Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulipas paha mieli, kun soitin lapsen tulevaan päiväkotiin :(
17.05.2011 |
Taustaa: lapseni on erittäin arka ja pelokas, ja olemme yrittäneet aiemmin päivähoitoa huonolla menestyksellä. Lapsi ei sopeutunut lainkaan, ja tärisi pelosta, kun häntä vietiin hoitoon. Otimme hänet takaisin kotihoitoon. Olemme käyneet asian takia neuvolapsykologilla, joka on todennut lapsen terveeksi, mutta erityistä tukea tarvitsevaksi.
Nyt kuitenkin kotihoidon tuki loppuu, ja haimme päiväkotipaikkaa. Laitoin etukäteen päivähoidon järjestäjälle viestiä lapsen tilanteesta ja kerroin kaiken taustalla olevan.
Päiväkodista tuli hyväksymiskirje, ja soitin saman tien sinne. Päiväkodin johtaja oli todella kiireinen, ei jaksanut kuunnella lainkaan eikä ilmeisesti myöskään ollut saanut viestiäni. Hän vaan hoki, että "joo, kyllä se teidän Aino pärjää ihan hyvin. Palataan asiaan sitten elokuun alussa. Kiitos, hei."
Just joo. Edellisen kokemuksen perusteella tiedän, että homma ei suju omalla painollaan, vaan pitäisi nimenomaan miettiä yhdessä, miten lapselle saataisiin mahdollisimman turvallinen olo hoitopaikassa. Ja pk:n johtajaa ei kiinnosta lainkaan, koska lapsi on hänelle yksi sadasta, ja mitä sitten jos se ei pärjää...
Tiedän, että johtajalla on varmasti monta rautaa tulessa, mutta silti jäi aika paha mieli. Mitenköhän hoitavat asiat jatkossa? Pitäisiköhän vielä vaihtaa päiväkotia?
Kommentit (152)
riittävästi kontakteja muihin aikuisiin ja lapsiin.
Ketjusta kävi ilmi että olet lapsen kanssa kaksin ja se ei tee hyvää.
Uskon että arkuus ja pelokkuus on seurausta ei syy.
Lisäksi menet juttuun mukaan ja mahdollistat arkuuden ja pelokkuuden jatkumisen kun et vaadi lapselta uusiin tutustumista.
Olen nimenomaan kertonut, että käyn lapsen kanssa kerhoissa, puistoissa jne. En ole hänen kanssaan kahdestaan. Olen myös kertonut, että EN mene mukaan enkä mahdollista pelokkuutta. Raahaan lasta koko ajan tutustumaan muihin.
Oletko normaalistikin noin tyhmä, vai onko nyt jotain vaikeuksia ymmärtää kirjoitusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voineet ennakoida niin, että lapsi olisi aloittanut hoidon vaikkapa kesäkuussa, jolloin hän olisi voinut harjoitella rauhassa ilman hoitopaikan kesäsulkua. Lapsihan täyttää kolme vuotta kesäkuussa, joten heinäkuussa et saa kuitenkaan enää kotihoidontukea.
Minua mietityttää minkä verran sinun asenteesi vaikuttaa lapseen. Tunnut olevan kovin kriittinen pk:n suhteen ja tyrmäät kaikki selitykset joita täällä on annettu sille, miksi johtaja ei heti siltä istumalta jutellut kanssasi maagista 10 minuuttia. Jos olet heti kättelyssä noin kriittinen ja haluat ajatella päiväkodista pahinta, en yhtään ihmettele ettei lapsesikaan luota muihin ihmisiin. Mitään ihmeellisiä vippaskonsteja ei pk:n henkilökunnallakaan ole, joten ihan hyvin voit odottaa elokuun alkuun kuullaksesi hoitajilta 10 minuutissa sen mitä täälläkin on moneen kertaan kerrottu. Teidän pitää yrittää sopeuttaa lasta ja luottaa hoitohenkilökuntaan.
