Kari Tapion perinnöstä riita, au-lapsi yritetään jättää perinnöttä

ihan laillisesti. Tavoitteena oli mahdollistaa se, että me lähilapset saimme kaiken sen, mitä isä meille halusi antaa.



Perunkirjassa lueteltiinkin sitten pesän velkoja ja kysyttiin sivusuhteen lapselta, haluaako hän ne.



Ei siinä meidän lasten tai äidin sanomiset painaneet, isä teki ihan itse päätöksen siitä, että hänelle rakkaat saivat työnsä tuloksen.

Soitteli tosin kerran pari vuodessa toisinaan. Joskus meni vuosia ettei kuulunut mitään. Avioitui toisen naisen kanssa ja teki pari lasta. Uusi nainen esti lopunkin yhteydenpidon. Tunnesidettä ei ole juuri ollut.



Ja arvatkaas mitä, TODELLAKIN aion vaatia oman perintöosuuteni, vaikka muuta en siitä äijästä ole koskaan saanut.



En rakkautta, en isän vastuuta, en edes rahaa mihinkään hankintoihin, en mitään.

Olenko siis Karria parempi, kun EN OLE SE TEIDÄN PARJAAMANNE AU-LAPSI? Avioliittohan se kaiken pyhittää, eiks jee? TYhmiä akkoja olette te avioliittosuitsuttajat. Lapsensa voi hylätä avioliitosta erottuaankin.

Teillä on ollut perhe 40 vuotta. On yhteiset ilot ja surut, vaikeudet ja voitot. Lapset tukevat kaikessa ja ovat mukana myös niissä raskaissa hetkissä.



Sitten miehenne kuolee. Ja esiin ryömii mies, joka on saanut alkunsa jostain miehesi syrjähypystä kymmenien vuosien takaa.



Kuuluisiko Sinusta antaa tälle tuntemattomalle kaverille sama osuus kuin omille lapsillesi? Enpä usko että moni lämpenisi tälle ajatukselle.



Ei ole tuo mies tukenut vaikeissa paikoissa, ei ole piirtänyt isänpäiväkortteja, ehei. Hänellä on ihan oma perhe, oma äiti, oma isä, joille ne jutut on tehty. Mutta sitten yhtäkkiä onkin "isä", jolta pitää rahat saada.



Minusta on röyhkeää vaatia tuollaisia perintöjä itselleen. Kehtaakin.

Syytön se poika siihen on, että hän on syntynyt avioliiton ulkopuolelle! Kyllä hän silti on ihan yhtä oikeutettu ollut isäänsä kuin nämä muutkin veljekset. Ja ihan yhtä oikeutettu perintöönsäkin!

päivän valoon? Hyi helvetti. Miten ihmeessä tämä isänsä hylkäämä poika olisi voinut tukea vaikeissa paikoissa, piirtää isänpäiväkortteja yms. jos oma isä ei ole häntä halunnut tavata???

Totta ihmeessä hänelle kuuluu se mikä muillekin pojille, kyllähän nyt normaalin ihmisen oikeustaju sen sanoo. Kyllä Kari Tapio ihan itse sitä vehjettään silloin vuosikymmeniä sitten käytti, tuskin häntä raiskattiin. Kantakoon nyt edes kuolemansa jälkeen vastuunsa.

Teillä on ollut perhe 40 vuotta. On yhteiset ilot ja surut, vaikeudet ja voitot. Lapset tukevat kaikessa ja ovat mukana myös niissä raskaissa hetkissä.

Sitten miehenne kuolee. Ja esiin ryömii mies, joka on saanut alkunsa jostain miehesi syrjähypystä kymmenien vuosien takaa.

Kuuluisiko Sinusta antaa tälle tuntemattomalle kaverille sama osuus kuin omille lapsillesi? Enpä usko että moni lämpenisi tälle ajatukselle.

Ei ole tuo mies tukenut vaikeissa paikoissa, ei ole piirtänyt isänpäiväkortteja, ehei. Hänellä on ihan oma perhe, oma äiti, oma isä, joille ne jutut on tehty. Mutta sitten yhtäkkiä onkin "isä", jolta pitää rahat saada.

