Tulipas paha mieli, kun soitin lapsen tulevaan päiväkotiin :(

Ap, minä aloitin työt muutama vuosi sitten juuri syyskuun alussa. Päiväkotiharjoittelut aloitimme jo elokuun alussa. Ensin niin, että kävimme yhdessä tutustumassa pihalla useaan otteeseen, sitten sisätiloissa jne. Ehdittiin hyvin tutustua ryhmään ja hoitajiin ja käydä keskusteluja. Päiväkotipaikka, siis maksullinen meillä oli varattuna viikkoa ennen kuin työni alkoi, ja sillä viikolla lapseni jäi ensi kertaa itsekseen harjoittelemaan.



Mitä yritän sanoa on se, että todennäköisesti pk päästää teidän tutustumaan ja harjoittelemaan jo paljon ennen kuin aloitatte varsinaisen hoidon.



Ota yhteyttä uudestaan, varaa aika alkukeskustelle esim. elokuun alkuun. Sitten on hyvin aikaa suunnitella ja tutustua.



Tsemppiä! Älä välitä urpoista, jotka kääntävät tämän sinun haukkumiseksi.

Yllättävän moni vakityöpaikan omaavista on kotona siihen asti, kun lapsi on 2 - 3 v. Sitten on kuitenkin pakko mennä töihin, jos haluaa pitää työpaikkansa.

Tietysti voi aina tehdä uuden lapsen... Esim. meillä lasten (nyt kolme, neljäs tulossa) välillä on kuitenkin reilut 4 v., joten jokaisen lapsen välissä olen mennyt takaisin töihin.

perustelee kotonaoloaan nimenomaan tuolla vaivaisella kotihoidontuen saamisella -siis etenkin sellaiset, joilla ei vakityöpaikkaa ole, mihin palata, mutta töitä,pitkäaikaisia sijaisuuksia samassa työpaikassa jne. olisi kyllä hyvinkin mahdollista saada, niitä vaan ei oteta, kun saa tuota kotihoidontukeakin! Ja samalla nämä samat tyypit sit syyllistää muita aiemmin työnsä aloittaneita ja vaahtoaa kotihoidon paremmuudesta.

pitää lain mukaan olla erityislasten päivähoitoa tukevat erityislastentarhanopettajan palvelut tarjolla. Yhteys häneen ja lupa olla yhteydessä psykologiin, tarvittaessa yhteinen neuvottelu jossa myös lapsen ryhmän vastaava lastentarhanope, niin sitten pitäisi asioiden alkaa sujua. Onnea päivähoitouralle!

Hei! 5 kk on aika pitkä aika itkeä, olla syömättä jne. Muista ettei päiväkodin johtaja hoida lapsia vaan hoitajat siinä ryhmässä. Ole aktiivisesti ja myönteisesti yhteydessä ryhmään ja ennen hoitajien kesälomia pitäisi jo tietää kuka on lapsesi omahoitaja. Sitten hänen kanssaan keskustelet kaikki asiat läpi rauhassa, sitten menet lapsesi kanssa päiväkodin pihalle leikkimään ja muutaman kerran käyt hänen kanssaan myös sisällä tutustumassa. (siis nyt kesäkuussa jos heinäkuun kiinni). Sinulla on tähän oikeus.



Tuli mieleen, että onko siellä

päin ryhmäperhepäiväkoteja? Itse olen sellaisessa lastenhoitajana. (Nyt jäämässä äitiyslomalle)Ryhmis on pph:n ja päiväkodin välimuoto ja ihan paras paikka mielestäni aina kodin jälkeen :)



Muista, että jokaisella lapsella on enemmän ja vähemmän eroahdistusta ja aina hoitajan kanssa yhdessä mietitte, mitä voitte tehdä, jotta lapsi pikkuhiljaa tottuisi hoitajiin ja hoitopaikkaan.



Outi

Ihan siis iltaisin, kun pk:ssa ei ole ollut ketään ja sittemmin myös silloin kun pihalla on muita. Esim. illan viimeinen tunti on yleensä jo rauhallisempi, eli pihalla ei ole monta lasta.



Minusta vain tuntuu vakavasti siltä, että ap on aivan liian myöhässä asiansa suhteen. Valitettavasti. Jos lapsi pelkää hysteerisesti muista lapsia, miten tilanne voisi seuraavan kolmen kuukauden aikana dramaattisesti muuttua?



Eikö teillä todellakaan ole ollut ketään perhetuttua, jonka lapsen kanssa lapsesi olisi voinut leikkiä? Esim. vuotta vanhempi tai nuorempi? Meidän kuopus pelkäsi "vauvoja" eli pieniä lapsia juuri kolmivuotiaana. Mutta pärjäsi esim. nelivuotiaiden kanssa hyvin.



Eikö lapsellasi ihan oikeasti ole yhtään lapsikontaktia, jonka kanssa viihtyisi??? Tosi oudolle tuntuu, en siis sano tätä -ttuillakseni vaan ihan ihmetellässäni.



