Onko täällä ketään aikuisena Asperger-diagnoosin saanutta?

väärin diagnosoitu sairaus jonka vuoksi hän käy jo säännöllisesti psykiatrilla.... Työkyky alkaa olla mennyttä, mutta apua me silti yritämme hakea. Että jaksaisi edes jotenkuten:( Että meidän olisi hieman helpompi ymmärtää ja tukea häntä.



ap

"Aspergerin dg-kriteereihin ei kuulu työkyvyttömyys."



Ei kuulu. Mutta siihen kuuluvat muut asiat vaikeuttavat merkittävästi ammatillista ja sosiaalista suoriutumista. Hyvin harva asperger työllistyy vapaille työmarkkinoille. Hyvin harva asperger kykenee parisuhteeseen. Juuri kukaan ei molempiin.



Aspergeria (kuten muitakaan psyykkisiä häiriöitä) ei saa diagnosoida, jos niistä ei aiheudu merkittävää haittaa joko ammatillisessa suoriutumisessa ja/tai ihmissuhteissa!!! Tähän perustan sanomiseni siitä, että asperger ei voi elää parisuhteessa ja menestyä vapailla työmarkkinoilla. Osa aspergereista kykenee jompaan kumpaan, mutta jos kykenee molempiin, diagnoosi on virheellinen.

asperger ei ole mikään psyykkinen häiriö..mihin perustat tietosi? Oletko asiantuntija?

monentasoista. Et voi olla tosissasi noin jyrkkä!

"Aspergerin dg-kriteereihin ei kuulu työkyvyttömyys."

Ei kuulu. Mutta siihen kuuluvat muut asiat vaikeuttavat merkittävästi ammatillista ja sosiaalista suoriutumista. Hyvin harva asperger työllistyy vapaille työmarkkinoille. Hyvin harva asperger kykenee parisuhteeseen. Juuri kukaan ei molempiin.

Aspergeria (kuten muitakaan psyykkisiä häiriöitä) ei saa diagnosoida, jos niistä ei aiheudu merkittävää haittaa joko ammatillisessa suoriutumisessa ja/tai ihmissuhteissa!!! Tähän perustan sanomiseni siitä, että asperger ei voi elää parisuhteessa ja menestyä vapailla työmarkkinoilla. Osa aspergereista kykenee jompaan kumpaan, mutta jos kykenee molempiin, diagnoosi on virheellinen.

"Mun eksällä diagnosoitiin aikuisena asperger ja hän oli töissä ja parisuhteessa."



Sitten on virhe dg. Koska jo tautiluokituksen edellytyksenä on:

-huomattavat vaikeudet ihmissuhteissa ja/tai

-huomattavat vaikeudet ammatillisessa suoriutumisessa.



Osa lääkäreistä ei välitä tautiluokituksesta, ikävä kyllä, ja osa ihmisistä on niin kummallisia, että hankkivat papereihinsa tietentahtoen negatiivisia diagnooseja, joista myöhemmässä elämässä ei ole kuin haittaa. Jokaista diagnoosia, jonka joku väärinperustein tarjoaa, ei kannata ottaa.

"Mun eksällä diagnosoitiin aikuisena asperger ja hän oli töissä ja parisuhteessa."

Sitten on virhe dg. Koska jo tautiluokituksen edellytyksenä on:

-huomattavat vaikeudet ihmissuhteissa ja/tai

-huomattavat vaikeudet ammatillisessa suoriutumisessa.

Osa lääkäreistä ei välitä tautiluokituksesta, ikävä kyllä, ja osa ihmisistä on niin kummallisia, että hankkivat papereihinsa tietentahtoen negatiivisia diagnooseja, joista myöhemmässä elämässä ei ole kuin haittaa. Jokaista diagnoosia, jonka joku väärinperustein tarjoaa, ei kannata ottaa.

on väärät tiedot. Suorastaan harhaiset.

"asperger ei ole mikään psyykkinen häiriö..mihin perustat tietosi? Oletko asiantuntija?"



Asperger on neuropsykiatrinen häiriö. Juttelin tästä pari kuukautta sitten lastenneurologin kanssa, joka sanoi "ettei kyllä ymmärrä mitä neurologista aspergerissa on". Lapsellani on asperger-epäily, ja häntä seurataan nyt vuosia sen vuoksi, ettei turhaa diagnosoida mitään pysyvää. Olen lukenut paljon aspergerista ja olen saanut puhua aspergeja hoitavan psykologin kanssa monia kertoja.

