Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään aikuisena Asperger-diagnoosin saanutta?
02.07.2011 |
Voisitko kertoa millaista on olla aikuinen Asperger? Miten assia alettiin epäillä ja miten ja missä se diagnosoitiin? Liittyikö oireeseeni unirytmin häiriöitä? Saitko mitään "hoitoa"`?
Kiinnostaa tietää koska epäilen miehelläni tätä, mutta hän haraa koko ajatusta vastaan....
Kommentit (94)
Aspergrenien tulee valita sopiva työura, niin hyvä tulee.
Täällä on jo käynyt ilmi, että koneet, rutiinit ja etätyö ovat mainioita kumppaneita aspergreneille. A-oireisten kannattaa siis hakeutua jo varhain opintoihin, joissa he ovat vahvoilla.
Jos lapsessa todetaan Aspergrenin mukaista omistautumista esimerkiksi musiikkiin, tietokonepeleihin, valokuvaukseen tai pienoismallien keräilyyn, näitä harrastuksia on viisasta kannustaa eikä huolestua niistä.
Niistä voi myöhemmin kasvaa menestyvä työura.
Charles Darwinilla oli mitä todennäköisimmin A:n oireyhtymä, samoin filosofi Ludwig Wittgensteinilla ja matemaatikko Alan Turingilla. Samaan joukkoon kuuluu usea Nobel-palkittu tieteentekijä kuten taloustieteen professori Vernon Smith.
Näyttelijöiden, ohjaajien, kirjailijoiden ja muusikoiden joukossa on useita Aspergren-tapauksia - jopa virallisesti diagnosoituna kuten näyttelijä Daryl Hannah ja jazzmuusikko Matt Savage. Myös Pokemon-pelin suunnittelija Satashi Tajiri on saanut Aspergren diagnoosin.
He kaikki ovat kääntäneet Asprgrenin oireyhtymän ammatilliseksi menestykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:44"]
Olen diagnosoitu Assburger. Elämäni on täyttä helvettiä, teen lähiaikoina itsarin.
[/quote]
Aspergerjankkaaja? Kerros sun blogin osoite? Haluan lukea lisää ripulitarinoitasi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:44"]
Olen diagnosoitu Assburger. Elämäni on täyttä helvettiä, teen lähiaikoina itsarin.
[/quote]
Aspergerjankkaaja? Kerros sun blogin osoite? Haluan lukea lisää ripulitarinoitasi.
[/quote]
Ei, en ole etsimäsi henkilö.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:44"]
Olen diagnosoitu Assburger. Elämäni on täyttä helvettiä, teen lähiaikoina itsarin.
[/quote]
Aspergerjankkaaja? Kerros sun blogin osoite? Haluan lukea lisää ripulitarinoitasi.
[/quote]
Ei, en ole etsimäsi henkilö.
[/quote]
Ok.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:44"]
Olen diagnosoitu Assburger. Elämäni on täyttä helvettiä, teen lähiaikoina itsarin.
[/quote]
Aspergerjankkaaja? Kerros sun blogin osoite? Haluan lukea lisää ripulitarinoitasi.
[/quote]
Ei, en ole etsimäsi henkilö.
[/quote]
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioita, joihin ei ole objektiivista testimenetlmää, joka antaa joko/tai tuloksen, ei pidä diagnosoida ilman havaittavaa haittaa. Pitäisi jo maalaisjärjenkin sen sanoa. Toisaalta on testattavia tiloja, jossa liikutaan hämärän rajamailla. Yksi näistä on aikuisiän diabetes, jossa on vain tietty raja-arvo. Jalka on poikki, jolloin tila on melko selkeä on/off tai sitävastoin murtuma, jossa on asteita, jolloin pientä pintavauriota luussa ei pidä diagnosida murtumaksi, mikäli se hoituu ilman hoitoa.
