Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!
04.07.2011 |
Mä haluan joka aamu päättää vapaaehtoisesti, että ton kanssa mä haluan olla tänäänkin.
Mies ei usko, vihille ois päästävä. PRKL
Miten saan miehen ymmärtämään tämän?
Kommentit (144)
tunteita vakavasti. Miehelläsi on ihan luonnollinen tarve tietää, että rakas puoliso on rinnalla silloinkin, kun hän ei ole haluttava eikä kiinnostava. Jos hän masentuu, sairastuu, lihoo, tai mitä tahansa, mitä vanhuus tuo tullessaan, hän haluaa uskoa, että sinä rakastat häntä, ja pysyt hänen rinnallaan.
Suhteessa on jotain vikaa, jos ei pysty mitenkään muuten tätä osoittamaan kuin menemällä naimisiin. Avioliitto ja joku symbolinen siirtymäriitti "lupauksineen" ei todellakaan sitä takaa eikä edes tee siitä todennäköisempää. Mutta jos kumppani rakastaa aidosti ja syvästi, se antaa jo viitteitä siitä, etteivät vastoinkäymiset muuta tilannetta. Ja voihan asioista keskustella. Voihan sitä toiselle sanoa, että "rakastan sinua ja haluan olla kanssasi aina".
Rakkauteen kun kuuluu aina itsensä kieltäminen, ja toisen hyvän asettaminen omansa edelle.
Itsensä kieltäminen? Jaa? Ainakin meidän suhteessamme pyrkimys on, ettei kummankaan tarvitse kieltää itseään, mikä olisikin aika huono lähtökohta. Eikä se ainakaan meidän suhteessamme ole pois sulkenut toisen hyvän asettamista oman edelle - katsos kun se on vastavuoroista, niin oikeastaan se johtaa siihen, että pyrimme MOLEMPIEN hyvään samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta juuri tällaiset kirjoitukset osoittavat, että ap on provo. Hän on poiminut aiemmista ketjuista kaikki avioliittokiihkoilijoiden käyttämät termit liittyen avoliittoon:
Ainutlaatuinen identiteettini tuhoutuu, jos solmin avioliiton kuten muutkin ikäiseni! Haluan olla ikikapinallinen parikymppinen! Erilainen nuori!
En voi tyytyä tavanomaisiin ratkaisuihin! Muuten minusta tulee massasielu tavis! Haluan olla ainutlaatuinen ja valita rusinat pullasta!
Sovinnaisen massasielumieheni pitää ymmärtää ja palvoa ainutlaatuisuuttani ja ihastella päivittäin kertakaikkisen uniikkia
sitotumishaluttomuuttani! Mielellään ääneen ja seurassa mahdollisimman usein! Tavatonta! Nainen, joka ei halua naimisiin! Hän halua olla vapaa! Ooh, miten erikoista!En ole niin kuin muut naapuruston rouvat, joiden ainoa tavoite on ollut päästä naimisiin, saada okt ja kaksi lasta! Mielelläni mainostan ainutlaatuista ratkaisuani ja alleviivaan miten erilainen olen peruspirkkoihin verrattuna. Miten naapurit järkyttyvätkin rohkeudestani, joka kerta uudestaan ja uudestaan! Ihanaa! Pitäisköhän soittaa johonkin naistenlehteen, ja kysyä haluaisivatko tehdä jutun minusta?
kapinallisten "modernien" naisten kapinointi avioliittoa vastaan kuulostaa siltä, kuin he haluaisivat säilyttää itsellään mahdollisuuden heittää miehensä menemään ikäänkuin roskan, jos sitoutuminen jonakin päivänä ei satu huvittamaan. Heille tärkeää on vain he itse, heidän itsenäisyytensä ja mahdollisuus valita joka päivä uudestaan sitoutumisen aste. Itsehän nuo naimattomat naiset aina kuvaavat sitoutumistaan, että heidän sitoutuminen on sitä, että joka päivän osalta päätetään erikseen, haluaako olla sitoutunut. Huomisesta eikä siitä eteenpäin voi vielä sanoa mitään, mikä silloin sattuu huvittamaan ja mistä tuuli sattuu puhaltamaan.
