Voiko Asperger-lapselle olla paljon kavereita? Päiväkotiketjussa

"Ei käytöstapoja" sopii harvaan aspergeriin, diagnoosi taitaa olla pielessä ellei sitten naapuri keksi omiaan. Asperger on erittäin helppo opettaa kohteliaaksi - menee kerrasta jakeluun. Meillä myös taviksen kaveri asperger ja häntä kohteliaampaa nuorta ei löydy edes meiltä, vaikka omatkin on kohteliaita. Itse olen yhden as-piirteisen ja yhden taviksen äiti. Meidän lapset eivät riehu eivätkä käyttäydy huonosti. Mutta ero on juuri siinä, että As ei edes välitä kavereista. Synttäreille tuli yleensä paljon poikia ja hän oli äärimmäisen väsynyt sen jälkeen. Hän on pidetty ja hänen kaveri halutaan olla, mutta hän ei tee pienintäkään aloitetta itse. Tämä as voi tehdä tuhannen palan palapelin yhdeltä istumalta, tavis on kiinnostunut, mutta jaksaa vain puoli tuntia kerrallaan. Tavis tekee noita veljen kanssa yhdessä, itsekseen ei ole kiinostunut.

Mutta - meillä arempi on ollut lapsena tämä tavislapsi. Asperger ei ole pelännyt imuria, vaan nauttinut sen äänestä ja imuroi tosi pienenä mielellään itse. As asuu jo omillaan, hänellä on täsmälliset ruoka-ajat, aamupala aina täsmälleen sama yms. 

Lahjakkuus, mielenterveysongelmat ja autismin kirjo, niitä esiintyy samoissa suvuissa, se on todettu jo aikoja sitten. Virallista tutkimusta ei taida vielä olla valmiina, mutta havaintoja siihen suuntaan on paljon. Me olemme olleet mukana tutkimuksessa, koska meiltä löytyy sekä lahjakas tavis että as-lapsi, mutta koskaan ei ole tuloksia tullut, vaikka siitä on jo aikaa. Jotain geeniyhtäläisyyksiä on löytynyt, sen sain tietää. 

22 voi kertoa esimerkin tuosta toisen kaverista, täysin todellisen. Kuinka moni tavislapsi kysyy kahvipöydässä näin: "Olisiko epäkohteliasta kysyä, voisiko ottaa toisenkin pullan, koska ne ovat todella hyviä?". Ei kukaan, ne ottavat vaan. Asperger tuo ongelmia, mutta siinä on hyviäkin puolia. 

Mun lapsella "diagnoosissa" mainittu as-piirteet, joten ei virallista diagnoosia. Lääkärin mukaan sitä diagnoosia on ihan turha hakemalla hakea, jos lapsi pärjää, eri asia jos tulee vaikka oppimisvaikeuksia koulussa. 

Lapsella piirteet eivät niinkään näy sosiaalisissa suhteissa. Toki ottaa monet asiat kirjaimellisesti, eli ei aina ymmärrä "rivien välisiä" asioita ja kielikuvia. Mutta on oppinut toimimaan niitten kanssa, ei loukkaannu vaikka toinen hiaman naurahtaa ja selittää asian. Osaa nauraa asialle sitten itsekin. Se ehkä helpottaa. Itse asiassa lapseni on koulussa melko suosittukin toistaiseksi. Hänellä on yksi paras kaveri ja monta kaveria, joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajalla.

Lapseni on ruoan suhteen myös valikoiva, eli syö mielellään aina samoja ruokia ja uuden kokeileminen aiheuttaa vähän hankaluuksia. Lasta on kyllä totuteltu näihin uusien asioiden hyväksymiseen hyvällä menestyksellä. 

Ihmettelen näitä, jotka väittävät että EI ole asperger, mikäli pärjää sosiaalisissa suhteissa. Aspergereita on monenlaisia ja eri tasoisia. Vieras ihminen ei välttämättä huomaa lapsessani mitään erikoista. Itse huomaan pienetkin vivahteet ja koko perheellä ollaan näissä asioissa lasta autettu ja yritetty pyöristää kulmia jotta tottuisi valtavirran tapoihin toimia. Haluamme kuitenkin että lapsi saa olla oma itsensä, kunhan hyväksyy, miten muut toimivat. Hankalimmat jutut ovatkin lientyneet. Lasta tutkittiin alunperin puheen viivästymisen vuoksi ja neurologisen kehityksen jälkeen jäämisen takia, mutta hän on nyt saanut muut lapset kiinni ja pärjää hienosti. Opettajilla ja päivähoitopaikalla on valtavasti merkitystä, on tärkeää, että hoitajat tietävät lapsen ongelmat ja meillä kävi myös autismikuntouttaja opastamassa päivähoidossa hoitajia. 

