Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

Se, onko se panostaminen rahan hankkimista tai kotitöiden tekemistä ei ole olennaista.



Aika rahakeskeisiä osa tuntuu olevan. Onneksi meidän ei tarvi laskea noita kuka mitäkin maksaa ym. juttuja.



t. nainen joka elättää perhettään

tarve sanan käyttäjä vielä täsmentää, että joo ei tule meillä riitaa elektroniikasta tai mistään, kun meillä on se yhteinen elintaso, jonka puitteissa sitten kunkin tarpeita tyydytetään. Samantyylisinä ihmisinä meillä on toki samantapaiset kiinnostuksen kohteetkin, kuten matkustelu yms. Ainoastaan moottoripyöräily on vain toisen intohimo.



Ja vähän aikaa sitten tosiaan rakentamisen ja hoitovapaiden vuoksi se tarpeiden tyydyttäminen rajoittui hyvinkin pitkälti vain vaatteisiin tms. pakolliseen. Nyt taas voidaan vähän elää ja panostetaan muuhunkin. Ja tästä tilanteesta nauttii jokainen, koska jokainen meistä myös yhdessä sinnitteli, kun vain yhdellä palkalla elettiin.

Ihan kuin millään muulla ei ole parisuhteessa mitään merkitystä kuin sillä, kuka joutuu maksamaan toista enemmän.

Se, onko se panostaminen rahan hankkimista tai kotitöiden tekemistä ei ole olennaista.

Aika rahakeskeisiä osa tuntuu olevan. Onneksi meidän ei tarvi laskea noita kuka mitäkin maksaa ym. juttuja.

t. nainen joka elättää perhettään

systemaattisesti noteeraamatta kaikki ne naisten kommentit, missä nainen tuo perheeseen enemmän varallisuutta. Tunnen itsekin monta vastaavaa tapausta. Eli jotkut nyt vain haluavat pönkittää omaa ennakkoluuloaan.



Tosiasiassa nykynaiset ovat hyvin koulutettuja, paremmin itse asiassa kuin miehet, ja pikkulapsiaikaa ehkä lukuunottamatta ovat ahkerasti ansiotyössä. Eli jos mies joutuu joskus imuroimaan, niin kyllä me naisetkin työssä käymme.



Kotiäitinä pikkulapsiajan ohi on äärimmäisen harva, ja veikkaan, että osalla on kyse silloinkin joko työttömyydestä tai muusta syrjäytyneisyydestä. Ja osalla se on pariskunnan yhdessä sopima elämäntapavalinta.

systemaattisesti noteeraamatta kaikki ne naisten kommentit, missä nainen tuo perheeseen enemmän varallisuutta. Tunnen itsekin monta vastaavaa tapausta. Eli jotkut nyt vain haluavat pönkittää omaa ennakkoluuloaan.

Tosiasiassa nykynaiset ovat hyvin koulutettuja, paremmin itse asiassa kuin miehet, ja pikkulapsiaikaa ehkä lukuunottamatta ovat ahkerasti ansiotyössä. Eli jos mies joutuu joskus imuroimaan, niin kyllä me naisetkin työssä käymme.

Kotiäitinä pikkulapsiajan ohi on äärimmäisen harva, ja veikkaan, että osalla on kyse silloinkin joko työttömyydestä tai muusta syrjäytyneisyydestä. Ja osalla se on pariskunnan yhdessä sopima elämäntapavalinta.

Suosituimpia ketjuja?

