Lue keskustelun säännöt.
jättäisitkö 1,8kk ikäisen lapsen hoitoon viikoksi??
04.05.2011 |
viikon ajaksi? Nyt aloin empimään... Ois viikon lomamatka tiedossa ja 2 vanhempaa lasta otetaan mukaan ja kaks nuorempaa jätetään hoitoon...
Nyt epäilyttää nuoremman jättäminen...
onko täällä ihmisii jotka jättäneet?
Kommentit (123)
jos käy kahden lapsen kanssa viikon lomalla...kaksi nuorempaa jäisi hoitoon... Se ei tarkoita ettei lapset olisi rakkaita... laita vaan omat lapsesi adoptioon,joka sitä ehdotit... Ja sillon nuorinta hoisi suurimman osan ajasta oma isä omassa kotona,muiden sisarusten kanssa. kai olen sit teidän mielestä huono äiti. ap
oman päätöksesi tehnyt, etkä edes halua kuulla muita mielipiteitä saati totuuksia?
Pieni lapsi ei pysty säilyttämään mielikuvaa vanhemmistaan viikkoa eli ns. "unohtaa" heidät. Tämä ei tarkoita sananmukaisesti, että äiti ja isä olisivat palattuaan lapselle uppo-outoja, mutta erossa ollessaan lapsi kokee turvattomuutta. Ei siitä toki välttämättä aiheudu mitään traumoja jatkossa, jos erossa oloja ei ole jatkuvasti. Mutta jo se, että lapsi kokee tulleensa hylätyksi tuon viikon aikana, pitäisi olla vanhemmille riittävä syy "olla hoitamatta parisuhdetta" kokonaisen viikon ajan. Parisuhteenhoitoreissuja voi tehdä 1-3 yön poissaoloina ihan hyvin ja silloin voisi jättää kaikki lapset hoitoon ja todellakin keskittyä vain siihen puolisoon ja yhteiseen eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun vanhempani hakkasivat vuorotellen minua ja siskojani. Se nyt vaan on niin väärin, en tee sitä omille lapsilleni.
kun olin nuori niin ulkomailla joka vuosi ja ottivat vuorotellen yhden lapsen mukaan. Minusta se oli ihan hyvä juttu. Ehkei olisi kannattanut täältä kysyä. Neuvolasta kysyin ja lääkäriltä niin olivat sitä mieltä ,että tottakai lähdette ja jätätte nuoremmat hoitoon. t,AP
niin ehkä hän tarkoitti, että jätät ne mielikuvituslapset kotiin ja yrität elää hetken reaalimaailmassa.
tyttö tosin on vasta 7kk, vaan ei ole aikomusta viedä vielä yökyläänkään. Kahdesti on mummi ja ukki hoitaneet illan ja alkuyön kun ollaan käyty yhdessä jossain. Yhden syötönvälin oon siis ollu pois.
Itse olen jättänyt äidilleni lastani hoitoon useamman kerran. Viimeksi olimme mieheni kanssa New Yorkissa 9 päivää ja lapseni 1v2kk pärjäsi erittäin hyvin. Tottakai mulla oli kova ikävä mutta kyllä reissu teki parisuhteelle terää:) Eli hyvää matkaa!
Olisitten reissanneet erikseen, kun noin pieni lapsi! Parisuhteelle saattaa tehdä terää myös muutkin asiat. Toivottavasti kärsit pienokaisesi hylkäämisestä lopun elämääsi!
Eiköhän tämä syyllistäminen ja vouhkaaminen saisi jo riittää. Kaikki perheet tekevät omat ratkaisunsa. Emme voi tuntea toisen perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti pelkän palstakirjoittelun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistan kun oltiin sisarusten kanssa mummolassa viikon reissulla, olin joku 4-5 v ja loppuviikosta aloin miettiin et miltä äiti näyttää. En muistanu. En sitten millään, vaikka kuinka yritin. Kyllä siitä tuli semmonen pikkusen ahdistava fiilis, et 'apua, en muista miltä mun äiti näyttää!'
En mä ole kuitenkaan siitä mitenkään traumatisoitunu, vaikka oltiinkin kerran-pari vuodessa pidemmällä mummolareissulla. Toisaalta meillä esikoinen on lähemmäs 4 v, eikä oo vielä ollu kertaakaan useempaa yötä kerralla poissa kotoo.
