Tulipas paha mieli, kun soitin lapsen tulevaan päiväkotiin :(

Missä kaupungissa asutte?



Onko siellä kristillistä päiväkotia? Niissä on pienet ryhmät ja aikaa lapselle, tiedän kokemuksesta.

kyllä luulisi, että sun tarvii vaan rautalangasta vääntää, että lapsesi arkuus on normaali potenssiin sata, jotta sen keskusteluajan saat. En lukenut koko ketjua, mutta jollain tavalla sun tarvii saada psykologin tms. lausunto sinne päiväkotiin ja pitää huoli siitä, että se myös luetaan. Päiväkodinkin reaktio on ymmärrettävä, koska varmasti on sata ja yksi äitiä, jotka pelkäävät lapsensa pärjäämistä ryhmässä, eli tarvii erikseen korostaa, että nyt ei ole ihan tavistilanne kyseessä.



Mutta asia erikseen on sitten lapsesi. Eli jos kolmevuotias pelkää jopa lastenvaunuja, niin kyllä sille käytökselle ja sen takana olevalle ajatusmaailmalle tarvii vaan jotain tehdä. Ja jos todellakin olet mielestäsi kaikkesi tehnyt (eli tarjonnut sos. virikkeitä, muttet pakottanut) tarvii avuksi pyytää ns. asiantuntija. Voisitko ajatella jotain lääkäriä, perheneuvolaa tms? Jos psykologi ei löytänyt vikaa, hyvä, mutta tilanteessanne kannattaisi varmaan pyytää toinenkin näkemys eri asiantuntijalta. Jos kaikki on hyvin, arkuus hellittää iän myötä, mutta lapsesi tarvitsee nyt apua. Kyse ei ole vain päiväkodin aloituksen järjestämisestä, vaan tuollainen arkuus muita lapsia kohtaan rassaa lasta itseään varmaan tosi paljon riippumattta hoitomuodosta yms. ympäristötekijöistä. Eli älä lopeta avun vaatimista siihen, että yksi ihminen on todennut hänet normaaliksi, piste. Kyse ei ole kuitenkaan normaaliudesta/epänormaaliudesta vaan lapsesi käytännöllisestä auttamisesta.



Oma esikoiseni oli 3-vuotiaana kerhon aloittaessaan tosi arka, enkä kyllä tiedä, mitä hoitoon viemisestä olisi tullut. Kuopus on toista maata. Esikoiseni rohkaistui 6-vuotiaana ja on nykyisin reipas koululainen. Voimia sinulle :)

kuinka monta lasta on ryhmässä 20 Ja KAIKKIEN lasten vanhemmat odottaa että päiväkoti tulee vähän vastaan JUURI heidän lapsensa kanssa

Toivottavasti saat joskus lapsen, jonka kanssa mikään ei mene niin kuin suunnittelit. Kaiva sitten tämä ketju esiin ja muistele. ap

toivottavasti luet vielä tämän...

Minulla on vähän samanlainen kokemus, sillä erotuksella että lapsi pelkäsi vieraita aikuisia, nimenomaan "tätejä" erityisesti.

Muita lapsia ei ole koskaan pelännyt. Oli ihan äidissä kiinni. Päivähoidon aloitus oli TUSKAA. Päiväkotihoito oli todellista takkuamista noin ekat 1,5 vuotta... aamut hirveitä. Mentävä oli.

Meillä oli diagnoositkin, ei tähän pienryhmä auttanut. Äitiä oli ikävä. Vieläkin lapsi (koululainen) sellainen että jos oon viikonlopun poissa niin kiukkuaa, takkuilee, ripustautuu, kun tulen takaisin. Kouluun menee mielellään kuitenkin, eli aika on auttanut =)

Lapsella on diagnoosi edelleen, eli ei siis ole nk "terve".

Onko lapsella serkkuja? Teidän tuttavien lapsia? Naapurin lapsia? Jos lapsi pelkää KAIKKIA lapsia, eikä edes rinnakkaisleikki onnistu niin hän "tarvitsee" diagnoosin, ja tutkimuksia. Huomaathan itsekin että hän ei käyttäydy normaalisti jos jo toisten lasten näkeminen aiheuttaa pelkoa!

