Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?
Tilanne lyhyesti tämä:
- miehen tulot noin 3000 euroa kuukaudessa, josta lyhentää lainaa 900 euroa
- miehellä omaisuutta 100 000 euron edestä, siis metsiä ja peltoja, mutta asumme vuokralka
- minulla tulot 600 euroa kuukaudessa, olen raskaana ja olemme avoliitossa
- jaamme KAIKKI kulut puoliksi, eli siis vuokran, veden, sähkön, ruuat (vaikka mies syö enemmän ja minä teen AINA ruuan ja siivoan AINA)
- minulla ei ole varaa muuhun kuin maksaa pakolliset menot, eli siis puolet ruuasta, muista kuluista ja vuokrasta
- nyt olen itku kurkussa, koska mulla ei ole varaa ostaa äitiysvaatteita ja mitkään vanhat vaatteet ei mene päälle
Olenko idiootti kun valitan vai olisiko joku muu ratkaisu reilumpi?
Kommentit (425)
Ongelmahan on se, että naiset harvoin kysyttäessä myöntävät että elävät siivellä, vaan kuittaavat vaan että meillä on yhteiset rahat. Jos esim. "herra100":n vaimolta kysyisi, onko hän elätti, vastaus olisi varmasti että ei meillä lasketa kuka maksaa ja mitä, meillä yhdessä kerätään ja yhdessä nautitaan jne. Täten on aika mahdotonta saada tilastollista kertomaa siitä milloin joku heittäytyy toisen elätettäväksi.
Aihe meni myös kotitöihin. Minua jaksaa aina hymyilyttää, kun joku kertoo että onneksi minulla on mies joka antaa mekkorahaa ihan vapaaehtoisesti eikä meillä lasketa kuka maksaa ja mitä. Milloin näkee jonkun sanovatn, että meillä vaimo tekee kotitöistä suurimman osan ihan vapaaehtoisesti, eikä meillä koskaan riidellä kotitöistä?
Miksei kotitöihin sitten päde samat säännöt kuin rahaan, että ei lasketa kuka tekee enemmän, vaan pääasia että hommat tulee tehtyä?
ne, joiden kanssa keskustelen rahasta - meidän perheen yhteisistä, tietävät kyllä tasan tarkkaan, kuinka monta satasta enemmän mieheni tienaa, mutta voin sen sinun elämääsi helpottaakseni jatkossa aina tarkentaa, kuinka monella prosentilla mies elättää minua, tai minä olen elätettävänä.
Ai niin, ja meillä ei lasketa kotitöitäkään. Tai korkeintaan niin päin, että sähän teit jo ton ja ton, mä teen nyt kyllä loput.
Meidän perheessä kaikki rahat menevät yhteisille tileille. Me puolin ja toisin neuvotellaan ostokset. Tällä hetkellä olen kotiäiti, mutta en silti ole mikään
siipeilijä. Minä teen oman panokseni kotitalouteen hoitamalla lapset ja kodin. Ilman minua mies joutuisi palkkaamaan lastenhoitajan, siivoojan ja taloudenhoitajan. Se vasta tulisi kalliiksi. Meillä ei ole ollut ikinä rahariitoja. Ehkä se johtuu siitä, että ollaan suurtuloisia. Minusta on aika selvää, miksi poikamiehillä on enemmän rahaa: eihän ne onnettomat useinkaan ymmärrä sosiaalisen käyttäytymisen alkeellisempiakaan sääntöjä. Onneksi useimmat oppivat varsin nopeasti parisuhteeseen päästyävn esim. ostamaan lahjoja/osallistumaan kuluihin jne
Huh huh. Täytyy kyllä sanoa että jos olisin ollut samassa tilanteessa kuin "herra100" niin olisin eronnut jo ajat sitten... En olisi tuollaista miehen rahankäyttöä kauaa katsellut!
