Kannatatko eriarvoistavia tasoryhmiä peruskouluihin? (Kokoomuksen asialistalla tämäkin!)

en ymmärrä miten ne eriarvoistavat??itse olen huono matikassa,mutta tällä hetkellä pärjään 6 eri kielellä...miksi mun piti istua samoil jankkaustunneil esim.ruotsi kuin ne jotka sai max. 5 siitä?Ja miksi mun ystävä jost tuli joku..öööteknisen fysiikan tohtori..joutui istuu mun vieres matikantunnil??he olis voinu ratkoa vaikeita juttujaan ja minä olisin taas kokenut onnistumista helpommilla tunneilla.toisaalta esim.kielten tunneil meil hyvil olis voinu olla jotain haastavampaa ja heikommat olis saanu rauhas opetella esim.peruskieliopin .en siis tod ymmärrä miksi meiät tungetaan samaan muottiin,jokanen tietää että joku vaan on kielellisesti tai matemaattisesti parempi.tai sit huippu molemmis!

Kyse ei ole eriarvoistamisesta vaan opetuksen yksilöllistämisestä ja oppilaslähtöisestä asenteesta.

Tai sitten niinkuin se on. Jokaisella asialla on kaksi eri puolta; ja tämä on eriarvoistavaa pitkässä juoksussa. Toiset saavat jo lähtökohtaisesti eri eväät elämäänsä kuin toiset, ei pienten oppilaiden mahdollisuuksia saa karsia!

Nythän kaikki ahdht on luokissa, eiköhän siinä syy enemmän nykymenoon.

Säästetty koulutetveydenhoidostakin. Sekin oli erilailla ennen 89 vuotta.

mutta tiedän, että monissa kouluissa oppilaat on jo nyt jaettu "tasoryhmiin" eli juurikin noihin nopeisiin, keskiverto ja hitaisiin oppijoihin. Ei niitä tietystikään noilla nimillä aina kutsuta :)

Erona 80-luvun tasoryhmiin on se, että nykyään kaikki noudattavat samaa opetussuunnitelmaa ja usein koulut pitävät kaikille ryhmille samat kokeetkin. Eivät siis johda mihinkään peruuttamattomaan kärryiltä putoamiseen. (80-luvullahan vaatimukset ryhmissä olivat erilaiset ja suppeista ryhmistä ei voinut hakeutua esim. lukioon.)

Ideana on (ja minusta ihan hyvä idea!), että nopeiden ryhmässä mennään perusasiat tosi nopeasti ja keskitytään vaikeampiin tehtäviin ja tehdään ehkä ylimääräisiä projekteja ym. "mielenkiintoista". Keskivertoryhmä menee tietysti keskivertovauhtia ja hitaiden ryhmässä keskitytään perusasioiden ymmärtämiseen ja oppimiseen ja jätetään haastavammat tehtävät vähemmälle. Minusta tuo olisi hyvä systeemi. Ja koska kaikilla on samat kokeet ym. on arvosanat ryhmien välillä helposti vertailtavissa. Jokainen saisi omalle tasolleen parhaiten sopivaa opetusta.

Koska "hyvien" ryhmässä on usein järjestyksenpito helpompaa kuin heikompien ryhmässä, voidaan "hyvien" ryhmistä tehdä verrattain suuria ilman ongelmia. Tämä vapauttaa vastaavasti resursseja heikompien opetukseen ja siellä ryhmistä voidaan tehdä pienempiä. Tämäkin minusta hyvä asia.

Mikä tässä on niin monen mielestä huonoa?

vaan sitä että jokaiselle tarkoituksenmukaista. Miksi minun lapseni eivät saisi edistyä koulussa omaa tahtiaan, sallitaanhan omassa tahdissa edistyminen niille lapsille jotka oppivat hiukan hitammin kuin muut. Miksei siis minun lapsilleni sallittaisi sitä, he oppivat hiukan nopeammpin kuin eräät muut. Ehdottomasti kannatan tasoryhmiä. Onhan jalkapallossa ja kiekossakin tasoryhmät

Jalkapallo ja jääkiekko ovat vapaaehtoista harrastustoimintaa; peruskoulutuksen suhteen kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet ja puitteet mahdollisimman pitkään. Tasoryhmät ovat askel kohti eriarvoistavaa yhteiskuntaa - tasoerot kasvavat jo aikaisin liian suuriksi, jos osa porukasta päästetään erkaantumaan omiin ryhmiinsä ja yksityiskouluihinsa. Kokoomuksen näkemys lisää kahden kerroksen väkeä. Ei voi mitään. Ap.

