Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä tulossa ja
mua pelottaa ihan hirveesti,ettei mies muista koko päivää, tai ei jaksa nähdä sen vertaa vaivaa,että heräisi sinä yhtenä aamuna pojan kanssa ja antaisi mun nukkua pitempään, ja mahdollisesti toisi kahvin sänkyyn. Olen kyllä silloin tällöin vaivihkaa muistutellut,että 8.pvä on äitienpäivä, mutta saas nähdä... Ja joka paikassahan siitä kyllä puhutaan, mainoksissa yms. On sanottu,että miehet ei ymmärrä vihjeitä,vaan on sanottava suoraan, mutta kyllä se aika typerältä tuntuisi edellisenä iltana sanoa,että "nouse sitten pojan kanssa aamulla, tykkäisin myös jos keittäisit kahvit ja toisit sänkyyn ja ehkä muutenkin hellisit jotenkin."
Isänpäivänä hänen 7v poikansa oli meillä sen viikonlopun. Minä kävin kyllä hänet herättelemässä ajoissa kahvinkeittoon ja aamupalan tekoon ja sitten molempien poikien kanssa menimme herättämään isin. 7v. oli tehnyt isälleen hienon tyynyn, minä tilasin mukin vauvamme kuvalla ja alla oli teksti "I love you."
Sit en kyllä tiedä enää mitä pitäis tehdä,jos ukko tuon päivän unohtaa...muutenkaan kovin hääppöistä ole elomme ollut viime aikoina. Kaikkeni annan,mutta mitään ei tule takaisin päin.
Kommentit (101)
Viime vuonna mies jätti mut ihan pienen vauvan kanssa alkukeväästä, mut äitienpäivänä laittoi tekstärin "hyvää äitienpäivää". Otin sen vittuiluna.
Toivottavasti EI muista tänä vuonna millään tavalla. Ostan mieluummin itse itselleni kukan ja suklaalevyn ja that's it.
Näin ajattelinkin toimia. :)
Haluan nyt selventää,että en odota mieheni olevan mikään ajatustenlukija, ja tiedän että päivä ei voi mennä haluamallani tavalla ellen kerro miten sen haluan menevän. Mutta enhän minä tähän mitään listaa kirjoittanutkaan, että näitä haluan tapahtuvan ja perskule jos niin ei tapahdukaan. Kerroin toivovani,että minua muistettaisiin jotenkin, ja samalla epäileväni/pelkääväni valmiiksi,että niin ei tule käymään. En mielestäni tee mitenkään itsestäni uhria tai marttyyria.
Siellä on joillakin mies työssä ja muuta, mutta mun mieheni on kotona, koko viikonlopun vapaalla. Eli aivan eri tilanne.
Ap
Olen jo kertonut,että olisi mukava nukkua vähän pitempään, johon vastattiin vaan muminalla. Sekin on jo iso askel mieheltä herätä puolenpäivän sijaan jo 7-8 aikaan, enkä tiedä kyllä kannattaako moista edes odottaa...
Äitini haudalla käymme, sen olemme jo sopineet. Se nyt on ainakin perinne...
Kaveripariskunnan vaimon äiti on kuollut vappuna, ja yli 20 vuoteen he eivät ole tämän takia voineet viettää vappua ystävien kanssa vaan on pitänyt matkustaa vaimon kotiseudulle ja tehdä pyhiinvaellusta haudalle. Mies avautui siitä hieman yllättäen jokin aika sitten, täysin selvin päin - ei ole mitään rällääjäporukkaa muutenkaan - ja oli yllättävän rasittunut siitä.
muistamassa äitiäni ja lapsemme mummua haudalla?
Mieheni on vienyt mua sinne aiempinakin vuosina,joten siksi sanoin sen olevan perinne. Ja jos se sitä jotenkin rasittaa,niin voi toki jäädä kotiinkin.