kapinallisten "modernien" naisten kapinointi avioliittoa vastaan kuulostaa siltä, kuin he haluaisivat säilyttää itsellään mahdollisuuden heittää miehensä menemään ikäänkuin roskan, jos sitoutuminen jonakin päivänä ei satu huvittamaan. Heille tärkeää on vain he itse, heidän itsenäisyytensä ja mahdollisuus valita joka päivä uudestaan sitoutumisen aste.
Tämä mahdollisuus on kaikilla joka tapauksessa, myös avioliitossa. Mutta sinun on tietysti vaikea ymmärtää, että joku voisi ajatella tästä perinteisestä instituutiosta perustellusti mitenkään eri lailla kuin vaikka sinä itse ajattelet.
Itsehän nuo naimattomat naiset aina kuvaavat sitoutumistaan, että heidän sitoutuminen on sitä, että joka päivän osalta päätetään erikseen, haluaako olla sitoutunut. Huomisesta eikä siitä eteenpäin voi vielä sanoa mitään, mikä silloin sattuu huvittamaan ja mistä tuuli sattuu puhaltamaan.
Itse asiassa kukaan ei ole kuvaillut sitoutumistaan niin. Vääristelet, ilmeisesti tarkoituksella.
Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita.
Juuri näin, joku muukin on ilmeisesti tajunnut tämän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kapinallisten "modernien" naisten kapinointi avioliittoa vastaan kuulostaa siltä, kuin he haluaisivat säilyttää itsellään mahdollisuuden heittää miehensä menemään ikäänkuin roskan, jos sitoutuminen jonakin päivänä ei satu huvittamaan.
niin haluavatko jotkut ihmiset sitten naimisiin sen vuoksi, että eivät usko olevansa riittävän kiinnostavia ilman avioliittoa, eli pelkäävät toisen muuten jättävän? Ja ovatko lisäksi epävarmoja myös omista tunteistaan - joten jotta eivät joku päivä päättäisi häipyä, niin menevät naimisiin, jotta pysyisivät siten vaikka hampaat irvessä sen toisen kanssa?
Avioliitto ja perhe sisältävät samoin niin virallisia ja epävirallisia kuin objektiivisia ja subjektiivisiakin puolia. Hallitukset ja uskonnolliset instituutiot säätävät ja valvolvat avioliittoa ja perhettä koskevia lakeja, luovat ja säätelevät erilaisia ihmisten välisten suhteiden käsitteitä ja määrittelevät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ne tuovat mukanaan. Avioliittoon ja perheeseen vaikuttavat erittäin voimakkaasti kulttuuri ja tavat.
Länsimaissa avioliiton käsite on muuttunut kirkon ja valtion myöntämästä luvasta harrastaa seksuaalista kanssakäymistä puolisoiden väliseksi sopimukseksi, joka voidaan vapaasti solmia ja purkaa, mikä on aiheuttanut murrosvaiheessa sosiaalista ja poliittista erimielisyyttä lakien ja tapojen muuttamisesta esimerkiksi naisten itsemääräämisoikeuden, avioeron, avoliiton, ehkäisyvälineiden ja homoseksuaalisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteita vakavasti. Miehelläsi on ihan luonnollinen tarve tietää, että rakas puoliso on rinnalla silloinkin, kun hän ei ole haluttava eikä kiinnostava. Jos hän masentuu, sairastuu, lihoo, tai mitä tahansa, mitä vanhuus tuo tullessaan, hän haluaa uskoa, että sinä rakastat häntä, ja pysyt hänen rinnallaan.
