Tulipas paha mieli, kun soitin lapsen tulevaan päiväkotiin :(

soita sinne ryhmään ja pyydä saada keskustella.

Valitettaavsti minä vana vähän ihmetteleln näitä viestejäsi. Sanot että lapsessa ei ole mitään vikaa, on vaan arka. Ja toisaalta että kyse ei ole normaalista eroahdistuksesta. Eli onko lapsesi käytös normaalia vai ei?Neuvolapsykologi ei välttämättä ole paras henkilö näitä tutkimaan eikä voi tietenkään antaa edes mitään diagnoosia, se on aina lääkärin tehtävä. Eli jos päivähoidon aloitus tuntuu älyttömän vaikealta ja ahdistavalta, voisi olla hyvä jutella asiasta lastenpsykiatrin kanssa.

Mitä ihmeteltävää viesteissäni on? Olen kertonut, että lapsella ei ole mitään todettua sairautta/häiriötä, ainoastaan poikkeuksellisen arka luonne. En minäkään tiedä asiasta enempää, enkä voi sille mitään. Lapsen käytös ei epäilemättä ole normaalia, jos verrataan ns. "tavalliseen" lapseen, mutta sen taustalla ei kuitenkaan tiettävästi ole mitään sairautta tai häiriötä.

Jos tietäisin enemmän, kertoisin.

ap

Ongelmasi saattaa kuulostaa päiväkodin johtajalle ihan yleiseltä, eli kaikki ovat todennäköisesti huolissaan, kun lapsi aloittaa päiväkodissa. Eli pelkäävät miten pärjää, lapsi on arka jne. Mutta useimmilla tämä on ihan normaalia, ja lapsi "normaalin" arka, eli saattaisi itkeä sen kaksi viikkoa ja sitten lopettaa.



Sinun pitää vain tuoda johtajalle paremmin selväksi, että se on teillä todellakin ongelma! eikä normaalia arkuutta. Onko päiväkoti auki heinäkuussa? Eli olisiko heinäkuussa mahdollisuutta päästä tutustumaan itse päiväkotiin, ei niinkään hoitajiin ja lapsiin? Eli voisitte ulkoilla heidän kanssaan joinakin päivinä, joinakin päivinä käydä sisällä leikkimässä muutaman tunnin, tutustua päiväunipaikkaan, ruokailuun. Eli pikkuisen kerrallaan jo etukäteen, jotta lapsi tietää millaista siellä on, mitä leluja, miten syödään, missä ulkoillaan, missä on vessa jne.



Sivusta lapsesi sitten voisi seurata muita lapsia, mutta kontaktia ei olisi ihan pakko ottaa jos ei uskalla. Jos siis tämä on mahdollista jo heinäkuussa, niin ehdota tätä johtajalle. Ette veisi kenenkään hoitajan työpanosta, vaan tutustuisitte tilaan ja pikkuisen lapsiin.



Elokuussa kun lapsesi on tarkoitus aloittaa hoito, olisivat tilat jo tuttuja ja osa lapsistakin. Näin tietyt asiat sujuisivat jo paremmin, eikä uutta tulisi niin paljoa.



Teillä on ehkä ongelma, mutta sitä ongelmaa on vain pakko alkaa purkaa, koska töihin sinun on mentävä ja lapsen on mentävä hoitoon. On kuitenkin iältään jo sellainen, että pitäisi ymmärtää kun sanot, että tulet hakemaan iltapäivällä. Eli ruuan, päivunien ja ulkoilun jälkeen. Eli lapsi tietää mitä pitää tehdä ennen kuin tulet hakemaan.



Nyt kesällä suosittelisin jättämään lasta edes hetkiksi muiden seuraan. Onko tätejä, tuttuja, joiden kanssa lapsi voisi olla vaikka tunnin tai kaksi? Eli ihan mitä vain, ensin pieniä hetkia, sitten pidempiä. Niin, että tietää aina äidin tulevan hakemaan hetken päästä.



Voit myös alkaa keskustella lapsen kanssa. Mikä pelottaa? Miksi ei halua? Jotain vastauksia pitäisi tuon ikäisen jo osata sanoa.



Aloitat jo nyt puhumaan tulevasta hoidosta. Joka päivä, useita kertoja päivässä. Eli mitä kaikkea siellä tehdään, millaista siellä on. Selität, että sinun on pakko mennä töihin, ja hoito on lapsen työtä. Eli asia esille aina kuin mahdollista. Näin lapsi alkaa tottua jo ajatukseen, eikä asia tule liian pian.

toisaalta olisi hyvä että olisi edes joku toinen lapsi. Mutta ei kyllä kuulsota enää normaalilta jos lapsi pelkää lähestyviä lastenvaunujakin siellä makaavan vauvan takia?