Dg-kriteerit ovat lyhyesti laadullisesti poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus, rajoittuneet tai kaavamaiset käyttäytymistavat, toiminnot tai mielihalut, merkittävä haitta, ei kielellistä tai kognitiivista viivettä eikä muuta laaja-alaista kehityshäiriötä tai skitsofreniaa.



AS-potilaita on hyvin erilaisia.

Terv. AS-lapsia hoitava

"on väärät tiedot. Suorastaan harhaiset."



Hankipa itsellesi tautiluokitus. Ensimmäinen lähtökohta psykiatrian puolella (koskee myös neuropsykiatriaa) on ettei mitään häiriötä saa diagnosoida, jollei siitä ole henkilölle itselleen merkittävää haittaa joko ihmissuhteissa tai ammatillisesti. Tällä suojellaan ihmistä. Jos ihminen ei tarvitse hoitoa tai tukitoimenpiteita ei saa diagnosoida mitään, vaikka kriteerit muuten täytyisivätkin.



Diagnoosien idea on tukitoimenpiteiden ja hoidon järjestäminen. Ne ovat kaikki tavallaan negatiivisia, joten niitä ei saa turha takia antaa. Se on paitsi epäeettistä myös yksilön edun vastaista. Erityisen varovainen pitäisi olla elinikästen diagnoosien kanssa, joihin mm. asperger kuuluu. Se ei parannu koskaan.



Jokaiselle ihmiselle voidaan antaa yksi tai useampi psykiatrinen tai neuropsykiatrinen diagnoosi, jos vain kaikki riittävän tarkasti tutkittaisiin. Tämän myöntävät lähes kaikki neurologit ja psykiatrit sekä psykologit. Joten turhaan diagnosoimisessa ei ole mieltä. Jos ihminen suoriutuu elämässään ilman tukitoimenpiteitä, diagnosointi on väärin lääketieteellisesti ja eettisesti.

"merkittävä haitta"



Nimenomaan MERKITTÄVÄ haitta. Aikuispuolella se vielä määritellään tarkemmin "joko ihmissuhteissa ja/tai ammatillisesti/työelämässä"



"ei kielellistä tai kognitiivista viivettä"



Neuropsykiatriset ja neurologiset ongelmat ovat päällekäisiä, joten lapsella voi olla (ja usein onkin) piirteitä muistakin neurologisista ongelmista. Monella asperger-lapsella on käytännössä kehitysviivettä ja/tai kielellistä ongelmaa joko lisänä tai aspergerin "seurauksena".

mutta olen eri mieltä viimeisestä lauseesta. Käytössä oleva tautiluokituksemme ICD-10 asettaa selkeät kriteerit myös psykiatriselle diagnostiikalle. Kyseessä on oirediagnostiikka, joten ketään ei voi ICD-10:n perusteella diagnosoida ilman oireita. On myös eri asia arvioida mieltä oirediagnostiikan lähtökohdasta kuin kehityspsykologian lähtökohdasta. Tarkalleen ottaen diagnostiikassa ei ole myöskään vaatimuksena subjektiivinen haitta, sillä diagnoosi voidaan joskus asettaa myös silloin, kun ihminen itse ei koe sairaudentuntoa (esim. joskus psykoottiset tilat).



Ja kyllä, olen asiantuntija.

Löysin jutun Autismin erotusdiagnoosista:

http://assijorinat.blogspot.fi/

Kyllä meillä on suvussa erittäin vahvoja assi-piirteitä omaavia ihmisiä, osalla on perhe lapsineen, osa on vain parisuhteessa, osa ei edes parisuhteessa, mutta ihan selviä assi-ominaisuuksia löytyy, esim. sosiaalinen kommunikaatio on välillä tosi vaikeaa, omia erityisiä mielenkiinnon kohteita, joista henkilöt jaksavat puhua riiippumatta siitä kiinnostaako asia muita ollenkaan jne. jne. Myös itselläni on vahvoja piirteitä, olen opiskellut korkeakoulussa, opiskeluaika oli hankalaa kun piti ottaa itse vastuu opintojen etenemisestä, samoin työelämään siirtyminen oli tosi hankalaa ja esim. työhaastattelut olivat erityisen vaikeita. Tulen pakon edessä ihmisten kanssa juttuun, mutta hyvin harvoin nautin sosiaalisesta kanssakäymiseststä, olen nyt löytänyt työn it-alalta, jossa voin pääasiassa olla kirjallisesti tai tietokoneen kautta ylipäätänsä yhteydessä muihin, joskus harvoin on face-to-face - kokouksia, mutta pääosin voin tehdä työn etänä, tosin monta vuotta jouduin "sietämään" ihan normaalia työelämää ennen kuin pääsin nykyiseen työhöni. Virallista assi-diagnoosia ei ole, olen käynyt psykiatrilla pitkään ocd:n takia ja saanut siihen myös lääkkeitä, luulinkin itse pitkään kärsiväni vain tuosta ocd:stä, mutta sitten satuin lukemaan enemmän tuosta aspergerista ja silmäni avautuivat täysin, ei vain itseni suhteen vaan myös monien sukulaisteni suhteen, joiden käyttäytymistä olen joskus aiemmin ihmetellyt. Samoin muiden ihmisten suhtautumista itseeni ymmärrän nykyisin paljon paremmin, face-to-face - palaverit ovat hankalia, koska rupean tahtomattani esim. ilmehtimään erikoisesti ja muuta vastaavaa, enkä osaa pitää naamaa peruslukemilla niin kuin normaalit ihmiset, mitä stressaavampi palaveri on kyseessä, niin sitä helpommin tulevat nuo hankalat ilmeet ja eleet myös esiin. Jos ottaa jonkun xanorin ensin, niin se voi vähän auttaa, mutta ei poista noita ongelmia. Juon harvoin alkoholia, mutta sen olen huomannut, että voimakas nousuhumala, poistaa nuo oireet lähes täysin. Samoin kun sain sairaalassa voimakasta kipulääkettä suonensisäisesti, niin silloin nuo oireet hävisivät lähes täysin. Mutta tuo ei ole mahdollista työelämässä!!!

