Lue keskustelun säännöt.
Asia, jota kadut eniten elämässäsi?
Kommentit (185)
kotikaupunkiin enää se ei ole mahdollista, kun mies ei halua. Kaipaus on kova että välillä ahdistaa tosi paljon ja mies ei halua siellä kyläilläkään :( En halua erotakaan ihanien lasten takia. Matkat olisivat ihan liian pitkät. Nuoruudesta kadun ehkä miessotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi oli vasta 9 kk. Sain vakituisen työpaikan ja tuntui silloin lamavuosina järkevältä ratkaisulta
Olin NIIN ihastunut ja ihminen on ihan dille tossa tilassa... sitä näkee vaan hyvät puolet toisessa ja ihastumisen suuri tunne vie mukanaan. Tästä seurannutta eroa olisi pitänyt pohtia todella rauhassa. Mutta ei... sitä vaan meni tunteen mukana. Se arki tulee jokaisen kanssa,niin se vaan menee.
Minä olen ollut niin nössö,että olen asunut koko ikäni samalla paikkakunnalla. Nuorena sitä piti jotenki itsestäänselvyytenä että tänne jään,mutta nyt kun on tullut ikää,niin myönnän tässä kohdin että olisi pitänyt käydä kokeilemassa elämää muuallakin. Omia lapsia aion kannustaa tässä asiassa.
En matkustellut nuorena,vaan oli ihan hirvee kiire tehdä töitä ja ostaa kallis kämppä... nyt toi matkustelu on haasteellista 4 lapsen kanssa ja kallisrta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliittoa lapseni isän kanssa. Kuvittelin, että hän muuttuisi vuosien varrella jotenkin syvällisemmäksi ja enemmän itselleni sopivaan suuntaan. Sen sijaan olemme kehittyneet eri suuntiin henkisesti ja fyysisestikin - miehestä on tullut kuntoiluhullu painontarkkailija, kun minä taas olen lihonut yli 10 kiloa. Tyhmää sanoa, mutta inhoan nähdä, kuinka hän jumppaa lattiallamme ja lenkin jälkeen ripustaa hikiset lenkkivaatteensa kuivumaan milloin minnekin...
Ja onhan tässä niitä henkisempiäkin eroavaisuuksia. Haluan selvittää asioita yleensäkin perusteellisesti, kun taas mies on perushuoleton huitelija.
Oikeasti mieli on nyt ollut semmoinen, että tahtoisin erota, mutta kun en osaa sanoa muuta syytä kuin että en taida kestää tässä enää kauaa. Haluaisin ainakin erillisen pienen kodin.
Siihen aikaan, kun aloitin seurustelun tämän miehen kanssa, siis kauan aikaa sitten, olisi ollut muitakin mahdollisia kumppaneita. Mutta niin makaa kuin petaa, sanotaan, eikä tulevaisuutta voi ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain omiin nimiini, vaikka olisin sen hyvin saanutkin. Mies aivan onneton tunari raha-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen aikaan, kun aloitin seurustelun tämän miehen kanssa, siis kauan aikaa sitten, olisi ollut muitakin mahdollisia kumppaneita. Mutta niin makaa kuin petaa, sanotaan, eikä tulevaisuutta voi ennustaa.
Nainen löytää Suomesta aina miestä, kotimaista tai ulkomaista.
sen arvoa. En ole kyllä mitään menettänyt mutta omatunto kalvaa välillä vanhoista ajatuksista. Minulla on ihanista ihanin mies ja lapsi, parempaa ei voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankin apua mielenterveysongelmiini, joka johti pitkään hoitokierteeseen, kun jonot joka paikkaan olivat niin pitkiä, että edes yksinkertaisia hoitopäätöksiä ei voitu tehdä, kun ei ollut sopivia lääkäreitä tavattavissa.
No, nyt on sitten saatu hoitoa, mutta työkokemusta on edelleen nolla, joten yhtä tyhjän kanssahan tuo oli, kun elämässä ei ole mitään mahdollisuuksia edetä.
Juuri ennen hoitoon menoa olin lopettamassa itselle väärää koulutusta ja aloittamassa siivoustyötä, enkä voi olla ajattelematta, että sille tielle kun olisin mennyt, niiin nyt työkokemusta löytyisi edes jonkin verran ja oman alan koulusta valmistuessani en tippuisi tyhjälle pohjalle.
Harmittaa myös se, että suostuin minulle annettuihin sairauslomiin ym., enkä älynnyt, että pitkällä aikavälillä ne tuhoaisivat elämäni.
nuorena parisuhteeseen säntääminen suurinpiirtein ensimmäisen siihen halukkaan miehen kanssa.
Nykyisin minulla on ihana ja rakastava mies ja valloittavat lapset. Ihana elämä kaikenkaikkiaan, mutta tiedän, etten tule koskaan antamaan itselleni anteeksi nuoruuden hölmöilyjäni. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elin liian monta vuotta, sairaanloisen mustasukkasen miehen kanssa. Meinasi mielenterveys mennä.
Minä olen ollut niin nössö,että olen asunut koko ikäni samalla paikkakunnalla. Nuorena sitä piti jotenki itsestäänselvyytenä että tänne jään,mutta nyt kun on tullut ikää,niin myönnän tässä kohdin että olisi pitänyt käydä kokeilemassa elämää muuallakin. Omia lapsia aion kannustaa tässä asiassa.
Helsinkiläisistä 90 % tekee noin, eivät ole edes käyneet muualla Suomessa tai ulkomailla joitain Viron tai Ruotsin matkoja lukuunottamatta.
sitä, että erosin ensi rakkaudestani, olin silloin liian nuori ja lapsellinen sitoutumaan vakavammin.
ja vieläpä mustan miehen kanssa. ilman ehkäisyä.
Poikaystäväni ei ollut mikään elämäni rakkaus, eikä muutenkaan kannustanut minua elämässä eteenpäin, mutta en vain saanut katkaistua suhdetta, kun kerrankin oli joku joka tykkäsi minusta. Hän ei ollut mennyt edes lukioon, itse olin silloin tavatessamme. Ja lukion aloittaessani olin ehdottoman varma että jatkan kauppakorkeakouluun ja käyn vaihto-oppilaana oppimassa kieliä jne. Melko varmsti poikaystävän vaikutuksesta oma kunnianhimon tasoni laski. En käynyt vaihdossa, menin opistoon tekniselle alalle, josta opettajat sanoi että se olisi just mua varten, mutta itse en kokenut alusta alkaenkaan omaksi. Pääsin mitenkään lukematta pääsykokeisiin toiseksi parhailla pisteillä sisään, joten olisin varmaan selvinnyt muistakin pääsykokeista hieman lukemalla. Mutta suoritin opiston silti loppuun ja menin töihin, enkä edelleenkään kokenut alaa omakseni. Mutta siinä välissä tuli otettua asuntolainaa ja pyrkiminen kauppakorkeakouluun jäi... edelleen harmittaa etten lähtenyt yliopistoon/kauppikseen, sillä oma alani olisi ihan varmasti jokin muu kuin IT-ala. Siinä vaan sattuu tienaamaan aika hyvin, ja perheen talous ei kestäisi jos mun tulot jäisi pois. Äitiyslomat yms olen pärjännyt ennakkosäästöillä, mutta miehen palkalla olisi tosi kituliasta.