Välillä tuntuu että näiden yhteisten rahojen puolustajille on tärkeintä ettei mies pääse ostamaan liikaa kivoja juttuja itselleen. Suurin kauhistus taitaa olla, jos mies ostaa itselleen vaikka kalliin harrastusvälineen
Meillä on tilanne niin, että mies tienaa huomattavasti enemmän. Minä teen osa-aikaisia töitä jotka eivät ole mitenkään erityisen hyvin palkattuja ja mies tekee vähän vaativampia tehtäviä. Luonnollisestikin mies saa ostaa palkallaan ihan mitä haluaa, kunhan on ensin perhe puettu ja ruokittu ja katto pään päällä. Mielestäni meillä menee raha-asiat aika tasan, ja omasta palkastakiin riittää omaan käyttöön vaikka osallistunkin noihin perusasioihin.
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Miksei tällaisissa tapauksissa naiset hehkuta, että meillä on kaikki tulot ja MENOT yhteisiä, ei väliä kuka maksaa, tärkeintä on rakkaus?
...mutta tutkimusten mukaan nykyään perheissä yleistyy koko ajan omien rahojen talous.
Hienoa, että taloudellinen hyväksikäyttö rakkauden nimissä saadaan edes hieman järjestykseen
jos äiti ja lapset kituuttaa nälkärajalla miehen eläessä runsaasti. Tai toisinpäin jos miehellä ei ole varaa asioihin joihin vaimolla on. Kyllä perhe pitäisi olla yksikkö, jolla on rahaa niin kauan kuin jommalla kummalla on rahaa.
Itse olen taas tällä hetkellä töissä ja koska minulla on parempi palkka kuin miehelläni, niin maksan hieman suuremman osuuden taloutemme yhteisistä menoista kuin mieheni. Toisaalta ei niitä niin pennilleen lasketa.
Toisaalta olen ollut kahteen kertaan hoitovapaalla, jolloin kustansin osan henkilökohtaisista menoistani vanhoista säästöisäni. Tämän lisäksi mieheni siirsi ruokaostoksia, lasten vaatteita ym varten tietyn rahasumman tililleni joka kuukausi.
Onneksemme olemme sen verran hyvätuloisia molemmat, että ihan viimeisiä pennejä ei ole tarvinnut koskaan laskea ja rahasta ei ole tarvinnut riidellä.
Nostetaan ja lisätään vielä linkki?
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Tosin nuo ääripäät, esim. eri ruoat perheessä tai velkakirjat puolisolle, ovat ihan järjettömiä.
tai lastenvaatteisiin. Menkää töihin!! Jos teillä ei ole varaa olla kotona, niin menkää töihin. Jos ette pysty neuvottelemaan elättäjänne kanssa kunnon sopimusta, niin menkää töihin. Käykää töissä, että teillä on kunnon äitiyspäivärahat. Mun mielestä yhteiset rahat on niin kauhea asia. Jokainen tienaa omat rahansa. Mihin ne sitten käyttää on jokaisen oma asia. Jotkut miehet käyttävät ne perheeseensä, toiset eivät. Mun mielestä on ihan pöyristyttävää, kuin nykyajan naiset voi vaan maata kotona ja sanoa, että mies tienaa perheen hyväksi. Joo, kyllähän te sanotte, että hoidatte lapsianne, niin minäkin tein, kunnes menin töihin. Elättäkää itsenne naiset!!!