En tarkoita leimata vaan herättää sinut huomaamaan että ehkä neuvolapsykologi ei ollut oikeassa! Hänhän tutkii lasta tilanteessa että muita lapsia ei ole paikalla. Ja tässä tilanteessa kuten kerroit teidän lapsen ongelmat ei näy.

mutta noin yleisesti ottaen en ymmärrä miksei lapsille haeta päivähoitopaikkaa niin, että hänelle on mahdollisuus tarjota rauhallinen aloitus?!



Itse hain päiväkotipaikkaa elokuun alusta, kun hoitovapaani on haettu kuun loppuun. Näin saan saattaa lapsen kunnolla päivähoidon piiriin.

Lapsessasi ei ole mitään vikaa. Jokaisella ihmisellä on erilaisia temperamenttipiirteitä. Sinun lapsesi sattuu olemaan temperamentiltaan ujo ja arka. Tämän lisäksi hänen saamansa kokemukset ympäröivästä maailmasta tukevat tuota arkuutta muita lapsia kohtaan.



Suosittelen, että lopetat päiväkodin arvostelun ja keskityt nyt lapseesi.



On turha hokea, että olet tehnyt jo kaiken mahdollisen...lapsi kasvaa ja oppii koko ajan uutta, sopeutuu uudenlaisiin tilanteisiin ja asioihin. Toiset lapset vain tarvitsevat näissä asioissa todella paljon tukea ja aikaa. Tällaiset "hitaasti lämpiävät" lapset ovat joskus melko raskaita vanhemmille ( tiedän myös omista lapsistani), mutta sinnikäs työ kyllä palkitaan, usko pois!



Tällaisen "hitaasti lämpiävän" lapsen kanssa vanhempi alkaa melko helposti ja osin huomaamattaankin myötäilemään lapsen sisäisiä toiveita (eli välttelemään tilanteita joissa muihin lapsiin törmää) koska nämä tilanteet on melko ahdistavia myös vanhemmalle. Ei ole mukavaa katsella oman lapsen hätää. Näissä tilanteissa aikuisen tulisi pysyä todella rauhallisena ja positiivisena. Ei pidä pakottaa, mutta voi esimerkiksi palkita lasta alkuun tapahtuneista pienistä edistysaskelista.



Tämän päiväkodin aloituksen suhteen neuvoisin sinua käymään ennen kesälomia päiväkodissa. Käytte näyttäytymässä esim. aamu ulkoilun aikaan, jolloin jollakin ryhmän hoitajista on varmasti aikaa vaihtaa pari sanaa. Tuolloin kun muut lapset ovat ulkona sinulla ja lapsella on m yös mahdollista käydä katsomassa miltä päiväkoti näyttää sisältä ja vaikka leikkiä hetki jollain mukavilla äiväkodin leluilla. Ensimmäisellä kerralla ei kannata yrittääkään viedä lasta muiden lasten joukkoon.



Kotona voitte muistella miten kivan näköistä päiväkodissa oli ja miten kivoja leluja siellä näkyi. Käykää mahdollisimman usein ulkoilemassa päiväkodin pihassa iltaisin kun siellä ei ole muita.



Koettaisin sinuna saada hieman siirrettyä töiden aloitusta, jotta lapsesi saisi riittävän pitkän tutustumisjakson yhdessä sinun kanssa. Kaksi viikkoa olisi varmasti tarpeen tutustella yhdessä.



En liikaa lähtisi painostamaan ja puhumaan päiväkodista joka päivä...pikku hiljaa ja aina positiiviseen sävyyn.



Tsemppiä!

Kiitos vaan "tuesta" teille kaikille vitun idiooteille. Muistinpa taas, miksi ei kannata purkaa av:lla pahaa mieltään.

Toivottavasti joudutte itse joskus tilanteeseen, jossa teette kaiken voitavan lapsenne hyväksi, ja joku tulee vielä haukkumaan.

ap

Sait hurjan monta kannustavaa viestiä ja rakentavaa ehdotusta, mutta länkytit vain leukojasi ja toistit miten KAIKEN olet jo tehnyt. Jos kaikki on tehnyt, on toivokin kai menetetty?