Onko lapselle serkkuja, tai muita läheisiä lapsi kontakteja. Onko sinun ystävillä lapsia. Niine ttä voisitte viettää heidän kanssaan vaikka pari päivää, jotta alkukankeus päättyisi.



Etkä antaisi lapselle periksi tyyliin lähdetään sitten pois jos sinua pelottaa. Vaan enemmänkin niin että saat olla äidin sylissä jos halaut mutta äiti juttelee tässä toisen aikuisen kanss ja sinun on oltava hiljaa. jos haluat tehdä jotain muuta joudut menemään yksin. Eikä niin että äiti tasoittaa tietä ja osallistuu lapsen pelkoon

elokuussa päiväkotiin... päiväkodeissa alkaa kesälomat parin viikon päästä, joten ihan turha lasta on nyt alkaa päiväkodissa valmistella tulevaan hoitoon.



Sinänsä tyhmää, että pk:n johtaja ei ottanut hätääsi todesta ja antanut esim. vinkkejä kirjoista joiden avulla lasta voisi valmistella tulevaan.



Päiväkodit kuitenkin lähtökohtaisesti osaavat hyvin hoitaa arkojen ja pelokkaiden lasten sopeuttamisen, mutta homman onnistumisen a ja o on, se että vanhemmat luottavat päiväkotiin. Jos vanhemmat viesittävät lapselle esim. ruumiinkielellä, että päiväkotiin meno on vaarallista, henkilökunnan on mahdotonta suoriutua tehtävästään.



Siksi sun oma asenne on huomattavan tärkeä. Nyt alat puhua lapselle päiväkodista myönteiseen sävyyn.

Minkä takia pitää lasta kiduttaa? Lapsi ei ole kypsä hoitoon. Voisitko ottaa muita lapsia hoitoon, jolloin lapsesi tottuisi muihin lapsiin kotosalla? Saisit samalla hieman rahaa.

Minä olen kotona lapsen kanssa ja en saa mitään tukia lapsilisiä lukuunottamatta. Olemme ostamassa taloa, mutta ostamme sen verta pienen että yhden ihmisen tuloilla pärjätään.

Millä ihmeellä elämme, kun en enää saa kotihoidon tukea? En voi mitenkään ottaa toisia lapsia hoitoon, koska jos ottaa hoitoon, niin pitää myös vastata siitä, että hoitopaikka on. Ja lapseni pelkää muita lapsia niin hirveästi, että hoito saattaisi osoittautua mahdottomaksi. Onko sitten kiva ilmoittaa muille vanhemmille, että sori, en hoidakaan.

Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista koulutusta alalle, joten epäilen, antaisiko kukaan edes lastaan hoitooni.

ap

Olen rampannut lapsen kanssa psykologit, lääkärit, perheneuvolat; vienyt häntä kerhoihin, puistoon, yrittänyt järjestää tapaamisia entisen hoitoryhmän kanssa jne. jne.

Olen mielestäni tehnyt ihan kaiken, jotta lapsi sopeutuisi. Jäin lapsen kanssa kotiin, vaikka rahat ovat tiukalla; olen luopunut koulutuksesta ja kiinnostavista työmahdollisuuksista lapsen takia.

Ja ainoa, mitä pyydän, on se, että pk:sta voitaisiin edes järjestää 10 minuuttia keskustelulle! Onko liikaa?

ap

usko, että tuossa mikään 10 min keskustelu auttaa. Tottakai sekin kannattaa käydä, mutta ennenkaikkea lapsen pitäisi saada rauhassa tutustua siihen omaan ryhmään ja päiväkodissa toimimiseen.

Eikö teille ole sieltä päiväkodista tarjottu mitään tutustumismahdollisuutta ennen päivähoidon aloitusta, vaikka sitten kesäkuussa? Parempi sekin on kuin ei mitään. Onko kyseessä joku megaiso päiväkoti? Oliko tuo eka kerta kun olit yhteydessä sinne (siis se meili ja tämä puhelu)? Onko niille mennyt tietoa lapsen tilanteesta esim. hakemisvaiheessa? Täytän tässä taas jokakeväistä päivähoidon hakemusta ja hakemuksessa on erikseen kohta "muita tietoja" joissa pyydetään lisätietoja vaikka allergioista ja mahdollisia lausuntoja lääkäriltä, psykologilta tai perheneuvolasta. Kysytään jopa lemmikkieläimistä.