Suhteessa on jotain vikaa, jos ei pysty mitenkään muuten tätä osoittamaan kuin menemällä naimisiin. Avioliitto ja joku symbolinen siirtymäriitti "lupauksineen" ei todellakaan sitä takaa eikä edes tee siitä todennäköisempää. Mutta jos kumppani rakastaa aidosti ja syvästi, se antaa jo viitteitä siitä, etteivät vastoinkäymiset muuta tilannetta. Ja voihan asioista keskustella. Voihan sitä toiselle sanoa, että "rakastan sinua ja haluan olla kanssasi aina".
Rakkauteen kun kuuluu aina itsensä kieltäminen, ja toisen hyvän asettaminen omansa edelle.
Itsensä kieltäminen? Jaa? Ainakin meidän suhteessamme pyrkimys on, ettei kummankaan tarvitse kieltää itseään, mikä olisikin aika huono lähtökohta. Eikä se ainakaan meidän suhteessamme ole pois sulkenut toisen hyvän asettamista oman edelle - katsos kun se on vastavuoroista, niin oikeastaan se johtaa siihen, että pyrimme MOLEMPIEN hyvään samanaikaisesti.
se toinen osapuoli JOUTUU kieltämään itsensä, kun hän kerran haluaa sitoutua niin, että kehtaa julkistaa sen kaikille mutta sinä et. Katsos katsos katsos.
Avioliittolaissa lukee: "Aviopuolisot ovat keskenään tasavertaiset". Molempia siis koskevat tasapuolisesti avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Joten EI avioliitto ole mikään alistussuhde, jota vastaan olisi mitään tarvetta kapinoida. Nykyaikana naimisiinmeno on täysin vapaaehtoista, joten kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin. Senkään takia asiaa vastaan ei siis ole mitään tarvetta kapinoida.
Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se toinen osapuoli JOUTUU kieltämään itsensä, kun hän kerran haluaa sitoutua niin, että kehtaa julkistaa sen kaikille mutta sinä et. Katsos katsos katsos.
No en ollut ap. Olen parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ajattelemme rakkaudesta ja parisuhteesta samalla tavoin, eikä kummallekaan avioliitto ole tärkeä. On vaikea kuvitella, että yhteiselämä onnistuisi, jos ajattelisimme tällaisista perusasioista kovin eri tavalla. Koska tuskin se erimielisyys vain naimisiinmenossa tulisi ilmi, vaan luultavasti olisi sitten kaikenlaista muutakin näkemyseroa.
AP:han ei selvästikään ole oikea henkilö. Mutta jos tuollainen tilanne olisi, että toinen haluaa naimisiin ja toinen ei, niin vaikea varmaan olisi keksiä kompromissia. Jompi kumpi joutuisi kieltämään itsensä - mikä olisi kummassakin tapauksessa huono asia. Tai sitten tiet eroaisivat, mikä voisi tapahtua joka tapauksessa, jos toinen joutuisi muuten elämään itselleen epämieluisalla tavalla.
Avioliittolaissa lukee: "Aviopuolisot ovat keskenään tasavertaiset". Molempia siis koskevat tasapuolisesti avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Joten EI avioliitto ole mikään alistussuhde, jota vastaan olisi mitään tarvetta kapinoida. Nykyaikana naimisiinmeno on täysin vapaaehtoista, joten kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin. Senkään takia asiaa vastaan ei siis ole mitään tarvetta kapinoida.
Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.
No tuskin kukaan ajattelee, että avioliitto nykyisin olisi mikään alistussuhde. Tuollaiset kommentit osoittavat vain, ettet sinäkään oikeasti KYKENE käsittämään, että joku voisi analyyttisesti ja perustellen olla haluamatta naimisiin.
Ja jo se, että tässäkin ketjussa puhutaan "avioliittoa vastaan kapinoimisesta" kertoo siitä, että se on monen mielestä sellainen normi ja itsestäänselvyys, joka vain "pitää" tehdä. Ja kaikki, jotka ajattelevat eri tavoin, ovat jotain hurjia kapinallisia.
