Onko täällä ketään aikuisena Asperger-diagnoosin saanutta?
Voisitko kertoa millaista on olla aikuinen Asperger? Miten assia alettiin epäillä ja miten ja missä se diagnosoitiin? Liittyikö oireeseeni unirytmin häiriöitä? Saitko mitään "hoitoa"`?
Kiinnostaa tietää koska epäilen miehelläni tätä, mutta hän haraa koko ajatusta vastaan....
Kommentit (94)
Onko parempi saada diagnoosiksi psykoosi kuin aspergerin syndrooma?
Jos ei halua syödä niitä lääkkeitä, jotka paketin mukaan saattavat myös laukaista psykoosin?
Vierailija kirjoitti:
aika vaikea juttu. Monilla on kyllä piirteitä, mutta harvalla on asperger (ei edes silloin kun diagnoosi on jostakin yksityislääkäriltä "ostettu").
Ensinnäkin aspergeria ei voi diagnosoida ellei henkilöllä ole:
-huomattavia vaikeuksia ihmissuhteissa ja/tai
-huomattavia vaikeuksia ammatillisessa suoriutumisessa
Toisinsanoen, jos pystyy elämään parisuhteessa ja käymään töissä, ei voi olla asperger.
Johan nyt potaskaa puhut.
Vierailija kirjoitti:
Olet myöhässä diagnoosin kanssa, silä Aspeger-diagnoosi on kadonnut tautiluokituksesta jo 2013. Lue artikkeli Duodecim: Mihin Aspergerin oireyhtymä katosi?
Ei ole kadonnut vielä.
Vierailija kirjoitti:
"etsin puolestaan kadonneet jalkineiden parit tai siedin sitä, että valot sammutettiin ennen kuin olin itse sängyssä, tms., läsnäollessaan ei saanut käyttää tiskikonetta tai pyykkikonetta"
Sorry vaan, mutta noilla kriteereillä ei vielä pitäisi diagnoosia irrota. Jokaisella ihmisellä on omat vaatimuksensa, ja jotkut ovat niuhompia kuin toiset. Jos vanha mummo valittaa naapurin yöllisistä suihku- tai wc-käynneistä tai askeleista rappukäytävässä, kyseessä ei ole automaattisesti asperger.
Diagnoosikriteerit ovat kaikille samat. Itseasiassa käytössä on autismin diagnostiset kriteerit sillä erotuksella ettei merkittävää kehitysviivästymää löydy. Asperger on muutoin kuin autisti, erona ainoastaan, että on saanut älyllisen kapasiteettinsa käyttöönsä toisin kuin autistinen, joka toimii älykkyydestään huolimatta kehitysvammaisen tasolla autisminsa vuoksi.
Kertokaapa te, jolla käytännön kokemusta, miten diagnostiset kriteerit näkyvät arkielämässä esim. miten näkyy laadullinen poikkeavuus molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja mikä merkitys tällä on työssä ja ihmissuhteissa suoriutumisessa?
Asberger on myös autisti
Onko kenelläkään viime vuosina saatua diagnoosia? Mistä yksityiseltä sitä voisi lähteä kyselemään?
Vaikka olisi Asperger ihminen, voi pystyä olemaan työelämässä ja parisuhteessa! Itse olen Asperger nainen ja parisuhteessa. Meillä on myös ihana lapsi. Hyvin ollaan pärjätty! Sosiaaliset kontaktit on tosin vaikeampia kuin muille ja muutenkin asiat voivat olla vaikeampia kuin neurotyypillisille, mutta ei ne mahdottomia ole! Yhä yksilöllisiä kuin "normaalitkin" ovat keskenään, toiset pystyy, toiset ei! Ja jos pystyy, se on vain hieman vaikeampaa ja kuormittaa enemmän! Hanki tietoa asioista enemmän ennenkuin tulet tänne kertomaan muka faktoja!
Nyt täytyy puuttua tähän, sillä kommenttisi on aivan höpöhöpöä. Monet asperger-ihmiset elävät lähes normaalia elämää -ainakin ulkopuolisen silmissä. Aspergerin oireyhtymä on hyvin monimuotoinen asia. Sen diagnoosi perustuu pääasiassa pitkiin ja kliinisiin keskusteluihin itse henkilön kanssa ja tämän lähipiirin henkilöiden kanssa. On olemassa aspergerihmisiä, joista ei sosiaalisissa tilanteissa näy päälle päin mitään poikkeavaa. Aspergerihminen ei nimittäin ole mitenkään "vammainen", hän pystyy oppimaan miten pärjää sosiaalisessa elämässä, se ei vaan yleensä ole hänelle lähtökohtaisesti luontevaa.