No niin ei ole. Varmasti on vielä asioita joita voi tehdä, ja lisäksi lapsesi tosiaankin kasvaa koko ajan. Hän saa koko ajan enemmän kokemuksia ympäristöstään ja vahvistusta itsestään. Olet aivan selvästi lastasi rakastava äiti, sitä ei epäillä. Silti monesti kuitenkin löytyy "puutteita" tai uusia ajatuksia ja tapoja koittaa rohkaista lastasi. Sellaisia, joita et ole vain itse osannut ajatella!

Se kymmenen minuuttia järjestyy aivan varmasti, jos ei nyt heti niin vähän myöhemmin. Tosi kurja kun homma alkoi noin väärällä jalalla, mutta kyllä se siitä oikenee! Onnea päiväkodin aloittamiselle ja työhön myös!

mut ap:lle, että tiedän pk:n johtajien olevan tosi kiireisiä tähän aikaan vuodesta ja nyt kannattaisi selvittää yhteystiedot sinne lapsen tulevaan ryhmään ja ottaa yhteys sinne. Oikeasti sitä johtajaa ei kiinnosta yksittäisen lapsen asiat etkä hänen kanssaan tule jatkossakaan olemaan missään tekemisissä!

Keskustele mieluiten ryhmän lastentarhanopettajan kanssa ja kerro tilanne. Ainakin meidän kunnassa on kiertävä erityslastentarhanopettaja, jonka voisi myös pyytää palaveriin ryhmän aikuisten kanssa. Siinä yhdessä sopisitte käytäntöjä elokuuta ajatellen (esim. tytön ruokailun järjestäminen omaan rauhaan, päivälepo, pukemis/vessatilanteet rauhoitetaan jne) ja tytön kanssa kannattaa jo kesäkuussa käydä pihassa leikkimässä jne. Ei tuon ikäinen lapsi nyt kuukaudessa kaikkea unohda.



Pohjaan näitä vinkkejä omaan kokemukseen meidän normaalin, mutta "erityisen" lapsen kanssa.

riittävästi kontakteja muihin aikuisiin ja lapsiin.



Ketjusta kävi ilmi että olet lapsen kanssa kaksin ja se ei tee hyvää.



Uskon että arkuus ja pelokkuus on seurausta ei syy.

Lisäksi menet juttuun mukaan ja mahdollistat arkuuden ja pelokkuuden jatkumisen kun et vaadi lapselta uusiin tutustumista.

No jos päiväkoti on vähänkin isompi (siis enemmän kuin 2 ryhmää), niin johtaja on kyllä ihan turha henkilö tavata. Hän ei mitään konkreettista neuvo tai lupaa.

Meillä saa kyllä paikan suoraan ryhmään ja mä tosiaan olisin yhteydessä suoraan sinne ryhmään. Monesti ne ryhmien puhelinnumerot on netissa ja meillä ne on myöskin tulleet siinä päätöskirjeessä.

Varaat ryhmän lastentarhanopettajan kanssa palaverin, jossa käytte lapsen tarpeet läpi ja teette perehdytyssuunnitelman. Näin toimitaan joka tapauksessa, siis mun kokemukset ovat ihan kunnallisista päiväkodeista PK-seudulla.

Tuollaisen tapaamisen luulisi onnistuvan järjestyvän kesäkuussa. Kesäkuussa voitte myöskin käydä leikkimässä päiväkodin pihalla.

Jos SInulla alkaa työt 8.8. etkä siinä voi mitenkään joustaa, niin nyt mä yrittäisin kyllä siirtää lapsen isän lomia niin, että isä olisi lomalla vielä seuraavan viikon. Viikon tutustumisaika on kyllä lyhyt eikä ole aralle lapselle eduksi.

Muutenkin tuo aloitusaika on huono. Ainakin kunnallisissa päiväkodeissa on silloin vielä lomajärjestelyt käynnissä ja siellä saattaa olla sijaishoitajia vieraista päiväkodeista. Tilanne normalisoituu elokuun puolessavälissä kun koulut alkavat.

Toisaalta uudet lapset aloittavat tipotellen elo- syyskuun aikana ja lapsellesi saattaa olla eduksikin, että hän on ensimmäisiä. Ryhmä on varmasti melko pieni elokuun alussa. En osaa sanoa.

