Muita, joiden mielesta keinohedelmoitykset voisi maksaa itse ja yhteiskunnalta saastyvat rahat suurempina lapsilisina lapiperheille!
Olen täysin kyllästynyt tuohon keinohedelmöityskeskusteluun ja siihen kenelle pitäisi sallia hoidot. Mielestäni yksinkertainen ratkaisu olisi se, että ne sallittaisiin kaikille (myös homopareille), MUTTA jokainen vastaisi kuluista itse.
Yhteiskunnalta säästyneet rahat suunnattaisiin mieluummin siihen, että lapsiperheet tulisivat paremmin toimeen ja voisivat halutessaan paremmin hankkia lisää lapsia, kun taloudelliset reunaehdot olisivat paremmat. Eli että lapsilisiä korotettaisiin huomattavan paljon!
Onko muita samoin ajattelevia?
Minua ihmetyttää tuo ajattelutapa, että yhteiskunnan pitäisi maksaa hoidot. Lapsen saaminenhan ei kuitenkaan ole mikään AIKUISEN SUBJEKTIIVINEN OIKEUS niin kuin usein näytetään ajattelevan.
Nyt joku varmasti luulee, että minulla on lapsia ja lapsensaanti niin helppoa, että siksi on helppo kannattaa tällaista vaihtoehtoa. Asia ei ole niin: meillä (minulla ja miehelläni) ei ole vielä lapsia, toivomme kyllä kovasti saavamme! Mutta jos emme onnistu luonnollisesti lapsia saamaan, en ymmärrä miksi se on YHTEISKUNNAN ongelma ja heidän pitäisi kustantaa lapsi meille. Itse pitäisi sitten harkita haluaako lähteä hoitoihin ja säästää niihin rahaa vai ei.
Tämä olisi myös helpotus tähän jatkuvaan kiistaan, joka on pahimmillaan erittäin epätasa-arvoinen, jos lesbopareille hoidot maksettaisiin, mutta homopareilla ei olisi oikeutta lapsiin. (Miksiköhän naisella olisi oikeus tulla äidiksi, mutta miehellä ei isäksi?)
Kommentit (203)
Minusta Jumala ei ole tarkoittanut, että kaikkien kodittomaksi jäävien pitäisi elää ikänsä kodittomina. Uskon, että lapsen saaminen on minulle hankalaa juuri siksi, että minut on tarkoitettu jossain muualla koditta elävän / elävien lapsen äidiksi. Ja lapseni on tarkoitettu hänen / heidän veljekseen. Jumala on todennut tämän parhaaksi vaihtoehdoksi jostain syystä, jota minä en voi tietää.
Suomessakin muuten ON tutkittu adoptiolapsia, vaikkakin ei niin paljon kuin esim. Ruotsissa.
katsokaa vaikkapa adoptiojärjestön omilta sivuilta lisää:
http://www.interpedia.fi/suomi/lehdet/042002_adoptiolapsi.html
Mutta kun lapsettomuus ei ole sairaus! Saattaa toki olla sairauden seuraus, mutta se on silti eri juttu.
Joten miksei sitä silloin voi hoitaa lääketieteen keinoin?
Meille ei olisi tullut lasta ilman lapsettomuushoitoja koska toiselta meistä puuttuivat sukusolut. Onko se sairaus vai jotain muuta? Joltakulta puuttuu insuliinin tuotanto kropasta , meidän perheessä kyse oli jostain muusta.
Maksoimme kuitenkin suurimman osan kustannuksista ja lääkkeistä itse. Raha summa on varmaan sama mitä meillä mennee seuraavan lapsen saamiseen adoption kautta.
Kumpi onj yhteiskunnalle halvempi? En tiedä, mutta kynsin hampain tulen taistelemaan tulevalle lapselleni kaiken mahdollisen tuen mitä voin saada. Tiedän ettei adoptio ole ruusuilla tanssimista ja että monenlaisia ongelmia tulee eteen. Pelkään että tulevaisuudessa yhteiskunnalle kalliimmaksi tulee adoptiomme kuin hedelmöityshoidoilla saatu lapsemme. Kumpaakin halusin ja kummankin puolesta taistelen tiikeriäidin tavoin- mutta varmasti eri keinoin.