Tulkaas jo tänne nykypäivään sieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos naimisiinmeno oman rakkaan kanssa olisi kuin maailman kamalin asia ja viimeinen teko jonka ikinä voisi tehdä, niin onko silloin oikea rakkaus kyseessä?
Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.
Ei vaan naisten vouhottamisen aiheuttamia traumoja! Siskoni vinkui vuosia miehelleen, että tämän on pakko viedä vihille pakko pakko. Menivät naimisiin ja erosivat. Kauheaa painostusta.
Prinsessa häät saavat minut täysin pois tolaltani, kuten myös se hössötys ja kermakakkupuvut ja hääkarkit ja yyyökk.
Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos naimisiinmeno oman rakkaan kanssa olisi kuin maailman kamalin asia ja viimeinen teko jonka ikinä voisi tehdä, niin onko silloin oikea rakkaus kyseessä?
Ei kukaan varmaankaan ole sanonut, että se olisi maailman kamalin asia ja viimeinen teko jne. Itse keksin monta kamalampaa. Se voi jopa olla aika yhdentekevä ja neutraali asia, joka ei silti kuulu omiin suunnitelmiin.
Siihen, että ei mene naimisiin, ei edes tarvitse olla sen kummempaa syytä - ainakin, jos molemmat ovat samaa mieltä. Vaikka monen mielestä täällä se tuntuukin olevan asia, jota ei ole hyväksyttävää jättää tekemättä, ellei ole tosi hyviä perusteluja. - Mikä kertoo taas siitä, että osa ihmisistä ei ilmeisesti osaa ajatella muuten kuin normien mukaan, kaikki pitäisi tehdä "niinkuin on aina tehty" ja "niinkuin on tapana tehdä" ja kaikki muu on ihan käsittämätöntä.
Onko sinulla ap jotain miehesi tai joidenkin muiden miesten (kenties isäsi) aiheuttamia traumoja, jonka vuoksi sinua ahdistaa sitoutua virallisesti mieheesi.
Ei vaan naisten vouhottamisen aiheuttamia traumoja! Siskoni vinkui vuosia miehelleen, että tämän on pakko viedä vihille pakko pakko. Menivät naimisiin ja erosivat. Kauheaa painostusta.
Prinsessa häät saavat minut täysin pois tolaltani, kuten myös se hössötys ja kermakakkupuvut ja hääkarkit ja yyyökk.
Eikö kukaan saa ajatella oikeasti laatikon ulkopuolelta?
ap
eikä naimisiin meno edellytä hössötystä, kermakakkuja, hääkarkkeja, yyyökkejä eikä mitään muutakaan. Mielestäni teet ihan turhaan kärpäsestä härkästä.
Jos minä olisin sinun sijassasi, tietäisin miehen toivovan avioitumista ja tietäisin myös sen, että suhde on vankalla pohjalla, minun ei tarvitsisi edes miettiä: totta kai naimisiin. Yksinkertaisesti ja prinsessattomasti maistraatissa. MITÄ niin kamalaa voi ilkeä yhteiskunta naimisiinmenoon yhdistää, että se olisi täysin mahdoton asia toteuttaa? Ei mitään.
Olen naimisissa, mutta ilman sitäkin olisin SITOUTUNUT mieheeni. En se naimisiinmeno muuta sitä päätättekö te sitoutua ja kunnioittaa toisianne ja olla yhdessä vai ette. Ero kuin ero, oli se avo tai avio. Älä tee asiasta numeroa.
mutta juuri tällaiset kirjoitukset osoittavat, että ap on provo. Hän on poiminut aiemmista ketjuista kaikki avioliittokiihkoilijoiden käyttämät termit liittyen avoliittoon:
Ainutlaatuinen identiteettini tuhoutuu, jos solmin avioliiton kuten muutkin ikäiseni! Haluan olla ikikapinallinen parikymppinen! Erilainen nuori!
En voi tyytyä tavanomaisiin ratkaisuihin! Muuten minusta tulee massasielu tavis! Haluan olla ainutlaatuinen ja valita rusinat pullasta!