Mutta mä tosiaan yrittäisin saada päiväkodin aloitusta pari viikkoa myöhemmäksi. Jos teillä on kuitenkin työt alkamassa, niin eipä rahat kai nyt niin tiukalla ole, että viikko tai kaksi palkatonta kaataa koko paletin.

Ja olen jo neuvotellut sen yhden viikon vapaata.

Mies taas on töissä koko kesän, eikä pysty olemaan työstä poissa.

On olemassa sellaisia töitä, joissa on vaan oltava paikalla!

ap

Niin miten ihmeessä selviätte arjesta??? Teillä on todellakin poikkeuksellisen arka lapsi ja tiedätte aikalailla varmuudella että sopeutuminen päivähoitoon ei ole helppoa. Ja molemmilla on sellainen työ, josta ei voi olla pois.

Mitä teette sinä aamuna kun lapsi oksentaa??? Tai saa vesirokon?

Tämä mitä kirjoitit ei oikeasti ole edes totta, ei vaan ole. Tottakai se on hankalaa ja vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen, mutta yllättävän moni työnantaja onkin yllättävän joustava kun vaan uskaltaa kysyä ja neuvotella.

Ajattelin mm. itse olevani sellaisessa työssä, jossa osittainen hoitovapaa ei vaan onnistu, ei millään. Sitten tuli jotenkin mitta täyteen kun elämä pieneten koululaisten kanssa oli niin ankeaa aamuisin ja aina oli hirveä kiire. KYSYIN, ja kas kummaa, tämä onnistuikin ihan helposti. Tottakai vaikuttaa palkkaan jne. mutta jokainen uhrattu euro on ollut sen arvoista. Mulla loppuu lakisääteinen oikeus tähän nyt kun nuorempi koululainen lopettaa 2. luokan, mutta olen jo kysynyt jatkoa ja se on sopinut hyvin.

Mutta myös itse joustan, tulen tarvittaessa kahdeksaksi ja teen välillä tarvittaessa pidempään. Kun itse on joustava ja rakentava, on helpompi saada asioita läpi.

Ihan sama päivähoidossa. Suhtaudun kaikkeen lähtökohtaisesti positiivisesti ja uskon että siellä kaikki tekevät parhaansa lapseni onnellisuuden eteen. Vien töistä "hukkamateriaalia" askartelutarpeiksi ja kiitän hoitajia säännöllisesti. Niinpä meille on mm. järjestetty hoito kerran päiväkodin sulkupäivänä sinne paikkoja järjestelemään tulleen hoitajan ja yhden toisen lapsen kanssa ja on erikseen sanottu, että jos on hankalaa, voi aina soittaa ettei ehdi esim. päiväkodin sulkemisaikaan jne.

Jos ei normaaleissa tutustumissa edes sen vertaa rentoudu, että uskaltaisi siellä olla vaivatta.

Ne vaan hoksas ottaa sut silmätikuksi, varmaan entisiä koulukiusaajia.. =D



Mutta mä en mistään hoksannut tietoa, että milloin lapsi oli edellisen kerran hoidossa? Jospa olisi kuitenkin jo hieman kasvanut siitä ja homma sujuisi paremmin.



Toisaalta taas jos ei, niin jossain vaiheessahan se sosiaalinen elämä on vain aloitettava. Varmasti kirpaisee sinua sydämestä, ymmärrän kyllä.



Meillä erään kaverin lapsi on ollu kanssa tosi arka. Hän tais mennä joskus 4v. hoitoon ja meni tosi kauan ennen kuin puhui kellekkään.. Mutta nyt on jo koulussa, ja ymmärtääkseni hyvin menee. Rohkeutta siis tullut reilusti lisää.



Harmillinen on kyllä tuo aloitusaika tarhassa, ei mikään paras mahdollinen. Ryhmässä voi olla vaikka kuinka paljon uusia ja oikeasti se tätien aika menee vaan aluksi siihen että saadaan päivät läpi.