Sellaisia töitä ei olekaan mistä ei joskus voisi pitää lomaa, mutta nyt en ole ihan varma oliko miehesi töissä josta ei voi olla lomalla vai opiskelemassa toisella paikkakunnalla.
Voihan se olla, että olisi onnistunut paremmin, jos olisi aloitettu jo kesäkuussa, mutta sitä ei enää voi muuttaa.
Kuten olen kertonut, minä EN voi ottaa palkatonta lomaa. Olen opettaja, ja minun on oltava koulussa, kun koulu alkaa (kyseessä aikuiskoulutus, ei tavallinen koulu). Mieheni on toisella paikkakunnalla ja kesälomasijaisena, eli hänkään ei voi lomaa ottaa. Kaikissa ammateissa lomaa ei vain OTETA. Ja itse siis olen jo saanut neuvoteltua tuon viikon; se olisi periaatteessa ollut koulun suunnitteluviikko.
Et myöskään näemmä osannut lukea, kun väität, että vaadin johtajalta heti kättelyssä 10 minuuttia. Sanoin nimenomaan moneen kertaan tässä ketjussa, että ymmärrän hyvin kiireen, mutta silloin voisi sanoa, että palataanko asiaan vaikka ensi viikolla.
Ihmettelen, miten täällä voidaan arvostella minua niin tolkuttomasti tuntematta minua, lastani tai perheemme tilannetta.
ap
juuri elokuussa, joten saattaa olla että uudet hoitajat eivät ole tällä hetkellä ollenkaan vielä ko. tarhassa töissä.
Elokuun 1 päivä on ehkä huono aika muutenkin aloittaa, kun hoitajat opettelevat uusien työkavereiden kanssa toimimista ja osa ryhmän lapsistakin on yhtä uusia kuin teidän lapsi
Mutta ei muuta kuin uudelleen soittamaan.
Miten on mahdollista ettei teillä ole yhtään lapsiperhetuttua missään?
En ole, olen hyvinkin sosiaalinen. Minulla ei vaan satu olemaan kavereita, joilla olisi lapsia. Tai on tietysti tuttuja, mutta heidän kanssaan ei ole niin helppo tavata, kun viikot ovat pk:ssa ja viikonloput haluavat usein viettää perheen kesken.
Mutta kuten olen tsiljoona kertaa sanonut, käymme lapsen kanssa leikkipuistossa, kerhoissa ja muualla tapaamassa muita lapsia. En todellakaan eristä lastani muista, en ymmärrä mistä tällainen käsitys on täällä syntynyt.
ap
Kiitos vaan "tuesta" teille kaikille vitun idiooteille. Muistinpa taas, miksi ei kannata purkaa av:lla pahaa mieltään. Toivottavasti joudutte itse joskus tilanteeseen, jossa teette kaiken voitavan lapsenne hyväksi, ja joku tulee vielä haukkumaan. ap
musta sä olet saanut ihan kilttejä vastauksia ja hyviä ehdotuksia, ja mikä sun kiitos on? haukkua vitun idiooteiksi.. et kauhean sympaattiselta ihmiseltä kyllä vaikuta. onneksi en vaivautunut auttamaan! hukkaan olisi mennyt.
Mutta kyllä, aika moni täällä tuntuu "tietävän" minua tuntematta, että eristän lapsen, ruokin hänen pelkojaan, en välitä lapsesta vaan ainoastaan rahasta, en ole itse lainkaan valmis tekemään asioita lapsen hyväksi.
Tämä pistää TODELLA vihaksi, koska olen lapsen takia luopunut hyvästä työstä, järjestellyt uuden työn aloituksen, raahannut lasta kaikissa mahdollisissa paikoissa tutustumassa muihin, tutkituttanut neuvolassa ja lääkärissä, harjoitellut roolileikeillä sosiaalisia tilanteita, rohkaissut, jne jne jne.
