Pidätkö tatuoitua naista WT:nä ja alempikastisena?
Kommentit (204)
ällöttävät joka tapauksessa ihan siinä missä halphalli-kitsch jonkun kotona
korkeakoulututkinnon suorittaneilla, mutta en tunne ketään akateemista, jolla tatuointi.
Et taida ylipäänsä tuntea paljon akateemisia ihmisiä. Omassa opiskelijakaveripiirissäni tatuoinnit ovat aivat yleisiä.T: yksi akateeminen
siis kyllähän korkeakouluihin mahtuu monenlaista moukkaa ja mielenterveyspotilasta, eli mitäpä akateemisilla tuttavuuksialla juuri kehumaan.
Tuosta, että tatuoinnit ovat merkkejä elämän merkityksellisistä tapahtumista: ajattelitteko ehkä varautua dementian varalle tatuoimalla lasten nimet nahkaan? Unohtuuko lemmikki, jos sen kuvaa ei nakututa ihoon? Eikö mutsia muista, ellei laita musteella isoa "ÄITI"-tatskaa vatsaan? Mitä jos avomies vaihtuu, onko Reinosta kiva katsella Jorman nimikirjaimia vaimokkeen alavatsalla? Lähteekö palsta mamma kunnolla lentoon vasta, kun selkään on vetäisty valkopääkotka? Onko jääkiekon MM niin merkittävä, että viitsii katsella ilmaveiviä kankussa vielä 30 vuoden päästäkin?
Siis mitkä ovat nämä merkitykselliset jutut, jotka vaativat ikuistamista orvasketeen?
http://www.hevoset.com/keskustelu/uploads/1293651230/med_gallery_33002_…
Jonkun tällaisen voisin ottaa minäkin. Tuo koiran "kennelinimi" on vielä tosi ihana. Tosin mä voisin jotenkin yhdistää noita koirien rekisteröintinimiä, kun kolmella on sama kennelnimi. Ja siis oikeasti: NOT!
suuria käännekohtia.
Mullakin on kaksi koiraa, ja oikeasti ei tulisi mieleenkään laittaa niistä tatuointia lapoihin.
tatuoitu on työelämässä ja akateeminen, on hän melko varmasti julkisella sektorilla töissä. Yksityisellä sektorilla työntekijät valitaan tiukemmin kriteerein ja tatuointi ei tuo nostetta.
hehkuttelijat on, kun eivät voi tulla avautumaan niistä huippuhetkistään tänne? MITÄ sellaista niin merkittävää ihmiselämässä voi tapahtua, että siitä pitää tehdä ihoon pysyvä merkintä?
hehkuttelijat on, kun eivät voi tulla avautumaan niistä huippuhetkistään tänne? MITÄ sellaista niin merkittävää ihmiselämässä voi tapahtua, että siitä pitää tehdä ihoon pysyvä merkintä?
elämässään?! Jos joku haluaa tatuoida vaikkapa muistoja ihoonsa, miten se sinua häiritsee? Minun tatuointini liittyvät kaikki jotenkin elettyyn elämään ja lapsiini. Tatuoinnit ovat osa minua, osa tyyliäni kuten esim. pukeutuminen, meikkaaminen, hiukseni jne..Eikö jokaisella ole tyylinsä ja mieltymyksensä? Toinen tykkää käyttää tyylikkäitä vaatteita, toinen viihtyy pinkissä, yksi lökäpöksyissä. ;)
tyttöystävän posliinipimpin kuva vasempaan pakaraani.
elämäni kohokohtis, nam.
nätti pimppi, mutta ei kylläkään näytä enää oikein samalta kuin silloin 6 v. sitten.
ja tehdä jotain vastakkainasettelua..
No mutta, rumia ne tatuoinnit ainakin mun mielestä ovat, niinkun tuolla jossain edellä mainitsin. En ottais ite. Mun tututkin olisivat varmaan tosi ihmeissään jos ottaisin :)
näyttää suttuisilta kaukaa katsottuna. Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus : joo, kyllä runsaasti tatuoidut ihmiset näyttävät wt-porukalta. Monesti tähän liittyy tympeä ilme, tupakointi. Ja suuret kuiviot pitkin kehoa näyttävät rumilta. Tatuoinneissa ja paikoissa joihin ne on isketty on eroja. Muutama pieni nätti kuva ei tee wt tunnetta, mutta kun yhdistelmä on aiemmin mainittu, väkisinkin tulee mieleen tatuoinnin rumuus, ihmisen status. Se on vaan se kokonaisuus.
Ja joo, mun ex mies on tatuoitu, isoin kuvin kaulasta alaspäin. Mielipiteeni perustuu elämänkokemukseen ja esteettisyyteen.
WTF?