Ap
Olen jo kertonut,että olisi mukava nukkua vähän pitempään, johon vastattiin vaan muminalla. Sekin on jo iso askel mieheltä herätä puolenpäivän sijaan jo 7-8 aikaan, enkä tiedä kyllä kannattaako moista edes odottaa...
Äitini haudalla käymme, sen olemme jo sopineet. Se nyt on ainakin perinne...
Kaveripariskunnan vaimon äiti on kuollut vappuna, ja yli 20 vuoteen he eivät ole tämän takia voineet viettää vappua ystävien kanssa vaan on pitänyt matkustaa vaimon kotiseudulle ja tehdä pyhiinvaellusta haudalle. Mies avautui siitä hieman yllättäen jokin aika sitten, täysin selvin päin - ei ole mitään rällääjäporukkaa muutenkaan - ja oli yllättävän rasittunut siitä.
Mitenhän tuo liittyy siihen,että me käymme äitienpäivänä
muistamassa äitiäni ja lapsemme mummua haudalla?Mieheni on vienyt mua sinne aiempinakin vuosina,joten siksi sanoin sen olevan perinne. Ja jos se sitä jotenkin rasittaa,niin voi toki jäädä kotiinkin.
Ap
Ei muuten kuin että älä sitten kilahda, että tämä on MEIDÄN PERHEEN PERINNE, jos mies jonain äitienpäivänä ehdottaa varovasti että vois jotain muutakin tehdä kuin ajaa räntäsateessa 300 km palvomassa pyhäinjäännöksiä.
Kunhan kerroin esimerkin.
Mä en tajua näitä naisia, joille äitienpäivä on elämää suurempi juttu ja auta armias, jos mies ei kykene selviytymään siitä kaikkien odotusten mukaisesti. Tolla tyylillä äitienpäivästä tulee ahdistuksen päivä kaikille, kun äiti odottaa jotain, mitä ei saa ja sitten on pahalla päällä koko päivä. Mun äiti oli just tollanen ja siinä oli lapsella vaikea paikka yrittää.
Sinä et ole miehesi äiti, joten on täysin kohtuutonta odottaa, että hän panostaisi sun äitienpäivääsi.
Meillä mennään niin, että lapset on tehneet koulussa pienet lahjat ja he saavat ne sitten antaa ja ehkä syödään vähän juhlavammin. Riittää mulle mainiosti.
Olen jo kertonut,että olisi mukava nukkua vähän pitempään, johon vastattiin vaan muminalla. Sekin on jo iso askel mieheltä herätä puolenpäivän sijaan jo 7-8 aikaan, enkä tiedä kyllä kannattaako moista edes odottaa...
Äitini haudalla käymme, sen olemme jo sopineet. Se nyt on ainakin perinne...
Kaveripariskunnan vaimon äiti on kuollut vappuna, ja yli 20 vuoteen he eivät ole tämän takia voineet viettää vappua ystävien kanssa vaan on pitänyt matkustaa vaimon kotiseudulle ja tehdä pyhiinvaellusta haudalle. Mies avautui siitä hieman yllättäen jokin aika sitten, täysin selvin päin - ei ole mitään rällääjäporukkaa muutenkaan - ja oli yllättävän rasittunut siitä.
Mitenhän tuo liittyy siihen,että me käymme äitienpäivänä
muistamassa äitiäni ja lapsemme mummua haudalla?Mieheni on vienyt mua sinne aiempinakin vuosina,joten siksi sanoin sen olevan perinne. Ja jos se sitä jotenkin rasittaa,niin voi toki jäädä kotiinkin.
Ap
Ei muuten kuin että älä sitten kilahda, että tämä on MEIDÄN PERHEEN PERINNE, jos mies jonain äitienpäivänä ehdottaa varovasti että vois jotain muutakin tehdä kuin ajaa räntäsateessa 300 km palvomassa pyhäinjäännöksiä.
Kunhan kerroin esimerkin.