Anteeksi, että hieman hermostuin. Miten olisit itse reagoinut, oi täydellisen sympaattinen ihminen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi ei saa diagnoosia tuommoiseen fobiaan. Sillä lapsellasihan on selkeästi kunnon kammo toisia lapsia kohtaan, jos pelkää jopa lastenvaunuja (??!!). Arka voi olla mutta onhan tuo jo vähän hmmh... sairasta. Ei ole normaalia arkuutta todellakaan pelätä toisia lapsia noin paljon.
Vie lapsesi jollekulle toiselle asiantuntijalle, vaikuttaa siltä että neuvolan kautta (?) saamasi psykologin lausunto ei ole ihan ajantasalla.
Eiköhän sitten ala tapahtuakin jotain päivähoidon tai muun suhteen.
yhtaikaa läsnä, joten kannattaisi ehkä mielummin tutustuttaa lasta yhteen lapseen kerrallaan. Jos saisit vaikka kutsuttua jonkun yhden lapsen äititutun luoksenne kylään? Se voisi olla lapsellesi turvallisempi aloitus tutustumiseen kuin meluisa lauma lapsia.
Miten lapsesi suhtatuu muihin aikuisiin kuin sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammat on niin tärkeänä tietämässä missä kaappi seisoo. OIkeesti, hyvin vähän myötätuntoa, tosi paljon pätemistä. Ei ihmistä joka on pulassa auta pätkän vertaa se että sä tiedät miten asiat OIKEESTI on. Ja tiedät missä kohtaa toinen tekee liikaa, liian vähän, väärin. Ei kukaan voi tietää toisen todellisuutta, ja senkin vähän mitä tietää, näkee omien käsitystensä läpi. Ja sen toisen käsitykset voi olla ihan eri maailmasta.
Ap vaikuttaa erittäin tervepäiseltä, vastuulliselta, todellakin parhaansa yrittäneeltä lastaan rakastavalta äidiltä. Harva äiti joutuu/viitsii/osaa ponnistella kuten ap tuntuu tehneen. Kaikenlainen saivartelu ja päteminen kertoo kyllä aika paljon vastaajasta itsestään.
Mikä ihme on, että toisen hädän edessä pitää itseään vaan korostaa???? Ettekö erota mikä on toisen tukemista, mikä tasan oman navan kiillotusta? Vai eikö vaan ole sen vertaa sydäntä että voisi vähän hyvää toiselle antaa? En myöskään ymmärrä miten joka asiasta saadaan elämää suurempi väittelyn aihe, jostain hemmetin puhelusta, tai siitä kuinka monta perhepäivähoitajaa paikkakunnalla on. En tajua. Katsokaa joskus vähän hiekkalaatikkoa pidemmälle ja tehkää jotain mitä ette ennestään osaa... tuulettee kummasti:)
Ainoa mitä voidaan tehdä on surkutella, ettei johtajalla ollut sitä kymmentä minuuttia. Siihen rittäisi pari viestiä, turha siitä on pidempää ketjua jauhaa.
Kannattaisi hakea lapselle apua asiantuntijoilta, heillä korkeintaan voi olla ideoita miten auttaa lasta peloissaan, sehän tässä on se perusongelma.
Uskon että tilanne on ap:lle raskas, voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istutte siellä istumaan sen osaston hoitajan kanssa, joka tulee lapsesi osastolle elokuussa.
Kyllä se siitä lähtee, juttelette erityisongelmista ja he kyllä kertovat ,miten puolestaan toimivat.
Käytte useita kertoja tutustumassa tietenkin.
Vaan kun on pelkkiä kauniita sanoja laitettu peräkkäin. Tyhjiä sanoja.
Puistattaa miten joku voi uskoa tuollaista itsekään. Paras ystäväni on toiminut 20v lastentarhanopettajana erialisissa päiväkodeissa. Aikaa ei ole keskittyä yhteen yksilöön vaikka olisi kuinka erityisapua vailla.
Istutte siellä istumaan sen osaston hoitajan kanssa, joka tulee lapsesi osastolle elokuussa.
Kyllä se siitä lähtee, juttelette erityisongelmista ja he kyllä kertovat ,miten puolestaan toimivat.