Sinuna yrittäisin vielä uudestaan, kannattaa myös miettiä mihin aikaan soittaa. Monessa pk:ssa johtaja on mukana ihan arjen ryhmätoiminnassa ja joku aamupalan, uloslähdön, lounaan jne. aika on kaikkein hankalin. Päiväuniaikaan klo 12-14 suunnilleen voisi olla rauhallisin hetki puhua.

jolloin päiväkokdin tädille valkenee tilanne ja hän on varmasti sen jälkeen huomattavasti yhteistyöhaluisempi. Ymmärrän tässä tätiäkin tavallaan, usein ihmiset hötkyilee turhaan joten ei nyt kannata heti olla piikit pystyssä sinnepäin.

elokuussa päiväkotiin... päiväkodeissa alkaa kesälomat parin viikon päästä, joten ihan turha lasta on nyt alkaa päiväkodissa valmistella tulevaan hoitoon.

Sinänsä tyhmää, että pk:n johtaja ei ottanut hätääsi todesta ja antanut esim. vinkkejä kirjoista joiden avulla lasta voisi valmistella tulevaan.

Päiväkodit kuitenkin lähtökohtaisesti osaavat hyvin hoitaa arkojen ja pelokkaiden lasten sopeuttamisen, mutta homman onnistumisen a ja o on, se että vanhemmat luottavat päiväkotiin. Jos vanhemmat viesittävät lapselle esim. ruumiinkielellä, että päiväkotiin meno on vaarallista, henkilökunnan on mahdotonta suoriutua tehtävästään.

Siksi sun oma asenne on huomattavan tärkeä. Nyt alat puhua lapselle päiväkodista myönteiseen sävyyn.

Olen lukenut lapselle kaikki Teemu menee päiväkotiin -jutut, jutellut pk:sta, kertonut mitä kaikkea kivaa siellä tehdään. En ole todellakaan viestittänyt, että se olisi vaarallista.

Enkä todellakaan ole viemässä lasta nyt tutustumaan, vaan haluaisin ainoastaan jutella pk:n kanssa siitä, miten hoito alkaisi mahdollisimman kivuttomasti.

Niin, olisi tietysti hyvä, että vanhemmat luottaisivat päiväkotiin, mutta ei luottamus kasva, jos ei edes ehditä jutella.

ap

mihin ryhmään lapsesi päiväkodissa sijoitetaan, eli suosittelisin, että palaat asiaan elokuussa. Meilläainakin on ollut jokaisen lapsen kohdalla enne päiväkodin aloitus keskustelu lapsen tulevan ryhmänvetäjän kanssa,jossa käydään kaikki läpi ja jutellaan aloituksesta yms. Eli ainoa, mitä kannattaa nyt miettiä on se, että olisiko lapsesi hyvä aloittaa pienten lasten ryhmässä (= enemmän hoitajia, mahdollisesti ei oman ikäisiä kavereita), tai isompien lasten ryhmässä (homma sitten päinvastoin).

Ryhmä on jo ilmoitettu meille. kyselin, olisiko mahdollista tavata ryhmän hoitajia, mutta johtaja hoki vaan, että kyllä kaikki järjestyy sitten elokuussa. ap

mutta hoitajat vaihtuvat usein kesän aikana niin, että völttämättä ei vielä tiedetä keitä aikuisia ryhmään tulee. Viisainta olisi ottaa yhteyttä suoraan lapsen tulevaan ryhmään, sillä pk:n johtaja ei luultavasti edes ole ryhmässä. Avainasemassa olette te itse, teidän pitää vain jatkaa lapsen totuttamista muihin lapsiin ja pk:n pihassa voi käydä leikkimässä iltaisin. Kannattaa myös varata aikaa pitkään pehmeään laskuun elokuussa. Tässä vaiheessa on aika vähän tehtävissä pk:n puolelta.

Valitettava tosiasia on, että kun lapsia on paljon, niin kovin kauheasti ei ole yhden lapsen kohdalla tehtävissä.

Oletteko miettineet hoitajan palkkaamista kotiin tai osa-aikaista hoitoa?

yh-äidin ja lapsen todella vahvalta symbioosilta, joka on jäänyt päälle=)Kaikki tehdään alpsen ehdoilla, hänen pelkoon lähdetään mukaan tyyliin ei tarvitse kulta jos pelottaa jne. Lapsi oppii käyttämään tätä myös hyväkseen. Saa äidiltä jakamattoman huomion kun ei uskalla.



