Lapsettomuushoidot, en kestä teitä äidit nyt

Itsekin olet moneen kertaan ketjussa sanonut, että tuo sinun PubMedisi ei mainitse lapsettomuutta. Ainoastaan suunnittelemattoman raskauden. Eli sitä ei voi käyttää argumenttina tässä keskustelussa, koska se ei sinällään liity aiheeseen.

Mutta sinä voit ihan vapaasti olla päättänyt, että lapsettomuus ei altista synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Olet kuitenkin saanut useita linkkejä, joissa asia todetaan näin olevan. En jaksa kanssasi aiheesta enää vääntää, menen nukkumaan. Hyvää yötä.

Lapsettomuus ei ole riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Eipä voi olla enempää suunniteltua raskautta kuin hoidoin aikaansaatu raskaus.

Minä en ole tällaista päättänyt, vaan tutkimuksissa on näin todettu.

Hyvää yötä.

Summa summarum: Hienoa, että nykyään voi saada lapsettomuuteen apua ja hienoa, että jotkut jaksavat käydä läpi ne rankat hoidot. Vielä hienompaa on, että tulos on toivottu! Mä ymmärrän, että lapsettomuus ei ole helppoa niellä, mutta en ymmärrä muutaman asennetta täällä, että on ollut raskaampaa kuin veljen kuolema! Onpas omaa napaansa tuijottelevia... Aivan järkytyin noista vertauksista! Mä ihan hirveen paljon mieluummin olisin saamatta enempää lapsia kuin menettäisin veljeni tai kenenkään läheisen. Eihän lapsettomuudessa menetä kuin kuvitelmansa. Musta on tosi julmaa verrata jonkun läheisen kuolemaan, hyvin epäkunnioittavaa niitä kuolleita läheisiä kohtaan sekä loukkaavaa jokaista läheisensä menettänyttä kohtaan. Itsekin sanoin, että ei meidän lapsi helpolla lähtenyt alulle ja oli syytä odottaakin ongelmia (ei elämäntavoista johtuen). Joten olen kyllä miettinyt asiaa paljon ja kerennyt pelätä. Olen hyvin onnellinen, että sain ihanan lapsen ja vielä ilman hoitoja! En tietenkään vaihtaisi tätä mihinkään. Mutta: jos multa lapsettomana kysyttäis, että haluaisinko ennemmin lapsen vai pitää kaikki läheiseni hengissä, niin ei tarvis yhtään miettiä. Jo olemassa oleva on miljoona kertaa arvokkaampaa. En ikinä vaihtaisi lastani mihinkään, mutta jos tosiaan pitäisi valita, että pitäisinkö veljeni hengissä vai saisinko lisää lapsia, niin voin kertoa, että on sairasta, jos ennemmin näkisi veljensä kuolleena! Hui kuinka kamala ajatus edes! Onneks en tunne yhtään noin julmaa ihmistä :(

Silti, sympatiat jokaiselle, joka ei lasta toivomuksista huolimatta saa. Siis jokaiselle, joka ei kuitenkaan toivo muille pahaa. Miks pitikään taas lukea tätäkin palstaa, täällähän tulee vain hyvin surulliseksi. Mietin noiden kahden ihmisen edesmenneitä veljiä ja heidän perheitään. Mä olen niin onnellinen, että mun perheeni on toisistaan välittävää!

Minun veljeni oli erittäin vaikeasti sairas, ja hän itse toivoi kuolemaansa. Hänen kuolemansa oli helpotus KAIKILLE, sillä hänen elämänsä oli pelkkää tuskaa ja kipua.

Haista ämmä vittu.

ihminen arvostaa rahaa ja lapsettomuus syö sitä erityisen paljon. Lapsettomuuteen liittyy myös sellaisia asioita, mitä muut ei ajattele. Kuten, että et voikaan matkustaa lomalle kreikkaan, kun pitäisi maksaa ne hormoonipiikitkin.

