Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö tatuoitua naista WT:nä ja alempikastisena?
Kommentit (204)
se, että sanon etten lokeroi ihmisiä ulkoisten asioiden perusteella tarkoita sitä, ettei mielikuvia syntyisi. Mutta se, että mielikuva syntyy, ei tarkoita sitä että työnnän jonkun ihmisen tiettyyn kategoriaan ja pidän siellä.
Ihan todella, ei mitään? Et ajattele mitään ihmisestä esim. vaatteiden, meikin tai muun ulkonäön perusteella? Aika ihmeellinen olet kyllä, tai sitten vain epärehellinen.
Kyllä minulla nyt sen verran on älliä päässä että tajuan ettei ihmisiä voi lokeroida ulkoisten seikkojen perusteella! Hämmästyttävän yksinkertaista porukkaa tällä palstalla kyllä pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tutustuisi semmoisenn naiseen jolla olisi tatuointi, tai nenärengas, tai napakoru.
Korvikset on ok jos niitäkään ei ole kovin montaa samassa korvassa!!
no nenärenkaan tietysti näkee. Minä en ainakaan ole heti heittämässä vaatteita pois, on sitten kyseessä mieheen tai naiseen tutustuminen. Siinä vaiheessa kun joku näkee tatuointini, ollaan kyllä jo läheisempiä tuttuja.
Helteet vie järjen toisilta? No haloo. Missä luki että otan muistotatuoinnin johonkin piiloon? Ihan jalkaan ajattelin sen tikata ja näkyvään paikkaan. Toivon todella että ihmiset sen näkevät ja jopa kysyvät siitä niin saan kertoa ihmisestä jolla oli maailman suurin sydän ja joka ei varmaan edes tuntenut sanaa itsekäs.
Kumma kun ei meidän perheessä kenelläkään ole kuvat tulleet suttuisiksi. vanhimmalla tatuoidulla(merimies) kun kuvat on olleet kohta jo 40 vuotta. Minkä ihmeen takia mä säilöisin jotain rihkamaa laatikossa muistona? Se kerää pölyä ja on tiellä ja kaiken lisäksi ne mummojen helyt on rumia(multa löytyy kyllä niitäkin pari). Katsos pieni murunen, ihmiset on erilaisia. Kuten jo aikaisemmassakin viestissäni kirjoitin niin ihmiset muistaa eritavoin.
En tuomitse tapaasi hipelöidä helyjä laatikossa joten älä sinä tuomitse tapaani muistaa.
se että sukuun on siunaantunut yksi suurisydäminen matroona ei estä jälkikasvusta tulemasta v-mäisiä tuhnuisilla tatuoinneilla elvistelijöitä. Ne on varmaan ne merimiesgeenit.
Mikä estää mummasta ja muista sukulaisista juttelemasta ihan muutenkin. Istut mykkänä kuppilassa, pistät tatuoinnit pöydälle esille ja odotat, että joku tulee ihailemaan, että onpas komee bulldogi, mutta miks sillä on nuttura?
Vielä selkokielellä:
rakkaat ihmiset pysyvät sydämessä ilman tehokeinojakin. Tehokeinot ovat vain itsekorostusta.
Mitäs se meikkaaminen yms sitten on jos ei itsekorostusta? Joku ottaa tatuoinnin, toinen katsoo perintö vaasia hyllyssä. Kyllähän niitä haluaa näytellä ja mikäs siinä. Hyvin tehty tatuointi on mielenkiintoinen, varsinkin näyttävät tatuoinnit ja niiden kertoma kiinnostaa.
Toiset saattavat näytellä ja tyrkyttää sitä tatuointia, mutta suurin osa vähät välittää jos ei kukaan sitä edes katso. Merkitys kantajalle on tärkeintä, oli sitä tai ei.
Mitä nykyaikana oon kuullu niin harvassa työhaastattelussa kysytään onko sulla tatuointia, saati sitten ettäkö ihan näyttelemään ruvettaisiin. Harvat työpaikat kieltävät tatuoinnit kokonaan.
Jotenkin ihmetyttää nähdä näin paljon ahdasmielisiä ja yleistäjiä. Varsinkin kun nykyään tatuoinnit on yleisiä.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: En välitä ja pidän naista jopa seksikkäämpänä jos mieleen painuvalla tatuoinnilla varustettu!