Millainen ihminen puhuu roskaväestä? Äänestätkö kookoomusta?

puhun roskaväestä kun tarkoitan roskaväkeä.

Koulussa aikoinaan se sakki ei tehnyt läksyjään, ei oppinut mitään, metelöi tunnilla, poltti tupakkaa ja haistatteli kaikille itseään pienemmille & opettajille.

Aikuisena roskaväki asuu kaupungin vuokraslummissa, elää avustuksilla, syö rasvaista pikaruokaa, meluaa ja roskaa. ym ym.

Kyllä te tiedätte.

ja yhteiskunnan perusta. Sitäkö kokoomus haluaa murentaa?

tasa-arvoisesti hitaimpien tahtiin?

näin jokainen oppilas saisi yksilöllisempää opetusta ja jokainen saisi onnistumisen tunteita.

mutta tiedän, että monissa kouluissa oppilaat on jo nyt jaettu "tasoryhmiin" eli juurikin noihin nopeisiin, keskiverto ja hitaisiin oppijoihin. Ei niitä tietystikään noilla nimillä aina kutsuta :)

Erona 80-luvun tasoryhmiin on se, että nykyään kaikki noudattavat samaa opetussuunnitelmaa ja usein koulut pitävät kaikille ryhmille samat kokeetkin. Eivät siis johda mihinkään peruuttamattomaan kärryiltä putoamiseen. (80-luvullahan vaatimukset ryhmissä olivat erilaiset ja suppeista ryhmistä ei voinut hakeutua esim. lukioon.)

Kerro toki lisää noista 80-luvun tasoryhmistä. Ainahan peruskoulun jälkeen on voinut päästä lukioon.

Ammattikoulussa oli 1992 oma luokka "tyhmille", jolla ei saanut jatko-opintokelpoisuutta, mutta en usko että peruskoulussa olisi koskaan ollut ryhmää, jolta olisi evätty pääsy lukioon.

tarkkailuluokkien palauttamista takaisin ja yksityiskouluja.

T: v. 1991 koulutaipaleensa aloittanut.

Sen vielä sanon, että olisin silloin kyllä niitä kaivannut, sillä oli melkoisen tylsää usein. Teini-iässä johti sitten motivaation puuttumiseen ja nyt aikuisena opiskellessani tuottaa vaikeuksia, kun pärjäsi yläasteen ja lukion tekemättä mitään ja nyt onkin jotain tehtävä. Ei sillä, onhan mun koulutukseni motivoivampaa itsessään nyt, mutta opiskelutekniikoista ei hajuakaan, kun ei niitä ole koskaan tarvinnut opetella! Pärjään onneks silti ihan ok nytkin, mutten yhtä helposti.

Yliopistossa en yltänyt enää kiitettäviin arvosanoihin, kun kaikkea ei voinut edellisenä iltana vilkuilemalla selvittää.

Yläasteella myös tein karhupalveluksen kavereilleni puhumalla omiani ja viihdyttämällä muita, vastaillen välissä opettajan kysymyksiin ja saamalla sitten 9 1/2 - 10 kokeesta, kun kaverit saivat vain 7-8... Joskus tylsistyksissäni saatoin lukea koko vuoden kirjan yhdeltä istumalta (esim. historia) ja muutenkin luin paljon ja asiat olivat tuttuja.

kun väittelin koko tunnin politiikasta opettajan kanssa. Matikassa musta oli joillekin hyötyäkin, jos jaksoin keskittyä. Nimittäin pari kaveria tajusi asiat paremmin mun selityksestä. Läksyjä ei tarvinnut tehdä, kun ei ollut niin vaativaa, että ei olisi voinut ilman miettimistä vastata. Saatoin lintsata 2 viikkoa putkeen, eikä ketään kiinnostanut, kun en ollut häirikkö ja sain parempia numeroita kuin suurin osa luokastani.