Esitän asperkeriä ja yritän saada asperker-diaknoosi mita pikimmi etei mun tarvi menä äitiyslomalta töihe, no ei kai ma oon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tiedä, olenko burgeri. Ihmiset yleensä pitävät minusta, hymyilen paljon, olen auttavainen, neuvon jne. Ajoittain olen niin ulkona reaalimaailmasta, että ihmiset pelkäävät minua, kun en huomaa ketään ja kävelen päin seiniä ja välillä on tasapainon kanssa vaikeuksia. En missään nimessä kuitenkaan ole ilkeä tai sano mitään liian loukkaavaa (korkeintaan epäilmeistä testailua). Kuijeilen myös aika paljon ja saatan testailla ihmisten rajoja (ei mene koskaan liian yli). Pahin puoleni on se, että en hae ystävyyttä, ainoastaan keskustelukumppania. Minä tosiaan mitä ilmeisemmin saan ihmiset todella hyvälle tuulelle, kun alan puhumaan ja osa jopa alkaa hyppiä minut näkiessään.
En ole koskaan ollut parisuhteessa, minulla ei ole nykyisin ystäviä tai palkallista työtä ja minulla on ylempi korkeakoulutus.
Myönnettiin työkyvyttömyyseläke vuosi sitten. Käyn tällä hetkellä tuetussa/kuntouttavassa työtoimintakeskuksessa. Kaikki vain sanovat: "Olet vielä nuori ihminen ja sinulla on mahdollisuus vaikka mihin". Jos heillä itsellään olisi AS, he kyllä tietäisivät, ettei se ole niin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työtä tehnyt naimisissa ollut isä jolla oli asperger diagnoosi.
Anni Sinnemäellä on lievänä ja hän on eduskunnassa joten kyllä aloittajan miehellä voi olla se.
mun yhellä sukulaisella on AS ja hän on seurusteleva nuorimies ja työharjoittelussa mutta sosiaalisesti hän on välillä todella töykeä ja vaikuttaa jopa tunnekylmälle/empatiakyvyttömälle.
p.s tyttöystäväkään ei käy täydellä hapella,hänellä on joku homma myös mut en tiiä mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2012 klo 09:33"]
No mulla on melko fobinen luonne ja aika eristäytynyt. Psykologi meinasi aspergeria. Sitten perui lopulta puheensa. Monttu auki se vaan totesi, ettei sulla sitä olekaan. Syynä lieee, että se on melkoinen muotidiagnoosi. Ja jos olet kunon introvertti ja ahdistunut ...
Kannattaa muistaa, että se lapsuudesta asti oleva kehityshäiriö, joka yleensä lievenee sopeutumisen myötä, ellei häiriinny pahasti.
En ollut lapsena sellainen, koska pystyin leikkimään muiden kansa roolileikkejä ja vastaavaa. Lisäksi mulla oli ystäviä, lapsuusaikoina yhteensä n. 5 kpl. Oli mulla jotain muitakin virityksiä, mutta en minä kyennyt jonkun itsekeskeisen lapsinörtin kanssa olemaan. Tarkoitan tosiystäviä. En vaan tykkää pinnallisesta sosiaalisesta pintaliidosta, vaan syvällisestä yhteydestä ihmsiin. Se vaan, että nykysin ihmissuhteet nähdään välineinä johonkin itseään tyydyttävään päämäärään. Se ällöttää minua, kun ihmiset nähdään hyötyobjekteina.
Mulla myös on epäilty aspergeria, koska olen sellainen estynyt ja sulkeutunut, ujo ihminen jolla ei ole oikein ollut ystäviä. Koulukiusattukin olen ollut ja outo lintu aina.
Kuitenkaan en sitten ollutkaan asperger koska minulla ei ole ongelmia toisten ihmisten tunne-elämän tai sosiaalisen kommunikaation ymmärtämisessä, päinvastoin, olen sille vähän liiankin herkkä mikä saa minut koko ajan lukemaan ihmisistä vähäistäkin vaivautuneisuutta, epäileväisyyttä jne ja herkästi tulkitsemaan "johtuuko tuo minusta, olinko taas jotenkin nolo ja tein väärin". Minun ongelmani lopulta on sen lisäksi, että olen introvertti persoonallisuus, vain huono itsetunto. Pelkään torjumista ja siksi käyttäydyn omituisesti sosiaalisissa tilanteissa ja vältän niitä.
Jotakuinkin eri mieltä, kuten että kysymys saattaa olla erityismielenkiinnosta. Itselläni tuo liian tarkka vainu,häiritsevä ihmistebn helppo analysointi luonnostaan ärsyyntymiseen saakka muille. Ja ymmärtäminen,optimistisuus kovista as-kokemuksista huolimatta. Vrt Paula Tilli kirja Toisin aselämäni
[quote author="Vierailija" time="08.06.2012 klo 11:09"]
Jos ihminen ei tarvitse hoitoa tai tukitoimenpiteita ei saa diagnosoida mitään, vaikka kriteerit muuten täytyisivätkin.