Kuten sanoin, en välttämättä tarvitse miestä mukaan, aikaisemminkin olen hänelle sanonut,ettei ole pakko tulla, voin mennä myös isäni kanssa. Ja sanoin nytkin,mutta haluaa tulla.
Matkaakaan ei ole ihan 300km, 8km vain ;)
Emme myöskään palvo siellä mitään, ihan kukan ajattelin viedä ja toivottaa hyvää äitienpäivää.
Ap
Mä en tajua näitä naisia, joille äitienpäivä on elämää suurempi juttu ja auta armias, jos mies ei kykene selviytymään siitä kaikkien odotusten mukaisesti. Tolla tyylillä äitienpäivästä tulee ahdistuksen päivä kaikille, kun äiti odottaa jotain, mitä ei saa ja sitten on pahalla päällä koko päivä. Mun äiti oli just tollanen ja siinä oli lapsella vaikea paikka yrittää.
Sinä et ole miehesi äiti, joten on täysin kohtuutonta odottaa, että hän panostaisi sun äitienpäivääsi.
Meillä mennään niin, että lapset on tehneet koulussa pienet lahjat ja he saavat ne sitten antaa ja ehkä syödään vähän juhlavammin. Riittää mulle mainiosti.
En edelleenkään ole suunnitellut päässäni valmiiksi mitä haluan tapahtuvan, enkä oleta että se ihan ajatuksen voimalla vaan tapahtuu. Enkä odota,että mies siihen sen kummemmin panostaisi, vaan että MUISTAISI VAIN JOTENKIN, kun vauvamme ei vielä osaa sitä tehdä.
Onko teillä alettu tosiaan viettää äitienpäivää vasta sitten,kun lapsenne on laitettu päiväkodissa tekemään teille kortit? Miehenne ei koskaan muista mitenkään, esim. kahvinkeitolla, pienellä lahjalla, viemällä jonnekin koko perheen, tai edes sanomalla hyvää äitienpäivää?
Se,että tämä on ensimmäinen äitienpäiväni äitinä tekee siitä mulle tärkeän, mutta ei toki elämää suurempaa asiaa.
Ap
Pitää kertoa, ja tarvittaessa moneen kertaan. Mielenkiinnolla odotan, millainen meidän perheen toisesta äitienpäivästä tulee. Viime vuonna oli vähän kriisinpoikasta ilmassa... Mies sopi minulta kysymättä äitienpäiväkahvitteluista oman äitinsä luona, eikä hommannut mulle mitään lahjaa. Pahastuin todella paljon, tuoreen äidin hormoneillakin oli osuutta asiaan. Sain kyllä aamulla kahvia ja herkkuaamiaista jne., mutta kyllä silti harmitti, kun mies vastasi kysyessäni ettei mulle ole mitään lahjaa. Petyin todella kovasti, etenkin kun mielen pohjalla harmitti vielä se, etten saanut vauvan syntyessä mieheltä lahjaa, vaikka olin ihan suoraan sanonut että toivoisin jotakin lahjaa saavani. Mulle olisi riittänyt kympin hopeakorvikset, kunhan olisi ollut joku juttu joita katsellessa olisi myöhemmin voinut sanoa tai itsekseen ajatella, että tämän sain kun esikoinen syntyi.
No, keskustelimme viime vuonna asiasta, kerroin suoraan miten haluan äitienpäivää viettää. "Lahjankin" sain, miehen itse tekemän lahjakortin kauneushoitolaan, joka tosin on vieläkin käyttämättä.
Nyt odotan kyllä jännityksellä, miten tulevan äitienpäivän vietto tapahtuu. Hermostun kyllä totaalisesti, jos mies minun kanssa keskustelematta sopii kyläreissuja (ja siis toki mennään äitienpäivänä mummulaan, mutta se ei saa olla minun suuntaani vain ilmoitusluontoinen asia). Jos näin käy, niin taidan sanoa että olen jo sopinut että menn:-)ään minun äitini mökille sadan kilsan päähän. Kyllähän minäkin voin kysymättä sopia menoja, jos kerran mieskin. Joo, on rakentava asenne, tiedän :-)
sun täytyy selkeästi kertoa mitä SINÄ haluaisit. Ja että äitienpäivänvietto on sulle TÄRKEÄÄ. Ei mies sitä muuten tiedä.