Tämä ongelma on vaan purettava. Lapsen on ymmärrettävä että hänen on jäätävä hoitoon, vaihtoehtoja ei ole. Siitä ei pääse eroon sillä että itkee tai pelottaa.



Henkilökunta käyttää varmasti amamttitaitoaan lapsen hoidon aloituksen helpottamiseksi. ja jos mikään ei tunnu auttavan ja tilanne olevan amhdoton ohjaa teidän varmasti psykiatrille.

Mutta kannattaa varmaan keksiä joku varasuunnitelma siltä varalta ettei hoito onnistu. Lapsi voi vaikka yllättää ja sopeutua omalla tavallaan. Voi olla että saa vaikka jonkun ystävän sieltä tai kiinnostuu toisten lasten leikeistä jossain vaiheessa ja rohkaistuu katselemaan.

toisaalta olisi hyvä että olisi edes joku toinen lapsi. Mutta ei kyllä kuulsota enää normaalilta jos lapsi pelkää lähestyviä lastenvaunujakin siellä makaavan vauvan takia?

Onko lapselle serkkuja, tai muita läheisiä lapsi kontakteja. Onko sinun ystävillä lapsia. Niine ttä voisitte viettää heidän kanssaan vaikka pari päivää, jotta alkukankeus päättyisi.

Etkä antaisi lapselle periksi tyyliin lähdetään sitten pois jos sinua pelottaa. Vaan enemmänkin niin että saat olla äidin sylissä jos halaut mutta äiti juttelee tässä toisen aikuisen kanss ja sinun on oltava hiljaa. jos haluat tehdä jotain muuta joudut menemään yksin. Eikä niin että äiti tasoittaa tietä ja osallistuu lapsen pelkoon

Neuvolapsykologi sanoi, että lasta pitää rohkaista muiden seuraan, muttei pakottaa. En siis ole väkisin vienyt, jos lapsi pistää todella pahasti hanttiin. En osallistu pelkoon.

ap

yh-äidin ja lapsen todella vahvalta symbioosilta, joka on jäänyt päälle=)Kaikki tehdään alpsen ehdoilla, hänen pelkoon lähdetään mukaan tyyliin ei tarvitse kulta jos pelottaa jne. Lapsi oppii käyttämään tätä myös hyväkseen. Saa äidiltä jakamattoman huomion kun ei uskalla.

Tämä ongelma on vaan purettava. Lapsen on ymmärrettävä että hänen on jäätävä hoitoon, vaihtoehtoja ei ole. Siitä ei pääse eroon sillä että itkee tai pelottaa.

Henkilökunta käyttää varmasti amamttitaitoaan lapsen hoidon aloituksen helpottamiseksi. ja jos mikään ei tunnu auttavan ja tilanne olevan amhdoton ohjaa teidän varmasti psykiatrille.

Diagnoosisi meni nyt aika pahasti metsään.

Olen tehnyt aiemminkin selväksi, että hoitoon on vain jäätävä. Luulisi, että 5 kk riittäisi sopeutumiseen.

Sori vaan, mutta et voi todellakaan tehdä lasta tapaamatta tuollaisia diagnooseja. Neuvolapsykologi on asiata aika eri mieltä. Hän ohn nimenomaan sanonut, että lasta tulee rohkaista, muttei pakottaa. Itsekin olen huomannut, että jos lapsen esim. pakottaa kerhoon, hän alkaa pelätä sitä entistä enemmän.

ap

olisi kaikkein fiksuinta ottaa puhelin käteen ja soittaa uudestaan johtajalle, eikä täällä asiaa vatvoa?!?



Jos et muuten uskalla, niin soita ja sano, että olisiko nyt hyvä hetki sopia tapaaminen? Ja samaan syssyyn kysyt, että voitteko jo vaikka heti nyt iltapäivällä tulla pihalle norkoilemaan ja tutustumaan lapsiin.

jotta voisit jäädä lapsen kanssa kotiin. ei tuossa päiväkotiin kiikuttamisessa tunnu olevan tapauksessanne mitään järkeä. Lapsi ei ole siihen kypsä.

siinä n. 5 ikävuoden tienoilla, jolloin ovat jääneet itkutta ja pystyneet luottamaan sen verran muihin että jotenkin selvinneet. Olisiko mahdollista hankkia lapselle hoitaja kotiin vielä vaikka vuodeksi?

