Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä tulossa ja

Vierailija
30.04.2011 |

mua pelottaa ihan hirveesti,ettei mies muista koko päivää, tai ei jaksa nähdä sen vertaa vaivaa,että heräisi sinä yhtenä aamuna pojan kanssa ja antaisi mun nukkua pitempään, ja mahdollisesti toisi kahvin sänkyyn. Olen kyllä silloin tällöin vaivihkaa muistutellut,että 8.pvä on äitienpäivä, mutta saas nähdä... Ja joka paikassahan siitä kyllä puhutaan, mainoksissa yms. On sanottu,että miehet ei ymmärrä vihjeitä,vaan on sanottava suoraan, mutta kyllä se aika typerältä tuntuisi edellisenä iltana sanoa,että "nouse sitten pojan kanssa aamulla, tykkäisin myös jos keittäisit kahvit ja toisit sänkyyn ja ehkä muutenkin hellisit jotenkin."



Isänpäivänä hänen 7v poikansa oli meillä sen viikonlopun. Minä kävin kyllä hänet herättelemässä ajoissa kahvinkeittoon ja aamupalan tekoon ja sitten molempien poikien kanssa menimme herättämään isin. 7v. oli tehnyt isälleen hienon tyynyn, minä tilasin mukin vauvamme kuvalla ja alla oli teksti "I love you."



Sit en kyllä tiedä enää mitä pitäis tehdä,jos ukko tuon päivän unohtaa...muutenkaan kovin hääppöistä ole elomme ollut viime aikoina. Kaikkeni annan,mutta mitään ei tule takaisin päin.

Kommentit (101)

Vierailija
21/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sä oot onneton, niin et sä voi siitä miestäsi pelkästään syyttää. Nyt syytät miestä jo sellaisestakin, mikä ei ole vielä edes tapahtunut!



Meillä mies on aina äitienpäivänä töissä. Kolme lasta on jo, ja kaikki äitienpäivät on vietetty lasten ja isoäitien kanssa. Ja oikein ihania äitienpäiviä on olleet.



Erona tietysti suhun on se, ettei mun ole tarvinut edes odottaa mitään sänkyaamiaisia tai aamunukkumisia, kun oon tiennyt, ettei sellaiset tule toteutumaan. Mitä jos sinäkin yrittäisit asettaa asenteesi sellaiselle raiteelle, missä et odota mitään toiselta, vaan päätät itse miten haluat äitienpäiväsi viettää. Ja silloin sä et tietenkään voi päättää toisen puolesta, että se tuo aamiaisen sänkyyn :-)

Vierailija
22/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sä oot onneton, niin et sä voi siitä miestäsi pelkästään syyttää. Nyt syytät miestä jo sellaisestakin, mikä ei ole vielä edes tapahtunut!

Meillä mies on aina äitienpäivänä töissä. Kolme lasta on jo, ja kaikki äitienpäivät on vietetty lasten ja isoäitien kanssa. Ja oikein ihania äitienpäiviä on olleet.

Erona tietysti suhun on se, ettei mun ole tarvinut edes odottaa mitään sänkyaamiaisia tai aamunukkumisia, kun oon tiennyt, ettei sellaiset tule toteutumaan. Mitä jos sinäkin yrittäisit asettaa asenteesi sellaiselle raiteelle, missä et odota mitään toiselta, vaan päätät itse miten haluat äitienpäiväsi viettää. Ja silloin sä et tietenkään voi päättää toisen puolesta, että se tuo aamiaisen sänkyyn :-)

Herään itse poikani kanssa ja annan miehen nukkua, keitän kahvia,jota mies saa kivasti heti aamutupakan poltettuaan hakea, hoidan pojan kokonaan niinkun aina ja annan miehen istua rauhassa koneella keräten voimia seuraavaan työviikkoon! Näin teen siis itse itseni onnelliseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että olet miehesi valinnut. Jos on niin juntti, ettei sinua muistaisi mitenkään, olet kyllä tehnyt huonon valinnan :( Miehelläsi on lapsi jo ennestään, joten vaimoa on ilmeisesti tullut muistettua jo ennen sinua. Sinuna ehkä heittäisin vinkkejä ilmaan ja jos ei siltikään tekisi mitään kivaa, miettisin vakavasti suhteen plussia ja miinuksia.

Vierailija
24/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?

