Voiko Asperger-lapselle olla paljon kavereita? Päiväkotiketjussa

Meidän naapurissa sellainen ja aivan päivastainen tyyppi on. Todella itsekäs, ilkeä, omahyväinen, ei käytöstapoja, eikä myöskään kavereita.

Lapsena olin lähempänä aloittajan kuvailemaa lasta kuin naapurisi lasta. Aloittajan lapsi vaikuttaa as-lapselta enemmän kuin naapurisi lapsi.

Ei lähellekkään. Aspergerit on aika erikoisia ja niitä piirteitä on paljon.

yhteisleikkitaidoissa eikä yhteisleikit siis suju ilman jatkuvaa aikuisen tukea ja kannattelua eikä yleensä silloinkaan, ellei kanssaleikkijät ole todella motivoituneita leikkiin (lähinnä aikuisen kanssa joka leikissä mukana).

Mutta minusta ap:n nyt ei todellaakan pidä alkaa diagnosoida lastaan asioiden takia, jotka kuulostaa ihan luonnollisilta yksilöllisen temperamentin piirteiltä eikä miltään diagnosoitavalta poikkeavuudelta!



Lapsi on siis ujo ja introvertti ja älykäs. Se ei ole todellakaan sairautta vaan yksilöllisyyttä, jota kannattaa kunnioittaa.

tai ylipäätään jotain kovaäänistä kodinkonetta esim. tehosekoitinta, sähkövatkainta.

Ujouskin on tuiki tavallinen luonteenpirre.

Ap, lapsellasi on ehkä aistiyliherkkyyksiä, mutta asperger-diagnoosia hän ei varmasti saa, jos on sosiaalisesti taitava. Piste.



Asperger on nimittäin juuri ja ensisijassa sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteen syndrooma. Ujous tai älykkyys ei MILLÄÄN TAVALLA ole as-oire, tajua se nyt!



Ja kakkoselle: haista paska. Asperger on autismia, eikä mikään heppoinen pikku luonteenpiirre tai huuhaa-diagnoosi. Jos lapsi saa as-diagnoosin, hän todellakin tarvitsee tukea ja terapiaa. Toki lievempi "as-oireita" voi olla ilman, että tarvitsee niitä, mutta täysi as-dg on jo merkki selkeästä poikkeavuudesta, joka haittaa monella tasolla ihmisen kanssakäymistä muiden kanssa, koulunkäyntiä, omaehtoista elämistä aikuisena jne. Astevaihteluita noissa ongelmissa on, mutta mikään huuhaa-dg se EI siis ole.



-as-lapsen äiti-

Piirteitä siitä voi olla ns. taviksillakin, mutta diagnoosin saanut assi on kyllä kaukana siitä että imuri pelottaa. Sen imurin lisäksi kun pelottaa ulkona kulkeva auto, itse tehty piirrustus, hassu naurutapa...pelkoja on paljon ja lisää tulee jatkuvasti. Mielikuvitus on useimmilla tapaamillani huikea, mutta sitä ei osata valjastaa käyttöön normaalisti. Omalla assillani mielikuvitus näkyy peloissa, kehittelee sen luokan skenaarioita että oksat pois...ja vaikka onkin periaatteessa yökuiva, pissaa yöllä housuunsa koska pelkää mennä kahden metrin päähän oveltaan öisin (valo palaa, lisäksi huoneessa yövalo jne.), syynä milloin kummitukset ja milloin mitäkin. Vuorovaikutustaidot ovat heikot, ei katso silmiin (tai usein edes päin) eikä tajua että leikki ei ole ennalta kirjoitettu näytelmä.

Asperger on ensisijaisesti sosiaalisen kommunikaation ongelma ja se tarkoittaa, että lähtökohtaisesti kaverijutuissa usein on ongelmia. Ainakin siinä tietyssä kehitysvaiheessa, jossa pitäisi pystyä vastavuoroiseen leikkiin ja sen kautta kehittyä vastavuoroisiin kontakteihin ja kommunikaatioon. Leikkiä ei synny kun lapsi ei osaa ja sitten helposti jää loppukin oppimatta. Toiset eivät edes halua, toiset haluaisivat, mutteivät pyty. Ennen vastavuoroisen leikin vaihetta eroa ei välttämättä näy.



Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että assit olisivat aina ja ikuisesti tuomittuja yksinäisyyteen. Sosiaalisia taitoja kun voi tietoisesti opetella. Siinä, missä normi-ihminen osaa paljon pelkällä intuitiolla, assit joutuvat usein ihan järkiperäisesti ajattelemaan että jos nyt toimin näin, siitä seuraa tuota ja tuo tekee noin koska olettaa että minä sitten teen näin. Tietysti ne oletukset välillä menevät pieleen, mutta kyllä sitä oppiikin. Monet assit saavat tähän neuropsykologista kuntoutusta ja jotkut sitten opettelevat pitemmän kaavan kautta ihan itsekseen. Joillekin tästä tulee jopa sellainen "erityismielenkiinnon kohde", joihin assit usein hurahtavat ja joissa he kehittyvät todella hyviksi.



Minun as/adhd -pojallani oli alakoulun alkuvaiheessa hirveän suuria sosiaalisia ongelmia. Nyt teini-iässä hän kuitenkin on aika suosittu kaveripiirissä.



En kuitenkaan usko, että ap:n lapsi olisi assi - sillä ei tuo yleensä onnistu ilman pitkällistä ja hankalaa taistelua ja opettelua.

Meidän naapurissa sellainen ja aivan päivastainen tyyppi on. Todella itsekäs, ilkeä, omahyväinen, ei käytöstapoja, eikä myöskään kavereita.

... vaan huonosti kasvatetulta tai huomionhakuiselta, että kun ei muuten saa tai muuten osaa huomiota hakea, tekee sen näin.

Minun lapsellani on as-piireitä. Suurin ongelma on sosiaaliset suhteet. Jos olisimme asuneet tällä alueella aina, eli olisi jo päiväkodista asti kavereita ja tuttuja, tuskin olisi sos.ongelmia. Mutta muuton myötä uusiin kavereihin on vaikea tutustua eikä oikein osaa sitä tehdä. Ehkä ap.n lapsella on juuri siksi kavereita, että ne ovat sieltä päiväkodin ajoilta, missä aikuiset ovat olleet auttamassa kaverisuhteiden kanssa ja kaikki lapset ovat tuttuja?

As-lapsella sosiaaliset tilanteet näyttäytyvät vähän eri tavalla tytöillä kuin pojilla. Löysin jostain tosi hyvän artikkelin jossa pohdittiin juurikin as-lapsista tyttöjä, mutta en tallettanut sitäjoten on kadonnut nettimaailman syövereihin, en löydä millään haulla enää... tuli vaan mieleen eräs tyttö, jolla oli kavereita, mutta joka oli - ilkeä. Kaikille. Oli joukon pomo.kaverit oli päiväkodista asti, oli saanut jo sieltä asti itselleen tällaisen joukon johtaja -roolin. Aikuiset kehui ja ihasteli, hän osasi olla aikusten kanssa todella hienosti. Mutta miten ilkeästi hän puhui kavereilleen ja miten ilkeä hän olikaan pienemmille sisaruksilleen.

Jos moitti tai vastuutti käytöksestä, heittäytyi viattomaksi, "emmä tarkottanu, emmä tienny.. " mutta mikään käytöksessä tai toimintatavassa ei muuttunut.

Hän oli älykäs - ja kuitenkin aivan tolkuttoman typerä ja tyhmä!

Nyt jälkeenpäin olen yhdistellyt asioita, mm. niukka mimiikka, vaikeus katsoa silmiin, vaikeus ymmärtää ohjeita, jne jne.. as-lapsihan se siellä.

Ilkeä, itsekäs, omahyväinen, ei käytöstapoja. Sellainen hän oli, en tiedä onko enää. Tämä kaikki siksi, ettei kukaan hänen ympärillään olevista ole onnistunut ohjeistamaan tai opettamaan niitä hänelle, se olisi vaatinut paljon enemmän työtä kuin tavallinen lapsi. Lasta vaan pidettiin ihastuttavana, sillä hän osasi sen niille aikuisille, jotka olivat hänen ympärillään, ns. toisarvoisille aikuiseille paljastui kokonaan toisenlainen lapsi.

Myöhemmin kun hän muutti, entiset kaverit eivät enää huolineet takasin joukoonsa tätä tyttöä. Uudessa paikassa ei löytynyt kavereita ja hän syytti siitä paikkakuntaa / luokkakavereita, että juntteja (muutti maalle) mutta nuoret itse kertoivat jälkeenpäin, että hän oli ilkeä kaikille.. hän ei ollut osannut (as-lapsen tapaan) muuttaa omaa käytöstään uudessa tilanteessa, vaan jatkoi samalla vanhalla kaavalla ja luuli saavansa uudessa luokassa samanlaisen johtajan roolin mikä oli ollut ennenkin pelkästään sillä, että astuu luokkaan, koska hän on niin ihana ja kaunis ja älykäs.