Soitit ehkä kiireisimpään mahdolliseen aikaan. Se että johtaja ei just nyt ehtinyt paneutua sun lapsen elokuussa alkavaan hoitoon, ei tarkoita sitä etteikö hän paneutuisi siihen ikinä.

Sun kannattaa nyt muistaa, että sun lapsi ei ole ensimmäinen päiväkodissa aloittava lapsi. Ei edes ensimmäinen poikkeuksellisen arka lapsi.

Kuulostaa vähän siltä, että lapsi tarvitsisi myönteisiä kokemuksia muista lapsista eikä niinkään päiväkodin johtajan kanssa keskustelua.

Eikö teillä ole ketään sukulaisia tai kavereita joilla olisi samanikäisiä lapsia? Joskus isommat lapset voivat olla parempia leikkikavereita.

En ole todellakaan viestittänyt, että se olisi vaarallista. Enkä todellakaan ole viemässä lasta nyt tutustumaan, vaan haluaisin ainoastaan jutella pk:n kanssa siitä, miten hoito alkaisi mahdollisimman kivuttomasti. Niin, olisi tietysti hyvä, että vanhemmat luottaisivat päiväkotiin, mutta ei luottamus kasva, jos ei edes ehditä jutella. ap

samanikäinen ja joutui lopettamaan pph:lla koska pph ei jaksanut kun lapsi huusi kaiket päivät äitiään. nyt pk:ssa ja asiat vähän paremmin, toki sielläkin itkee mutta onhan päiväkodissa hoitajilla todella paljon enemmän aikaa lapsille kuin pph:lla jonka pitää tehdä ruoat, siivota, hoitaa pienet muut lapset jne. Suosittelen ehdottomasti päiväkotia mut huonolta kuulostaa vastaanotto. Me ei muuten saatu päiväkodista hoitopaikkaa kuukausiin, jouduin siis lopettamaan edellisessä työpaikassa kun lapselle ei järjestynyt muuta hoitoa ja pph ei suostunut hoitamaan. Jäin sitten kotiin kunnes sai pk paikan ja nyt muissa töissä..

Että pk:ssa voisi kuitenkin olla myös etuja, kun on paljon hoitajia, ja ehkä myös muutama samanhenkinen lapsi, jonka kanssa omani uskaltaisi ehkä kaveerata.

ap

Soitit ehkä kiireisimpään mahdolliseen aikaan. Se että johtaja ei just nyt ehtinyt paneutua sun lapsen elokuussa alkavaan hoitoon, ei tarkoita sitä etteikö hän paneutuisi siihen ikinä.

Sun kannattaa nyt muistaa, että sun lapsi ei ole ensimmäinen päiväkodissa aloittava lapsi. Ei edes ensimmäinen poikkeuksellisen arka lapsi.

Kuulostaa vähän siltä, että lapsi tarvitsisi myönteisiä kokemuksia muista lapsista eikä niinkään päiväkodin johtajan kanssa keskustelua.

Eikö teillä ole ketään sukulaisia tai kavereita joilla olisi samanikäisiä lapsia? Joskus isommat lapset voivat olla parempia leikkikavereita.

En ole todellakaan viestittänyt, että se olisi vaarallista. Enkä todellakaan ole viemässä lasta nyt tutustumaan, vaan haluaisin ainoastaan jutella pk:n kanssa siitä, miten hoito alkaisi mahdollisimman kivuttomasti. Niin, olisi tietysti hyvä, että vanhemmat luottaisivat päiväkotiin, mutta ei luottamus kasva, jos ei edes ehditä jutella. ap

tapaamassa muita lapsia, mutta lapseni ei uskalla ottaa heihin kontaktia. Serkkuja tai muita läheisiä samanikäisiä ei ole.

En vaadi, että pk:ssa on aikaa jutella juuri silloin kun soitan, mutta eikö voisi sanoa, että soitatko vaikka kahden viikon päästä uudelleen?

ap

jotta voisit jäädä lapsen kanssa kotiin. ei tuossa päiväkotiin kiikuttamisessa tunnu olevan tapauksessanne mitään järkeä. Lapsi ei ole siihen kypsä.

Mies opiskelee toisella paikkakunnalla ja suhde on muutenkin hieman katkolla.

Meillä on jo mahdollisimman pieni ja halpa asunto, kun olen ollut lapsen kanssa kotona ja kaikesta pitää säästää. Mutta ihan ilman tuloja ei mitenkään pärjätä, vaikka kuinka säästettäisiin.

ap