Vierailija
25/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sä oot onneton, niin et sä voi siitä miestäsi pelkästään syyttää. Nyt syytät miestä jo sellaisestakin, mikä ei ole vielä edes tapahtunut! Meillä mies on aina äitienpäivänä töissä. Kolme lasta on jo, ja kaikki äitienpäivät on vietetty lasten ja isoäitien kanssa. Ja oikein ihania äitienpäiviä on olleet. Erona tietysti suhun on se, ettei mun ole tarvinut edes odottaa mitään sänkyaamiaisia tai aamunukkumisia, kun oon tiennyt, ettei sellaiset tule toteutumaan. Mitä jos sinäkin yrittäisit asettaa asenteesi sellaiselle raiteelle, missä et odota mitään toiselta, vaan päätät itse miten haluat äitienpäiväsi viettää. Ja silloin sä et tietenkään voi päättää toisen puolesta, että se tuo aamiaisen sänkyyn :-)

Herään itse poikani kanssa ja annan miehen nukkua, keitän kahvia,jota mies saa kivasti heti aamutupakan poltettuaan hakea, hoidan pojan kokonaan niinkun aina ja annan miehen istua rauhassa koneella keräten voimia seuraavaan työviikkoon! Näin teen siis itse itseni onnelliseksi.


Mitä jos tekisit juhlapäivän kunniaksi jotain eri tavalla kuin tavallisena aamuna. Teet tavallista herkullisemman aamupalan vaikkapa. Ja keksit päivään jotain erityistä, käyt vauva kainalossa vaikkapa äitienpäiväkonsertissa, pukeudut kauniisti, syöt hyvin. Jospa ihan vain ylipäätään keskittyisit johonkin muuhun kuin olemaan kettuuntunut mieheesi.

Niin teet itsesi onnelliseksi. Varmasti sen tajusitkin, vaikka muuta yrität esittää.

Vierailija
26/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

teidän perheen äitienpäivän perinteen luominen. Jos siis mies ei osaa.



Keskustelet miehesi kanssa, anna "valmiita" vaihtoehtoja miten haluaisit päivän menevän. Ja kerrot miten omassa perheessäsi oli tapana ja miksi se olisi kiva perinne ym.



Muuten käy niin että alkaa kostonkierre, isänpäivä kostetaan ja katkeroidaan, sama jatkuu jouluna ja taas ensi äitienpäivänä. Lopuksi erotaan kun ollaan niin katkeria. Kun miehen kodissa ei kerran ole ollut perinteitä, hän ei ymmärrä niidn mekitystä eikä osaa "aloittaa" sellaista. Eikä siis tule ymmärätämään sinun vihjailuja ja lopulta syttelyjä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?

Mutta oikeassahan sä kai olet.. Ei mies ole mua erityisesti muistellut synttäreilläkään, tai jouluna, tai muulloinkaan, miksi tämä olisi poikkeus. Ja sehän nimenomaan on ÄITIENpäivä, eli sitten kun lapsi alkaa siitä jotain ymmärtää ja halua jotenkin muistaa, niin sitä vietetään. Mutta kun on kuitenkin eka äitienpäivä, haluais siitä jotenkin erityisen...tunteellinen kun olen ja kaikki tämmöset on mulle niin tärkeitä asioita. No mä keskustelen miehen kanssa ja jollei mitään näytä kyseisenä päivänä toteutuvan, teen siitä itse itselleni erityisen päivän. Kun ei odota mitään, ei myöskään pety.

Vierailija
28/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli lapsena kunnon äitienpäiväperinteen mut himassa ei niinkään. Iloinen oon jos lapset on jotain korttia tehneet tarhassa ja jos mies vaikka aamukahvit keittää. Isänpäivää järkkään muksujen kanssa mutta en odota vastavuoroisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap on tuore äiti ja ehkä tuoreessa suhteessakin. Moni asia lähtee menemään pieleen, jos asenne on alusta lähtien kuin uhrilla ja marttyyrillä. "Kyllä minä vaan kaiken teen täydellisesti, mutta ei mies, se ei välitä edes äitienpäivänä oikein!!"