Kauheaa kuulla, että edelleen jotkut luulevat aspergerin olevat ilkeä ja itsekäs. Oma lapseni on huomattavasti kykeneväisempi empatiaan kuin "terve" lapseni, joten tämä ei pidä paikkaansa. Aspergereita on monenlaisia, saattaa toki olla niitä ilkeämpiäkin, mutta se ei ole mikään tyypillinen piirre! He ovat usein väärinymmärrettyjä ja siksi jotkut, jotka eivät itse huomaa kaikkia erityisiä piirteitä toisessa ihmisissä ja osa kuvitella asioille muita syitä, olettavat vaan toisen olevan ajattelematon. Myös "terveet" voisivat joskus katsella nenäänsä pidemmälle. Kiitos.

Asperger-tytöllä voi olla paljonkin kavereita, mutta harvoin kovin intiimejä suhteita syntyy. Pojilla kaverimäärä on selvästi vähäisempi. Leikit ovat rinnakkaisleikkejä, joka merkitsee, että kukin leikkii omilla leluillaan. Harvoin leikitään yhdessä samaa leikkiä tai tarinaa. Yhteisleikki voi olla sitä, että muut leikkivät asperger-lapsen keksimää tarinaa. Hoidossa ja koulussa tulisi huomioida Aspergerin ominaisuudet, jottei syntyisi väärinkäsityksiä, jotka on niin yleisiä edelleen.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 11:30"]Ap, lapsellasi on ehkä aistiyliherkkyyksiä, mutta asperger-diagnoosia hän ei varmasti saa, jos on sosiaalisesti taitava. Piste.


Asperger on nimittäin juuri ja ensisijassa sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteen syndrooma. Ujous tai älykkyys ei MILLÄÄN TAVALLA ole as-oire, tajua se nyt!


Ja kakkoselle: haista paska. Asperger on autismia, eikä mikään heppoinen pikku luonteenpiirre tai huuhaa-diagnoosi. Jos lapsi saa as-diagnoosin, hän todellakin tarvitsee tukea ja terapiaa. Toki lievempi "as-oireita" voi olla ilman, että tarvitsee niitä, mutta täysi as-dg on jo merkki selkeästä poikkeavuudesta, joka haittaa monella tasolla ihmisen kanssakäymistä muiden kanssa, koulunkäyntiä, omaehtoista elämistä aikuisena jne. Astevaihteluita noissa ongelmissa on, mutta mikään huuhaa-dg se EI siis ole.


-as-lapsen äiti-
[/quote]

Oma as lapsi oli lääkärin mukaan hyvinvoiva lapsi,jolle on tullut persoonaan nippu ominaispiirteitä. Kotihoito,ei terapiaa. Diagnoosista 6 vuotta ja täällä ns. Siperia opettaa pärjäämään lapsen kanssa. Ja täs toisaalta lapsi yrittää ymmärtää maailmaa täysin nt lapsen maailmassa.

Että ei se persoonallisuuden diagnosointi välttämättä auta yhtään.

Ap:n lapsi ei kuulosta as-lapselta,joskin hekin ovat yksilöitä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 11:31"]Piirteitä siitä voi olla ns. taviksillakin, mutta diagnoosin saanut assi on kyllä kaukana siitä että imuri pelottaa. Sen imurin lisäksi kun pelottaa ulkona kulkeva auto, itse tehty piirrustus, hassu naurutapa...pelkoja on paljon ja lisää tulee jatkuvasti. Mielikuvitus on useimmilla tapaamillani huikea, mutta sitä ei osata valjastaa käyttöön normaalisti. Omalla assillani mielikuvitus näkyy peloissa, kehittelee sen luokan skenaarioita että oksat pois...ja vaikka onkin periaatteessa yökuiva, pissaa yöllä housuunsa koska pelkää mennä kahden metrin päähän oveltaan öisin (valo palaa, lisäksi huoneessa yövalo jne.), syynä milloin kummitukset ja milloin mitäkin. Vuorovaikutustaidot ovat heikot, ei katso silmiin (tai usein edes päin) eikä tajua että leikki ei ole ennalta kirjoitettu näytelmä.
[/quote]

Jaa,meidän as taas on niin konkreettinen,että rationalisoi kaiken eli ei mitään pelkoja. Päinvastoin herkkätunteisella pikkuveljellä on ja häntä as halveksii kovasti, koska veli ei käytä järkeään.

Minusta ap:n lapsi kuulostaa ihan tavalliselta introvertiltä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2011 klo 12:24"]ilmeni as-lapsen piirteiä ja jotkut niistä sopivat lapseemme: pelkäsi pienenä imuria, vihhtyi hyvin yksin, ujo ja arka, oppi lukemaan 4-vuotiaana. Motorisessa kehityksessä hieman ikätasoa jäljessä. Kuitenkin hyviä ystäviä on mukavasti ja osaa hyvinkin vuorovaikutteisen leikin. Aikuisten seurassa ujo ja hiljainen. Syömisen suhteen ongelmia, eli on erittäin nirso. Voiko olla as? Kyseessä 9-vuotias lapsi.
[/quote]
Ei voi olla assburger jos jo 9 vuotiaana osaa lukea ja on kaverikin. Googlaa joku muu diagnoosi mieluummin.