Lue keskustelun säännöt.
äiti löi itkevää sylivauvaa rajusti selkään Helsingin Forumissa
22.06.2011 |
tapauksesta 2 vuotta, enkä vieläkään pääse yli siitä näystä. Olin niin pöllämystynyt etten tajunnut tehdä mitään. Tämä tapahtui siinä lahjatavaraliikkeessä ja tapauksella oli muitakin näkijöitä.
Miksi kukaan meistä ei pysäyttänyt liikkeestä ulos rynnännyttä väkivaltaista äitiä ja soittanut lastensuojeluvirannomaisille?
Lapsen hätä on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Nyt kun minulla on oma lapsi, tapaus palaa aika ajoin mieleeni. Miten joku voi lyödä omaa lastaan? Ja jos tekee niin julkisesti, tuskin on ihan ensimmäistä ja viimeistä kertaa lyönyt.
Ahdistaa.
Kommentit (19)
ylimieliseen sävyyn kaikki palstan väkivaltaiset mammat? Eikö riitä empatiaa?
Olitko se sinä? Punertava kananpersetukka, läski, n. 174cm. Mustat housut ja fuksianpunainen paita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus miettinyt, mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Äiti tuskin vapaaehtoisesti antaa nimeään ja osoitettaan lastensuojeluilmoitustaan varten...
Lastensuojeluviranomaiset taas tuskin ehtivät tulla heti puhelisoiton jälkeen paikalle. Poliisille voisi periaatteessa soittaa, mutta miten ihmeessä naista saisi pidäteltyä poliisin tuloon saakka. Saa pian itse syytteen, jos alkaa pitää ventovierasta ihmistä väkisin paikallaan... eikä mulla sen puoleen varmaan voimatkaan riittäisi.
Mutta ei ole normaalia ahdistua 2 vuotta vanhoista tapahtumista. Tuossa ajassa pitäis päästä yli vähän isommastakin asiasta.
ahdistua vielä kahden vuoden jälkeen näkemästään tapauksesta. Kamalaahan se varmasti oli, mutta sun on päästävä yli siitä ja päätettävä, että seuraavan kerran toimit ITSE, jos näet lapsia kaltoinkohdeltavan.
ylimieliseen sävyyn kaikki palstan väkivaltaiset mammat? Eikö riitä empatiaa? Olitko se sinä? Punertava kananpersetukka, läski, n. 174cm. Mustat housut ja fuksianpunainen paita.
Kyllä, tuo äiti teki todellakin väärin, mutta että ihan ulkopuolista ahdistaa vielä kahden vuoden päästä?
Ei sekään ole kuule ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paha ja huono ihminen kun oman lapsen ollessa samanikäinen, tämä episodi palaa mieleen. Ap.
Toivon, että sinunkaltaiset empaattiset ihmiset pitävät yllä ajatusta, että äitien väkivaltaiseen käytökseen tulee voida ja pitää puuttua!
Aloitteesi on koskettava, on täysin normaalia tuntea tällaisesta ahdistusta. Te, jotka kommentoitte toisin, olette sensijaan jonkinasteisen ajattelumallin muutoksen tarpeessa. Miettikääpä tosiaan, miksi pystytte suhtautumaan näinkin primitiiviseen ja äitiysen syvimpään olemukseen eli empaattisuuteen näinkin kylmästi!!!???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että sinunkaltaiset empaattiset ihmiset pitävät yllä ajatusta, että äitien väkivaltaiseen käytökseen tulee voida ja pitää puuttua!
Aloitteesi on koskettava, on täysin normaalia tuntea tällaisesta ahdistusta. Te, jotka kommentoitte toisin, olette sensijaan jonkinasteisen ajattelumallin muutoksen tarpeessa. Miettikääpä tosiaan, miksi pystytte suhtautumaan näinkin primitiiviseen ja äitiysen syvimpään olemukseen eli empaattisuuteen näinkin kylmästi!!!???
Tässähän se pointti selvästi onkin, ap ahdistuu asiasta edelleen varmaan JUURI siksi, ettei tehnyt itse mitään!
Ja ihan oikeasti, EI ole normaalia ahdistua edelleen noin vanhoista asioista, ellei päässä ole muutakin vikaa.
