Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?
Tilanne lyhyesti tämä:
- miehen tulot noin 3000 euroa kuukaudessa, josta lyhentää lainaa 900 euroa
- miehellä omaisuutta 100 000 euron edestä, siis metsiä ja peltoja, mutta asumme vuokralka
- minulla tulot 600 euroa kuukaudessa, olen raskaana ja olemme avoliitossa
- jaamme KAIKKI kulut puoliksi, eli siis vuokran, veden, sähkön, ruuat (vaikka mies syö enemmän ja minä teen AINA ruuan ja siivoan AINA)
- minulla ei ole varaa muuhun kuin maksaa pakolliset menot, eli siis puolet ruuasta, muista kuluista ja vuokrasta
- nyt olen itku kurkussa, koska mulla ei ole varaa ostaa äitiysvaatteita ja mitkään vanhat vaatteet ei mene päälle
Olenko idiootti kun valitan vai olisiko joku muu ratkaisu reilumpi?
Kommentit (425)
Shoppailen hyvin kohtuullisesti ja mies samoin. Selvää on molemmille että laskut on pystyttävä maksamaan joka kuussa. Meillä kuitenkin on asuntolainaa, autolainaa, minulla pitkä työmatka josta isohko diesel-lasku ja ennen kaikkea lapsellemme (3,5 -vuotias) "ylläpitoon" on löydyttävä rahat.
Meillä ei merkkivaatteilla ja -kengillä koreilla. Tavalliset siistit vaatteet saa kelvata kaikille ja josku jopa kirpparilöydötkin.
Mies hoitaa siittämisen ja siinä se sitten onkin!
Sen jälkeen mies voi jatkaa entistä elämäänsä ja nainen vastaa lapsen kuluista?
Ja jos vielä vähän laajennetaan tätä aihetta koskemaan kotitöitä...
Tutkimusten mukaan naisilla on viikottaista vapaa-aikaa useita tunteja vähemmän kuin miehillä, johtuen siitä, että vaikka molemmat olisivat töissä, nainen joutuu tekemään enemmän kotitöitä.
Jos tosissaan joissain perheissä rahat jaetaan pilkulleen tasan, niin miksei sitten kotityötkin? Miehet valittavat roolistaan rahantuojana, mutta aika helpolla tuntuvat lopulta pääsevän monessa perheessä... Riittää, että käyt töissä ja siihen ne velvollisuuden sitten jäävätkin.
tai lastenvaatteisiin. Menkää töihin!! Jos teillä ei ole varaa olla kotona, niin menkää töihin. Jos ette pysty neuvottelemaan elättäjänne kanssa kunnon sopimusta, niin menkää töihin. Käykää töissä, että teillä on kunnon äitiyspäivärahat. Mun mielestä yhteiset rahat on niin kauhea asia. Jokainen tienaa omat rahansa. Mihin ne sitten käyttää on jokaisen oma asia. Jotkut miehet käyttävät ne perheeseensä, toiset eivät. Mun mielestä on ihan pöyristyttävää, kuin nykyajan naiset voi vaan maata kotona ja sanoa, että mies tienaa perheen hyväksi. Joo, kyllähän te sanotte, että hoidatte lapsianne, niin minäkin tein, kunnes menin töihin. Elättäkää itsenne naiset!!!
Siitä vaan laskutusta pystyyn arvon rouvat.
Siitä vaan laskutusta pystyy arvon herrat.
Siitä vaan laskutusta pystyy arvon herrat.
Mies hoitaa siittämisen ja siinä se sitten onkin!
Sen jälkeen mies voi jatkaa entistä elämäänsä ja nainen vastaa lapsen kuluista?Ja jos vielä vähän laajennetaan tätä aihetta koskemaan kotitöitä...