Hieman miesnäkökulmaa ja erilaista näkökulmaa keskusteluun. Tosin todennäköisesti leimaudun vielä pahemmaksi urpoksi kuin APn mies mutta ei voi mitään. Kerron vain miten myös voi käydä ja saatte sitten arvostella onko se reilua eli ei. Kaikki alkoi jo yli 17 vuotta sitten kun jonkun aikaa seurusteltuamme muutimme yhteen. Ensiksi vuokralle omaan yhteiseen vuokra-asuntoon. Mielestäni vähän liian kalliiseen asuntoon mutta ajattelin että jos hän sellaiseen haluaa niin kaipa hänellä on varaa sitten maksaa puolet vuokrasta. Ja heti meni pieleen. Jonkun ajan kuluttua kävi ilmi että hän oli opiskeluaikanaan viettänyt niinsanotusti täyttä elämää ja käytännössä lähes koko hänen palkkansa meni opintolainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Opintolainoja oli noin 4 kertaa enemmän kuin minulla vaikka minä olin opiskellut pitempään. Että eletty oli. Mutta vähän ajan päästä kun lainojen lyhennykset alkoivat ja korot olivat korkealla niin minä maksoin "kaiken" eli vuokran, auton, matkat, ruoat, hänen vaatteensa ja runsaan määrän hänen ns heräteostoksiaan. Joita riitti. Tingin omista menoistani varsin paljon että sain rahat riittämään. Käytännössä minulla ei ollut omia menoja, ei harrastuksia ei mitään puhumattakaan että olisin voinut haaveilla jostakin. Siinä vaiheessa olisi hälytyskellojen jo pitänyt alkaa soida ja olisi pitänyt nostaa kytkintä. Mutta ei, jostakin syystä pidin hänestä kuitenkin. Sitten mentiin naimisiin ja ostettiin oma asunto. Ja tulonjako ja menonjako oli edelleen että hän huolehti omat lainansa ja ehkä jotain pientä ja minä sitten "loput". Jossakin vaiheessa yritin tehdä sellaisen systeemin että jaoimme laskut että minulle sinulle jne. Mutta ei toiminut. Kun hänellä palkkapäivän jälkeen oli rahaa niin sitä sitten oli ja se sitten meni. Nopeasti, melkein mihin tahansa. Aina piti jotakin ostaa. Kun sitten sovitut laskut piti maksaa niin rahaa ei löytynytkään. Mistään. Kaikki mennyt. Opin pian siihen että minun täytyi aina yrittää säästää ja varautua vaikka mihin. Aina varuillani ja varpaisillani. Tein kahta työtäkin että olisin saanut rahat riittämään ja itsellenikin jotain mutta hyvin usein kävi niin että kun kuvittelin että olin saanu vähän jotain säästettyä niin eikös vain puolisoni ollut ostanut jotakin ja minulla ei ollutkaan yhtään rahaa. No, lapsiakin sitä sitten tuli, kaikkiaan kolme. Hän halusi lapsiaan hoitaa kotona ja näin tehtiin. Tässä tilanteessa siis maksoin kaiken elämisen, lasten kulut jne kaikki. Hän maksoi lapsilisillä jne saamillaan tuloilla omaa opintolainaansa. No, se opintolaina onneksi loppui aikanaan ja kun rahaa oli enemmän niin hän halusi jäädä lasten kanssa kotiin. Ja jäikin. Maksumiehen osani siis jatkui. Tietysti hän hoiti lapset ja kodin mutta kyllä tuollaiset puskista tulleet pikahankinnat vähän ottivat nuppiin. Otetaan vaikka esimerkkinä niin vähintään kerran vuodessa koko taloon piti ostaa uudet verhot. Ja paljon sellaista tavaraa jonka minä luokittelen osastoon tarpeetonta tavaraa. Minä yritin säästää omistani edelleen mutta kaikki raha meni. No, sitten hän halusi töihin. Valitettavasti vain sopiva työpaikka oli kovasti kaukana. Mutta siihen hän halusi. Koska matka on pitkä niin piti tietysti olla hyvä auto alla. En kehtaa edes sanoa kuinka hyvä mutta hyvä. Tuon tasoinen jolla minä olin ajanut vuosikaudet parhaimmillaan 30.000 kilometriä vuodessa öin ja päivin työn merkeissä ei kelvannut. Parempi piti olla. Hirveetä syyllistämistä että minä haluan hänen kuolevan huonossa autossa maantiellä työmatkalla. Eli hän sitten sai autonsa. Valitettavasti kun hänen palkkansa on mikä on niin se vain johti tilanteeseen jossa lähes koko hänen palkkansa menee työssäkäynnin kustannuksiin. Maksimissaan 200 euroa jää kun vähennetään autolaina + auton kulut + polttoaineet + muut välttämättömät kuten ruoka työpäivinä. Jos lasketaan vaatteet, meikit yms ("Pitäähän töissä olla hyvän näköinen!") niin lopputulos on noin nolla. Lasten elatukseen ei jää mitään eli hän ei siten siihen osallistu. Paitsi lapsilisillä mutta nekin hän laskee omaksi tulokseen ja käyttää niitä sen mukaan. Hän on nyt olla töissä noin puolitoista vuotta. Ja koska hän käy töissä niin hänhän saa omalla palkallaan ostaa mitä haluaa. Ja ostettu onkin. Mistään ei koskaan keskustella että tarvitaanko tai ostetaanko, hän vain ostaa. Ja luottokorttejahan pitää olla. Ja useampi niitä onkin. Mutta puolentoista vuoden jälkeen tilanne on se että hänellä on lähes kaikki luottokortit limiitissä, lisäksi on tililuottoja ja muuta. Yhteensä vähintään 5000 mutta taitaa olla yli 6000 euroa. Niin että kohta ollaan taas siinä mistä aloitettiin kun maksoin hänen opintolainansa. Kun eihän hän pysty käteen jäävillä max 200 eurolla noita maksamaan. Mutta mitä sanotte, onko reilua ja kohtuullista?