Sovinnaisen massasielumieheni pitää ymmärtää ja palvoa ainutlaatuisuuttani ja ihastella päivittäin kertakaikkisen uniikkia
sitotumishaluttomuuttani! Mielellään ääneen ja seurassa mahdollisimman usein! Tavatonta! Nainen, joka ei halua naimisiin! Hän halua olla vapaa! Ooh, miten erikoista!En ole niin kuin muut naapuruston rouvat, joiden ainoa tavoite on ollut päästä naimisiin, saada okt ja kaksi lasta! Mielelläni mainostan ainutlaatuista ratkaisuani ja alleviivaan miten erilainen olen peruspirkkoihin verrattuna. Miten naapurit järkyttyvätkin rohkeudestani, joka kerta uudestaan ja uudestaan! Ihanaa! Pitäisköhän soittaa johonkin naistenlehteen, ja kysyä haluaisivatko tehdä jutun minusta?
kuulostaa jo naurettavalta perusteluissasi. Eihän sinun tarvitse prinsessahössöttää naimisiin mennessäsi eikä teidän tarvitse erota naimisiin mentyänne, vaikka tuttavasi olisivat niin tehneet.
Jos minä olisin sinun sijassasi, tietäisin miehen toivovan avioitumista ja tietäisin myös sen, että suhde on vankalla pohjalla, minun ei tarvitsisi edes miettiä: totta kai naimisiin. Yksinkertaisesti ja prinsessattomasti maistraatissa. MITÄ niin kamalaa voi ilkeä yhteiskunta naimisiinmenoon yhdistää, että se olisi täysin mahdoton asia toteuttaa? Ei mitään.
ei kai tuokaan ole mikään "tottakai naimisiin". Vaikka se olisikin lopputulos, niin tietenkin kannattaa keskustella sen kumppaninsa kanssa, niin että hänkin ymmärtää naimisiin-haluttoman näkökulman. Sitten päätöksen voi tehdä yhdessä.
Aika moni varmaan meneekin naimisiin kumppaninsa toivomuksesta, vaikkei se itselle sinänsä mitään merkitsisikään. Ja tottakai niin voi tehdä, jos ei asia itselle ole ihan vastenmielinen, mutta toiselle hyvin tärkeä (tai jopa pakkomielle, kuten se joillekin tuntuu olevan).
"Mitä kamalaa voi ilkeä yhteiskunta naimisiinmenoon yhdistää" - no esimerkiksi sen, että siitä on tehty tietynlainen normi. Joitain ihmisiä sellainen voi hyvinkin häiritä.
Alue: Aihe vapaa
Ainutlaatuinen identiteettini tuhoutuu, jos solmin avioliiton kuten muutkin ikäiseni! Haluan olla ikikapinallinen parikymppinen! Erilainen nuori!
En voi tyytyä tavanomaisiin ratkaisuihin! Muuten minusta tulee massasielu tavis! Haluan olla ainutlaatuinen ja valita rusinat pullasta!
Sovinnaisen massasielumieheni pitää ymmärtää ja palvoa ainutlaatuisuuttani ja ihastella päivittäin kertakaikkisen uniikkia
sitotumishaluttomuuttani! Mielellään ääneen ja seurassa mahdollisimman usein! Tavatonta! Nainen, joka ei halua naimisiin! Hän halua olla vapaa! Ooh, miten erikoista!
En ole niin kuin muut naapuruston rouvat, joiden ainoa tavoite on ollut päästä naimisiin, saada okt ja kaksi lasta! Mielelläni mainostan ainutlaatuista ratkaisuani ja alleviivaan miten erilainen olen peruspirkkoihin verrattuna. Miten naapurit järkyttyvätkin rohkeudestani, joka kerta uudestaan ja uudestaan! Ihanaa! Pitäisköhän soittaa johonkin naistenlehteen, ja kysyä haluaisivatko tehdä jutun minusta?