Tutkimusten mukaan naisilla on viikottaista vapaa-aikaa useita tunteja vähemmän kuin miehillä, johtuen siitä, että vaikka molemmat olisivat töissä, nainen joutuu tekemään enemmän kotitöitä.Jos tosissaan joissain perheissä rahat jaetaan pilkulleen tasan, niin miksei sitten kotityötkin? Miehet valittavat roolistaan rahantuojana, mutta aika helpolla tuntuvat lopulta pääsevän monessa perheessä... Riittää, että käyt töissä ja siihen ne velvollisuuden sitten jäävätkin.
Miten niin "nainen vastaa yksin lapsen kuluista" jos menot jaetaan puoliksi? Silloin hän maksaa puolet eikä yhtään enempää, vastuu jakautuu tasan. Jos taas tarkoitat väliaikaisia ratkaisuja kuten hoitovapaata, kotihoidontuesta naisen on lähes mahdoton maksaa puolia elinkustannuksista ellei perhe asu veneen alla. Jos nainen siis väittää maksavansa puolet KAIKESTA hänen tulojen ollessa n. 300 euroa, ja perhe asuu omakotitalossa, ajaa uudehkolla tila-autolla, lapsilla on uudet vaatteet ja ruokaa reilusti pöydässä, nainen joko valehtelee tai hän on täysin menettänyt kykynsä käsittää, mitä kaikki oikeasti maksaa.
Mitä noihin kotitöihin tulee, nehän on jaettu monessa perheessä tiukasti fifty-fifty, jopa silloin kun nainen on kotona ja mies tekee pitkää päivää töissä. Onko se oikeudenmukaista? Sehän tässä keskustelussa hauskinta onkin, siivouksessa ja ruoanlaitossa ollaan ah niin tasa-arvoista ja itsenäistä ja modernia naista, sitten kun puhe kääntyy rahaan ja varsinkin sen tienaamiseen niin tasa-arvon kukkaset vajoavat oitis kivikaudelle eikä enää haittaa yhtään olla se heikompi astia.
renkaiden vaihto 2 kertaa vuodessa, remonttihommia ei ole ja autonkin korjaa appiukko tai korjaaja.
Mitä siitäkin tulisi jos pesisin 2 kertaa vuodessa koneellisen pyykkiä ja pari kertaa vuodessa imuroisin muun aikaa makoilisin tai pelaisin pleikkarilla. Vielä kehtaisin marista niistäkin hommista.
eikä ikinä ole tarvinnut kiistellä raha-asioista. Yhdessä ollaan oltu jo kohta 19 vuotta ja tähän aikaan on mahtunut opiskelua, osa-aikatyötä, äitiyslomaa, olin mm. 6 vuotta kotona lasten kanssa ja osa-aikaisesti töissä.
Vaikka suhteen alkuaikana kummankin tili näytti ennen palkkapäivää nollaa, saatiin aina laskut sovussa maksettua. Sovittiin silloin alkuaikoina summittaisesti kumpi maksaa minkäkin laskun. Jos toisella ei ollut rahaa, toinen maksoi jos pystyi. Ruokakaupassa kävi ja käy nykyäänkin se, kumpi ehtii.
Nyt kun on säännöllisett tulot jää aika paljon säästöönkin ja ylimääräiseen kulutukseen.
Kumpikin säästää omalle tililleen ja hoitaa omat menonsa, mutta molempien tähtäin on kuitenkin perheen hyvinvointi. Esim. minulla on aika paljon säästössä rahastoissa "omaa rahaa", mutta aion käyttää sen kuitenkin koko porukan hyväksi jossain vaiheessa. Tuen ehkä lapsia rahallisesti tai mahdollisesti vietetään vaikka sapattivuosi miehen kanssa.
Tämä ei ehkä toimisi jos jompikumpi ajattelisi vain omaa napaansa, ts. kuluttaisi kaikki omat rahansa itseensä ja jättäisi perheen yhteiset laskut toisen maksettavaksi.