Diagnoosien idea on tukitoimenpiteiden ja hoidon järjestäminen. Ne ovat kaikki tavallaan negatiivisia, joten niitä ei saa turha takia antaa. Se on paitsi epäeettistä myös yksilön edun vastaista. Erityisen varovainen pitäisi olla elinikästen diagnoosien kanssa, joihin mm. asperger kuuluu. Se ei parannu koskaan.
Jokaiselle ihmiselle voidaan antaa yksi tai useampi psykiatrinen tai neuropsykiatrinen diagnoosi, jos vain kaikki riittävän tarkasti tutkittaisiin. Tämän myöntävät lähes kaikki neurologit ja psykiatrit sekä psykologit. Joten turhaan diagnosoimisessa ei ole mieltä. Jos ihminen suoriutuu elämässään ilman tukitoimenpiteitä, diagnosointi on väärin lääketieteellisesti ja eettisesti.
Tällä palstalla törmää välillä sellaiseen ikävään ilmiöön että ajatellaan että diagnoosi itsensä vuoksi olisi hyvä asia. Joskus jopa -ehkä sentään osin leikkimielessä- kuvataan tavanomaisia inhimillisiä piirteitä kuten esineiden kadottelu, hajamielisyys ja laiskuus kotitöissä, ja pyydetään palstalaisia arpomaan diagnoosi, joka selittäisi koetut pienet elämänvaikeudet.
Tuollainen on juuri sitä medikalisaatiota joka helposti kääntyy ihmistä vastaan. Psykiatrian ei ole tarkoitus korvata ihmisen omaa ponnistelua itsensä kehittämiseksi ja elämänvaikeuksien voittamista omin voimin tapauksissa, joissa henkilö pystyy itsekin pärjäämään. Vaan todellakin auttaa tapauksissa joissa psyykkiset oireet aiheuttavat merkittävää haittaa elämässä pärjäämiseen eikä henkilö saa niitä itse ratkaistua.
Aspergerista on valitettasti tullut myös palstojen muotidiagnoosi, niin että helposti tietynlaiset persoonat ja temperamenttipiirteet leimataan perusteettomasti aspergereiksi. Esim. hiljainen introvertti, jolla on matala sosiaalisuus helposti leimataan aspergeriksi, vaikkei sellaisista suurin osa sitä todellakaan ole, eikä tällainen ihminen kärsi todennäköisesti yhtään siitä että hänellä on aika vähän ihmissuhteita eikä hän kauheasti puhu tunteistaan. Pahimmassa tapauksessa väärä maallikkodiagnoosi saa jonkun ihmisen itsekin uskomaan että hänellä on parantumaton neuropsykiatrinen sairaus, ja estää sitä kautta uskon mahdollisuuksiin kehittää itseään näillä alueilla joilla kokee vaikeuksia.
t. mielisairaanhoitaja
Diagnooseja ei saisikaan antaa turhaan, eikä pitäisikään tutkia niin "riittävän tarkkaan", että kaikille saadaan diagnoosi. Vaan rajata kriteerit.
Jos ihmisellä on esim. psykoosi, joka on mielen sairaus, hän tarvitsee hoitoa, ja voi parantua. Samoin, jos ihmisellä on masennus, tarvitsee dg:n ja hoitoa.
Asperger ei kuitenkaan mielisairaus eikä parannettavissa oleva. Ihmisen kuuluu, myös asperger-ihmisen kuuluu ja voi, tehdä työtä oman pärjäämisensä eteen. Mutta asperger on elinikäinen, ja henkilön pärjääminen voi vaihdella paljonkin pitkän elämän aikana, elämäntilanteesta ja ulkoisista tekijöistä riippuen.