Toivon, että sinunkaltaiset empaattiset ihmiset pitävät yllä ajatusta, että äitien väkivaltaiseen käytökseen tulee voida ja pitää puuttua! Aloitteesi on koskettava, on täysin normaalia tuntea tällaisesta ahdistusta. Te, jotka kommentoitte toisin, olette sensijaan jonkinasteisen ajattelumallin muutoksen tarpeessa. Miettikääpä tosiaan, miksi pystytte suhtautumaan näinkin primitiiviseen ja äitiysen syvimpään olemukseen eli empaattisuuteen näinkin kylmästi!!!???
tuo äiti teki todellakin kamalan teon, mutta tiedätkö, on niitä nähty kamalampiakin!
jos aikuinen ahdistuu VUOSIKAUSIKSI tuommoisesta, ei se ole normaalia empatiaa.
mitäs sitten vakavat onnettomuudet, lasten kuolemat, pedofilia... miten ahdistunut sitten ap on näistä? jos on noin ahdistunut jokaisesta maailman kammottavasta asiasta, eikös siinä loppujen lopuksi ala olemaan jo itsemurhan partaalla?
kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä niitä vakavia ja ahdistaviakin asioita jollakin tavalla. mitäs kuule tapahtuisi jos kaikki olisi niin kuin ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole päässä vikaa, kiitos vaan. En ole elämässäni kohdannut livenä fyysistä väkivaltaa IKINÄ, en ennen tuota tapausta, enkä kertaakaan sen jälkeen. Olen nähnyt väkivaltaa vain mediassa.
Kun sitten yhtäkkiä näkee jotain noin hätkähdyttävää tapahtuvan metrin päässä itsestään, se järkyttää.
Ajattelin että voisin täällä mamma-palstalla jakaa tämän asian muiden äitien kanssa, ja ehkä kokemuksellani rohkaista tekemään jotain, jos itse näkee jotain vastaavaa.
En usko että minusta tekee sairasta se suru mikä minulle jäi, jos mietin millainen tämän pienen lapsen elämästä on mahtanut väkivaltaisen äidin kanssa tulla.
Mutta se siitä. Jatkakaa ilkeilyänne muille ja kiitos sinulle yhdelle joka ymmärsit.
nyt pitää tarkertua tuohon "ahdistaa"-sanaa? Sitähän käytetään kuitenkin arkikielessä lievemmistäkin tunteista kuin ihan psykologisessa mielessä ahdistumisesta.
Tälläkin hetkellä palstalla on aloitus, jossa jotakuta ahdistaa vanheminen. Onpa jotakuta tällä palstalla ahdistanut myös liian vähäinen vapaa-aika, sukulaisvierailut jne....
Minua kiinostaisi tietää, miten te muut olisitte ko. tilanteessa (tai vastaavassa) toimineet.
#10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäi mieleen ahdistamaan. Tämä äiti varmaankin osaa ajatella mitä muutä tämä ko. olevä nainen tekee kun on kotona!!
Niin mitäpä pitäisi tehdä tällasta nähdessään. Antaako meitin lainlaatijat ohjeistusta asiaan? Näissä kun pitää olla tarkkana ettei joudu maksumieheksi jos vaikka pikkuista auttaakin. Äiteehän voi vaikka loukkaantua -ja saada trauman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin ahdistun helposti asioista ja itsekin ihan varmasti palaisin välillä mielessäni väkisinkin tälläiseen tilanteeseen. Me toiset ollaan vaan herkkiä, eikä sille mitään voida vaikka kuinka yritetään. Me eletään enemmän. Haleja ap:lle.
Ai, ei ole normaalia jos aikojenkin takaa tuollainen ahdistaa! Missä teidän muiden empatiat ja mitkä lie on?
Itselleni tulee paha olo yhä kun muistelen, n. 30 vuoden takaista tapahtumaa uimarannalla, siellä oli puliukkojen remmi hieman kauempana ja yksi nainen samaisessa porukassa, tuhannen päissään, ei pysynyt pystyssä, oksenteli, itki, huusi ja oli viimeisillään raskaana! Jopa minä pieni tyttö (n. ekaluokkalainen), tajusin että se oli kauheaa katseltavaa ja ei ollut oikein. Kukaan rannan aikuisista (selvinpäin olleista) ei tehnyt mitään, korkeintaan loivat paheksuvia katseita puliremmiin.. :(
Yhä tuo tuntuu pahalta.
Siis mikäs siinä on nyt niin EPÄnormaalia, että tuollainen tapaus ahdistaa? Minäkin välillä mietin, että onpa kamalaa, kun muistan jonkun vanhan pahoinpitely tms tapauksen. Eiköhän tämä nimenomaan ole normaalia, että on tunteet. Sepä vasta tekopyhää on, että voivotellaan yksi päivä jotain juttua, ja sitten se juttu ei merkitsekään mitään.
Mutta se on kamalaa, että ap tai joku muu tapauksen todistaja ei tehnyt mitään. Sitä en kyllä käsitä.
tuntuu kauhealta lyödä vauvaansa.
tuntuu kauhealta lyödä vauvaansa.
paras hakeutua terapiaan.