Nyt siis en tosiaankaan väitä, että tämä olisi syy miksi lapsettomat arvostavat lastaan, mutta kyllä se vuosien kärsiminen ja rahallinenkin menetys pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Että tuon rumban haluaa läpi käydä, pitää siinä todella haluta saada se lapsi, vaikkakin sitten olisi miten raskasta sen jälkeen. Monelta leikki jääkin jossain vaiheessa, koska mitenkään autuaaksi tekevää se hormonaalinen ruumiin kiduttaminen ei ole.

Niin paskaa että se lapsettomuus jotenkin jalostaisi paremmaksi äidiksi.

Niin paskaa että se lapsettomuus jotenkin jalostaisi paremmaksi äidiksi.

Elämänkokemus ja perspektiivit elämään ovat hieman toisenlaiset näillä ekalla kerralla tärppäsi -tyypeillä kuin pitkään hoidoissa käyneillä. En nyt väitä, että olisivat parempia tai jalostuneempia, mutta elämästä on tullut nähtyä muutakin kuin se parempi puoli.

Niin paskaa että se lapsettomuus jotenkin jalostaisi paremmaksi äidiksi.

Elämänkokemus ja perspektiivit elämään ovat hieman toisenlaiset näillä ekalla kerralla tärppäsi -tyypeillä kuin pitkään hoidoissa käyneillä. En nyt väitä, että olisivat parempia tai jalostuneempia, mutta elämästä on tullut nähtyä muutakin kuin se parempi puoli.

Ja helposti raskaaksi tulleellahan ei voi olla elämässään mitään vaikeita kokemuksia...

Mä en ainakaan ole kokenut mitään pahempaa kuin läheisen kuolema. Miten voi ihmiset puhua noin epäkunnioittavasti ja itsekkäästi, että pahempaa on se, ettei saa kaikkea, mitä on elämältään haaveillut, kun että oma veli kuolee! Jos olisin edes lähellekään yhtä ilkeä kuin te, niin voisin sanoa, että olette kriisinne ansainneet. En kuitenkaan ole noin pahansuopa ihminen, joten en väitä, että olette ansainneet, mitä olette saaneet. Eli kaikkea hyvää kuitenkin teille, mutta sääliksi käy silti perheitänne! Eikö teillä ole edes omia vanhempianne kohtaan sen vertaa sympatioita, että ette vertaisi jonkin saavuttamatta jättämistä oman lapsen menetykseen!? Oli se lapsi sitten iältään mitä vain.

Eihän tässä nyt herranjee sitä tarkoitetakaan, että joku antaisi vaikka jonkun läheisensä kuolla, että saisi lapsen! Asian pointti varmastikin oli se, että lapsettomuus kriisinä on ollut rankempi kuin läheisen kuolemasta johtunut kriisi.

Ja helposti raskaaksi tulleellahan ei voi olla elämässään mitään vaikeita kokemuksia...

että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole ollut mitään todellisia ongelmia elämässään :D Koeta nyt päättää, miten päin se on. Olet aika huvittava.

Mä en ainakaan ole kokenut mitään pahempaa kuin läheisen kuolema. Miten voi ihmiset puhua noin epäkunnioittavasti ja itsekkäästi, että pahempaa on se, ettei saa kaikkea, mitä on elämältään haaveillut, kun että oma veli kuolee! Jos olisin edes lähellekään yhtä ilkeä kuin te, niin voisin sanoa, että olette kriisinne ansainneet. En kuitenkaan ole noin pahansuopa ihminen, joten en väitä, että olette ansainneet, mitä olette saaneet. Eli kaikkea hyvää kuitenkin teille, mutta sääliksi käy silti perheitänne! Eikö teillä ole edes omia vanhempianne kohtaan sen vertaa sympatioita, että ette vertaisi jonkin saavuttamatta jättämistä oman lapsen menetykseen!? Oli se lapsi sitten iältään mitä vain.

jos et ole kokenut oman sisaruksen kuolemaa ja lapsettomuutta. Sinä et tiedä asiasta yhtään mitään.