Pienenä pelkäsi kyllä kaikenlaista ja vieläkin pelkää esim. ilotulitteita ja kaikkea kovaa ääntä. Sosiaalisissa tilanteissa on erittäin heikko ja tukeutuu helposti aikuisiin. Ei käy missään juurikaan vapaa-ajalla :(. Ei vain itse keksi mitään mitä haluaisi tehdä, jokaiseen asiaan pitää pakottaa ja se ei ole hauskaa.



Koulussa hänellä on yksi kaveri, harvoin hänkin käy täällä meillä enkä oikeasti tiedä miten tuo kaverisuhde edes sujuu?



Kehityksessä on aina laahannut perässä. Kaikki pitää opettaa kädestä pitäen. Esim. pyöräilyn oppi vasta 7-8-vuotiaana.



As-diagnoosi tuli 10-vuotiaana.

on nyt 12-vuotias, ei mitään diagnooseja. On kylläkin yhä ujo ja hiljainen, mutta muutama kaveri löytyy kyllä. On osannut aina leikkiä hyvin, mutta ruuan kanssa on nirso.

Ja muutenkin tuo kuulostaa ihan mun veljeltäni, joka on todella sosiaalinen ja pidetty, eikä millään muotoa asperger, vaikka rakastaakin nippelitietoa, historiaa ja kaikkea vastaavaa.

ja joskus hirvittääkin kun palstamammat niin asiantuntijana kertovat, millaisia asperger-lapset ja aikuiset ovat.



Ap, kannattaa asiaa kysyä ihan muualta kuin näiltä mutu-mammoilta, jotka on lukeneet jostain naistenlehdestä, että assit on sosiaalisesti kömpelöitä ja sitten julistetaan asiaa kuin aspergeeriin perehtynyt psykologi.



t. assien kanssa töitä tekevä

myös, että ko. syndrooman diagnoosia EI saa, jos ei ole sosiaalisten taitojen ongelmia. Ne ovat ihan keskeisiä, ilman niitä on kyse sitten jostakin muusta ongelmasta ja diagnoosista.



Tähän ketjuun on minun lisäkseni vastannut monta as-lapsen äitiä. Älä tule väheksymään - meillä on paitsi omakohtaista tietoa omasta, myös vertaisryhmien kautta muista as-lapsista. Minkä lisäksi itse olen tuskin ainoa as-lapsen äiti, joka on aktiivisesti tutustunut alan tutkimuksiin paitsi suomeksi, myös englanniksi.



Eli kyllä: as-ihminen on sosiaalisesti kömpelö. Se ei tarkoita, että hän olisi syrjäänvetäytyvä - osa asseista on hyvinkin halukkaita olemaan ihmisten seurassa, mutta silloinkin heillä on ongelmia vaistota muiden mielihaluja, mielialoja ja keskustelun ns. sanattomia viestejä. Halua on, muttei oikein kykyjä.



Ja aikunen as-ihminen toki on jo - jos on saanut mm. hyvää terapiaa, eikä ole kovin syvästi as - oppinut yhtä ja toista ja osaa niin halutessaan ja pinnistellessään olla sosiaalisessa kanssakäymisessä melko taitava. Mutta lapsilla se ei ole helppoa ja ongelmia on.



-11-

vaikka as-piirteitä olisikin. Siinä vaiheessa kannattaa hakea apua, kun tuntuu että lapsi tarvitsisi apua esim. terapiaa. Niin kauan kyse on perssonallisuudesta eikä vammasta kun pärjätään ilman tukea.



Ystäviä voi as-lapsilla olla. Joskin jos as niin kaverisuhteissa on usein (ei aina) ongelmiakin.



Katsoppa yle areenalta autsimin kolmet kasvot. Siinä on asperger-nuori.

vaikeudet sosiaalisissa suhteissa? ELi en usko, että voi olla useita hyviä ystävyyssuhteita ja hyvä leikkimistaito.

Meidän naapurissa sellainen ja aivan päivastainen tyyppi on. Todella itsekäs, ilkeä, omahyväinen, ei käytöstapoja, eikä myöskään kavereita.

Sanotaan noin 20-vuotta sitten ei ollut näitä diagnooseja jokaisesesta varpaan asennosta. Ihan oikeesti on menty liian pitkälle ja lapset leimataan milloin miksikin, monesti kateudesta ja silkasta pahuudesta. Nyt lapsi teki noin... sillä varmasti on se ja se...

Ihmiset lokeroidaan ja sioitetaan laatikoihin jo lapsena :(

Nyt on löydetty linkki hulluuden ja aspergerin välillä

Mutta kyllä sekopäisyyttä aiheuttaa myös suolisto-oireet.