Sinä olet selvästi etukäteen päättänyt, että ko päivä menee perseelleen. Saatpahan miestä syyttää.
Mun mies on reissussa ätienpäivänä. ja ihan hupireissulla. Mutta en ole katkera, koska muisti mua äitienpäivänä jo silloin, kun meillä ei vielä ollut yhteisiä lapsia.
Me keskustelemme etukäteen miten halaumme tällaiset (synttärit, joulut äitien/isänpäivät). Siten ei tule turhia sekaannuksia. Vaikka meillä on tiettyjä perinteitä syntynyt, niistä voi aina tarpeen vaatiessa poiketa.
nimim. Onnellisesti yhdessä uusperheessä jo 15 vuotta.
Anna miehesi järjestää lapsen kanssa äitienpäiväsi. Minun äitini järjesti aina kaikki juhlat itse, yksin ja marttyyrina. Miksikö näin? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että jos juhla ei mennyt pilkulleen äidin toiveiden mukaan, oli koko juhla pilalla. Koko juhlan riitti pilaamaan vaikka väärät kahvikupit tai vääränlainen lahja :/ Parasta tässä on se, että koskaan äitini ei toiveitaan sanonut ääneen. Meidän olisi pitänyt tietää kuinka hän haluaa asioiden menevän ja mitkä kupit haluaa pöytään laitettavan. Samaa tapaa hän on yrittänt minulle opettaa ..ja nykyään moittii minua siitä kun annan perheeni järjestää äitienpäiväjuhlat haluamallaan tavalla.
Ap on tehnyt jo valmiin vaatimuslistan, mikä miehen pitäisi osata toteuttaa. Voi olla miehestä aika tympeää, kun ei saa itse edes vaimolle suunnitella kivaa äitienpäivää, vaan kaikki on saneltu valmiiksi, että miten pitää mennä, ettei ap ole pettynyt.
Ei ihme, ettei mies kiinnostu aiheesta muminaa enempää.
"Lahjankin" sain, miehen itse tekemän lahjakortin kauneushoitolaan, joka tosin on vieläkin käyttämättä.
Ei kyllä kauheasti innostaisi itseäni lahjan antamiseen, jos toinen ei olisi kiinnostunut käyttämään edellisiäkään. Vai oliko väärä lahja?
Ap, oletko kysynyt mieheltäsi, miten hän on esikoisensa äidin äitienpäivää viettänyt? Jos siis ovat perheenä yhdessä koskaana eläneet. Selittääkö miehesi mitenkään sitä, ettei muista sinua syntymäpäivinä ja joulunakaan? Muistaako hän esim. omaa äitiään tai muita läheisiä? Entä esikoistaan juhlapäivinä omatoimisesti?
Hänen ei kuulemma tarvitse kun minunkaan ei tarvitse huomioida isänpäivää.
Tausta: Lapsi syntyi kaksi viikkoa isänpäivän JÄLKEEN. Siitä huolimatta olin ostanut lahjan ja järjestin päivällä kahvit. Mutta en ollut tuonut aamupalaa sänkyyn etc noudattanut kaikkia traditioita vaan pääsi käymään jopa niin päin että minä nukuin ja mies teki aamiaisen. Tämä katastrofi sattui siis rv 37 ja ennen lapsen syntymää... Mutta katkera oli ja pitkään eikä suostunut juhlimaan äitienpäivää (lapsen ollessa 6kk).