Se on sitä äidinvaistoa. Harmi, ettet ymmärtänyt sitä asiantuntijan tekstiä, johon oli linkki:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko painavat syyt löytyvät täältä:
<a href="http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mink…" alt="http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mink…">http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mink…;
Kamoon, palstamamma kyllä tietää, että lapsi ei vanhempiaan tarvitse! Päin vastoin, on onnellisempi, kun annetaan koko lapsi isovanhemmilleen! Ei me mitään psykologiaa tunneta eikä halutakaan. E V V K.
Ai niin, ja jos joku psykiatri väittää jotain potaskaa, on pakko sanoo, et mun lapset on kyllä erilaisia. Ei niille tule traumoja mistään! Ne rakastaa mm. sitä kun ne jättää 1-vuotiaana viikoksi hoitoon.
Jotkut ravistelevat lapsensa sokeaksi ja vammaiseksi, toiset tekevät sitten muita huonoja ratkaisuja.
Itse olen jättänyt äidilleni lastani hoitoon useamman kerran. Viimeksi olimme mieheni kanssa New Yorkissa 9 päivää ja lapseni 1v2kk pärjäsi erittäin hyvin. Tottakai mulla oli kova ikävä mutta kyllä reissu teki parisuhteelle terää:) Eli hyvää matkaa!
Olisitten reissanneet erikseen, kun noin pieni lapsi! Parisuhteelle saattaa tehdä terää myös muutkin asiat. Toivottavasti kärsit pienokaisesi hylkäämisestä lopun elämääsi!
Eiköhän tämä syyllistäminen ja vouhkaaminen saisi jo riittää. Kaikki perheet tekevät omat ratkaisunsa. Emme voi tuntea toisen perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti pelkän palstakirjoittelun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muutama päivä aiheuta sitä, että lapsi unohtaa vanhempansa.
Eiköhän tämä syyllistäminen ja vouhkaaminen saisi jo riittää. Kaikki perheet tekevät omat ratkaisunsa. Emme voi tuntea toisen perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti pelkän palstakirjoittelun perusteella.
että ihmislapsen kehityksessä on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka eivät vaihtele perhekohtaisesti. On kyllä hyvin ilmeistä, että tässäkin kiintymyssuhdeasiassa äidit siirtävät omia traumojaan suoraan lapsilleen.
Jos vanhempi ei itse tajua tietyissä asioissa tekevänsä hallaa lapselleen, on kyllä aika suotavaa, että joku muu sen voi kertoa. Vaikka sitten nimettömänä netissä. Mutta onnetonta on, että osalla ihmisistä on niin piintynyt kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä tai arvioida omia toimiaan kriittisesti, että kaikki sellainen torpataan heti alkuunsa. Tyypillisesti "älä syyllistä" -meiningillä. Minä ainakin syyllistän, jos joku tekee selvästi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen äiti on lapsensa paras asiantuntija.
Noin pieni (ja aika paljon isompikin) unohtaa äitinsä jo paljon pienemmässä ajassa kuin viikko.
ei kyllä todellakaan unohda äitinsä viikossa. Eikä edes isää.
Kyllähän meilläkin "vieras ukko" tulee aina kahden viikon välein reissutöistä:D:D NOT!!! Ihme uskomuksia...
Jos molemmat vanhemmat olisivat jatkuvasti kaksi viikkoa poissa kotoa, keneen lapsi mahtaisi kiintyä? En osaa sanoa, tuskin kehenkään.
Etkö tajua, että sinä olet lapsen ensisijainen hoitaja, ja lapsen isä tässä tapauksessa perheenjäsen, joka tulee parin viikon välein kotiin? Luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän, että lapsen suhde isäänsä jää huomattavasti etäisemmäksi ja erityyppiseksi kuin äitiin tällaisessa järjestelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä syyllistäminen ja vouhkaaminen saisi jo riittää. Kaikki perheet tekevät omat ratkaisunsa. Emme voi tuntea toisen perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti pelkän palstakirjoittelun perusteella.