"kyllähän minä töihin menisin mutta MINULLE lapset on tärkeintä eikä materia" (ja unohdetaan kertoa että 70% hereilläoloajasta menee netissä)
Herra100 kuten minut jossakin nimettiin jatkaa vielä. Kiitos tuesta ja neuvoista sitä esittäneille. Muita miehiäkin näkyi keskusteluun osallistuvan. Kateeksi käy muutamien taloudelliset järjestelyt. Mutta toisia juttuja vähän ihmettelen. Esimerkiksi joku totesi että kun tarvii uusia vaatteita niin ilmoitusluontoisesti sanoo miehelle että lähtee shoppailemaan ja voi käyttää jopa 500 euroa tuosta vaan. Vaikka mielestäni kohtalaista palkkaa saankin niin kun siitä maksetaan asuntolainat ja ruoat ja sähköt ja lapset jne jne kuten meillä niin kyllä siinä tilanteessa 500 euroa on iso raha ainakin minusta. Ilmeisesti ihmiset ovat yleisesti huomattavasti hyvätuloisempia sitten kun noin on? Meillä vaimo valitettavasti käyttäytyy kuin olisimme hyvätuloisia. Kun todellisuudessa pakollisten menojen jälkeen rahaa ei juurikaan jää. Jos tietäisin että saisin varmasti lapset luokseni niin harkitsisin eroa vakavasti. Vaikka vaimoani rakastankin mutta toisinaan tuntuu että en jaksa tätä elämää enää. Siis tällaista elämää. Toisinaan tulee tunne että ei jaksa edes elää. Mutta pakko on jaksaa joka päivä jotta lapsista tulee pidettyä huolta. Toisinaan pelottaa jos minulle sattuisi jotakin että miten lasten kävisi. Vielä kun jaksaisi 5 vuotta niin nuorinkin toivottavasti pääsisi lukiosta... Mutta tuo ero. Ei ole ollenkaan itsestään selvää että saisin lapset. Kas kun enhän minä ole mihinkään huudellut tästä meidän rahatilanteestamme. Tietenkään. Ja aina olen vaimon pelastanut että ei ole mitään merkintöjä tms. Ei siis mitään todisteita siitä että rahankäyttö olisi millään tavalla holtitonta. Ja kun minä vielä joudun tekemään töitä aika runsaasti. Ja vaimo taas mennä liihottaa ja osallistuu ja on luottamustoimia ja muita vaikka miten. Vähän sama tilanne kuin joku nainen valitti että miehensä menee ja hän rahoittaa? Mutta että. Todisteita rahankäytön holtittomuudesta ei ole ja todennäköisesti lapset menisivät äidille. Arvatkaas muuten olisinkon jonkun verran katkera jos kaiken tämän maksamisen päälle vielä elatusmaksut räpsäistäsiin päälle. Takuulla pyrkisin pitämään niin minimissä kuin suinkin. Kuka naisista ensimmäisenä tuomitsee ja aloittaa kivitrtämisen? Minäkin toivoisin kovasti että meillä voisi olla yhteiset rahat. Mutta tiedän että jos meillä olisi täysin yhteiset rahat yhdellä tilillä josta menisi kaikki. Niin esimerkiksi asuntolainan maksupäivän koittaessa tili olisi todennäköisesti tyhjä. Vaimon pitkän tähtäimen suunnitelma kun on tasan kolme päivää eteenpäin. Jos saisin vaimon suostumaan tuohon että rahat kiertäisivät minun kauttani niin sitä voisi vielä koettaa. Tosin epäilen... Ja vaikka suostuisikin niin riitoja sekin aiheuttaisi. Kun yrittää perustella että koska asuntolainaakin täytyy lyhentää niin et nyt voi ostaa niitä aivan ihania halpoja 200 euron kenkiä. Taas uusia tässäkin kuussa. Niin että se todennäköisesti ei ainakaan riitoja lopettaisi. Kun joutuisin sanomaan että ei tipu rahaa. Mutta en tajua miten minä tämän hoitaisin. Kun avioliitossa on tosiaan se elatusvelvollisuus. Voisin tietysti siirtää raha-asiani yhteisestä pankista muualle. Lainat ja muut. Saisin panttaukset ja muut myös toiseen pankkiin. Jättäisin vaimon nykyiseen pankkiin asiakkaaksi. Enkä rahoittaisi enää mitään ylimääräistä. Se johtaisi aika pian siihen että kortti ym luotot alkaisivat mennä maksuhäiriöiksi. Eikö? Mutta joutuisinko edelleen siinä tilanteessa maksamaan jotakin? Siis on elatusvelvollisuus kyllä eli ruoka on ostettava että toinen pysyy hengissä. Mutta käsittääkseni jos papereissa ei ole molempien nimeä niin kukin vastaa omista veloistaan? Ja mitä tuo elatusvelvollisuus sitten kattaa? Ei kai ainakaan ökyautoa? Kaikki mahdolliset vaatteet mitkä eteen tulevat? Jos elatusvelvollisuus toteutetaan sillä elintasolla joka minulla on ollut niin ei mitään ongelmaa. Paitsi ehkä vaimolla joka joutuu supistamaan kulutusta merkittävästi. Mutta voisiko tuo toimia?