Olisin kyllä tuossa iässä kaivannut vähän haastetta, että olis säilynyt mielenkiinto koulussa, eikä olis ollut tarvetta lintsata. Tosin en mä sillä mitään menettänyt, eipä tuolla jälkeen voinut jäädä, kun mentiin hitaimpien mukaan! Kakaramaistahan se nyt silti näin aikuisen näkökulmasta oli.



Ja jos ryhmässä olis kaikki suunnilleen samaa tasoa, niin ei ainakaan tulis sellasta haukkumista, että hikke, jne. Yläasteella meinaan siitäkin kiusattiin, että sai hyviä numeroita, vaikka ei käyttäytynyt "hikkemäisesti", ollut nenä kiinni kirjassa, jne. Ja ne oli sit niitä cooleja, jotka veteli viitosia kokeista ja jäi kiinni tupakanpoltosta.

Ja meillä ainakin oli tasokurssit silloin. En eneää muista, missä aineissa, mutta ainakin matikassa. Itse olin laajalla tasokurssilla. Ja totta on myös se, että suppeilta kursseilta ei päässyt lukioon.

Aloitin peruskoulun -85 ja meillä oli yläasteella tasoryhmät kielissä. Matematiikasta saattoi olla myös, mutta en muista enää varmaksi.

Voisivat vaikka käydä lukiokursseja ja saada ne hyväksiluettua sitten lukiossa.

Vain demarin mielestä nuo ovat eriarvoistavia.



Minun mielestäni on järjetöntä, että nopeasti oppiva joutuu odottamaan muiden tahdissa, ja taas hitaasti oppiva ei saa tarpeeksi opetusta.



Tasoryhmät olisi syytä palauttaa, ja pikaisesti. Siitä hyötyvät kaikki.

Ei mua mitenkään syrjitty sen takia. Sain hyvät numerot ja opin, tosi hyvä jutta.



Noi tasot on mielestäni hyvät koska jokainen saa oman tahtista oppimista. On varmasti opellekkin helpompaa. Erityisluokillekkaan ei olisi tarvetta yhtä paljon kun nyt.

ja minä koin sen hyväksi!

Matematiikka ja kielet ovat oppiaineita, joissa tarvitaan tasoryhmät. Osalla on vaikeuksia suoriutua jo äidinkielestä, kun taas joillekin perusopetuksen nykyinen taso on aivan liian helppoa.

Mielestäni olisi oikein, että lapsi saisi kokemuksen pärjäämisestä omalla tasollaan, eikä tarvitsisi sinnitellä tehtävien parissa, joita ei ole mahdollisuutta oppia alkuunsakaan.



Poistaisin numeroarvioinnin liikunnasta, käsitöistä sekä kuvataiteesta että musiikista.

Nuo ovat aineita, joissa lapsen luovuus pääsisi parhaiten esiin ilman orjallista suunnitelmaa ja yhden opettajan / oppiaine antamaa arviointia.

Ei ne ole eriarvoistavia, ne voisivat taata paremman opiskelu- ja opetusrauhan luokissa ja yksilöllisempää opetusta vaativuustason mukaan.



Ainoa "mutta" on musta tässä se, että pitäisi päästä silti jatkokouluttautumaan esteettömästi, vaikka olisikin opiskellut "heikompitasoisten" ryhmässä. Vaikka sitten niin, että käydään vuosi lisää peruskoulua, jotta voi päästä lukioon. Joskus nimittäin sitä tajuaakin vasta liian myöhään, että olis kannattanut päntätä.

Hyvä esimerkki näin aikuisiällä asiasta: jouduin työkkärin pilipalikurssille ja ajattelin että suoritanpa ajankulukseni @-ajokortin. Taitoni olivat jo melkein riittävät aloitusvaiheessa mutta ajokortti jäi suorittamatta, sillä opettajalla ei ollut aikaa neuvoa meitä edistyneempiä kun aika meni sen kertaamiseen, mistä löytyy välilyönti ja kuinka kirjaudutaan Windowsiin sisään..! Tosi loistavaa.