Meillä on mies se perinteisesti parempituloinen, mutta silti minulla on säästössä enemmän rahaa kuin hänellä, joka on leväperäisempi rahankäyttäjä. Voisin helposti nakittaa mieheni maksettavaksi monia "minun" laskujani, mutta en viitsi enkä halua sitä tehdä, koska haluan osallistua fifty-fifty perheemme elatukseen.
Viime vuonna tein ansiotyötä n. 2100 tuntia, vaimoni nolla. Meneekö tasan?
AP:lle. Maajussin akateeminen rouva vastaa... Oma siippa valitteli joskus, että maataloutta ja yksityistä puolta on vaikea erottaa. Meilläkin esim. lämmitys oli samasta pellettilämmityskeskuksessa kuin sioillakin. Sukupolvenvaihdokseen liittyy syytinkipykälä, vanhasta parista pitää huolehtia ja vanha isäntä oli laittanut pykälän, että 100 neliötä heille elämän loppuun saakka. Sellaiset neliöt heille on sitten ostettu kirkolta ja siippa hoitaa sähkö yms. kulungit.
Raha-asioista on keskustelu, keskustelu varmaan kiivastuu sitä enemmän, mitä pienemmäksi pussi käy. Itselläni on ollut aina oma lompakko ja tili, avoliitossa aiemmin ja nyt. Omalta osaltani huolehdin, että tilille on tulopuolta, en oikein kodihoidontukia ja lapsilisiä sellaisena pidä, vaikka neljän lapsen rahoja nautinkin.
Mutta siis, mies maksaa jokseenkin kaiken. Nyt kun tuotanto on seis ja mies eläkkeellä, olen saarnannut että mesenaattina ja kantatilan karttuisa käsi saa lopettaa. Ei ole siis tuloja, tukia ei mitään. Tila on jo kerran konkurssin partaalla käynyt, silti sisaruksillekin löytyi vaihdoksessa viiskyttuhatta euroa sisarosuutta, jotka mies maksoi. Perintöriitoja ei siis pitäisi enää tulla.
Niin ja opiskelija-aika on kultaista aikaa, koska tuloja on vähän, mutta niin on menojakin! Mammavaatteita saa halvalla kirpparilta ja pakkokos tosiaan on äijän kanssa yksissä olla. Kun vanha pari on voimissaan ja pitää tilaa, niin siippallasi on viimeisen mahdollisuudet kokeilla elämistä vaikkapa kaupungissa. Siellä, missä sulla olisi töitä. Niin ja kai olet ymmärtänyt mennä kesätöihin/kortistoon?
Tämä on jo turhan pitkä ketju, tarttee jatkaa tuohon seuraavaan.
Työssä on paaaaaaaljon helpompaa. Minä tiedän, koska meillä hoitaa mies lapsia kotona ja sitä marinaa jatkuvasti töissä olemisesta on jatkuvasti. Minä taas teen keskiraskasta työtä ja kyllähän se on ihan lepoa lasten hoitoon. Että onhan se 2100 aika vähän siihen lasta hoitavan puolison 8760 tuntiin työtä ja päivystystä.
ja arvostan puolisoni tekemää työtä perheen eteen, koska hän mahdollistaa minun työssäkäynnin ja samalla täyttää ne vaatimukset joita meillä on lasten kasvatuksen suhteen. Ei tulisi todellakaan mieleen alkaa lapsellisesti nurista, että minulla olisi jotain omia haluja. Niitä ei tarvitse olla seuraavaan 20-vuoteen.
113
Kuinka paljon hän on tehnyt työtä kotona?
Vai elätkö kenties kuvitelmassa, että vaimo makaa kotona aamusta iltaan jollei ole tuhlaamassa sinun ansaisemiasi rahoja.
Onko ansiotyö ainut työ mikä saa arvostusta?
Huh, onneksi meillä on toisin.
Mies tuo rahan taloon ja minä hoidan lapset ja kodin.
