Asia, jota kadut eniten elämässäsi?

hitto, tästä listasta tulisi todella pitkä! Mutta jos jotain pitää sanoa, niin pettämisiäni ja pahin ehkä se, että osaan sotkea raha-asiani vuodesta toiseen yhä pahemmin...

poikaystäväni pettämistä ja siitä seurannutta eroa.

Kaduttaa, että olen tuhlannut elämäni parisuhteissa "väärien" miesten kanssa.

Kadun että tein lapsen persoonallisuushäiriöisen ja sittemmin henkisesti sairaan naisen kanssa. Vuosien oikeudenkäynnit ja kaikki mahdollinen kiusa mitä vaan sairas mieli keksii.

Kyllä lapsi asuu edelleen äidillään. Olen kaikin puolin terve ja kunnollinen isä.

Onneksi on uusi terve ja välittävä kumppani ja elämä voittaa.

Sitä, että kesällä 1995 menin Mäkkäriin duuniin ja sitä, että syksyllä 1995 vastasin teksti-tv:ssä olleeseen imatralaisen naisen kirjeenvaihtoilmoitukseen. Pelkkää haittaa koitui molemmista vikasiirroista.

Siitä Mäkkäristä mua oli varoteltukin ja kerrottu sen olevan huono huono työpaikka. Minä pöljä en kuunnellut, vaan hain sieltä töitä. Pääsin ja sitten olin vuosia talousongelmissa.

Ja jos olisin siitä imatralaisesta tiennyt, että mitä kaikkea kuuluu pakettiin, en olisi edes kussut koko Imatran suuntaan.

Kaikenlaista harmia koitui molemmista virheistä. Olin nuorena parikymppisenä pöljä, jolla elämänhallinnan kanssa vähän niin ja näin. En oikein tiennyt mitä tein ja siksi sitä elämää piti elää tyhmästi. Olisi kannattanut miettiä enemmän asioita ja hakea ennemmin kouluihin kuin huonoon työpaikkaan. Ja jos ei tyttöystävää löydy samalta paikkakunnalta tai naapuripitäjästä, niin sitten saa olla löytymättä. Etäsuhteessa, missä asutaan parinsadan kilsan päässä toisesta, on omat hankaluutensa.

Ei kannata tuhlata elinvuosiaan huonoon työsuhteeseen, huonoon parisuhteeseen ja huonoihin ihmissuhteisiin ja jättää siinä sivussa itseään kehittämättä. Niitä elettyjä vuosia ei takaisin saa. Kukaan ei saa uutta mahdollisuutta kääntämällä kelloja taaksepäin johonkin menneeseen aikaan ja aloittaa kaikkea uudestaan uuden tiedon valossa. Ei. Siksi elämässä pitää tehdä kaikki valinnat viisaasti. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Vuoden 1995 virheet johtivat siihen, että alkoholisoiduin vuonna 2003. Pää ei vaan kestänyt sitä kaikkea paskaa, mitä oli vuosien saatossa eteen tullut. En osannut käsitellä avioeroa kypsästi, joten tartuin pulloon, ja viina vei mua sitten viis vuotta kuin litran mittaa. Siitä sitten koitui vielä suurempia ongelmia. On ihme, että tässä vielä elossa ollaan. Virheitäni ja nuoruuden tyhmyyttä saan katua koko lopun ikäni. Mutta niiden kautta olen saanut paljon kallisarvoista oppia. Jos en olisi niitä asioita oppinut, menneisyyteni suuret virheet saattaisivat olla vasta tulevaisuutta. Olisinpa jo 17-vuotiaana älynnyt ne asiat, jotka älyän nyt. Olisin saanut elää ihan toisenlaisen elämän.

Eikä ne virheet noihin jää. Olisi pitänyt käydä peruskoulukin kunnolla, niin ei olisi tarvinnut mennä amikseen opiskelemaan alaa, jolta lähti työt siinä 90-luvun lamassa. Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia, kun ei ole edes lusikalla annettu.