Mutta mun mielestä on viikkokin tosi hyvä aika olla lapsen kanssa siellä. Jos olisit kauemmin niin se yksin jääminen voisi olla vielä vaikeampaa lapselle. Hän kun tottuisi sinuun siellä. Ei 3v. vielä ymmärrä että äiti sitten kuukauden päästä jättää sut tänne tms.. =)



Iso tsemppi sulle ja tietysti myös lapsellesi!

Mistä luulet sen johtuvan, että häne pelkää muita lapsia ? En kysy vittuillakseni, vaan ihmettelen, koska äitini kertoi minun itse olleen lapsena samanlainen. Pelkäsin lapsia ja leikin vain äidin kanssa. Itse luulen tämän johtuneen siitä, että elimme rajattua elämää kotona kahdestaan äidin kanssa, emmekä juuri käyneet missään. Lisäksi äitini on aina ollut ( paras äiti tietenkin ) mutta myös "pingottaja", joka vahti ja kontrolloi. En väitä, että sinä olisit sellainen. Mutta vahtiminen varmasti voi tehdä lapsesta pelokkaan uusia tilanteita kohtaan.



Tietenkin kyse on myös temperametista, jolle ei voi hirveästi mitään. Nykyään olen sosiaalinen ja tapaan ihmisiä päivittäin. Eli ainakaan minulla ei ole enää aikuisiällä ollut tuota arkuusongelmaa:) Pääasia, että annat lapsellesi aikaa, ja tosiaan myös pk:ssa heidän pitäisi ottaa sinut tosissaan ! Ei voi aina vedota kiireeseen, heidän työnsä on arvioida ja opastaa lasta yksilönä. Johtaja toimi väärin.

Kiitos vaan "tuesta" teille kaikille vitun idiooteille. Muistinpa taas, miksi ei kannata purkaa av:lla pahaa mieltään. Toivottavasti joudutte itse joskus tilanteeseen, jossa teette kaiken voitavan lapsenne hyväksi, ja joku tulee vielä haukkumaan. ap

musta sä olet saanut ihan kilttejä vastauksia ja hyviä ehdotuksia, ja mikä sun kiitos on? haukkua vitun idiooteiksi.. et kauhean sympaattiselta ihmiseltä kyllä vaikuta. onneksi en vaivautunut auttamaan! hukkaan olisi mennyt.

Jos vielä luet tätä ketjua, niin annan pari vinkkiä.



Esikoiseni on ollut kolmessa eri päiväkodissa, joten kokemusta hoidon aloittamisesta löytyy. Kuopukseni aloittaa hoidon nyt elokuussa (ja esikoinenkin aloittaa tauon jälkeen mutta päiväkoti on sentään tuttu). Kaikissa tapauksissa olen ollut yhteydessä päiväkotiin (johtajaan ensin), ja sieltä olen saanut ohjeet esim. soittaa lapsen ryhmään tai kerran minulle soitettiin takaisin. Hoito on aina aloitettu vanhempi-hoitaja-palaverilla, jossa on kerrottu lapsesta yleistietoa. Sen jälkeen on aloitettu pikkuhiljaa tutustuminen siten, että ensimmäisenä päivänä ollaan leikitty vain pihalla, toisena ja kolmantena mennään sisällekin ja syödään esim. yksi ateria, ja vähitellen ollaan sitten ne päiväunetkin niin, että äiti saattaa olla poissa muutaman tunnin. Lapseni on ollut ns. helppo päiväkotilapsi, joka on aina jäänyt mielellään hoitoon ja on ollut innoissaan hoidon aloittamisesta. Mitään erityisjärjestelyjä hänelle ei ole tehty.



Oman kokemukseni mukaan siis sinun pitäisi palaveerata yhden lapsesi ryhmän hoitajan kanssa (yleensä se omahoitaja) etukäteen ennen hoidon aloittamista eli tässä tapauksessa kesäkuussa. Samalla voisit aloittaa lapsen tutustumisen päiväkotiin pihaleikeillä. Kun kesäkuussa parin viikon ajan jaksat viedä lasta pihalle leikkimään tunniksi tai pariksi, tulevat hoitajat tutuiksi ja myös osa lapsistakin, vaikka lapsesi siis ei heihin haluaisikaan tutustua.



