni tuttu on valitellut, että kun ollaan naimisissa ei jaksa enää yrittää paljoa, kaikki arkipäiväistyy, kunnioitus katoaa.



Olen arvoliberaali, eikä naimisiin meno tarkoita mulle mitään. Puolet liitoista joka tapauksessa päättyy eroon!



Meillä on 3 lasta, iso omakotitalo, 2 autoa ja vene. En mä tästä ole minnekään menossa, ja rakastan miestäni yli kaiken. Hyvä liitto, kestänyt 8 vuotta jo nyt.



Mun mielestä avioliitto on tylsä vaihtoehto, joka vain puuduttaa. Ikuisesti on tylsä ajatus, joka tarkoittaa, että nyt vaan sitten ollaan ja ollaan ja ollaan ja kuollaan.



ap

olla yhdessä kun tahtoo olla yhdessä, ei sen takia, että pappi sanoi Aamen. Moni tuttu on valitellut, että kun ollaan naimisissa ei jaksa enää yrittää paljoa, kaikki arkipäiväistyy, kunnioitus katoaa.

Olen arvoliberaali, eikä naimisiin meno tarkoita mulle mitään. Puolet liitoista joka tapauksessa päättyy eroon!

Meillä on 3 lasta, iso omakotitalo, 2 autoa ja vene. En mä tästä ole minnekään menossa, ja rakastan miestäni yli kaiken. Hyvä liitto, kestänyt 8 vuotta jo nyt.

Mun mielestä avioliitto on tylsä vaihtoehto, joka vain puuduttaa. Ikuisesti on tylsä ajatus, joka tarkoittaa, että nyt vaan sitten ollaan ja ollaan ja ollaan ja kuollaan.

ap

Ei avioliitto ole mikään lopullinen sinetti, ainakaan meidän yhteiskunnassamme. Jos se ei sinulle merkitse mitään, ei eronkaan pitäisi olla mikään mahdottomuus.

Puutuminen on ihanomasta päästä kiinni. Minusta olisi masentavaa ajatella, että joka päivä pitää tsempata, ettei tule eroa. Tsemppaan, koska rakastan, oltiin naimisissa tai ei (on oltu 11 vuotta, sitä ennen seurusteltiin 6 vuotta).

On tietysti tavallaan hienoa, että sinulla on periaatteita, mutta noilla perusteluilla minä pidän ap:ta ennemminkin jääräpäisenä ja outoon ajatuskuvioon lukkiutuneena. Olen kuullut paljon parempiakin syitä pysyä avoliitossa.

Miksi muuten mies haluaa naimisiin? Uskonto/suvun paine /perinne?

olla yhdessä kun tahtoo olla yhdessä, ei sen takia, että pappi sanoi Aamen. Moni tuttu on valitellut, että kun ollaan naimisissa ei jaksa enää yrittää paljoa, kaikki arkipäiväistyy, kunnioitus katoaa. Olen arvoliberaali, eikä naimisiin meno tarkoita mulle mitään. Puolet liitoista joka tapauksessa päättyy eroon! Meillä on 3 lasta, iso omakotitalo, 2 autoa ja vene. En mä tästä ole minnekään menossa, ja rakastan miestäni yli kaiken. Hyvä liitto, kestänyt 8 vuotta jo nyt. Mun mielestä avioliitto on tylsä vaihtoehto, joka vain puuduttaa. Ikuisesti on tylsä ajatus, joka tarkoittaa, että nyt vaan sitten ollaan ja ollaan ja ollaan ja kuollaan. ap

olla yhdessä kun tahtoo olla yhdessä, ei sen takia, että pappi sanoi Aamen. Moni tuttu on valitellut, että kun ollaan naimisissa ei jaksa enää yrittää paljoa, kaikki arkipäiväistyy, kunnioitus katoaa.

Olen arvoliberaali, eikä naimisiin meno tarkoita mulle mitään. Puolet liitoista joka tapauksessa päättyy eroon!

Meillä on 3 lasta, iso omakotitalo, 2 autoa ja vene. En mä tästä ole minnekään menossa, ja rakastan miestäni yli kaiken. Hyvä liitto, kestänyt 8 vuotta jo nyt.

Mun mielestä avioliitto on tylsä vaihtoehto, joka vain puuduttaa. Ikuisesti on tylsä ajatus, joka tarkoittaa, että nyt vaan sitten ollaan ja ollaan ja ollaan ja kuollaan.

ap

Avioliitto solmitaan koska halutaan olla yhdessä. Ei siksi että on pakko. Näin ainakin meillä, en sitten tiedä kuinka paljon haulikkohäitä vielä vietetään....

Ja anteeksi, mutta tuo "puolet liitoista päätyy eroon" on mahdottoman typerä tekosyy. Lasi on aina puoliksi tyhjä.