171 puhuu niin asiaa, 172 ei niinkään..

Mun helpolla omat lapsensa saanut ystävä sanoi kerran, että uskoo lapsettomuudesta kärsineiden osaavan arvostaa lapsi-arkea vielä paremmin kuin tällaiset hänen kaltaisensa jotka ovat saaneet lapset helposti. Mutta eihän nämä täydelliset mampselit täällä nyt sellaista voi myöntää hyvänen aika! :D :D

Niin paskaa että se lapsettomuus jotenkin jalostaisi paremmaksi äidiksi.

Elämänkokemus ja perspektiivit elämään ovat hieman toisenlaiset näillä ekalla kerralla tärppäsi -tyypeillä kuin pitkään hoidoissa käyneillä. En nyt väitä, että olisivat parempia tai jalostuneempia, mutta elämästä on tullut nähtyä muutakin kuin se parempi puoli.

Ja sekö lapsettomuus on ainoa jalostava tekijä? Helposti lapsen saaneilla ei voi olla vakavia sairauksia, läheisten kuolemaa, alkoholismia perheessä, hyväksikäyttöä ja muita suruja? Miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla? Katos peiliin, idiootti.

Ja helposti raskaaksi tulleellahan ei voi olla elämässään mitään vaikeita kokemuksia...

että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole ollut mitään todellisia ongelmia elämässään :D Koeta nyt päättää, miten päin se on. Olet aika huvittava.

Minä en ole väittänyt yhtään mitään enkä tiedä mikä on "virallinen av-totuus". Pisti vain silmään tuo väite, että "kokemukset jalostavat ihmisen paremmaksi".

Ja sekö lapsettomuus on ainoa jalostava tekijä? Helposti lapsen saaneilla ei voi olla vakavia sairauksia, läheisten kuolemaa, alkoholismia perheessä, hyväksikäyttöä ja muita suruja? Miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla? Katos peiliin, idiootti.

Nimenomaan kirjoitin, että en väitä, että olisivat jalostuneempia. Mutta vanha av-totuushan on, että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole voinut olla mitään todellisia ongelmia elämässään :D Mieluummin olen huvittava kuin naurettava.

Mä en ainakaan ole kokenut mitään pahempaa kuin läheisen kuolema. Miten voi ihmiset puhua noin epäkunnioittavasti ja itsekkäästi, että pahempaa on se, ettei saa kaikkea, mitä on elämältään haaveillut, kun että oma veli kuolee! Jos olisin edes lähellekään yhtä ilkeä kuin te, niin voisin sanoa, että olette kriisinne ansainneet. En kuitenkaan ole noin pahansuopa ihminen, joten en väitä, että olette ansainneet, mitä olette saaneet. Eli kaikkea hyvää kuitenkin teille, mutta sääliksi käy silti perheitänne! Eikö teillä ole edes omia vanhempianne kohtaan sen vertaa sympatioita, että ette vertaisi jonkin saavuttamatta jättämistä oman lapsen menetykseen!? Oli se lapsi sitten iältään mitä vain.

jos et ole kokenut oman sisaruksen kuolemaa ja lapsettomuutta. Sinä et tiedä asiasta yhtään mitään.

ja jos et ole kokenut sisaruksen kuolemaa, lapsettomuutta ja koulukiusaamista, niin et ole kokenut yhtään mitään. Sinä et tiedä asiasta yhtään mitään.