Jos kaikille tutkimuksiin hakeutuville todettaisiin, ettet ole as, koska pärjäät ilman tukitoimia eikä aleta edes tutkia, niin mentäisiin jälleen väärään suuntaan. Henkilö uskoisi, ettei ole as, jatkaisi kuitenkin ponnistelua ja oppimista, mutta jäisi vaille hyödyllisiä ohjeita. Riippuen siitä miten ja kuinka paljon henkilö joutuu ponnistelemaan, se voi aiheuttaa hänelle itselleen stressiä ja lopulta esim. masennusta myöhemmin. Silloin olisi väärin keskittyä hoitamaan vain sitä masennusta, ja jättää alkuperäinen taustalla oleva syy täysin huomiotta. Tukitoimet eivät välttämättä aina ole jonkun ulkopuolisen ammattilaistahon järjestämää kuntoutusta, vaan ihmisen omaa tutkimista ja etsimistä. Myös vertaistuki on hyödyllistä. Joten ei ole hyvä, jos noin jyrkästi rajataan ne ketä aletaan tutkia, ja rinnastetaan hoidettavissa oleviin mielisairauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2011 klo 22:16"]
Jos ihminen suoriutuu elämässään ilman tukitoimenpiteitä, diagnosointi on väärin lääketieteellisesti ja eettisesti.
[/quote]
Onko oltava joko tai? Missä menee raja suoriutua vs ei suoriudu?
utelias kyselee
[/quote]
Jos ei suoriudu, eikä saa diagnoosia, jolla todistaa byrokraatille jotain olevan pielessä, niin kyseinen ihminen on tosiaankin kusessa nykysuomessa, ellei ole perhettä (vanhempia) pitämässä huolta.
Byrokratian rattaissa viedään kuin vierasta sikaa, ja kun ei kykene omia asioitaan hoitamaan ja/tai puoliaan pitämään, niin päätyy lopulta unohdettuna lukkojen taakse laitokseen tai toiseen, joko huumattuna turraksi tai sitten toisten leikkikaluksi.
Täysi-ikäisyyden jälkeen kun ei vanhemmilla ja/tai sisaruksilla ole enää mitään sanomista asioihin, heiltä ei kysytä, eikä heitä informoida henkilöä koskevista asioista, koska täysi-ikäisen "kuuluu" kyetä itse omat asiansa hoitamaan ja tekemään myös päätökset mm. hoitoonsa liittyvissä kysymyksissä.
Henkiseltä tasoltaan kymmenvuotiaan olisivat pakolla laittaneet armeijaankin, mutta saatiin onneksi tutun lääkärin avulla hankittua lykkäystä, kunnes sai oikean ja paikkansapitävän diagnoosin - Syynissä kysyin lääkäriltä, joka totesi miehen olevan "täysin terveen", että onko ihan tosissaan - Vastaus kuului "Ei ole minun asiani".
Olet myöhässä diagnoosin kanssa, silä Aspeger-diagnoosi on kadonnut tautiluokituksesta jo 2013. Lue artikkeli Duodecim: Mihin Aspergerin oireyhtymä katosi?
No mulla on melko fobinen luonne ja aika eristäytynyt. Psykologi meinasi aspergeria. Sitten perui lopulta puheensa. Monttu auki se vaan totesi, ettei sulla sitä olekaan. Syynä lieee, että se on melkoinen muotidiagnoosi. Ja jos olet kunon introvertti ja ahdistunut ...
Kannattaa muistaa, että se lapsuudesta asti oleva kehityshäiriö, joka yleensä lievenee sopeutumisen myötä, ellei häiriinny pahasti.
En ollut lapsena sellainen, koska pystyin leikkimään muiden kansa roolileikkejä ja vastaavaa. Lisäksi mulla oli ystäviä, lapsuusaikoina yhteensä n. 5 kpl. Oli mulla jotain muitakin virityksiä, mutta en minä kyennyt jonkun itsekeskeisen lapsinörtin kanssa olemaan. Tarkoitan tosiystäviä. En vaan tykkää pinnallisesta sosiaalisesta pintaliidosta, vaan syvällisestä yhteydestä ihmsiin. Se vaan, että nykysin ihmissuhteet nähdään välineinä johonkin itseään tyydyttävään päämäärään. Se ällöttää minua, kun ihmiset nähdään hyötyobjekteina.
No mulla on melko fobinen luonne ja aika eristäytynyt. Psykologi meinasi aspergeria. Sitten perui lopulta puheensa. Monttu auki se vaan totesi, ettei sulla sitä olekaan. Syynä lieee, että se on melkoinen muotidiagnoosi. Ja jos olet kunon introvertti ja ahdistunut ...