Mitenkäs ne avoliitot? Niistäkö ei erota ollenkaan? Jos avoliitoista eroamiset laskettaisiin erotilastoihin mukaan, olisi tuo eroprosentti muuten suurempi. Nykyihmiset tuntuvat olevan kärsimättömiä ja parisuhteen eteen ei haluta tehdä töitä jos yksi asia alkaa mättämään enemmän.

Harvassa ovat ne, jotka enää timanttihäitä viettää.

Avioliitto ei "puuduta" jos ei anna sen puuduttaa. Ei se, että menee naimisiin tarkoita sitä että kangistutaan kaavoihin ja ostetaan heti seuraavana päivänä dementiakävelykepit ja mätsäävät tuulipuvut.

Meillä ei ainakaan ole ollut tylsää. Käymme säännöllisesti kahdestaan ulkona, nauramme yhdessä, ja seksiäkin harrastamme siksi että nautimme siitä, emme siksi että se olisi pakollista avioparille (seksiä on miltei joka päivä).

Minullekin tuli ajatus että haluat ns. pitää takaoven auki, että lähtö olisi helpompaa.

Tuli mieleen vastaava tilanne tuttavaperheessä jossa mies kosi monta kertaa ja puoliso sanoi aina ei. Lopulta mies alkoi ajattelemaan että ei tuo minua rakasta, vaikka niin väittääkin, ja lähti menemään.

Mutta jos sinua ajatus etoo niin älkää menkö naimisiin. Omahan se on elämäsi, eikä pakolla tule kuin katkeraksi. =)

on herännyt jälleen :D

se että käydään yhdessä kävelyllä ja pukeudutaan samanlaisiin tuulipukuihin ei todellakaan ole "puutumisen" merkki vaan enemmänkin yhteenhitsautumisen :D Tosi rumaa väittää, että esim. 50 vuotta yhdessä ollut pariskunta olisi jotenkin väärin yhdessä.

ap on provo joka haluaa aloittaa alusta tuolla toisessa ketjussa käydyn väittelyn.

se että käydään yhdessä kävelyllä ja pukeudutaan samanlaisiin tuulipukuihin ei todellakaan ole "puutumisen" merkki vaan enemmänkin yhteenhitsautumisen :D Tosi rumaa väittää, että esim. 50 vuotta yhdessä ollut pariskunta olisi jotenkin väärin yhdessä.

Tällä palstalla saa päivittäin lukea kuinka tuo "yhteenhitsautuminen" on sitä "puutumista".

Enkä missään vaiheessa kirjoittanut että jotkut olisivat jotenkin väärin yhdessä, mistä ihmeestä sen otit?!

Toisten sanojen vääristely on myös rumaa.

miehesi haluaa joka aamu herätä rakkaan vaimon vierestä ja voi olla varma että se vaimo tahtoo rakastaa myös vastamäessä eikä joka aamu tee päätöstä että vieläkö tämäkin päivä.

Mutta onko se sitten ihan sataprosenttisen varmaa, että jos menen nyt naimisiin, niin mieheni haluaa ikuisesti olla kanssani vastamäessä, eikä koskaan tee sitä päätöstä, että ei enää tänä päivänä.

Nimittäin juuri tuollaisen vakuutuksen ja sopimuksen haluaisin. Ettei sitten muuteta mieltä kahden kymmenen vuoden kuluttua, vaan pysytään yhdessä, vaikka mikä tulisi. Elämä on mielestäni sillä tavoin helpompaa.

ap:n kaltaisia en ymmärrä ollenkaan, koska pitäähän sopimus olla.

se että käydään yhdessä kävelyllä ja pukeudutaan samanlaisiin tuulipukuihin ei todellakaan ole "puutumisen" merkki vaan enemmänkin yhteenhitsautumisen :D Tosi rumaa väittää, että esim. 50 vuotta yhdessä ollut pariskunta olisi jotenkin väärin yhdessä.

Tällä palstalla saa päivittäin lukea kuinka tuo "yhteenhitsautuminen" on sitä "puutumista".

Enkä missään vaiheessa kirjoittanut että jotkut olisivat jotenkin väärin yhdessä, mistä ihmeestä sen otit?!

ilmaus "Ei se, että menee naimisiin tarkoita sitä että kangistutaan kaavoihin ja ostetaan heti seuraavana päivänä dementiakävelykepit ja mätsäävät tuulipuvut" ei ole pelkästään kaunis ilmaus. Kyllä mun mielestä tuosta voi aivan hyvin päätellä, että sun mielestä kaavoihin kangistuminen on sauvakävelyn ja yhtenäisen pukeutumisen synonyymi.

Toisten sanojen vääristely on myös rumaa.