On ihan totta se, että lapsuuskodissa olleet perinteet tai niiden puute kulkevat sitkeästi mukana. Jos yhdessä halutaan muuttaa jotakin, niist pitää ihan kirjaimellisesti sopia. Kertoa mitä toivoo joululta ja juhannukselta, kotitöiden jakamiselta jne. Ja vielä perustella keskustellen, ei mankuen ja maristen.



Myös minun ja mieheni taustat ovat todella erilaiset ja "äitienpäivänäytelmät" tuntuivat aluksi teennäisiltä ja jäykiltä, mutta vuosien myötä omat kuviot ovat löytyneet kaikkiin juhliin.



Edelleenkin minä olen se, jolle juhlapäivät ovat tärkeämpiä, mutta mies tulee mukaan hössötyksiini, koska tietää ne tärkeiksi minulle ja haluaa siirtää lapsillekin jotain sellaista mitä hänellä ei ollut.



Kostamisen kierre nyt on lapsellisinta ja hedelmättömintä keksiä voi!

Vierailija
30/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

paistaa kyllä vahvasti se, että sun äitienpäivästä tulee ihan paska.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

paistaa kyllä vahvasti se, että sun äitienpäivästä tulee ihan paska.

kyllä sellaisia vastauksia, että en usko noin:)

Vierailija
32/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sun mies ei ole muistanut sua synttäreillä tai joulunakaan. Kuinka olet ottanut tuollaisen paskapään? Missä vaiheessa hän on muuttunut noin piittaamattomaksi? Jos hän olisi ollut alusta asti tuollainen, tuskin olisit mennyt yhteen hänen kaltaisensa kanssa.

joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?

Mutta oikeassahan sä kai olet.. Ei mies ole mua erityisesti muistellut synttäreilläkään, tai jouluna, tai muulloinkaan, miksi tämä olisi poikkeus. Ja sehän nimenomaan on ÄITIENpäivä, eli sitten kun lapsi alkaa siitä jotain ymmärtää ja halua jotenkin muistaa, niin sitä vietetään. Mutta kun on kuitenkin eka äitienpäivä, haluais siitä jotenkin erityisen...tunteellinen kun olen ja kaikki tämmöset on mulle niin tärkeitä asioita. No mä keskustelen miehen kanssa ja jollei mitään näytä kyseisenä päivänä toteutuvan, teen siitä itse itselleni erityisen päivän. Kun ei odota mitään, ei myöskään pety.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisenä äitienpäivänäkin flirttaili työpaikallaan vakipanonsa kanssa, joka suuttui ja lähti mielenosoituksellisesti pois töistä, kun minä tulin pienen vauvan kanssa käymään työpaikalla.. Että näin herkkua elämää mulla!

Vierailija
34/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen jo kertonut,että olisi mukava nukkua vähän pitempään, johon vastattiin vaan muminalla. Sekin on jo iso askel mieheltä herätä puolenpäivän sijaan jo 7-8 aikaan, enkä tiedä kyllä kannattaako moista edes odottaa...

Äitini haudalla käymme, sen olemme jo sopineet. Se nyt on ainakin perinne...

Kaveripariskunnan vaimon äiti on kuollut vappuna, ja yli 20 vuoteen he eivät ole tämän takia voineet viettää vappua ystävien kanssa vaan on pitänyt matkustaa vaimon kotiseudulle ja tehdä pyhiinvaellusta haudalle. Mies avautui siitä hieman yllättäen jokin aika sitten, täysin selvin päin - ei ole mitään rällääjäporukkaa muutenkaan - ja oli yllättävän rasittunut siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempien harteilla se tapakasvatus kuitenkin on. Vanhemmat ohjaavat ja näyttävät miten toimitaan ja pikkuhiljaa lapsi itse ottaa enemmän vastuuta.

joten sinun pitää odottaa, että se lapsesi haluaa juhlia päivää. Et ole miehesi äiti, kai sentään?

Vierailija
36/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten muuten luulet, että vauva mitään muistaa 0-vuotiaana juhlimastaan pakkoäitienpäivästä?

Vierailija
37/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua ihmetyttää aina näissä ketjuissa se, että oletetaan puolison olevan ajatustenlukija.



Varsinkin kun perhe on perustettu eikä yhteistä historiaa välttämättä ole kauaa takana, niin mikä estää yhdessä sopimasta millaisilla perinteillä ja tavoilla juhlitaan eri tilaisuuksia.