Ote linkitetystä kirjoituksesta:
" Yleisesti ottaen adoptioita on tutkittu Suomessa ehkä yllättävänkin vähän. MuissaPohjoismaissa on tehty huomattavasti enemmän adoptiotutkimusta, tosin myös kansainväliset adoptiot ovat niissä paljon yleisempiä kuin meillä. Osaltaan tutkimusten vähyys saattaa myös johtua siitä, että kansainväliset adoptiot ovat Suomessa vielä suhteellisen uusi ilmiö, vanhimmat kansainvälisesti Suomeen adoptoidut ovat tällä hetkellä noin 30 -vuotiaita ja heitä on vähän. Tämän vuoksi siis ainakaan mitään laajempaa tutkimusta aikuisista adoptoiduista ei ole Suomessa vielä voitu tehdä."
Niin että ei niitä nyt juuri ole tutkittu kuitenkaan.
Yrittäkää nyt ymmärtää, että SAIRAUDEN HOITO koskee vain yksilöä itseään, kun taas LAPSETTOMUUDEN HOITO tuo kuvioon uuden yksilön. Uusia yksilöitä ei pitäisi tuottaa vain siksi, että joku haluaa olla normaali / kokea äitiyden tms. Sairauksia sen sijaan voi ihan hyvin parantaa juuri siksi, että joku haluaa olla normaali.
(Tiedän, tiedän, paljon ihmisiä syntyy siksi, että heidän biovanhempansa halusivat olla normaaleja tms.)
Sairauksia hoidetaan kärsimyksen lievittämiseksi. Miksei siis lapsettomuuttakin, sen ollessa lääketieteellinen tila? Vai onko toinen kärsimys tärkeämpää kuin toinen?
kyllä jokainen syntyvä lapsi ehtii vielä tienata kustannuksensa takaisin! siis ihan kouluruokailua myöten.
Mun mielestä tämä on tosi julma ja epäempaattinen keskustelu. Siellä sitä pokkana arvotaan, että kenen lapsentekoa tulisi tukea. Mielestäni tämä on tasa-arvokysymys myös rahallisesti: vain varakkaammilla on varaa käydä kalliissa hoidoissa yksityisellä, vaikka kelakorvaukset tulisivatkin.
Mun mielestä ei tartte ajatella, että ylipäätään pitäisi ottaa korvaukset pois. Mutta pidän kyllä haaskauksena sitä, että jos esim. mies on lähes hedelmätön, niin tehdään useampi koeputkihedelmöitys hänen huonoilla siittöillään, kun koko ongelma olisi hoidettavissa yksinkertaisesti luovutetuilla siittiöillä. Eli siis mikä oikeus ihmisellä yrittää lisääntyä omilla sukusoluillaan kunnan kustannuksella vain siksi, että sattuu kotona käyttämään niitä hedelmättömiä sukupuolielimiään seksiään toista sukupuolta olevan kumppanin kanssa??? Tämä nyt nyt vain yksi epäkohta, johon olen törmännyt.
Olimme vuosia lapsettomia ja saimme hoidoilla lapsen. Mutta olimme kokoajan töissä samaan aikaan ja parin kuukauden veroilla maksettiin koko hoito yhteiskunnalle takaisin. Eli mielelläni olisin ollut sen ajan maksamatta veroja ja maksanut hoidot verottajalta säästyneiltä varoilla. Samaan aikaan tulin maksaneeksi valitettavasti JUURI SINUN lapsilisäsi, kotihoidontuen, synnytyksen ja kovin monenmuunkin kulun.
t. lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut erittäin varakas perhe
" Tällä hetkellä ehkä laajimmat kotimaiset adoptiotutkimukset ovat Lahden (1991) ja Varilon (1993) tutkimukset.