-T-
Helteet vie järjen toisilta? No haloo. Missä luki että otan muistotatuoinnin johonkin piiloon? Ihan jalkaan ajattelin sen tikata ja näkyvään paikkaan. Toivon todella että ihmiset sen näkevät ja jopa kysyvät siitä niin saan kertoa ihmisestä jolla oli maailman suurin sydän ja joka ei varmaan edes tuntenut sanaa itsekäs. Kumma kun ei meidän perheessä kenelläkään ole kuvat tulleet suttuisiksi. vanhimmalla tatuoidulla(merimies) kun kuvat on olleet kohta jo 40 vuotta. Minkä ihmeen takia mä säilöisin jotain rihkamaa laatikossa muistona? Se kerää pölyä ja on tiellä ja kaiken lisäksi ne mummojen helyt on rumia(multa löytyy kyllä niitäkin pari). Katsos pieni murunen, ihmiset on erilaisia. Kuten jo aikaisemmassakin viestissäni kirjoitin niin ihmiset muistaa eritavoin. En tuomitse tapaasi hipelöidä helyjä laatikossa joten älä sinä tuomitse tapaani muistaa.
se että sukuun on siunaantunut yksi suurisydäminen matroona ei estä jälkikasvusta tulemasta v-mäisiä tuhnuisilla tatuoinneilla elvistelijöitä. Ne on varmaan ne merimiesgeenit. Mikä estää mummasta ja muista sukulaisista juttelemasta ihan muutenkin. Istut mykkänä kuppilassa, pistät tatuoinnit pöydälle esille ja odotat, että joku tulee ihailemaan, että onpas komee bulldogi, mutta miks sillä on nuttura? Vielä selkokielellä: rakkaat ihmiset pysyvät sydämessä ilman tehokeinojakin. Tehokeinot ovat vain itsekorostusta.
Ja sitä paitsi; mitä pahaa siinä on? Jos joku haluaa korostaa mummonsa muistoa, omaa harrastustaan, lapsiaan, jotain arvoa johon uskoo tai vaikka lemmikkiään, niin mitä pahaa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin lävistykset tai napakoru saavat eri ilmeen riippuen mikä henkilön muu tyyli on.
Vaikeapa sitä on elegantin klassisena tai tyylikkäänä pitää ketään jonka käsivarret ovat kauttaaltaan kirjavat,vai jolla on nenäkoru tai kulmakoru tms. Napakoru on niin eri asia, kuten myös pienet tai muuten näkymättömämmissä pidettävät tatuoinnit. Jos koristus ei juuri muille näy, niin sen merkityskin lienee henkilökohtaisempi, eikä siten viittaa näyttämisen haluun, koristautumisintoiluun tai siihen että sen avulla haluaa osoittaa kuuluvansa johonkin tiettyyn porukkaan tai genreen.
Hyvin herkästi tulee sellainen lähiöböönavaikutelma kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä.
Tatuointeja on joka toisella nykypäivänä, ja en ainakaan itse osaa niistä yleensä mitään johtopäätöstä vetää ihmisen elämänarvoista, "yhteiskuntaluokasta" tai mistään muustakaan.
Pidän tatuoinneista ja lävistyksistä (poikkeuksena napakoru,joka vaan jostain syystä näyttää mielestäni hassulta yli 18-vuotiaalla), ja itsellänikin molempia muutama löytyy (olen kolmikymppinen lapseton kirjanpitäjä), mutta liika on aina liikaa: jos on naamassa lähemmäs kymmenen korua, ja kaulasta alaspäin kroppa kirjava, ei se enää ole kaunista.
En myöskään pidä tribaaleista, siivistä selässä, tassuista/tähdistä rinnalla yms. kuvista, jotka ovat aikojen saatossa muoti-ilmiöinä olleet. Sen sijaan uniikit persoonalliset kuvat ovat kiehtovia, vaikka niitä melko runsaasti iholta löytyisikin.
En välttämättä kaipaa tatuoinnille mitään sen syvempää merkitystä, kunhan vain on hyvännäköinen kuva. Minulle ne ovat samanlaista koristautumista kuin vaikkapa meikit, korut, hiusvärit ja vaatteet (toki pidempiaikaisia, eikä yhtä helposti poistettavissa). Toiset pitävät vaikkapa ruskettunutta ihoa kauniina. Minä en pidä rusketuksesta, se ei ole mielestäni viehättävää, sen sijaan kauniisti koristeltu iho on.
Pyrin olemaan lokeroimatta ja "kastittamatta" ihmisiä, heidän ulkonäkönsä, mieltymyksiensä yms. perusteella (vaikka toki jokainen siihen joskus sortuu).
En ymmärrä miten jonkun toisen ihmisen iho voi olla monille niin suuri juttu, itsehän jokainen kuvansa kantaa.
En voisi kuvitella meneväni naimisiin tatuoidun naisen kanssa.