systemaattisesti noteeraamatta kaikki ne naisten kommentit, missä nainen tuo perheeseen enemmän varallisuutta. Tunnen itsekin monta vastaavaa tapausta. Eli jotkut nyt vain haluavat pönkittää omaa ennakkoluuloaan.

Tilastollisesti nyt kuitenkin miesten keskipalkka on parempi kuin naisten? Se vanha vale - emävale - tilasto pätee edelleen tietty mutta silti. On edelleen todennäköisempää että mies tienaa enemmän? Ja poikkeukset vahvistavat säännön? Minäkin tunnen useamman tapauksen joissa nainen tienaa enemmän mutta tunnen vastaavasti useamman tapauksen jossa vaimo elää kyllä aika kivasti miehensä siivellä. Mutta että ei tässä tarvitse systemaattisesti muuta kuin katsoa tilastoja niin homma selviää. Ja voipi olla että tähän ketjuun systemaattisesti haluavat laittaa mielipiteensä nimenomaan ne naiset jotka tienaavat enemmän kuin miehet korostaakseen sitä että toisinkin voi olla? Kun taas naiset jotka ovat miehensä elätettävänä eivät halua sitä erikoisesti korostaa?

Olenko minäkin nyt teidän mielestänne mieheni elätti, kun tienaan 700€/ kk vähemmän?

ps. Olen muuten meistä se korkeammin koulutettu...

systemaattisesti noteeraamatta kaikki ne naisten kommentit, missä nainen tuo perheeseen enemmän varallisuutta. Tunnen itsekin monta vastaavaa tapausta. Eli jotkut nyt vain haluavat pönkittää omaa ennakkoluuloaan.

Tilastollisesti nyt kuitenkin miesten keskipalkka on parempi kuin naisten? Se vanha vale - emävale - tilasto pätee edelleen tietty mutta silti. On edelleen todennäköisempää että mies tienaa enemmän? Ja poikkeukset vahvistavat säännön? Minäkin tunnen useamman tapauksen joissa nainen tienaa enemmän mutta tunnen vastaavasti useamman tapauksen jossa vaimo elää kyllä aika kivasti miehensä siivellä. Mutta että ei tässä tarvitse systemaattisesti muuta kuin katsoa tilastoja niin homma selviää. Ja voipi olla että tähän ketjuun systemaattisesti haluavat laittaa mielipiteensä nimenomaan ne naiset jotka tienaavat enemmän kuin miehet korostaakseen sitä että toisinkin voi olla? Kun taas naiset jotka ovat miehensä elätettävänä eivät halua sitä erikoisesti korostaa?