Oma esikoiseni pelkäsi muita lapsia ja aikuisia ja kaikkia pienenä. Ja vaati aina pitkän tutustumisajan. Ei hysteerisesti, mutta aika rajoittavasti kuitenkin. Omia isovanhempiaankin vierasti pitkästi aina, vaikka tiheään nähtiin. Voin aavistaa vähän, millaisesta on kyse.

JOS TIEDÄT RYHMÄN NIMEN MIHIN LAPSI MENEE, NIIN MENE KÄYMÄÄN SUORAAN SIELLÄ RYHMÄSSÄ. ENSIMMÄISELTÄ HOITAJALTA KUKA TULEE VASTAAN KYSYT ETTÄ VOITTEKO NYT TULLA TUTUSTUMAAN, JA SAMALLA SANOT ETTÄ HALUAT SOPIA AJAN KESKUSTELUUN.



MEIDÄN PÄIVÄKODISSA EI IKINÄ OLISI ONNISTUNUT ASIAT SOITTAMALLA TAI SÄHKÖPOSTILLA. JOHTAJAT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ KUIN PYÖRITÄ PAPEREITA TARHOISSA.

palaisikohan ap ottaan vielä kantaa?

Miten on mahdollista ettei teillä ole yhtään lapsiperhetuttua missään?

Tuolloin esim. vauvan huuto voi kuulostaa aivan kamalalta ja vauvat tulla todella pelottaviksi olioiksi.



Pelkääkö lapsesi normaalia enemmän muita kovia ääniä? Onko normaalia enemmän ongelmia pukemisen/riisumisen kanssa? Tykkääkö kovasti halailemisesta/hieronnasta/suukottelusta/sylissäolemisesta vai jättäisikö mieluummin nämä väliin? Entä syöminen, haluaako ruoat erillään (ei saa sotkea kastiketta esim. makaroonien kanssa)? Onnistuuko hiusten leikkaaminen/pesu ?



Pystyykö hän helposti siirtymään toiminnasta toiseen suuremmitta huudoitta?



Monesti lapsilla joilla ym. voi olla jotain neurologista oireyhtymää. Myös tuo toisten lasten välttäminen on aika tyypillistä. En usko, että lähete neurologille olisi haitaksikaan, jos vastasit kyllä edes muutamaan ym. kysymykseen.



Tsemppiä tuon päiväkotiasian kanssa. Päiväkoti voi olla lopulta ihan hyväkin asia lapsellesi, alkuun stressaava. Tosiasia on, että ihmisen on vaikea pärjätä nyky-yhteiskunnassa ilman sosiaalisia taitoja, joten ehkä päiväkotiympäristö voisi auttaa lastasi oppimaan niitä.

olin kotihoidossa kouluikään mm. juuri tämän takia. Toisaalta ajattelen, että tämä saattoi vain pahentaa arkuuttani, sillä sosiaaliset kontaktit rajoittuivat kerhoon kerran viikossa. Sielläkin minun oli vaikea leikkiä "vieraiden" lasten kanssa. Pidin kerhossa olemisesta, mutta en juuri muista varsinaisesti kaveeraaneeni kenenkään kanssa. Ehkä siellä oltiinkin kaikki yhdessä, tavallaan, ohjattua toimintaa oli koko ajan. Mulle oma sisarus ja lähellä asuvat lapset olivat hyviä leikkikavereita. Pelkäsin uusia lapsia ja aikuisia. Olin pitkään aivan puhumatta. Harrastuksiin äiti yritti viedä, muistan edelleen sen paniikin, että älä vaan jätä mua tänne! Aivan ahdistavaa.



Elämä on mua rohkaissut, nykyisin olen melko puhelias ja sosiaalinen. Isoissa porukoissa olen mielelläni tarkkailijan roolissa edelleen. Omat lapsenikin ovat herkkiä, mutta rohkeampia. Tsemppiä sun pienokaiselle! Toivon, että voitte lyhyiden päivien avulla rauhassa tutustua päiväkotielämään, ehkä aluksi jopa äiti mukana turvana. Kun hän saisi sieltä jonkun tutun jo etukäteen, helpottaisi varmasti sopeutumista.

En tietenkään tiedä mitä työtä lapsesi isä tekee, mutta miten voi olla työ josta ei voi olla viikkoakaan kesällä pois. Vaikka sitten palkattomana.

miehensä olevan opiskelija. Joten on todennäköisesti kesätöissä. Ihan tyypillistä, että muutaman kuukauden kesätöistä ei saa palkatonta lomaa viikkoakaan.

En ole kaikkia viestejä lukenut läpi, mutta tuli mieleen pelkääkö lapsi kaikkia lapsia iästä riippumatta vai oman ikäisiä lapsia?



Itsellä on puolivuotias vauva jota monet 3-vuotiaat haluavat hoitaa ja helliä.