Mies käy töissä 8 tuntia päivässä, illat vietämme yleensä perheen kesken ja sen jälkeen mies saa nukkua koko yön heräämättä.
Minä olen lasten kanssa aamusta iltaa, "työpäivä" jatkuu vielä yöllä kun syötän kuopusta pari kertaa. Katkonaisia unia jo vuosikausia.
Päivällä hoidan lapset, ulkoilemme, teen ruokaa ja pidän kodin kunnossa. Hoidan myös lasten kuljettamiset kerhoon jne. Koko päivä on yleensä aktiivista tekemistä, joissain väleissä ehdin vähän hengähtää ja pääsen vaikka vähän surffaamaan.
Jos tunteja aletaan vertailemaan, niin en usko, että jään yhtään sen vähemmälle kuin mieheni 8 tunnin työpäivällään. Todennäköisesti niitä tulee enemmän, sillä usein teen jotain kotitöitä vielä iltaisinkin.
No jos laskemaan aletaan, niin lasketaan sitten ansiotyöhön käytetyt tunnit
Viime vuonna tein ansiotyötä n. 2100 tuntia, vaimoni nolla. Meneekö tasan?
ja arvostan puolisoni tekemää työtä perheen eteen, koska hän mahdollistaa minun työssäkäynnin ja samalla täyttää ne vaatimukset joita meillä on lasten kasvatuksen suhteen. Ei tulisi todellakaan mieleen alkaa lapsellisesti nurista, että minulla olisi jotain omia haluja. Niitä ei tarvitse olla seuraavaan 20-vuoteen.
113
että minusta kyllä jokaisella aikuisella ja lapsella saa olla, ja pitääkin olla, omia haluja. Ei se ole minusta lapsellista nurinaa... jokaisella on omat tarpeensa ja perheellä menee hyvin jos ne pystytään täyttämään. En minä ainakaan miksikään martyyriksi ala!
Miten he ehtivät narisemaan siitä 24h työstään netissä koko ajan? Ja ovatko he töissä mielestään myös silloin kun löhöävät ja katsovat telkkaria? Ja jos/kun perheessä on isä joka osallistuu lasten hoitoon, eikö kotiäiti ole tällöin vapaalla?
mutta ei ole töissä koko ajan. Ja jos mies on kotona, niin sitten on vaan puolipäivystys.
mutta yövalvominen yöstä toiseen on kyllä jotain niin epäinhimillistä että siitä pitäisi maksaa kunnon palkkaa :)
Ei se ole työtä. Työ sanana merkitsee minulle jotain raskasta, ehkä epämiellyttävää, jotain mitä tehdään vain vastinetta vastaan, esim. palkkaa. Ja onhan toki helppoja ja mukavia duuneja, mutta rahan takiahan töissä käydään. Lasten kanssa olo ja heidän hoitamisensa on taas eri juttu, sitä tekisin ja teenkin vaikkei kukaan maksaisi siitä penniäkään.
Jotenkin tuli kotoinen olo kun luki tätä ketjua... Ihan sama juttu kuin kotona.
Annas olla jos otat puheeksi raha-asiat ja niiden hoitamisen. Ja mihin rahaa käytetään ja miksi ja kuka päättää ja kuka ansaitsee. Niin vähintään puheeksi tulevat nuo kotityöt joista muuten hoidan ainakin lähes puolet.
Ja pientä suuttumusta on äkkiä ilmassa. Tai ainakin pahaa tuulta. Ja saattaapi pientä mykkäkoulua ja saamattomuuttakin olla seurauksena. Vuosien kokemuksella paras tyytyä maksajan rooliinsa ja olla hiljaa. Näin se vaan menee. Onneksi edes tänne uskaltaa valittaa vaikka en olekaan varsinaisesti vakiopalstailija. Työkaveri vaan totesi että käyppä katsomassa.
Ja selvennyksenä sanottakoon että meillä on yhteiset rahat eli yksi yhteinen tili.
Hyvää juhannusta silti kaikille!