että ihmislapsen kehityksessä on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka eivät vaihtele perhekohtaisesti. On kyllä hyvin ilmeistä, että tässäkin kiintymyssuhdeasiassa äidit siirtävät omia traumojaan suoraan lapsilleen. Jos vanhempi ei itse tajua tietyissä asioissa tekevänsä hallaa lapselleen, on kyllä aika suotavaa, että joku muu sen voi kertoa. Vaikka sitten nimettömänä netissä. Mutta onnetonta on, että osalla ihmisistä on niin piintynyt kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä tai arvioida omia toimiaan kriittisesti, että kaikki sellainen torpataan heti alkuunsa. Tyypillisesti "älä syyllistä" -meiningillä. Minä ainakin syyllistän, jos joku tekee selvästi väärin.
Kuten ap:nkin tapauksessa, moni toistaa samoja virheitä mitä heidänkin kohdallaan on tehty. Ja usein ihan vilpittömästi, tiedostamatta tekevänsä väärin.
Usein kirjoitetaan, että ei minullekaan mitään traumoja tullut, vaikka olin vuosittain viikon pari erossa vänhemmistani. Sitten toisaalla ihmetellään miksi ihmissuhteet on ihan pielessä, miksi kukaan ei ymmärrä minua, miksi parisuhde mättää koko ajan jne jne. Niin, miksiköhän?
Usein kirjoitetaan, että ei minullekaan mitään traumoja tullut, vaikka olin vuosittain viikon pari erossa vänhemmistani. Sitten toisaalla ihmetellään miksi ihmissuhteet on ihan pielessä, miksi kukaan ei ymmärrä minua, miksi parisuhde mättää koko ajan jne jne. Niin, miksiköhän?
Kun ei itsellä ole turvallista kiintymyssuhdetta, lapsen tarvitsevuus tuntuu ahdistavalta, eikä siihen osaa vastata. Sitten hoidetaan lasta miten sattuu ja kohta se toistaa samaa kaavaa.
...ja että "miten niin en voi jättää 1-v lastani viikoksi hoitoon"? Usein kirjoitetaan, että ei minullekaan mitään traumoja tullut, vaikka olin vuosittain viikon pari erossa vänhemmistani. Sitten toisaalla ihmetellään miksi ihmissuhteet on ihan pielessä, miksi kukaan ei ymmärrä minua, miksi parisuhde mättää koko ajan jne jne. Niin, miksiköhän?
Kun ei itsellä ole turvallista kiintymyssuhdetta, lapsen tarvitsevuus tuntuu ahdistavalta, eikä siihen osaa vastata. Sitten hoidetaan lasta miten sattuu ja kohta se toistaa samaa kaavaa.
Ja ketju jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ja ongelmat kasautuu entisestään.
Lue tuo AP:n teksti ja sitten oma kirjoituksesi..
Jotkut ravistelevat lapsensa sokeaksi ja vammaiseksi, toiset tekevät sitten muita huonoja ratkaisuja.
Voitko sinä oikeasti verrata matkallelähtöpäätöstä tuollaiseen asiaan? Siis katso peiliin ja mieti hetki, miten itseäsi ilmaiset.
Jos minä lähtisin lomalle, niin se olisi joko koko perheellä tai pelkät vanhemmat. Lapsen iän mukaan katsoisin sen lomakohteen. Sitten, kun lapset on isompia, niin voi lähteä "kauemmas".
En yhtään epäile, etteikö 4 lapsen kanssa lomailu ole ennemminkin suorittamista, eikös lomalle lähdetä yleensä lepäämään? Mitä hyötyä sinne on mennä, jos tulee väsyneempänä takaisin?
AP. En suosittele nettifoorumeissa kysymään moista asiaa. Täällä kun ei ole kohteliaisuuden estoja, niin ne iskut tulee takuuvarmasti vyön alle. Sinä tunnet lapsesi parhaiten. Jos uskot, että he pärjäävät ja hoitajat ovat tarpeeksi läheisiä lapsille, niin täällä on yksi JAA-ääni lomallenne :)
että minkä alan ammattilaiselta olet kysynyt neuvoa? Lastenpsykologi? Lastenpsykiatri? Psykologi? Kasvatustieteilijä? Erityispedagogi?
Paitsi, jos olet erittäin henkisesti sairas.