Minusta on röyhkeää vaatia tuollaisia perintöjä itselleen. Kehtaakin.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä.



Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

niin ei kai aviottomalle voi antaa mitään

Kuule, Kari Tapio oli jättituloinen ja kaikki omaisuus on hänen tuloistaan syntynyttä siinä perheessä. Kyllä Pian osa-aikaiset hammashoitajan työt olleet silakoita joulukaloiksi Kari Tapion tienesteihin.

Mietin jo KT:n kuoltua just tätä, että mitenköhän ovat pimittäneet tämän yhden pois kuvioista, kun perittävää on paljon... Arvasin, että tälläistä ongelmaa tulee.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä.

Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

Eihän se Tapio selvästi ole ihan rehellisesti toiminut, mutta miten näette pojan olevan oikeutettu rahaan, jota hän ei ole millään tavalla itse ansainnut?

Siitä olen toki samaa mieltä, että Tapio olisi voinut hoitaa isyytensä paremmin.

Miettikääpä tilannetta, jossa oma miehenne kävisi kiksauttamassa jotain ventovierasta naista, ja sitten olisi perinnönjaolla yksi ylimääräinen, telle täysin tuntematon ihminen? Suhtautuisitteko kovinkin suopeasti? Ettehän vaan yrittäisi siirtää omaisuutta pois kuolinpesästä? Ettehän?

että rehellinen ihminen ottaa asiat asioina, eli ei tietenkään lähde piilottamaan omaisuutta.

Teillä on ollut perhe 40 vuotta. On yhteiset ilot ja surut, vaikeudet ja voitot. Lapset tukevat kaikessa ja ovat mukana myös niissä raskaissa hetkissä.

Sitten miehenne kuolee. Ja esiin ryömii mies, joka on saanut alkunsa jostain miehesi syrjähypystä kymmenien vuosien takaa.

Kuuluisiko Sinusta antaa tälle tuntemattomalle kaverille sama osuus kuin omille lapsillesi? Enpä usko että moni lämpenisi tälle ajatukselle.

Ei ole tuo mies tukenut vaikeissa paikoissa, ei ole piirtänyt isänpäiväkortteja, ehei. Hänellä on ihan oma perhe, oma äiti, oma isä, joille ne jutut on tehty. Mutta sitten yhtäkkiä onkin "isä", jolta pitää rahat saada.

Minusta on röyhkeää vaatia tuollaisia perintöjä itselleen. Kehtaakin.

Ensinnäkin, tämä mies ei ryöminyt yllättäen jostakin esiin.

V. 1979 syntynyt lapsi oli Kari Tapion itsensä tunnustama ja elatusmaksujakin oli vuosien aikana maksettu. Lapsi oli useasti osoittanut halukkuutensa olla yhteydessä isäänsä, mutta isä (ilmeisesti huonoitsetuntoisen vaimonsa painostamana) sivuutti au-lapsensa toiveet ja normaaliin kehityskaaren liittyvät vaiheet.

Ei ollut poikaparalla mahdollisuutta lähetellä isänpäiväkortteja tai odotella lahjoja jouluna tai syntymäpäivänä. Ei ollut mahdollisuutta tukea biologista isäänsä vaikeissa paikoissa vaikka halua lapsella olisi ollutkin. Miksikö? Siksi, että vanhempansa ja biologisen isän vaimo toimivat kuten toimivat. Oletettavasti Pia vaati avioliiton jatkumisen edellytyksenä, ettei Kari Tapio ole missään yhteydessä lapseensa ja kaikki lapsen lähentymisyritykset torpattiin systemaattisesti. Jalkasen avioliitossa syntyneet lellikki-pojatkin kiertelevät aiheesta puhuttaessa ja toteavat etteivät ole kiinnostuneet velipuolestaan. Näkeehän sen perheen kokonaisvaltaisen asenteen noistakin lausunnoista.