Käytte useita kertoja tutustumassa tietenkin.
Vaan kun on pelkkiä kauniita sanoja laitettu peräkkäin. Tyhjiä sanoja.
Puistattaa miten joku voi uskoa tuollaista itsekään. Paras ystäväni on toiminut 20v lastentarhanopettajana erialisissa päiväkodeissa. Aikaa ei ole keskittyä yhteen yksilöön vaikka olisi kuinka erityisapua vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten olet kertonut, niin onko hän joka kerta koko ajan yhtä hysteerinen? Kuten nähdessään kadulla lastenvaunut? Silloinhan teidän lienee mahdotonta jäädä tilanteeseen/paikkaan, eikä lapsi taaskaan tutustu muihin. Aikamoinen oravanpyörä jos näin on...
Ihan näin keittiöpsykologinakin voi todeta, ettei tuo ole enää ujoutta. Kesän aikana toivottavasti ehditte saada vielä apua ja parempia vinkkejä noinkin vakavaan ongelmaan.
Toivotaan että pikku hiljaa lasta voitaisiin auttaa, kun tarpeeksi osaavat ihmiset saatte apuunne! :)
Miten on mahdollista ettei teillä ole yhtään lapsiperhetuttua missään?
En ole, olen hyvinkin sosiaalinen. Minulla ei vaan satu olemaan kavereita, joilla olisi lapsia. Tai on tietysti tuttuja, mutta heidän kanssaan ei ole niin helppo tavata, kun viikot ovat pk:ssa ja viikonloput haluavat usein viettää perheen kesken.
Mutta kuten olen tsiljoona kertaa sanonut, käymme lapsen kanssa leikkipuistossa, kerhoissa ja muualla tapaamassa muita lapsia. En todellakaan eristä lastani muista, en ymmärrä mistä tällainen käsitys on täällä syntynyt.
ap
Tarkoitin siis sitä, että eikö lapsella oikeasti ole yhtään kaveria, jonka kanssa kaksin tutustua? Siis yhtään positiivista lapsi-kaveri-kokemusta? Minä vain ihmettelen, en tuomitse. Olen toki lukenut, että kuljetat lasta kerhoissa ja puistoissa. Mutta en sitä, onko hänellä mahdollisuutta tutustua kahden kesken kavereihin. Onko hänellä oikeasti pelko ihan jokaikistä lasta kohtaan maailmassa.
Tämä vain tuntuu jotenkin niin - hassulta. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikuttaa ihmiseltä joka pitää itseään maailman napana. MIllaisia neuvoja olisit halunnut: ok, johtaja oli tyhmä kun ei sanonut että soitellaan ensi viikolla uudestaan. Tämäkö olisi pitänyt jonkun sanoa.
ensinnäkin olen itsekin ope ja kyllä sieltä töistä voi olla pois jos on pakko. Mitä jos sairastuisit tuolla viikolla menisitkö silti töihin.
Ja kasvatusalan ammattilaisena tiedät varmaan että lapsesi käytös ei ole normaalia ja psykologikin voi erehtyä. Et ole mielestäni tehnyt kaikkea jos et ole vaatinut uusia tutkimuksia.
Kyllä me ainakin ystäväperheiden kanssa kyläillään juuri viikonloppuisin. Mitäs jos kutsut lapsiperheitä käymään. On myös monia perheitä (kuten meillä) joissa mies viikonloppuisin töissä eli silloin ehtisi hyvin vierailla.
Itse tuot asian esille ja sitten kun suurin osa vastaajista yrittää kuitenkin auttaa, meillehän on loppuviimeksi aivan sama miten sinun lapsesi sopeutuu päiväkotiin, eli vastaukset on aivan pyyteettömästi kirjoitettu niin sitten koet oikeudeksi haukkua meidät kaikki tyhmiksi.
Mietitkö mistä tämä sairaalloinen arkuus johtuu? Joko kyse on jostain sairaudesta (autismi ym) johon et ole voinut vaikuttaa tai sitten se on opittua . Ja silloin vika on ympäristössä.
esimerkiksi. Keinuuko, kiipeileekö jne. vai istuu äidin sylissä? Onko sylissä rauhallinen, itkeekö koko ajan?
