Asia, jota kadut eniten elämässäsi?

miehestä vuosia sitten vaan annoin hänen mennä väärinkäsityksen takia. Vasta nyt sain tietää että rakasti/rakastaa minua sittenkin.... ja kaikki on liian myöhäistä jo:(

miehestä vuosia sitten vaan annoin hänen mennä väärinkäsityksen takia. Vasta nyt sain tietää että rakasti/rakastaa minua sittenkin.... ja kaikki on liian myöhäistä jo:(

nsiset, mikään ei o myöhäistä kun elämää vielä on

just follow yout heart:)

nyt hän on kotityranni- huutaa kuin hinaaja ja odottaa palvelua

- olen ollut liian uhrautuva äiti- mutta vain lasten takia- en olisi muuten ollut

Joitain miesjuttuja nuoruudesta



sitä etten ole kyennyt sanomaan ajatuksiani, olen monesssa tilanteessa ollut hiljaa enkä ole puolustanut itseäni tai ajatuksiani, jotta en loukkaisi toista. En ole tästä vieläkään tainnut päästä eroon.

melko villiä elämääni täysikäistymisen jälkeen. Ei nyt mitään aivan hurjaa, mutta alkoholi virtasi ja miehiä riitti. Olin niin typerän lapsellinen, että ihan hävettää. Nuorempana eivät pojat minusta juuri kiinnostuneet, mutta baareihin päästyäni tilanne muuttui. Luulen, että yhtäkkinen miesten huomio sai pään sekaisin. Inhottaa, että monet olivat vielä minua paljon vanhempiakin. Parempi, etten ala tarkemmin miettimään, alkaa vaan ahdistaa.

menin naimisiin 20-vuotiaana teinirakkauteni kanssa... kyllä sitä olikin lapsellinen tuolloin,ei tajunnut elämästä mitään... ja se menovaihe tulikin sitten myöhemmin ja aika rumaa jälkeä tuli,moni asia olisi voitu hoitaa toisin.

miehestä vuosia sitten vaan annoin hänen mennä väärinkäsityksen takia. Vasta nyt sain tietää että rakasti/rakastaa minua sittenkin.... ja kaikki on liian myöhäistä jo:(

nsiset, mikään ei o myöhäistä kun elämää vielä on just follow yout heart:)

Molemmat naimisissa tahoillaan ja onnellisiakin - tavallaan. Juuri kirjoittelemme tässä samalla kuinka meidän pitäisi unohtaa toisemme taas koska tästä ei voi tulla enää mitään:( Itkee.... katkerasti! Ja rakastan häntä koko sydämestän!

etten nuorena lähtenyt luovalle alalle. Ja nyt on vaikeaa keski-ikäisenä yritää. Yritän silti, kun on sisäinen pakko.

sitä että opiskelin hoitoalle. Monesti meinasin keskeyttää mutta en keksinyt muutakaan. työ imee musta voimat enkä jaksa ihmisiä enää siviiilissä.Lisäksi harmittaa kun ei ole aikaa hoitaa niin hyvin kuin haluaisin. Ei sovi perfektionistille se ala :/

että olen elänyt elämäni siten, että joudun katumaan niin monia asioita.

Kipuilin tiettyjä asioita ja sen sijaan, että olisin turvautunut mieheeni, joka aina on ollut tukenani ihan kaikessa, hain jotain helpotusta vieraan miehen sylistä.

Ymmärsin kyllä lopettaa leikin ennen kuin mitään 'liian vakavaa' tapahtui. Olisi pitänyt vaan fiksusti pysyä kotona ja käydä kriisit läpi oman miehen luona, olisin itsekin päässyt helpommalla. Nyt meni pohjamutia myöten. Kyllä kaduttaa ja nolottaa oma heikkous ja typeryys :(

olisinpa pysynyt edes sinkkuna!!

Sitä, että olen antanut itseni ihastua toiseen naiseen. Oma on ihan hyvä, mutta tunteita ei itselläni enää ole.. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös ja paskamainen paikka..

-se kaduttaa etten matkustellut enemmän nuorena ja lapsettomana



-etten lähtenyt vaihtoon,vaikka vanhemmat olisivat maksaneet sen. Kielitaito olisi kasvanut huimasti



-En eronnut teiniaikojen poikaystävästä aijoissa

Se kaduttaa että menin naimisiin 20-v,olin ihan täysin kakara itsekin,enkä tiennyt elämästä yhtään mitään. Olisi sekin aika voinut käyttää järkevämmin,kuin leikkiä kotia esim. matkustella-reppu reissailla-viettää sinkkuelämää.

Se kaduttaa, etten eronnut aviomiehestäni aiemmin. Ero pitkittyi ja pitkittyi ja lopulta ero oli älyttömän riitainen.

Kesti pitkään toipua siitä.

Olisi mukavaa olla edes puheväleissä exän kanssa, mutta se on mahdotonta.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2012 klo 16:43"]

Sitä etten kyennyt ottamaan menehtynyttä lastani syliin..

[/quote]

Voi ei, tuli kyyneleet silmiin. Kaikkea hyvää sinulle ja lämmin halaus.

Ei todellakaan verannollinen mutta itseä harmittaa kun en mennyt mukaan hevoseni viimeiselle matkalle.

Kun harkitsee tärkeät asiat kunnolla, ei tarvitse tuhlata aikaa katumiseen. :)

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:56"]

Kun harkitsee tärkeät asiat kunnolla, ei tarvitse tuhlata aikaa katumiseen. :)

[/quote]

Joskus ne parhaimmallakin viisaudella ja harkinnalla tehdyt päätökset alkavat myöhemmin näyttää huonolta. Me kun elämme vain tässä hetkessä, menneestä voi vain oppia ja tulevaisuus on arvoitus. 

Miks kaikki kitisee huonoista miesvalinnoista? Eikai sitä nyt voi ennustaa miten suhteet jatkuvat.. Ihmiset muuttuvat, turha semmoista asiaa on katua jolle ei ole voinut mitään tehdä.