Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä tulossa ja

kysyin siis että pitääkö miehen muistaa/huomioida vaimoaan, lastensa äitiä, äitienpäivänä, niin vastaus oli että: Totta kai! :) Innolla siis odotan ekaa äitienpäivääni. :)



Toivon todella että ap:n mies ja kaikkien muittenkin miehet muistaa vaimoaan äitienpäivänä. Jos ei niin tehkää niinkun jotkut on ehdottanu, tehkää siitä päivästä itsellenne ihana, jättäkää siivoukset väliin, pyytäkää että saatte nukkua pitkään tai mitä vaan miltä itestänne tuntuu, tai olkaa viettämättä jos niin haluatte. :) Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille äideille.

äitienpäivänä haluan, että jokainen muistaa äitiää, ei vaimoaan. En halua mieheltä yhtään mitään, mutta toisaalta hän saa luvan hyväksyä, että ihan jokaisena äitienpäivänä menen oman äitini luokse, lapset kainalossa.



Eli kannattaa jo ajoissa sopia, mikä teillä on tapana. Miehen perheessä ei äitienpäivä ole koskaan ollut mikään iso juttu. Ja meillä lapset ovat oppineet vuosien varrella, että he onnittelevat äitiä, minä en ole isin äiti. Osaan itse keittää kahvit ja juoda ne keittiössä muiden syödessä herkkuja ympärillä.

Enkä minä mitään äitienpäivämuistamisia silloin odottanut,kun ei lastakaan vielä ollut. Nyt on lapsi,joka on kuitenkin vielä liian pieni osatakseen edes onnitella, joten mun mielestä olis ihan sopivaa esim. ottaa vauva syliin ja tulla herättämään mut aamulla kauniiden sanojen ja ehkä kahvikupin kera. Vuoden päästä on tilanne jo ihan eri. Lapsen käteen voi laittaa kynän,jolla hän taiteilee paperille upean teoksen ja antaa sen äidille. Siinäkin isän olisi kuitenkin avustettava. Ja se nyt tuntuu olevan joillekin liikaa.

Kenenkään muun tilanne ei sitten sisällä mukamas mitään yhtäläisyyttä hänen ainutlaatuiseen tilanteeseensa. Mikään ei ole sama asia ja mistään esimerkeistä ei kannata ottaa mitään vihjettä ajatuksen alle.



Ja sitten muka ei omasta mielestään ole yhtään uhrin ja marttyyrin roolissa!



Eli unohda sitten vaikka koko tää ketju, siitähän olisi voinut olla sulle vaikka hyötyä asian käsittelyssä. Mutta hauskempaahan sulle toki on tuo sun valitsema marttyyri-rooli, joka sopii sulle ilmeisen hyvin. Toki kuka tahansa muukin haluaisi sinun laillasi mieluummin pilata parisuhteensa yhden päivän vuoksi kuin oppia asennoitumaan toisin.

Enkä minä mitään äitienpäivämuistamisia silloin odottanut,kun ei lastakaan vielä ollut. Nyt on lapsi,joka on kuitenkin vielä liian pieni osatakseen edes onnitella, joten mun mielestä olis ihan sopivaa esim. ottaa vauva syliin ja tulla herättämään mut aamulla kauniiden sanojen ja ehkä kahvikupin kera. Vuoden päästä on tilanne jo ihan eri. Lapsen käteen voi laittaa kynän,jolla hän taiteilee paperille upean teoksen ja antaa sen äidille. Siinäkin isän olisi kuitenkin avustettava. Ja se nyt tuntuu olevan joillekin liikaa.

Selitä, että sinä haluat tietynlaisen nätelmän, jossa mies on sivuosassa, sinä ja lapsi pääosissa. Halut, että leikisti lapsi antaa sinulle lahjan, vaikka tämä ei hölkäsenpöläystä asiasta tajua. Voit kirjoittaa miehelle valmiiksi vuorosanat ja tehdä kirjalliset ohjeet siitä, millaisen äitienpäivän sinä haluat. Ei sillä ole merkitystä, että miehesi ei ole lapsesi vaan sillä, että sinä haluat ja sillä selvä. Muut totelkoot.

ja kaataa kahvit sänkyysi samalla kun lapsi muhentaa lakanoihin osan kakusta. Sen jälkeen voitte naida niksauttaa hellästi sinnä sotkussa ja sen jälkeen sinä vaihdat lakanat ja ryhdyt siivoamaan. Sait, mitä tilasit.

Kenenkään muun tilanne ei sitten sisällä mukamas mitään yhtäläisyyttä hänen ainutlaatuiseen tilanteeseensa. Mikään ei ole sama asia ja mistään esimerkeistä ei kannata ottaa mitään vihjettä ajatuksen alle.