Eiköhän tässä ole unohtunut se lapsen etu, heti lapsen siittämishetkestä lähtien... Pettynyt olen, että aikuiset ihmiset kehtaavat tehdä näin seuraavalle sukupolvelle. Siinä sukupolvien katkeamattomassa ketjussa ja suvun historiassa tämä au-lapsikin on olennaisessa asemassa.

ja laittaa perusteluiksi sitä, että koska Kari Tapio on joskus myynyt omaisuuttaan pois, pitää se nyt hyvittää yhdelle "osattomalle". Oikeus katsoo tilanteen kuolinhetkellä eikä ota kantaa siihen, oliko reilua joskus 15 v sitten myydä lapsille vaikka kesämökki. Sen myynnin voi tietysti riitauttaa vedoten siihen, että omaisuutta siirretty sivuun, mutta kun eläissään jokainen saa ostaa ja myydä ihan niin paljon kuin pystyy ja jos hinnat olleet OK, verot maksettu jne. niin ei niitä muinaisia juttuja oteta huomioon.

Levyjen tuotto on asia, joka suuntaa tulevaisuuteen eli ei ole olemassa tietoa siitä, paljonko rahaa on tulossa. Jos K.T. on nimennyt vaimonsa saamaan ne tuotot, on aviottoman lapsen hyvin hankala mennä osuuuttaan vaatimaan. Voihan olla, että ne tuotot ovat menneet vaimolle jo vuosia!

Minusta lysteintä on se, että tuo au-lapsi on hyvin hanakasti haluamassa rahaa sen sijaan että tukailisi sitä, että isä ei rakastanut...

ollut hänestä kiinnostunut eikä häntä rakastanut. Kyllä 30v. mies on sen asian jo tajunnut ja varmaan myös käsitellyt. Tuskin se Karri sitä enää tuskailee, on todennut että isä oli kusipää. Nyt joutuu toteamaan, että koko perhe tais olla sitä myös, omat velipuolet yhtä mätiä kuin tämä suuri isäkin. Ei rakkautta voi keneltäkään vaatia, mutta oman osuutensa perinnöstä voi. Ja minusta se on ihan reilua, miksi näiden aviolasten pitäisi saada kaikki, sekä isä että rahat? Mikä heistä tekee niin paljon arvokkaampia ihmisiä?

Miksi ihmeessä tämän aviottoman lapsen pitäisi vaan antaa kaiken olla rakkauden nimissä? Antaa muiden viedä tuhkatkin pesästä ja vain tuskailla kuinka isä ei häntä rakastanut? Muiden ei tarvitse olla reiluja eikä oikeudenmukaisia. Vain tämän yhden pitää kunnioittaa suuren isänsä muistoa ja olla vaatimatta mitään. Mä en ymmärrä miksi? Hänellä on perintöön ihan tasan sama oikeus kuin muillakin. Toivon totisesti että hän saa pesästä oman osuutensa ja että oikeus tutkii paljonko siellä on oikein rahoja ym. siirrelty.

Ja Jalkasina mä oikeasti miettisin, kuinka paljon tämä koko jupakka mustaa KT:n mainetta ja myös poikien mainetta, tuskin sen yhden laulajanura kovin kummoiseksi tulee jos heti alkumetreillä osoittaa olevansa ahne kusipää.

Teillä on ollut perhe 40 vuotta. On yhteiset ilot ja surut, vaikeudet ja voitot. Lapset tukevat kaikessa ja ovat mukana myös niissä raskaissa hetkissä.

Sitten miehenne kuolee. Ja esiin ryömii mies, joka on saanut alkunsa jostain miehesi syrjähypystä kymmenien vuosien takaa.

Kuuluisiko Sinusta antaa tälle tuntemattomalle kaverille sama osuus kuin omille lapsillesi? Enpä usko että moni lämpenisi tälle ajatukselle.

Ei ole tuo mies tukenut vaikeissa paikoissa, ei ole piirtänyt isänpäiväkortteja, ehei. Hänellä on ihan oma perhe, oma äiti, oma isä, joille ne jutut on tehty. Mutta sitten yhtäkkiä onkin "isä", jolta pitää rahat saada.

Minusta on röyhkeää vaatia tuollaisia perintöjä itselleen. Kehtaakin.