En ole koskaan äänestänyt eduskuntavaaleissa, mutta jos joku ehdokas ottaa vaaliteemakseen tatuointiliikkeiden vastustamisen ja kriminalisoinnin äänestän häntä varmasti.
Uimarannat on aika vastenmielisiä paikkoja tatuointujen ihmisten johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua aina ällöttää kun näkee sellaisia oikein isoja tatskoja.. yöks. Ne on vaan kuvottavan näköisiä monien mielestä.
Nuo muut vaihtoehdot saavat kieltämättä luokittelemaan ihmisen vähemmän mairittelevalla tavala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tatuoinnit sulkevat edelleen pääsyn tiettyihin töihin. Mieluummin sitten vaikka lapsen nimi t-paitaan tai suosikki-kiinalaisen menyy laminoituna kopiona muistojen lippaassa.
että tatuoinnit sulkevat edelleen pääsyn tiettyihin töihin.
Kesällä tapasin parikymppisen miehen jolla oli aivan hirveä tatuointi kaulassa. Ei mitään mahdollisuuksia ns siisteihin töihin ellei otata sitä kalliisti pois joskus. Itsellä on tatuointi mutta se ei estä mitään töitä, sillä se on paikassa jota ei tarvitse julkisesti esitellä (ainakaan niissä töissä joita itse teen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen näyttää 100% enemmän roskaväeltä kuin ykskään tatuoitu nainen!!
Mun elämässä on kyllä ollut yksi kohokohta joka tulee musteena ihon alle nimittäin lapseni syntymä. Myös rakkaan ihmisen kuolema kosketti mua niin peruspohjaisesti että hänestä tulee merkintä iholleni jotta voin kantaa häntä mukanani läpi elämän. En häntä unohtaisi muutenkaan mutta haluan pitää hänet mukana aina. Omat kuvani(kyllä niitä on jo useita) pidän piilossa suurimman osan aikaa. Kesällä nuo nyt vilahtelevat mutta ei niitä kaikki siltikään huomaa. En edusta tuota ns.WT luokkaa vaan olen ihan rivikansalainen omalla talolla ja työpaikalla.
Mielestäni on mielenahtautta luokitella ihmsiä ulkoisen olemuksen suhteen vaikka tosin jos vastaan tulee joku sukat sandalaeissa pidän häntä hieman omituisena.
ja sen lisäksi että olen tatuoitu niin en polta tupakkaa enkä käytä huumeita. Alkoakin otan harvemmin ja kohtuudella.
että tatuoinnit sulkevat edelleen pääsyn tiettyihin töihin. Mieluummin sitten vaikka lapsen nimi t-paitaan tai suosikki-kiinalaisen menyy laminoituna kopiona muistojen lippaassa.
jossakin työpaikkahaastattelussa riisuuntua ilkosilleen?
Vai ihanko vaan kysyvät onko hakijalla tatuointeja?
Ei minun työnantajani ainakaan ole tietoinen tatuoinnistani, eivät myöskään työkaverit. Sukulaisillekaan en ole paljastanut enkä tuttaville.
Vain kaikista läheisimmät ihmiset tietävät että minulla on tatuointi.
Ketä nyt missään välissä sanoi että joku on mummon tai paapan kuvaa ottamssa mihinkään? En ainakaan minä. En ikinä ottaisi ihmisestä muotokuvaa.
Halaa sinä vain niitä vaaseja ja korujasi siellä ahdasmieleisessä lähiössä perähikiällä.
Joo, nämä merimiesgeenit on kummia. Ihan tatuointeja otetaan ja tapellaan. Oho :O
Tatuointeja ja lävistyksiä hankkivista on suurin osa muoti-ilmiön aallolla ratsastavia. Tuntuu, että pitää olla kun muillakin on. Samaistutaan Beckhameihin, kuvitellaan että muututaan Angelina Jolieksi ja Eerikäisiksi ja Aitolehdiksi. Se on jännää kun se sattuu ja sitten voi ylpeänä esitellä että tämmösen enkelin ja tiikerin otin kun ne niinku kuvastaa mun henkistä minää tiätsä tai sitten on joku pitsikukkajuttu ihan ite suunniteltu ja mietelause carpe diem kun se on niinku mun toi motto.
Kotiäiti kukkaköynnöksissä ja tribaalissa, sellaisen kun näkee niin tietää että Suomesta tai Britanniasta tullaan ja sidukka maistuu...
Ihan todella, ei mitään? Et ajattele mitään ihmisestä esim. vaatteiden, meikin tai muun ulkonäön perusteella? Aika ihmeellinen olet kyllä, tai sitten vain epärehellinen.