Ja sitten muka ei omasta mielestään ole yhtään uhrin ja marttyyrin roolissa!

Eli unohda sitten vaikka koko tää ketju, siitähän olisi voinut olla sulle vaikka hyötyä asian käsittelyssä. Mutta hauskempaahan sulle toki on tuo sun valitsema marttyyri-rooli, joka sopii sulle ilmeisen hyvin. Toki kuka tahansa muukin haluaisi sinun laillasi mieluummin pilata parisuhteensa yhden päivän vuoksi kuin oppia asennoitumaan toisin.

Oletko nyt varmasti lukenut kaiken ja ymmärtänyt lukemasi?

Ja mitähän hyötyä mulle on siitä,että täällä porukka käskee mun olla toivomatta moisia typeryyksiä, koska muistaminen kuuluu vain ja ainoastaan lapselleni sitten kun hän isona poikana siihen kykenee ? Ja he tekevät niin vain koska eivät itse pidä kyseistä päivää juuri minään eivätkä syystä tai toisesta tahdo miehensä heitä muistavan. Eli Koska minäkin,niin sinäkin -periaatteella mennään,kuten av:lla aina. Toisen asemaan ei kertakaikkiaan kyetä asettumaan.

ja kaataa kahvit sänkyysi samalla kun lapsi muhentaa lakanoihin osan kakusta. Sen jälkeen voitte naida niksauttaa hellästi sinnä sotkussa ja sen jälkeen sinä vaihdat lakanat ja ryhdyt siivoamaan. Sait, mitä tilasit.

Mistä teitä sikiää....

että sä vaadit tietyn kaavan mukaista äitienpäivää, vaikka tiedät, ettei se tule toteutumaan ja näin aiheutat itse itsellesi pettymyksen. Mitä ihmeen hyötyä sinulle siitä mielstäsi on?

"Valitusoikeus" on äidillä vain siinä tapauksessa, että suorasta pyynnöstä huolimatta mies jättää koko päivän huomiotta. Tai osta itse itsellesi kakku ja vaikka lahjakin, niin tyhmältä kun se etukäteen saattaakin tuntua, jotta saat siltä päivältä todella jotain, mitä haluat.



Liiaksi ei myöskään kannata päivältä odottaa ja toivoa. Seitsemäs äitienpäivä tulossa, eikä meillä ole vielä kertaakaan juhlittu.

että sä vaadit tietyn kaavan mukaista äitienpäivää, vaikka tiedät, ettei se tule toteutumaan ja näin aiheutat itse itsellesi pettymyksen. Mitä ihmeen hyötyä sinulle siitä mielstäsi on?

Mielestäni en sellaista ole laatinut. Edelleen vaan sitä pientä muistamista toivoisin ja olen sitä jo pyytänytkin. Ja loukkaannun,jollei mua siitä huolimatta muisteta. Enkä vaatinut mitään tiettyä tapaa miten pitäisi muistaa.

On se kumma kun ei mene perille,vaan asiat ymmärretään niinkun ne halutaan ymmärtää.

niitä kaavoja. Aloita vaikka ihan tuolta alusta, missä sanot, että miehen pitäisi ottaa vauva, antaa sun nukkua pidempään, tuoda aamukahvi sänkyyn ja hellitellä jotenkin. Pitääkö vielä jaksaa, vai viitsisitkö ihan itse vaivautua muistelemaan tai lukemaan mitä on tullut kirjoiteltua.

mitä mä toivoisin,mutta tuntuisi tosiaan typerältä käskeä tekemään niin. Jos ei sen vertaa päässä raksuta ilman rautalangasta vetoa, niin olkoon. Mietin vaan,että mitenhän tulee pärjäämään isän roolissa, eihän tuo lapsikaan herranjumala osaa sanatarkasti kertoa haluamaansa vielä pitkään aikaan.

tuo mitä mä toivon on aika yleinen perinne,joten noudattaisi sitten sitä kun ei omat perinteet ole ehtineet vielä muotoutua,kun ekasta äitienpäivästä tosiaan kyse.



Eikä toi ole mikään ehdoton toivomus, esimerkki edelleen. Mitä vain, kunhan edes jotain, jos saan pyytää.

Meillä kotona on kaikkia juhlia juhlittu suuresti, ja sankari on aina saanut monta lahjaa sekä hienosti katetun aamiaispöydän herkkuineen. Isäni on ostanut äidilleni äitienpäivälahjoja niiden meidän lasten tekemien (karmeiden) viritysten lisäksi. Samoin on tehnyt äitini isälleni.