Mitä hyötyä moisesta diagnoosista enää olisi?

Aspergereita on paljon huippuhommissa it-alalla, mutta sosiaaliset jutut on vaikeita. Ohjelmointi on ollut tyypillinen as-ammatti, mutta nykyään siinäkin pitää olla sosiaalinen. Myös muut insinööriammatit ja suunnittelu, hyvin on moni pärjännyt. 

Jännästi joku psykologian alanörtti nyt yrittää tyrmätä aspergerin neurologisuuden. Kuitenkin mm. autismikirjonpotilasjärjesto korostaa, että asperger EI ole psyykkinen, vaan neurobiologinen, keskushermoston synnynnäinen sairaus, joka nykytiedon mukaan myös osin periytyy.

Sopii katsoa täältä:

www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma

Toki aspergeria usein diagnosoidaan ja terapoidaan neuropsykiatrian osastoilla ja metodein.

Aikuisiällä diagnosoinnin yksi vaikeus on, että diagnoosi edellyttäisi varmuutta siitä, että henkilöllä on ollut OIREITA LAPSUUDESSAKIN. Koska kyse on synnynnäisesta oireyhtymästä, jota lapsi oppii kasvaessaan kompensoimaan, oireet eivät voi ilmaantua vasta aikuisena. Pahentua voivat joskus jonkin traumaattisen olosuhteiden muutoksen vuoksi, mutta eivät ilmaannu täysin terveelle henkilölle - jos niin käy, kyse mitä todennäköisimmin on jostain muusta sairaudesta. Siinä mielessä ymmärrän jonkun mainitsemaa lääkärin kommenttia aspergerista lapsien sairautena... Toki voi olla asseja, joita ei ole vain älytty diagnosoida lapsena, mutta tyypillisesti ne ongelmat käyvät ilmeisiksi jo lapsena tai nuorena.

Jos ap:n mies ei välitä tutkituttaa itseään, en ymmärrä, miten ap:n kyökkidiagnoosi asiaa auttaa. Kuten tässä ketjussa on jo moni sanonut, diagnoosi ei ole itseisarvo, vaan väline hankkia sopivaa terapiaa ja muita tukitoimia.

Kysyn ihan mielenkiinnosta; siis aikuiset assit parisuhteessa:

Osaavatko assit rakastaa? Osaavatko pitää/kantaa huolta toisesta? Miten he ilmaisevat kiintymystä?

Minä olen aika varma, että minulla on as vaikka lääkärit joiden kanssa olen keskustellut eivät niin uskokaan. En ole koskaan ollut parisuhteessa ja mitä vanhemmaksi tulen nin sitä mahdottomammaksi ajatus mistään suhteesta on. Minulla on monia tyypillisiä as- piirteitä, nimenomaan pakkomielteisyys yksityiskohtia kohtaan ja totaalisen surkeat sosiaaliset taidot.

Itse asiassa, ainoa asia missä minä en ole tyypillinen as on se, että käyn aivan säännöllisessä työssä.

Veljelläni on asperger. Todettu jo nuorempana, jonkinlaisissa terapioissa käynyt koko ikänsä. Edelleen huomaa, että sosiaaliset taidot ovat vajavaiset.

Valmistuu nimittäin kohta ekonomiksi ja hänellä on nykyisin tyttöystäväkin.