Lahden (1991) tutkimuksen päätavoitteina oli selvittää adoptioon annettujen lasten taustan ja varhaisvaiheiden yhteyksiä nuoruusiän mielenterveyden häiriöihin ja identiteetin kehitykseen sekä selvittää adoptiovanhempien, heidän parisuhteensa sekä adoptioperheen keskinäisen vuorovaikutuksen merkitystä adoptiolapsen nuoruusiän mielenterveyteen ja identiteetin kehitykseen. Tämän tutkimuksen mukaan adoptionuorten psyykkinen terveys oli melko hyvä: 2/3 oli selviytynyt hyvin nuoruusiässä ja 13,3%:lla ilmeni neuroosia vaikeampaa häiriintyneisyyttä ja vakavampia identiteettiongelmia. Lahden mukaan tämä kertoo lapsen kyvystä selvitytä traumaattisissa ja vaikeissa olosuhteissa, mikäli hänellä on mahdollisuus myöhemmin kokea riittävää emotionaalista turvaa ja lämpöä (Lahti 1991, 140).
Adoptiolapsen eroajankohta biologisesta äidistä ja siirtyminen adoptioperheeseen ei ole välttämättä kovin ratkaiseva, mutta tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että ero ennen kolmen kuukauden ikää ja mahdollisimman välitön siirtyminen adoptiovanhemmille olisi optimaalisin ratkaisu. Erityisesti 3-8 kk:n iässä olisi aiheellista välttää separaatioita ja tilapäissijoituksia. Lahden (1991) tutkimuksen mukaan myöskään 1,5-3 vuoden iässä tapahtuneet sijoitukset eivät osoittautuneet lapsen myöhemmän terveyden kannalta keskimääräistä ongelmallisemmiksi. (Lahti 1991, 141-142) "
Kyllä siinä tosiaan sanotaan, että kovin laajasti asiaa ei ole tutkittu. Mutta se on ihan eri asia kuin että ei olisi laisinkaan tutkittu.
miksei kaikilla ole velvollisuutta ryhtyä adoptoimaan ensisijaisesti??? Miksei mammat tässä ketjussa jo ole mukana kansalaistoiminnassa edistämässä adoptiota? MIKSI???
Miksi pitää olla puusilmät, että ei voi nähdä kuinka hedelmällisyyshoidot ja adoptio eivät ole toistensa vastakohtia? Ongelma on just siinä, että tavalliset hedelmälliset pulliaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita järjestämään adoptioasioita. Laiskat moralistipaskat!
perillä siitä mitä lapsettomuushoidot yhteiskunnalle loppujen lopuksi maksavat (esim. vuositasolla)- sllä rahalla ei kovin montaa senttiä yhtä lapsilisää korotettaisi. Eli eipä voi tuotakaan argumenttiä käyttää...
Olisi niistä iloa jossain muualla, vaikka sitten vähänkin. Lisänä rikka rokassa.
olisi mahdollisuus omaan lapseen? Jokainen syntynyt lapsi on tälle yhteiskunnalle tärkeä tulevaisuutta ajatellen.
mahdollistaa totaalisen tyhmyyden jatkumisen..
ei ole oikein, että lapsettomat joutuvat niihin osallistumaan!
EN todellakaan ymmärrä miten keinohedelmöityksiä ym. puuhastelua rahoitetaan valtion kassasta!
T. Myös pitkää lapseton joka ei edes harkinnut hoitoja!
lahja hänelle valtion varoista.
Minua kovasti ahdistaa ja masentaa (voi olla että ajaudun vielä epätoivoisiin tekoihin) koska minulla ei ole autoa eikä varaa hankkia sellaista! Kyllä yhteiskunnan pitäisi maksaa minulle auto! Kärsin joka päivä siitä, että kaikilla naapureilla on autoja (osa ulkomailta tuotuja), mutta minulla vaan ei vuosien säästöyrityksistä huolimatta. Kyllä Suomen valtio on tosi nihkeästi valmis auttamaan ihmisiä hädässä.