Herra100 vieläkin. Niin, sellainen tuli mieleeni että joku tuumaili että muuten ihannevaimo ja loistava sängyssä jne jne? Voisi todeta että olisikin... Naiset eivät tätä ilmaisua varmasti sulata mutta jatkuvassa puutteessa ollaan... Sekä määrällisesti että laadullisesti... Tyyliin pimeässä peiton alla max kerran kuukaudessa saunan jälkeen hätäisesti. Hyvin nättihän hän on ja paljon muitakin hyviä ominaisuuksia löytyy. Mutta... Eikä auta että rahoitan kaikki, ei siivous, ei lastenhoito, ei kukat, ei mikään. Kun sen verran tätä palstaa lukenut että iso joukko naisia tulee heti sanomaan että mutta kun sinä miehenä et tee yhtään mitään ja vaimo on väsynyt ja hemmottele ja tee kotitöitä jne. Kyllä tässä kotityöt on vähintäänkin puoliksi ja joskus hemmotellakin yritän. Mutta kun vaimolle ei kelpaa oikein mikään sellainen mikä ei vaatisi rahaa. Aina pitää lähteä johonkin hienoon kylpylään hemmoteltavaks tai risteilylle luxus-luokassa tms hauskaa ja kun minulla ei sitä rahaa kerta kaikkiaan ole niin keinot ota vähissä. Koti-ilta ja hartiahieronta tms ei ole yhtään mitään, saan osakseni vain halveksuntaa.
herra 100, minustakin vaikuttaa kertomasi perusteella että vaimollasi voi olla mielenterveysongelmia, syömishäiriöön verrattava soppailuhimo. Siihen voi saada lääkityksestä ja terapiasta apua. Valittettavasti tähän liittyy yleensä täysi sairaudentunnottomuus eli ei ole helppoa saada hoitoa alulle.
Saattaisi toimiakin joku sinun ehdotuksesi kaltainen juttu. Itse elätin ex-miestäni 11 vuotta, joista viimeisten vuosien elätyksen supistin siihen, että kävin ruokakaupasta jääkaapin täytettä ja maksoin vuokran ja muut pakolliset kuten sähkön. Yritin saada häntäkin maksamaan vuokraa, koska minulla ei jäänyt rahaa omaan elämiseeni. Hän maksoi välillä pitkin hampain, mutta lopulta muutin asumuseroon muualle. Hän nimittäin alkoi uhkailemaan minua ja yritti saada nimeni omiin velkoihinsa -ei saanut.
Oli oma talous mulla (ei lapsia) ja saman aikaisesti kävin vuoropuhelua ex:n kanssa, että josko suhteellamme olisi vielä tulevaisuutta. No lopulta 3,5 vuoden erillään asumisen jälkeen ei ollut tulevaisuutta. Mies sai tuona aikana pidettyä vuokra-asunnon itsellään, (sen josta muutin pois) mikä oli sinänsä positiivista, mutta kun uusia suhteen sääntöjä ei enää saatu neuvotelluiksi, niin se oli siinä. Minä halusin lapsia, mutta en tuonlaiseen suhteeseen ja mies taas ei halunnut lapsia, kun oma elämäkin oli tarpeeksi sotkuista (viisas ex-mies).