Miehen perheessä äiti on ollut kaikki juhlapäivät töissä. Äitienpäivää on muistettu niin, että miehen isä on jossain vaiheessa päivää ostanut kukkakimpun ja jos anoppi on ollut kotona/tullut kotiin töistä ajoissa, on saatettu mennä syömään. Varsinaisia lahjoja ei ole ostettu.



Mies ei ostanut äidilleenkään kunnollisia lahjoja äitienpäivänä vaan aina vaan kukkia, kunnes minä muutin perinnettä. Niitä kukkia kun anoppi sai jo mieheltäänkin.



Kun sitten oli oma ensimmäinen äitienpäiväni, olin niin kiireinen vauvani kanssa, että oikein stressasin äitini ja anoppini lahjoista, etten muistanut itseäni lainkaan. Lauantaina Prismassa ruokaostosten lomassa löysin itselleni mieleisen kirjan ja sanoin miehelleni, että haluan ostaa sen itselleni. Mies sitten siihen totesi, että se on minun äitienpäivälahjani. Ensin ilahduin, että hän muisti ja sitten vähän petyin, että koko homma oli siinä. Seuraavana aamuna kun heräilin vauvan kanssa ja mies kuorsasi pitkään, kaivoin sitten kirjan esille, mutta vähän hölmö olo oli. Huomasin toivovani niitä kukkia - ne olisi mies ainakin itse valinnut...



Olen huomannut nyt vuosien äitinä olon jälkeen, että kaikissa juhlapäivissä en niin kovasti välitä siitä, mikä lahja minulle on valittu vaan siitä, että se on yllätys minulle ja siihen lahjaan on mieheni nähnyt vaivaa enemmän kuin vain maksamalla kirjan, jonka itse valitsen ja ostaisin joka tapauksessa.



Viime äitienpäivää edeltävänä päivänä mies oli lähdössä puolta tuntia ennen kauppojen sulkemisaikaa valitsemaan minulle lahjaa. Kielsin ja sanoin, että haluan vain nukkua pitkään seuraavana päivänä ja se riittää lahjaksi. En halua mitään pikavalintalahjaa, joka lykätään hintalappuineen kaikkineen eteeni viime tingassa. Tärkeintä on se, että lahjaa on mietitty ja että se ei ole ollut vain jokin pakkopulla. Joskus on mies mennyt ihan metsään lahjavalinnassaan, mutta ei haittaa niin kauan, kun on itse sen valinnut.



Ymmärrän sinua, ap, ja suosittelen itsekin laskemaan tasoasi. Älä odota, että mies tekee sinulle täydellisen äitienpäivän. Ole onnellinen, jos hän ylipäätään muistaa sen ja antaa sinun nukkua pitkään TAI nukkuu itse pitkään mutta on ostanut lahjan TAI vie sinut päivällä lounaalle. Ihan kaikkea se mies ei kuiteskaan onnistu tekemään...



T. Tasoa madaltanut äiti

Meillä kotona on kaikkia juhlia juhlittu suuresti, ja sankari on aina saanut monta lahjaa sekä hienosti katetun aamiaispöydän herkkuineen. Isäni on ostanut äidilleni äitienpäivälahjoja niiden meidän lasten tekemien (karmeiden) viritysten lisäksi. Samoin on tehnyt äitini isälleni.

Miehen perheessä äiti on ollut kaikki juhlapäivät töissä. Äitienpäivää on muistettu niin, että miehen isä on jossain vaiheessa päivää ostanut kukkakimpun ja jos anoppi on ollut kotona/tullut kotiin töistä ajoissa, on saatettu mennä syömään. Varsinaisia lahjoja ei ole ostettu.

Mies ei ostanut äidilleenkään kunnollisia lahjoja äitienpäivänä vaan aina vaan kukkia, kunnes minä muutin perinnettä. Niitä kukkia kun anoppi sai jo mieheltäänkin.

Kun sitten oli oma ensimmäinen äitienpäiväni, olin niin kiireinen vauvani kanssa, että oikein stressasin äitini ja anoppini lahjoista, etten muistanut itseäni lainkaan. Lauantaina Prismassa ruokaostosten lomassa löysin itselleni mieleisen kirjan ja sanoin miehelleni, että haluan ostaa sen itselleni. Mies sitten siihen totesi, että se on minun äitienpäivälahjani. Ensin ilahduin, että hän muisti ja sitten vähän petyin, että koko homma oli siinä. Seuraavana aamuna kun heräilin vauvan kanssa ja mies kuorsasi pitkään, kaivoin sitten kirjan esille, mutta vähän hölmö olo oli. Huomasin toivovani niitä kukkia - ne olisi mies ainakin itse valinnut...