"En häntä unohtaisi muutenkaan mutta haluan pitää hänet mukana aina"?LOL
Juuri sitä mitä kysyit. Toiset kantaa kuvia medaljongeissa, toiset ripustaa kuvan seinälle ja toiset ravaa haudalla. Minä ikuistan iholleni elämäni tärkeimmät ihmiset. Toivon todella että joku yhtä järjenköyhyydellä värustettu yksilö nauraa sinulle kun menetät läheisesi.
...häntä ei unohda koskaan.
Toisaalta jos ihmisen nimi tai naama on nakutettu nahkaan, ei se auta muistamaan yhtään enempää. Ne ovat vain sanoja ja kuvia, jotka muuttuvat suttuiseksi ajan kanssa. Todella tekopyhää tuollainen.
[ijos ihmisen nimi tai naama on nakutettu nahkaan, ei se auta muistamaan yhtään enempää. Ne ovat vain sanoja ja kuvia, jotka muuttuvat suttuiseksi ajan kanssa. Todella tekopyhää tuollainen.
[/quote]
Monilla ihmisillä on joku esine jolla on tunnearvoa. Miten ihossa oleva kuva eroaa mummolta lahjaksi saadusta kaulakorusta, joka on aina päällä. Tai miksi pitää sormusta nimettömässä, eikö muuten muista olevansa naimisissa? Sekin tekopyhää?
jos ihmisen nimi tai naama on nakutettu nahkaan, ei se auta muistamaan yhtään enempää. Ne ovat vain sanoja ja kuvia, jotka muuttuvat suttuiseksi ajan kanssa. Todella tekopyhää tuollainen.
Monilla ihmisillä on joku esine jolla on tunnearvoa. Miten ihossa oleva kuva eroaa mummolta lahjaksi saadusta kaulakorusta, joka on aina päällä. Tai miksi pitää sormusta nimettömässä, eikö muuten muista olevansa naimisissa? Sekin tekopyhää?
Edit: lainaus korjattu toivonmukaan
Tatskat ja älytön määrä killuttimia ei tosiaankaan tee naisesta kaunista. Irvokkaita.
päättymätön ympyräkehä kuvastaa rakkautta, jolla ei ole alkua eikä loppua.
Antavatko mummot nykyään lahjaksi tatuointeja? No, Hantta Schlitzewski varmaan joo.
Korun voi ottaa pois, kun on tarvis. Niitä voi katsella vaikka korulaatikossa, muistella niiden antajaa, yhteisiä hetkiä, tilanteita yhdessä.
Mitä tarkoitusta palvelee lapaluuhun nakutettu mummon kuva tai alaselkään tikattu lapsen nimi ja syntymäaika, joita ei näe kuin peilien kautta? Tai yleensäkin kuvat, jotka on laitettu vaatteiden alla oleviin paikkoihin?
Parhaimmillaan ne vielä estävät lääketieteelliset toimenpiteet
ja sulla ei ole yhtään korua tai esinettä, jonka katoaminen olisi rankkaa?
jos ihmisen nimi tai naama on nakutettu nahkaan, ei se auta muistamaan yhtään enempää. Ne ovat vain sanoja ja kuvia, jotka muuttuvat suttuiseksi ajan kanssa. Todella tekopyhää tuollainen.
Monilla ihmisillä on joku esine jolla on tunnearvoa. Miten ihossa oleva kuva eroaa mummolta lahjaksi saadusta kaulakorusta, joka on aina päällä. Tai miksi pitää sormusta nimettömässä, eikö muuten muista olevansa naimisissa? Sekin tekopyhää?Edit: lainaus korjattu toivonmukaan
No haloo. Missä luki että otan muistotatuoinnin johonkin piiloon? Ihan jalkaan ajattelin sen tikata ja näkyvään paikkaan. Toivon todella että ihmiset sen näkevät ja jopa kysyvät siitä niin saan kertoa ihmisestä jolla oli maailman suurin sydän ja joka ei varmaan edes tuntenut sanaa itsekäs.
Kumma kun ei meidän perheessä kenelläkään ole kuvat tulleet suttuisiksi. vanhimmalla tatuoidulla(merimies) kun kuvat on olleet kohta jo 40 vuotta. Minkä ihmeen takia mä säilöisin jotain rihkamaa laatikossa muistona? Se kerää pölyä ja on tiellä ja kaiken lisäksi ne mummojen helyt on rumia(multa löytyy kyllä niitäkin pari). Katsos pieni murunen, ihmiset on erilaisia. Kuten jo aikaisemmassakin viestissäni kirjoitin niin ihmiset muistaa eritavoin.
En tuomitse tapaasi hipelöidä helyjä laatikossa joten älä sinä tuomitse tapaani muistaa.
Samaan sarjaan mene enuo muutkin hirvitykset.
Kyllä minulla nyt sen verran on älliä päässä että tajuan ettei ihmisiä voi lokeroida ulkoisten seikkojen perusteella! Hämmästyttävän yksinkertaista porukkaa tällä palstalla kyllä pyörii.
Samaten kun Paola Suhonen