Haluan myös korostaa, että asperger ei ole sairaus. Se on oireyhtymä; niissä on iso ero. Usein myös aspergerihmisistä puhuttaessa sorrutaan puhumaan asioista kirjaviisaasti ja yleistävästi, unohtaen se että he ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Monet aspergerihmiset kärsivät psyykkisistä ongelmista ja masennuksesta juuri sen takia, että elämä on monesti hyvin hankalaa: olet aina ollut erilainen, kuin muut. Muut eivät ymmärrä näkemyksiäsi. Pakkomielteiset rutiinit ja siirtymätilanteiden vaikeus hallitsee elämää ja aiheuttaa ahdistusta. Jne.
Sen sijaan, että heität yleistäviä ja täysin epätosia kommentteja, suosittelen ottamaan asioista selvää muualtakin kuin netin keskustelupalstoilta.
Ite olen biologiselta 26v keholtani, mutta psyykkisesti teinitasolla oleva Asperger-tyttö. Diagnoosin sain myöhässä eli vasta aikuisiällä.
Osaan kirjoittaa ja pelata videopelejä. Arkiasiat haastavia.
Taustallani on paljon rikkoutuneita parisuhteita Aspergerini vuoksi. Ei-autistinen aikuinen voi kokea olevansa joku pahis parisuhteillessaan mieleltään autistin kanssa.
Onko se niin ku insesti?
Voin tehdä työtä. Sitä osaan tehdä. Työkykyinen olen.
Ei ole Asperger psyykkinen häiriö . Neurologinen poikkeama . Ominaisuus .
P1k kirjoitti:
Ei ole Asperger psyykkinen häiriö . Neurologinen poikkeama . Ominaisuus .
Näinpä pelkät "piirteet" eivät vielä kerro mitään.
Sillä lääkärillä ei ollut mitään tietoa aspergerista kuten yleislääkäreillä yleensä ei ole. Tähän tulisi saada muutos!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 20:14"]
Kysyn ihan mielenkiinnosta; siis aikuiset assit parisuhteessa:
Osaavatko assit rakastaa? Osaavatko pitää/kantaa huolta toisesta? Miten he ilmaisevat kiintymystä?
[/quote]
Velipoika sai lähes nelikymppisenä, vuosikymmenten väärien lääkkeiden ja väärien diagnoosien (mm. skitsofrenia) jälkeen AS-dignoosin, mikä sinänsä ei ratkaissut mitään, mutta lopetti vuosikymmeniä jatkuneen taistelun terveydenhoidon "ammattilaisten" kanssa siitä, että onko kaverissa mitään vikaa vai ei.
Kymmenen vuotta yrittivät eri työpaikoissa "kuntouttaa" työkykyiseksi, kunnes lopulta päästivät työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kotitöistä ei tule oma-aloitteisesti mitään, mutta kiukutellen tekee jos joku on käskemässä/vahtimassa, raha-asioita ei hallitse ollenkaan.
Tunne-elämältään kymmenvuotiaan tasolla, eli pystyn kuvittelemaan mahdolliseen kumppaniin tuntevan kiintymystä kuten lemmikkieläimeen/lempileluun - Eli on kykeneväinen tuntemuksiin tyyliin, nyt tuntuu pahalta ja itkettää kun joku varasti sen ja sen lelun. Ei ymmärrä miten omat sanomiset ja tekemiset voisivat toista satuttaa, mutta jollakin tasolla ymmärtää tunnemaailmaltaan olevansa toisista poikkeavan.
Sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen/lukeminen, sanattoman viestinnän ymmärtäminen ja rivien välistä lukeminen ovat täyttä hebreaa.
Sosiaalisten tilanteiden "taidot" muistinvaraisesti opittuja, eli tässä ja tässä tilanteessa "kuuluu" toimia näin, joka ei kuitenkaan välttämättä ole se "oikea" tapa toimia, ihan riippuen siitä, mistä käsityksen on päähänsä saanut (mm. vanhoista elokuvista tms.)
Ryhmän keskustellessa jostakin, saattaa yht'äkkiä "osallistua" keskusteluun, koska niin "kuuluu" tehdä, paitsi että hänen esittämänsä asia ei liity mitenkään siihen, mistä toiset keskustelivat.