ei tarkoita, että elää siivellä, varsinkin kun ne samat tilastot kertovat kuitenkin myös sen, että miehet käyttävät kulutukseen naisia enemmän rahaa. Ja myös sen, että naisen ansiokehitys kärsii nimenomaan niistä yhteistä lapsista, ja sen, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä.



Tilastot eivät anna mitään tukea sille, että naiset heittäytyisivät miehensä eläteiksi.

ei tarkoita, että elää siivellä, varsinkin kun ne samat tilastot kertovat kuitenkin myös sen, että miehet käyttävät kulutukseen naisia enemmän rahaa. Ja myös sen, että naisen ansiokehitys kärsii nimenomaan niistä yhteistä lapsista, ja sen, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä.

Tilastot eivät anna mitään tukea sille, että naiset heittäytyisivät miehensä eläteiksi.

Nostetaas...

Tästä keskustelusta voisi päätellä että suurin osa naisista on sitä mieltä että perheellä on yhteiset rahat riippumatta siitä mitä kumpikin tienaa ja vaimo hallitsee yhteisten rahojen käyttöä? Muutama mies yritti tuoda toisenlaistakin näkökulmaa asiaan mutta jäivät vähemmistöön. Ja loput miehet eivät uskalla sanoa mitään? Ainakaan kotona...

Tai mitä yhteisiä rahoja sekään on, jos vaimo saa käyttää 600 euroa ITSEENSÄ ja mies maksaa elämisen, kun vaimo tienaa niin vähän? Jos kerran kaikki on yhteistä, mikseivät ne vaimon 600 euroa mene myös yhteiseen kassaan, vaan hän käyttää ne itseensä?



Tämä siis kommenttina sille yhdelle, joka oli sitä mieltä että jos hänen tulot olisi vain 600 euroa niin ne kuuluisi hänen omaan käyttöönsä ja mies maksaisi yksin elämisen.

Jos elämiskulut maksetaan puoliksi, on se törkeää naisen hyväksikäyttöä, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua. Jos taas nainen ei tienaa mitään, mutta määrää mitä mies saa omalla palkallaan ostaa sekä hallinnoi koko perheen rahaliikennettä, se on "yhteiset rahat". Termin "yhteiset rahat" alle mahtuu näköjään myös se, jos nainen saa käyttää omat vähäiset tulot itseensä ja mies maksaa elämisen.



Naisen logiikkaa?

Itse kun aloin olemaan nykyisen aviomieheni kanssa yhdessä. Sanoin heti et kun asutaan yhdessä on talous myös yhteinen. Ei meillä ole ikinä ollu sun ja mun rahat. Ei toimis millään. Molempien palkat menee samalle tilille. Kummallakin kortit samalle tilille ym. Parisuhteessa pitää asiat pistää asiat niin et homma toimii. Jos toinen pahoittaa mielensä on mietittävä mistä se johtuu ja korjattava asia.



Anna vaihtoehto joko homma pistetään pyörimään tai voipi kävellä pihalle.



Omilla vanhemmilla oli käytössä tuollainen järjestelmä ku teillä. Ja perseelleen meni.

Varmasti on olemassa SEKÄ miehiä että naisia, jotka käyttää sumeilematta hyväkseen toista osapuolta... Eli mies käyttää naista ilmaisena piikana ja käyttää "omat" rahansa omiin harrastuksiinsa ja on naisia jotka jäävät omin päätöksin kotiin, ja mies saa raataa töissä ja kustantaa tietyn elintason. Tunnen vähän molemmansorttisia perheitä, eikä hyvältä vaikuta, ei.