Silloin otti päähän aikuinen vauvani (joka ei muuten ollut huomioinut minua alkuraskauden äitienpäivänä, mutta se oli kuulemma eri asia kuin isänpäivä joka oli jo niin lähellä lapsen syntymää). Nyt kun ukko on nakattu pellolle jaksaa lähinnä naurattaa. Olen vissiin niin kohtuuton ihminen että täytyy pysytellä sinkkuna ;)
vie perheensä syömään ulos äitienpäivänä, ja ostaa pienen lahjan kun lapset niin pieniä etteivät vielä itse osaa, ja tuo varmasti kahvin sänkyyn. kuten aina silloin tällöin muutenkin.
mies "vie" myös anoppinsa samalla syömään.
näin meillä. mutta voithan tosiaan ap antaa ehdotuksia mistä pitäisit äitienpäivänä, jollei mies itse ymmärrä huomioida, kuulostaa kovin epäkohteliaalta mieheltä jos joudut pelätä, ettei hän muista mitenkään... :/
ÄITIENpäivä ei ÄITINIpäivä. Silloin juhlitaan kunkin äitiyttä, niin myös mies vaimonsa äitiyttä ja sitä että vaimo on antanut hänelle lapsia. Aivan samoin isänpäivänä juhlitaan perheen isiä ei vain omaa isää. Kieltävätkö ÄITINIpäivä ihmiset myös isoäitien muistamisen?
Minä autoin lapsia tekemään isänpäiväkortit ja ostamaan lahjan isälleen ja onnittelin jopa itse vaikka emme edes ole enää pariskunta. Lasteni isä hän on silti. Ja liittomme aikana oli itsestään selvää että juhlin häntä lasteni isäni, jopa enemmän kuin omaa isääni. Hui kauheaa.
ÄITIENpäivä ei ÄITINIpäivä. Silloin juhlitaan kunkin äitiyttä, niin myös mies vaimonsa äitiyttä ja sitä että vaimo on antanut hänelle lapsia. Aivan samoin isänpäivänä juhlitaan perheen isiä ei vain omaa isää. Kieltävätkö ÄITINIpäivä ihmiset myös isoäitien muistamisen?
Samaa mieltä!!!!
Minullakin eka äitienpvä edessä ja kyllä petyn jos mies ei sitä millään tapaa huomio. Kyllä minäkin olen hänet isänpäivänä huomioinu, kun hänellä on ed. suhteestaan poika.
ÄITIENpäivä ei ÄITINIpäivä. Silloin juhlitaan kunkin äitiyttä, niin myös mies vaimonsa äitiyttä ja sitä että vaimo on antanut hänelle lapsia. Aivan samoin isänpäivänä juhlitaan perheen isiä ei vain omaa isää. Kieltävätkö ÄITINIpäivä ihmiset myös isoäitien muistamisen?
Samaa mieltä!!!!
Minullakin eka äitienpvä edessä ja kyllä petyn jos mies ei sitä millään tapaa huomio. Kyllä minäkin olen hänet isänpäivänä huomioinu, kun hänellä on ed. suhteestaan poika.
Sinä vaatimuslista-vastaaja voisit lukea tekstini vähän huolellisemmin ennen kuin tulet määkimään :)
Ap
joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?
jotka on ilmeisesti sairaan kateellisia siitä, että joidenkin miehet huomioivat vaimonsa jo sen vuoksi, että vaimo on hänen lapsensa äiti. Lapsen isähän siinä vain opettaa omalla esimerkillään, miten lapsi voi tulevaisuudessa juhlistaa äitienpäivää, kun on riittävän vanha itse järjestämään juhlapäivän.
Kyllä minä näen sen päivän mukavana perheen yhdessäolopäivänä (kuten isänpäiväkin isän osalta). Minusta on mukava valmistella isänpäivää alle kouluikäisen lapsen kanssa. Valmistella jotain yllätystä yhdessä lapsen isälle. Lapsikin nauttii siitä. Uskon, että nuo äitienpäivää varten tehtävät "salaperäiset" valmistelut ovat lapsesta yhtä hauskoja. Lapsistahan on jännittävää pitää sisällään noita mukavia salaisuuksia. Vaikka välillä sattuukin "möläytyksiä" niin fiksu aikuinen ei ota huomatakseen ja antaa lapsen nauttia siitä hauskan salaisuuden tunteesta.