Kuitenkin on ihan selvää, että eri sukujen välillä on hyvin erilaisia perinteitä. Miten ne omat perinteet syntyy jos niistä ei voi edes etukäteen puhua?



Sen sijaan ap esittää kovat paineet juhlimiselle,mutta ei vaivaudu sanoittamaan niitä. Tietää jo itsekin, että miehen suvussa äitienpäivää ei juuri juhlisteta.



Mun mielestä on todella huono malli lapsille ja perhe-elämälle jos nyt edes tällaisista asioista ei voida sopia perheen kesken. Miten te keskustelette oikeasti isot ja vaikeat asiat, jos pienistäkään asioista ei voi puhua?

Vierailija
38/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sun täytyy selkeästi kertoa mitä SINÄ haluaisit. Ja että äitienpäivänvietto on sulle TÄRKEÄÄ. Ei mies sitä muuten tiedä.



Sinä olet selvästi etukäteen päättänyt, että ko päivä menee perseelleen. Saatpahan miestä syyttää.



Mun mies on reissussa ätienpäivänä. ja ihan hupireissulla. Mutta en ole katkera, koska muisti mua äitienpäivänä jo silloin, kun meillä ei vielä ollut yhteisiä lapsia.



Me keskustelemme etukäteen miten halaumme tällaiset (synttärit, joulut äitien/isänpäivät). Siten ei tule turhia sekaannuksia. Vaikka meillä on tiettyjä perinteitä syntynyt, niistä voi aina tarpeen vaatiessa poiketa.



nimim. Onnellisesti yhdessä uusperheessä jo 15 vuotta.

Vierailija
39/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna miehesi järjestää lapsen kanssa äitienpäiväsi.



Minun äitini järjesti aina kaikki juhlat itse, yksin ja marttyyrina. Miksikö näin? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että jos juhla ei mennyt pilkulleen äidin toiveiden mukaan, oli koko juhla pilalla. Koko juhlan riitti pilaamaan vaikka väärät kahvikupit tai vääränlainen lahja :/

Parasta tässä on se, että koskaan äitini ei toiveitaan sanonut ääneen. Meidän olisi pitänyt tietää kuinka hän haluaa asioiden menevän ja mitkä kupit haluaa pöytään laitettavan.



Samaa tapaa hän on yrittänt minulle opettaa ..ja nykyään moittii minua siitä kun annan perheeni järjestää äitienpäiväjuhlat haluamallaan tavalla.

Vierailija
40/101 |
30.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihme vastauksia joiltakin, kuten tässä. Kysehän ei ole yhtään samasta tilanteesta. Jos mies ei muista synttärinä, jouluna tai äitienpäivänä niin onhan se nyt ikävää ja todella epähuomaavaista mieheltä. Ja joo, ei mies ole ap:n äiti, mutta kyllähän se nyt on tapana, että puoliso muistaa jotenkin äitien/isänpäivänä lasten kanssa tai avustaa lapsia siinä.

Kerro ap vaikka miehelle, että odotat ensimmäistä äitinpäivää paljon ja se on sulle tärkeä juttu. Ja että koska lapsi ei vielä voi sitä huomioida niin toivoisit, että puolisosi huomioisi päivän jotenkin ja auttaisi sen erityisyyden juhlistamisessa. Ja sitten voit vinkata vaikka, että jos ei tule mieleen mitään erityistä niin vaikka samankaltainen tapa kuin mitä tehtiin isänpäivänä toimisi hyvin. Mutta jos hän on itse ajatellut jotain, niin sekin toimii.

Anna miehesi järjestää lapsen kanssa äitienpäiväsi.

Minun äitini järjesti aina kaikki juhlat itse, yksin ja marttyyrina. Miksikö näin? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että jos juhla ei mennyt pilkulleen äidin toiveiden mukaan, oli koko juhla pilalla. Koko juhlan riitti pilaamaan vaikka väärät kahvikupit tai vääränlainen lahja :/

Parasta tässä on se, että koskaan äitini ei toiveitaan sanonut ääneen. Meidän olisi pitänyt tietää kuinka hän haluaa asioiden menevän ja mitkä kupit haluaa pöytään laitettavan.

Samaa tapaa hän on yrittänt minulle opettaa ..ja nykyään moittii minua siitä kun annan perheeni järjestää äitienpäiväjuhlat haluamallaan tavalla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kahdeksan