Heinäkuussa voitte sitten satunnaisesti käydä pihalla ihmettelemässä, vieläkö kaikki lapset ja hoitajat ovat lomalla. Ei 3-vuotias unohda paikkaa niin nopeasti. Oma 3-vuotiaani oli 2 kk kesälomalla ja jaksoi kaipailla niin hoitajia kuin kavereitaankin, vaikka emme kertaakaan käyneet edes päiväkodin lähellä.



Elokuussa sitten aloitatte tehokkaamman tutustumisen lapsen ryhmäläisiin ja hoitajiin sekä sisätiloihin. Viikko siihen riittää, jos pihatutustuminen on aloitettu aiemmin ja lapsella on ollut aikaa tutustua omaan tahtiinsa pihalla näkyviin aikuisiin ja lapsiin.



Tämä siis olisi neuvoni ihan normaalille lapselle, joka aloittaisi päivähoidon. Koska oma lapsesi on erityistapaus, suosittelen todellakin olemaan yhteydessä päiväkotiin (ja mahdollisesti johtajaan) vielä uudestaan joko soittamalla tai sähköpostitse. Sinulla on oikeus tavata lapsesi hoitaja(t) etukäteen ja sinulla on myös oikeus käydä tutustumassa päiväkotiin jo kesäkuussa. On vain hoitajien ja johtajan etu, että ilmoitat siitä etukäteen. Ota mukaasi kaikki neuvolapsykologilta saamasi paperit ja mikäli mahdollista pyydä nlapsykologilta lausunto päiväkodin henkilökuntaa varten. Tällaiseen olet oikeutettu. Me saimme lausunnot erikseen toimintaterapeutilta juuri päiväkotia varten eli toimintaterapeutti mietti myös niitä asioita, joita päiväkodin henkilökunnan on syytä tietää lapsesta sekä antoi toimintamalleja.



Vielä kehottaisin käymään neuvolalääkärillä ja pyytämään lähetettä lasten psykiatrille. Lapsesi järjetön pelko muita lapsia kohtaan ei kuulosta edes erityisen ujon lapsen toiminnalta vaan jo hiukan vakavammalta jutulta. Joka tapauksessa psykiatri pystyy kartoittamaan tukitoimia paljon laajemmin.



Mietin vielä sellaista mahdollisuutta, että lähiseudulla tai tuttavapiirissä olisi jokin rauhallinen lapsi (voisi olla omaasi vähän isompikin), jonka kanssa voisitte tapailla puistoissa. Ihaninta olisi, jos hän sattuisi olemaan samassa päiväkodissa. Lasten ei olisi pakko leikkiä keskenään, mutta oma lapsesi tottuisi tämän lapsen näkemiseen hiljalleen ja alkaisi sietää ainakin yhtä lasta. Tämän voisi mielestäni kyllä esim. päiväkotikin järjestää (tiedustella jonkun lapsen vanhemmilta tällaista tukitoimea) tai mahdollisesti neuvola, jos et tunne muita lapsiperheitä lähiseudulta.



Ymmärrän sen, että olet todella paljon jaksanut tehdä lapsesi eteen ja myös sen, että on todella harmittavaa, kun esim. päiväkodin johtaja ei tajua alkeellisiakaan kohteliaisuuksia. On todellakin hänen velvollisuutensa kuunnella vanhempaa ja järjestää tapaamiset hoitajien kanssa. Neuvon silti vielä olemaan sinnikäs ja ottamaan sitä yhteyttä. Jos se on yhtä hedelmätöntä kuin nyt, niin sitten yhteys varhaiskasvatuksen esimieheen. Päivähoitoa ei todellakaan aloiteta minkään lapsen kanssa kylmiltään.



Tsemppiä!

ilmiö Suomessa, kun kotihoidontuki loppuu niin todella on pakko mennä töihin kun ei saa rahaa mistään, haloo, paljon se kotihoidontuki on, 300e ja risat, ei siis käytännössä mitään! Ei tuolla alle kolmivuotiaiden kotihoitoa oikeasti rahalla voi perustella, vaikka se niin yleistä onkin, ja tässkin ketjussa niin kivasti näkyy.