Esim. miehen veljen perheessä on vähän tällaista, että mies oletti että nainen tekisi kaikki kotityöt koska nainen oli kotona hoitamassa lapsia. Mies myös käytti itseensä ja kalliisiin harrastuksiin tosi paljon rahaa, mutta samalla sitten motkotti siitä, että joku kodin tarpeellinen tavara maksoi liian paljon! Eli mikään ei olisi saanut maksaa mitään, paitsi miehen omat harrastukset ja tekniikka. Niihin on kyllä aina varaa! Täysin sairasta hommaa!



Luojan lykky meillä ei ole koskaan ollut tällaista. Emme kumpainenkaan ostele mitään isompaa kyselemättä ensin toiselta. Ja kaikki yhteiset rahat menee tietysti ensin sinne mihin pitääkin eli asuntolainaan, autoihin, ruokaan, lapsiin...

Itse kun aloin olemaan nykyisen aviomieheni kanssa yhdessä. Sanoin heti et kun asutaan yhdessä on talous myös yhteinen. Ei meillä ole ikinä ollu sun ja mun rahat. Ei toimis millään. Molempien palkat menee samalle tilille. Kummallakin kortit samalle tilille ym. Parisuhteessa pitää asiat pistää asiat niin et homma toimii. Jos toinen pahoittaa mielensä on mietittävä mistä se johtuu ja korjattava asia.

Anna vaihtoehto joko homma pistetään pyörimään tai voipi kävellä pihalle.

Omilla vanhemmilla oli käytössä tuollainen järjestelmä ku teillä. Ja perseelleen meni.

Tämä vastaaja ei ole kyllä lukenut ketjun kaikkia viestejä? Tai sitten harvinaisen selkeä käsitys siitä että tämä miten minä teen on aina ja kaikkialla oikein? Kun ketjua lukee niin esimerkiksi "herra100" joutunee pitämään omat tilit ja rahat ihan siitä syystä että jos olisi yksi yhteinen tili niin vaimo käyttäisi tilillä olevat rahat ihan mihin sattuu ja isojen laskujen tullessa tilillä ei olisi rahaa. Siis pitäähän yhteinen sävel löytyä mutta sen pitää olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ei myöskään niin että mies ostaa hienointa elektroniikkaa ja moottoripyörän ja ruokalaskuihin ei meinaa riittää rahaa.

Rahat on yhteiset =ensin maksetaan eläminen, lopuilla voi kumpi vaan tehdä mitä vaan. Isommista ostoista neuvotellaan.

Jos elämiskulut maksetaan puoliksi, on se törkeää naisen hyväksikäyttöä, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua. Jos taas nainen ei tienaa mitään, mutta määrää mitä mies saa omalla palkallaan ostaa sekä hallinnoi koko perheen rahaliikennettä, se on "yhteiset rahat". Termin "yhteiset rahat" alle mahtuu näköjään myös se, jos nainen saa käyttää omat vähäiset tulot itseensä ja mies maksaa elämisen.

Naisen logiikkaa?

Asiat tulee pistää asiat kuntoon niin et homma toimii. En todellakaan tarkoita et kaikilla juttu toimii näin. Mutta järki käteen siinä tilanteessa ettei homma voi toimia jos toinen tienaa esim. 8 kertaa enemmän kuin toinen. Ei millään.



Yksikin tapaus ketjussa joka oli miehelleen velkaa 4000eur!!! Mikä se sellainen parisuhde on?



Ja herra 100 kohdalla on sanottava et miestä viedään nyt kuin pässiä narussa. Anteeksi vain, mutta jos tuollainen "nainen" olis (siis jos olisin mies) sais hää ehtiä jonkun muun elättäjän. Rajansa kaikella.



Ja parisuhteessa on osattava tehdä päätökset niin et asiat on hyvin. Talouden on oltava kunnossa ilman et jääkaapissa on sun ja mun ruuat. On sun ja mun pesuaineet ym,



Ei ymmärrys riitä ei.