Ja edelleen, KT ei halunnut tavata poikaansa, ei kai se poika väkisin voi mitään kortteja väkertää? Miten lapsi voi pakottaa isän olemaan isä? Onko se edes lapsen tehtävä? Meneekö sinusta lapselta sillä perusteella perintöoikeus, ettei isä halua häntä tavata eikä olla tekemisissä? Minusta se on röyhkeää, että täysin tarkoituksellisesti järjestellään asiat niin että yksi jää ilman perintöä. Se on ahnetta, että kehtaavatkin. Pia itse valitsi miehensä ja päätti jatkaa elämää vaikka tiesi au-lapsesta, ei se mikään säälittävä raukka ole. Lain mukaan tämä au-poika on tasan yhtä perillinen kuin ne kolme muutakin, eikä vaadi kuin sen mikä hänelle laillisesti kuuluu. EI ole viemässä lesken osuutta eikä veljiensä osuuksia, vain sen mikä on hänen. Mikä siinä on röyhkeää?

Kuule, Kari Tapio oli jättituloinen ja kaikki omaisuus on hänen tuloistaan syntynyttä siinä perheessä. Kyllä Pian osa-aikaiset hammashoitajan työt olleet silakoita joulukaloiksi Kari Tapion tienesteihin. Mietin jo KT:n kuoltua just tätä, että mitenköhän ovat pimittäneet tämän yhden pois kuvioista, kun perittävää on paljon... Arvasin, että tälläistä ongelmaa tulee.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä. Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

Pia hoito kotia ja miestä kymmeniä vuosia, "uhrasi" oman elämänsä sille, että mies on reissuhommissa. Kari sitten antoi tästä palkaksi vaimolle omaisuutta ja varmisti, että leskeyskään ei vie vaimoa soppajonoihin.

Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan. Täälläkin itketään sitä, että ei ole varaa olla lapsen kanssa kotona, kun sitten eläke jää pieneksi tai että kahden tilin perheet on syvältä.

Nyt oli yksi kokonainen perhe, joka piti yhtä ja jossa kaikki oli yhteistä. Kun sitten ilmeni, että eläkeikää lähentelevä mies oli jakanut jo eläissään omaisuutensa pois (mitä muuten palstalla aina suurilta ikäluokilta vaaditaan!) niin sekin on väärin.

Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan.

Kyse on nimenomaan siitä, että KT ydinperheineen päätti jättää au-lapsen perinnöttä. Montakohan miljoonaa tämä vaimoraukka sitten oikein tarvitsisi, jotta hänen "elämänsä ei loppuisi"?

Kuule, Kari Tapio oli jättituloinen ja kaikki omaisuus on hänen tuloistaan syntynyttä siinä perheessä. Kyllä Pian osa-aikaiset hammashoitajan työt olleet silakoita joulukaloiksi Kari Tapion tienesteihin. Mietin jo KT:n kuoltua just tätä, että mitenköhän ovat pimittäneet tämän yhden pois kuvioista, kun perittävää on paljon... Arvasin, että tälläistä ongelmaa tulee.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä. Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

Pia hoito kotia ja miestä kymmeniä vuosia, "uhrasi" oman elämänsä sille, että mies on reissuhommissa. Kari sitten antoi tästä palkaksi vaimolle omaisuutta ja varmisti, että leskeyskään ei vie vaimoa soppajonoihin.

Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan. Täälläkin itketään sitä, että ei ole varaa olla lapsen kanssa kotona, kun sitten eläke jää pieneksi tai että kahden tilin perheet on syvältä.

Nyt oli yksi kokonainen perhe, joka piti yhtä ja jossa kaikki oli yhteistä. Kun sitten ilmeni, että eläkeikää lähentelevä mies oli jakanut jo eläissään omaisuutensa pois (mitä muuten palstalla aina suurilta ikäluokilta vaaditaan!) niin sekin on väärin.

Kyllä se suurimmasta osasta on aika väärin, että muiden lasten elämä turvataan mutta yksi jää paitsi kaikesta, hänellä ei ole isää, eikä perintöäkään haluta antaa. Millainen isä tekee niin? Millainen mies sellainen on?