En ymmärrä, mikä tuossa olisi nin paheksuttavaa.
joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?
jotka on ilmeisesti sairaan kateellisia siitä, että joidenkin miehet huomioivat vaimonsa jo sen vuoksi, että vaimo on hänen lapsensa äiti. Lapsen isähän siinä vain opettaa omalla esimerkillään, miten lapsi voi tulevaisuudessa juhlistaa äitienpäivää, kun on riittävän vanha itse järjestämään juhlapäivän.
Kyllä minä näen sen päivän mukavana perheen yhdessäolopäivänä (kuten isänpäiväkin isän osalta). Minusta on mukava valmistella isänpäivää alle kouluikäisen lapsen kanssa. Valmistella jotain yllätystä yhdessä lapsen isälle. Lapsikin nauttii siitä. Uskon, että nuo äitienpäivää varten tehtävät "salaperäiset" valmistelut ovat lapsesta yhtä hauskoja. Lapsistahan on jännittävää pitää sisällään noita mukavia salaisuuksia. Vaikka välillä sattuukin "möläytyksiä" niin fiksu aikuinen ei ota huomatakseen ja antaa lapsen nauttia siitä hauskan salaisuuden tunteesta.
En ymmärrä, mikä tuossa olisi nin paheksuttavaa.
Ovat varmaan itse jääneet huomiotta,vaikka kuinka selkeästi olisivat miehilleen toiveensa esittäneet, ja siitä ovat nyt katkeria. Mutta jottei ihana perheidylli kärsisi, on esitettävä tyytyväistä. Ja sitten keksitään tuollaisia ihme juttuja.
"En ole mieheni äiti, miksi hänen pitäisi minua muistaa? Itse muistan kuitenkin miestä isänpäivänä." (liekö miehenne teidän isiänne sitten??) Näin rivien välistä luettuna. :D
tykkäisi äitienpäivämuistamisista, varsinkin mieheltä tuntuis inhottavalta, kun en ole sen äiti, enkä halua että pitää mua äitinä vaan naisena.
tykkäisi äitienpäivämuistamisista, varsinkin mieheltä tuntuis inhottavalta, kun en ole sen äiti, enkä halua että pitää mua äitinä vaan naisena.
Ja löisin vaikka vetoa, että kahvia sänkyyn ei ole luvassa eikä lahjaakaan. Meillä kyllä mies herää pojan kanssa toisena viikonloppuaamuna ja minä taas sinä toisena ja hoitaa poikaa arkisinkin, että sinänsä ei valittamista.
Meillä on vaan tämä kulttuuriero. Itse rakastan juhlia ja meillä oli omat juhlatraditiot lapsuudenkodissa, joita haluaisin siirtää edelleen. Miehen kodissa on ollut tosi vähän traditioita, eikä mies välitä niistä yhtään. (meni vuosia, ennen kuin mies oppi muistamaan mun syntymäpäivän, ja nykyäänkin mainitsen siitä ohimennen pari päivää ennen varmuuden vuoksi)
En ole puhunut äitienpäivästä, eikä se nyt tunnu kauhean tärkeältä muutenkaan. Mennään mummolaan, kun äidilläni on eka äitienpäivä mummona.
Minusta ap:llä on kaksi vaihtoehtoa, että äitienpäivä sujuu hyvin. Joko keskustelet asiasta miehesi kanssa ja kerrot kohta kohdalta, miten haluaisit asioiden sujuvan (ja sitten vastaavasti muistat miestäsi isänpäivänä. Tai sitten hemmottelet itse itseäsi, ostat parempaa ruokaa ja kakkua sekä itsellesi jonkun kivan lahjan, laitat lapselle nätit vaatteet. Saattaisin itse ostaa jopa itselleni kortinkin, ihan vaan huumorimielessä..