Kirjoitin aiemmin että oma lapseni pelkäsi vieraita aikuisia. Hän oli hyvin hitaasti "lämpeävä". Kun menimme kylään, paras oli että istuin lapsi sylissä lattialle ja annoin hänen vaan katsella aluksi ympärilleen. Hänen piti nähdä että äiti ei varmasti ole menossa minnekään (esim. ei edes vessaan tai eri huoneeseen) ja saada rauhassa kurkistella ketä on paikalla jne. Sitten hän pikku hiljaa irtaantui sylistä tutkimaan ympärilleen, ehkä vähän leikki leluilla, kävi jonkun muunkin sylissä joskus jos oli tuttuja paikalla.
Koin kaikki kyläilyt hyvin raskaina kun aina oli tällaista siis lapsi sylissä koko ajan (vaikka oli jo naperoikäinen). Mutta silti kävimme, ei usein kylläkään, mutta kävimme kuitenkin "kylillä". Pikku hiljaa totutellen. Ja pakotin myös tavallaan, koska vaikka lapsi olisi vastustellut niin menimme silti synttäreille, ristiäisiin, häihin, tupareihin jne. missä paljon ihmisiä.
Jos lapsi vain itkee puistossa / kerhossa niin kyllä silloin on kyse jostain isosta ongelmasta. Kuten kertoisi sekin että on 5 kk pphlla itkenyt (syömättä ja nukkumatta). Miten ihmeessä neuvolapsykogoli on sitä mieltä että lapsi on normaali? Kyllä meillä ainakin juuri nämä vuorovaikutuksen haasteet oli ensimmäisiä merkkejä siitä että lapsi ei ole normaali.
eihän ap ole sitä kuuluisaa "kaikkea" tehnyt, kun asiantuntija-apua on haettu vain neuvolan kautta. Kaikki kunnia instituutiolle, mutta vilkaiskaapa jotain erityilasten vanhempien keskusteluja, niin löytyy valitettavan paljon tarinoita, joissa apua ei ole saatu ja kaikki on esim. nlan mukaan ihan hyvin, vaikka myöhemmin toisaalla lapsen ongelmiin on todella puututtu ja apuakin saatu. Tottakai olisi ihanteellista, että asiat selviäisivät yhden asiantuntijan voimin, mutta näin ei usein vaan ole. Jaksathan taistella, ap :)
viet päiväkotiin? Eikö olisi lapselle helpompaa aloittaa pienessä pph-ryhmässä hoitouransa?
Voi olla että soitit tosi huonoon aikaan. Oli palaveri tms. Päiväkodinjohtajat on usein tosi kiireisiä, paljon töitä.
Ja se meni niin huonosti, että päätimme kokeilla päiväkotia. Lähistöllä ei ole muita pph:ita, ja lapsi pelkää kuollakseen mennä edellisen luokse.
ap
Alue: Aihe vapaa
Se palkaton loma EI ole mahdollinen, koska olen ope ja aloitan työt 8.8. (aikuiskoulutus). Ope ei voi olla poissa milloin haluaa. Ei palkallisesti eikä palkattomasti. Mieheni asuu toisella paikkakunnalla ja on täysin sidottu työhönsä, josta ei myöskään voi olla poissa; kyseessä on kesätyö, jossa hän on toisen ihmisen sijaisena.
Koettakaa ymmärtää, että vaikka teillä olisi joustava työ, josta voi olla aina poissa, kaikilla ei ole. Järjestäisin asian, jos se vaan olisi järjestettävissä.
En suhtaudu kauniisti neuvojen antajiin, koska jankkaatte samoja juttuja, vaikka olen sanonut, että ei onnistu. Olen jo hyvin alussa sanonut, että olen tehnyt KAIKEN mahdollisen, jotta homma sujuisi, mutta te näköjään tiedätte paremmin.
ap