Kannattaa muistaa, että se lapsuudesta asti oleva kehityshäiriö, joka yleensä lievenee sopeutumisen myötä, ellei häiriinny pahasti.
En ollut lapsena sellainen, koska pystyin leikkimään muiden kansa roolileikkejä ja vastaavaa. Lisäksi mulla oli ystäviä, lapsuusaikoina yhteensä n. 5 kpl. Oli mulla jotain muitakin virityksiä, mutta en minä kyennyt jonkun itsekeskeisen lapsinörtin kanssa olemaan. Tarkoitan tosiystäviä. En vaan tykkää pinnallisesta sosiaalisesta pintaliidosta, vaan syvällisestä yhteydestä ihmsiin. Se vaan, että nykysin ihmissuhteet nähdään välineinä johonkin itseään tyydyttävään päämäärään. Se ällöttää minua, kun ihmiset nähdään hyötyobjekteina.
Mulla myös on epäilty aspergeria, koska olen sellainen estynyt ja sulkeutunut, ujo ihminen jolla ei ole oikein ollut ystäviä. Koulukiusattukin olen ollut ja outo lintu aina.
Kuitenkaan en sitten ollutkaan asperger koska minulla ei ole ongelmia toisten ihmisten tunne-elämän tai sosiaalisen kommunikaation ymmärtämisessä, päinvastoin, olen sille vähän liiankin herkkä mikä saa minut koko ajan lukemaan ihmisistä vähäistäkin vaivautuneisuutta, epäileväisyyttä jne ja herkästi tulkitsemaan "johtuuko tuo minusta, olinko taas jotenkin nolo ja tein väärin". Minun ongelmani lopulta on sen lisäksi, että olen introvertti persoonallisuus, vain huono itsetunto. Pelkään torjumista ja siksi käyttäydyn omituisesti sosiaalisissa tilanteissa ja vältän niitä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2012 klo 15:26"]
etenkin Suomessa ovatkin varmasti lähinnä ne äärimmäisimmät tapaukset, eli ympäristö ei kerta kaikkiaan ole voinut olla sulkematta silmiään ihmisen piirteiltä, vaan ne ovat todella vaikeuttaneet ihmisen elämää.
Diagnosoidut assit ovat siis todellakin vain jäävuoren huippu ja todellakaan eivät usein pysty siihen normin mukaiseen elämään. Sitten ovat ne loput eli aspergerit/vahvasti asperger-piirteiset, jotka syystä tai toisesta pärjäävät jotenkuten eivätkä siksi ole päätyneet hakemaan virallista diagnoosia.
[/quote]
Tai sitten itse ei ole voinut olla sulkematta silmiään omilta piirteiltään. Ei assius aina tapauksesta riippuen välttämättä näy kuin lähipiirille. Muutenhan assius näkyisi työelämässäkin aina, mikä tarkoittaisi sitä, ettei as voisi työskennellä tulosvastuuta tai vähänkin asiakaskontaktia vaativassa liikeyrityksessä. Käytännössä dg oikeuttaisi siis työkyvyttömyyteen, ellei tuettua työtä löytyisi. Mutta näinhän ei Suomessa ole.
Voi olla kyse henkilön itsensä kuormittumisesta. Unettomuutta, stressiä, stressiperäistä sairastelua. Esimerkkitapaus: pärjää asiakaspalvelutyössä sinkkuna, mutta ei enää perheellisenä, koska ei voi vain levätä työpäivän jälkeen. Kuormittuu - hakee dg:n, jotta voi hakeutua alalle ja työhön, jossa jaksaa myös perheellisenä.
Tiedän jopa henkilökohtaisesti muutamia ihmisiä, jotka ovat hakeneet diagnoosin julkiselta puolelta, vaikka piirteet eivät ole ulkopuolisille näkyviä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2011 klo 22:16"]
Jos ihminen suoriutuu elämässään ilman tukitoimenpiteitä, diagnosointi on väärin lääketieteellisesti ja eettisesti.
[/quote]
Onko oltava joko tai? Missä menee raja suoriutua vs ei suoriudu?
utelias kyselee
Ei aspergeriys itsessään varmastikaan ole vielä este parisuhteelle mutta jos siihen lisätään introvertti luonne, mikä saa ihmisen näyttäytymään omituisena hyypiönä muiden silmissä niin siinä alkaa olla jo ainekset ikisinkkuudelle.