Kyse ei siis todellakaan ole mistään jatkuvasti tapahtuvasta shoppailusta. Ehkä kaksi kertaa vuodessa ostan vaatteita ja summa ei todellakaan ole aina sitä 500 euroa. Tuloni ovat ihan ok, naisen tuloiksi kai ihan hyvätkin eli 3000 euroa brutto.
Kyllä totuuden nimissä on sanottava kyllä minäkin "tuhlaan" joskus mutta mun tuhlaukseni kohdistuu yleensä Kappahl:n tms. halpispaikan aleen, puutarhaliikkeeseen tai sitten rautakauppaan ;-) Osa ainakin "tuhlailun" tuloksista päätyy yhteiseksi hyväksi
Ei sovi toki meidän järjestelyt toki kaikille pareille. Vaatii vastuuntuntoisuutta ja avarakatseisuutta molemmilta samanlaisen rahankäyttötavan lisäksi.
Hoidan meidän perheen laskujen maksun ja muun päivittäisen taloudenpidon. Mies hoitaa enemmän esim. isojen hankintojen hintaneuvotteluja , lainaneuvotteluja yms. Hän kun on minua paljon parempi tinkaaja ja neuvottelija.
Mitä tulee elatusvelvollisuuteen avioliitossa, käsittääkseni se kattaa kohtuulliset henkilökohtaiset tarpeet ja samantasoisen elintason molemmille aviopuolisoille. Ei siis todellakaan sitä että toinen ostaa omalla palkallaan mitä lystää ja toinen hoitaa pakolliset menot. Autokaan ei kuulune edes välttämättömiin tarpeisiin ellei sitten asu aivan jossain perämettässä.
Herra 100:n tapauksessa ehdottaisin samaa kuin joku muukin kirjoittaja että perheen kulut paperille ja vakava keskustelu siitä kuinka ne rahoitetaan ja samalla kertaa ilmoitat että lopetat kaikkien vaimon laskujen maksun. Siperia opettakoon.
Avioliitossakin kumpikin vastaa omista veloistaan eli siinä mielessä voit antaa mennä rouvan maksujen ulosottoon. Kerro nyt kuitenkin etukäteen että et enää maksa mitään hänen laskujaan. Jos se ökyauto on herran nimissä niin myyntiin vaan. Jos autosta yhteistä lainaa se toki hoidettava ettei ulosotto ota omaan nilkkaan.
yhteiset rahat on niin kauhea asia. Jokainen tienaa omat rahansa. Mihin ne sitten käyttää on jokaisen oma asia. Jotkut miehet käyttävät ne perheeseensä, toiset eivät. Mun mielestä on ihan pöyristyttävää, kuin nykyajan naiset voi vaan maata kotona ja sanoa, että mies tienaa perheen hyväksi. Joo, kyllähän te sanotte, että hoidatte lapsianne, niin minäkin tein, kunnes menin töihin. Elättäkää itsenne naiset!!!
Yhteiset menot on hoidettava yhdessä mutta kyllä jokaisen pitäisi sen verran yrittää tehdä perheen hyväksi että tienaisi edes kohtuullisen osan perheen yhteisiin menoihin eli asumiseen, lapsiin ja ruokaan tarvittavista rahoista. Ja itsestäänselvää kai pitäisi olla jokaiselle että oma ruoka ja vaatteet yms henkilökohtaiset menot pitäisi kunkin itse tienata. Ongelma tulee siitä mikä on oikeudenmukainen yhteisten menojen jakotapa. Puolet ja puolet ei oikein kaikissa tilanteissa istu mutta suoraan tulojen suhteessa osin antaa myös hiukan liian paljon parin huonompituloiselle.
Eli yhteiset rahat tarkoittaa tietenkin sitä, että jos jompikumpi ostaa jotain arvokkaampaa itselleen, kysytään kumppanilta, sopiiko, ja onko meillä varaa.