Summa summarum: Hienoa, että nykyään voi saada lapsettomuuteen apua ja hienoa, että jotkut jaksavat käydä läpi ne rankat hoidot. Vielä hienompaa on, että tulos on toivottu! Mä ymmärrän, että lapsettomuus ei ole helppoa niellä, mutta en ymmärrä muutaman asennetta täällä, että on ollut raskaampaa kuin veljen kuolema! Onpas omaa napaansa tuijottelevia... Aivan järkytyin noista vertauksista! Mä ihan hirveen paljon mieluummin olisin saamatta enempää lapsia kuin menettäisin veljeni tai kenenkään läheisen. Eihän lapsettomuudessa menetä kuin kuvitelmansa. Musta on tosi julmaa verrata jonkun läheisen kuolemaan, hyvin epäkunnioittavaa niitä kuolleita läheisiä kohtaan sekä loukkaavaa jokaista läheisensä menettänyttä kohtaan. Itsekin sanoin, että ei meidän lapsi helpolla lähtenyt alulle ja oli syytä odottaakin ongelmia (ei elämäntavoista johtuen). Joten olen kyllä miettinyt asiaa paljon ja kerennyt pelätä. Olen hyvin onnellinen, että sain ihanan lapsen ja vielä ilman hoitoja! En tietenkään vaihtaisi tätä mihinkään. Mutta: jos multa lapsettomana kysyttäis, että haluaisinko ennemmin lapsen vai pitää kaikki läheiseni hengissä, niin ei tarvis yhtään miettiä. Jo olemassa oleva on miljoona kertaa arvokkaampaa. En ikinä vaihtaisi lastani mihinkään, mutta jos tosiaan pitäisi valita, että pitäisinkö veljeni hengissä vai saisinko lisää lapsia, niin voin kertoa, että on sairasta, jos ennemmin näkisi veljensä kuolleena! Hui kuinka kamala ajatus edes! Onneks en tunne yhtään noin julmaa ihmistä :(

Silti, sympatiat jokaiselle, joka ei lasta toivomuksista huolimatta saa. Siis jokaiselle, joka ei kuitenkaan toivo muille pahaa. Miks pitikään taas lukea tätäkin palstaa, täällähän tulee vain hyvin surulliseksi. Mietin noiden kahden ihmisen edesmenneitä veljiä ja heidän perheitään. Mä olen niin onnellinen, että mun perheeni on toisistaan välittävää!

Eihän kukaan ollut valitsemassa mitään vastoinkäymisiä, vaan kertoi kokemuksistaan. Kertarysäyksellä tapahtunut läheisen kuolema oli vähemmän raskas kokemus kuin vuosikausia jatkunut pettymysten sarja.

Jos joka kuukausi sanottaisiin, että puolisosi varmaankin selviää sairaudestaan (mikä hyvänsä sairaus) ja parin viikon päästä todettaisiin, että kyllä hän todennäköisesti kuolee - ja sitä jatkuisi vuosia! - niin olisiko se todella henkisesti helpompaa kuin yllättävä kuolema?

Minä en ole väittänyt yhtään mitään enkä tiedä mikä on "virallinen av-totuus". Pisti vain silmään tuo väite, että "kokemukset jalostavat ihmisen paremmaksi".

että kokemukset jalostaisivat ihmisen paremmaksi. Mutta jokainen lienee samaa mieltä, että kokemukset kasvattavat ja antavat uudenlaista perspektiiviä elämään. Hassua, että lapsettomuuskokemus ei kuulemma tällaista tee :D

Ja sekö lapsettomuus on ainoa jalostava tekijä? Helposti lapsen saaneilla ei voi olla vakavia sairauksia, läheisten kuolemaa, alkoholismia perheessä, hyväksikäyttöä ja muita suruja? Miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla? Katos peiliin, idiootti.

Nimenomaan kirjoitin, että en väitä, että olisivat jalostuneempia. Mutta vanha av-totuushan on, että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole voinut olla mitään todellisia ongelmia elämässään :D Mieluummin olen huvittava kuin naurettava.

Olet kuitenkin juuri naurettava.

ja jos et ole kokenut sisaruksen kuolemaa, lapsettomuutta ja koulukiusaamista, niin et ole kokenut yhtään mitään. Sinä et tiedä asiasta yhtään mitään.