Mutta ap:lle siis, taitaa olla esikoinen kyseessä, eikä siinä mitään, silloin kaikki asiat vähän ressaakin etukäteen ja jälkikläteen. OIkeasti turha tuota asiaa nyt on tässä vouhkata, menet sinne päiväkotiin ja jäät juttelemaan.Mitä tuo täällä asiasta vaahttoaminen ja murehtiminen auttaa?

jo kirjoitinkin, suosittelen ehdottomasti lapsen viemistä tutkimuksiin. Kun arkuus on noin valtavaa, on aiheellista jo pohtia syitä tähän. En sano tätä mitenkään ilkeilläkseni, mutta kirjoitit, että isä asuu toisaalla ja suhde muutenkin katkolla (?), niin olisiko tällä vaikutuksensa lapseen?



Ja kuten joku kirjoitti, minäkin olin lapsena tosi arka, siis mielettömän arka. Äitini on ihana ihminen tavallaan, mutta olin hänestä todella riippuvainen. Tajusin tämän vasta aikuisena. On esim. sukulaisia, joita en tapaa lainkaan, koska en kertakaikkiaan osaisi heidän kanssaan puhua, koska lapsena äiti hoiti kaiken. Tämä näin yhtenä esimerkkinä. Olen itse kotiäiti, enkä pidä äidin ja lapsen läheistä yhteyttä sinänsä pahana, en lainkaan, mutta meillä esim. äitini vihasi isääni ja väistämättä jouduin linnoittautumaan tätä vastaan. Tällaiset kuviot heijastuvat lapseen.



Ja vielä siihen virikkeiden tarjoamiseen. Jos lapsi pelkää jo lastenvaunuja ja viet hänet kerhoon isojen lasten keskelle, on se vähän kuin vettä pelkäävä opetettaisiin uimaan heittämällä hänet keskelle järveä. Psykologi on varmaan antanut hyvän arkijärkisen neuvon eli lapsi viedään toisten joukkoon, mutta hän saa olla äidin sylissä, mutta näin vakavassa arkuusongelmassa tällaisista neuvoista ei liene hyötyä. Eli lisää asiantuntija-arvioita varmaan tarvitaan.



59

vaan se, että voi olla poissa töistä ja silti pitää työpaikkansa! Kun lapsi täyttää 3 v., on pakko palata töihin - tai ottaa lopputili.

ilmiö Suomessa, kun kotihoidontuki loppuu niin todella on pakko mennä töihin kun ei saa rahaa mistään, haloo, paljon se kotihoidontuki on, 300e ja risat, ei siis käytännössä mitään! Ei tuolla alle kolmivuotiaiden kotihoitoa oikeasti rahalla voi perustella, vaikka se niin yleistä onkin, ja tässkin ketjussa niin kivasti näkyy.

erityislastentarhan opettajaa, johon voisit ottaa yhteyttä?



Pienryhmän edellytys ei ole diagnoosi vaan avuntarve. Toki diagnoosin avulla on helpompi sinne päästä, mutta ei se mikään edellytys ole.



Tulee tunne, että neuvolapsykologi vähättelee lapsesi ongelmia. Olisiko aiheellista saada toisenkin ammatti-ihmisen arvio?

Yritä saada tutustumiskäynti kesäkuulle. Käytte tutustumassa lapsen kanssa yhdessä vaikka pari lyhyempää hetkeä, sisällä sekä ulkona. Iltaisin tai viikonloppuisin voisitte käydä leikkimässä pihalla pidemmmän ajan. Paikka olisi vähän tutumpi ennen elokuuta, lapsi tietäisi jo etukäteen mihin on menossa. Tarkemman keskustelun jättäisin vasta elokuulle, tietenkin asiasta kannattaa mainita jo aikaisemmin.

perustelee kotonaoloaan nimenomaan tuolla vaivaisella kotihoidontuen saamisella -siis etenkin sellaiset, joilla ei vakityöpaikkaa ole, mihin palata, mutta töitä,pitkäaikaisia sijaisuuksia samassa työpaikassa jne. olisi kyllä hyvinkin mahdollista saada, niitä vaan ei oteta, kun saa tuota kotihoidontukeakin! Ja samalla nämä samat tyypit sit syyllistää muita aiemmin työnsä aloittaneita ja vaahtoaa kotihoidon paremmuudesta.