Olen huomannut nyt vuosien äitinä olon jälkeen, että kaikissa juhlapäivissä en niin kovasti välitä siitä, mikä lahja minulle on valittu vaan siitä, että se on yllätys minulle ja siihen lahjaan on mieheni nähnyt vaivaa enemmän kuin vain maksamalla kirjan, jonka itse valitsen ja ostaisin joka tapauksessa.

Viime äitienpäivää edeltävänä päivänä mies oli lähdössä puolta tuntia ennen kauppojen sulkemisaikaa valitsemaan minulle lahjaa. Kielsin ja sanoin, että haluan vain nukkua pitkään seuraavana päivänä ja se riittää lahjaksi. En halua mitään pikavalintalahjaa, joka lykätään hintalappuineen kaikkineen eteeni viime tingassa. Tärkeintä on se, että lahjaa on mietitty ja että se ei ole ollut vain jokin pakkopulla. Joskus on mies mennyt ihan metsään lahjavalinnassaan, mutta ei haittaa niin kauan, kun on itse sen valinnut.

Ymmärrän sinua, ap, ja suosittelen itsekin laskemaan tasoasi. Älä odota, että mies tekee sinulle täydellisen äitienpäivän. Ole onnellinen, jos hän ylipäätään muistaa sen ja antaa sinun nukkua pitkään TAI nukkuu itse pitkään mutta on ostanut lahjan TAI vie sinut päivällä lounaalle. Ihan kaikkea se mies ei kuiteskaan onnistu tekemään...

T. Tasoa madaltanut äiti

ja todellakin olen onnellinen jos hän muistaisi edes antamalla nukkua pitkään :) En tarvitse lahjaa, tai mitään monesta ohjelmanumerosta koostuvaa päivää, vaan ihan jonkun pienen asian mikä tekee päivästä erilaisen kuin muista.

Ap

millainen äitienpäivätapa heillä oli ollut. Sen kerrottuaan sanoi, että jos haluan jotain muuta, kannattaa se selkeästi miehelle kertoa. Niin fiksu kuin tämä onkin, niin ei osaa lukea ajatuksia. Mies olisi jatkanut oman perheensä äitienpäiväperinnettä, jos en olisi suoraa sanonut, mitä minä haluan.

"Sopiiko että sunnuntaina minä saan äitienpäivän kunniaksi nukkua pitkään ja sinä hoidat pojan ja järjestät kaikille aamupalat?"

Minä olen tietysti täysin tietämätön mitä siellä tehdään (varsinkin kun minua kiellettiin lähtemästä mukaan, urkkimaan ;) ), mutta vaikka tämä kuulostaisi miten lapselliselta, niin muutaman kerran vuodessa tapahtuvana tämä on ihan älyttömän hauskaa!



On ihanaa joskus saada jännittää ja odottaa, että mitä mies keksii (lapsi on vielä liian pieni keksimään) ja vaikka joskus lahja ei ihan olekaan sitä mitä olisin salaa toivonut, niin tuo lahjan saaminen itsessään tekee jo oloni todella arvostetuksi ja rakastetuksi.



Meillä mies ei tule kukkapuskien kanssa koskaan arkena kotiin, mutta nämä juhlapäivien tärkeydet olen jo alusta pitäen hänelle opettanut ja nykyään nautitaan niistä puolin ja toisin :).



Toivottavasti kaikilla on huomenna täydellisen ihana äitienpäivä!

Kyllä ihan perusterveellä järjellä ja tunteella varustettu mies muistaa jotenkin vaimoaan äitienpäivänä.

Täytyy olla todellinen juntti mies jos hän muistaa vain omaa äitiään, eikä lastensa äitiä. Mutta kaipa näitäkin sitten on kun täällä niin moni marttyyrina nyyhkii, että hänelle riittää äitienpäivälahjaksi se vauva, ei hän muuta olisi halunnutkaan.

ap:lle perille sen, että hän on ihanan vauvan äiti joka tapauksessa, muisti mies tai ei. Ei miehen tekemiset vaikuta hänen äitinä oloon. Hän on äiti joka tapauksessa, sitä ei mikään muuksi muuta.

Sama juhlimisen kanssa. Hänellä on oikeus juhlia äitienpäivää juuri niin juhlallisesti kuin hän haluaa. Sillä hän on äiti. Ja sitä juhlimisen oikeutta ei tuo eikä vie miehen tekemiset. Niillä ei ole merkitystä, sillä miehen tekemisistä riippumatta ap:lla on äitienpäivä.

Toivottavasti hän osaa järjestää itselleen ihanan ja lämpimän juhlapäivän. Ihanan vauvan äitinä siihen juhlaan on todellakin aihetta!