Ja minusta on ihan turha sääliä tätä Piiaa, itse hän valintansa teki, tiesi miehensä au-lapsesta ja silti jatkoi elämää Karin kanssa, tiesi muusikon elämän raskauden ym. Ei hän mikään säälittävä naisparka ole. Niin ja sen kotiäidin elämän voi turvata, mutta niin että tekee sen rehdisti ja oikeudenmukaisesti. Miksi sen lesken elämä pitää turvata yhden rintaperillisen kustannuksella?

Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan.

Kyse on nimenomaan siitä, että KT ydinperheineen päätti jättää au-lapsen perinnöttä. Montakohan miljoonaa tämä vaimoraukka sitten oikein tarvitsisi, jotta hänen "elämänsä ei loppuisi"?

sijoittamaan omaisuuttaan perheeseen. Olisihan se voinut testamentata kaiken tämän au-lapsen äidille, ja sitten täällä itkettäisiin, että vuosia huijasi vaimoaan, joka nyt jäi puille paljaille.

Kuule, Kari Tapio oli jättituloinen ja kaikki omaisuus on hänen tuloistaan syntynyttä siinä perheessä. Kyllä Pian osa-aikaiset hammashoitajan työt olleet silakoita joulukaloiksi Kari Tapion tienesteihin. Mietin jo KT:n kuoltua just tätä, että mitenköhän ovat pimittäneet tämän yhden pois kuvioista, kun perittävää on paljon... Arvasin, että tälläistä ongelmaa tulee.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä. Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

Pia hoito kotia ja miestä kymmeniä vuosia, "uhrasi" oman elämänsä sille, että mies on reissuhommissa. Kari sitten antoi tästä palkaksi vaimolle omaisuutta ja varmisti, että leskeyskään ei vie vaimoa soppajonoihin. Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan. Täälläkin itketään sitä, että ei ole varaa olla lapsen kanssa kotona, kun sitten eläke jää pieneksi tai että kahden tilin perheet on syvältä. Nyt oli yksi kokonainen perhe, joka piti yhtä ja jossa kaikki oli yhteistä. Kun sitten ilmeni, että eläkeikää lähentelevä mies oli jakanut jo eläissään omaisuutensa pois (mitä muuten palstalla aina suurilta ikäluokilta vaaditaan!) niin sekin on väärin.

Kyllä se suurimmasta osasta on aika väärin, että muiden lasten elämä turvataan mutta yksi jää paitsi kaikesta, hänellä ei ole isää, eikä perintöäkään haluta antaa. Millainen isä tekee niin? Millainen mies sellainen on? Ja minusta on ihan turha sääliä tätä Piiaa, itse hän valintansa teki, tiesi miehensä au-lapsesta ja silti jatkoi elämää Karin kanssa, tiesi muusikon elämän raskauden ym. Ei hän mikään säälittävä naisparka ole. Niin ja sen kotiäidin elämän voi turvata, mutta niin että tekee sen rehdisti ja oikeudenmukaisesti. Miksi sen lesken elämä pitää turvata yhden rintaperillisen kustannuksella?

eli loppupelissä kaikki olivat onnellisia! Ja se yksi rintaperillinen on reipas nuori mies, joka voi mennä töihin tienaamaan elantoaan, ei siltä työpaikka mennyt sen takia, että bioisä kuoli. Ei Pian omaisuus ole muiden kuin hänen rintaperillistensä perittävissä.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä.

Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

vaan ihan isänsä rahoja. Joe et tiedä niin se isä tässä on kuollut, ei leski eikä velipuolet. Ja isänsä tunnustamana poikana hänellä on siihen oikeus. Vai väitätkö nyt tosissaan, ettei yhdellä Suomen kysytyimmällä artistilla ollut mitään tuloja eikä omaisuutta? Että kaikki meni mitä tuli? Enpä oikein usko. Niin ja tuleehan sinne kuolinpesään koko ajan tuloja levymyynnistä ym. Onko nekin jotenkin tämän ydinperheen työllään hankkimaa rahaa?

Ei ole halunnut tätä lasta, tai vielä kerran isäksi. Kunnioittiko nainen tätä päätöstä? No eipä kunnioittanut vaan teki lapsen. Kari teki kuitenkin velvollisuutensa ja tunnusti lapsen, maksoi elatuksen mikä Karin tulot huomioon ottaen tuskin oli mikään minimi.

Teki selväksi ettei halua olla isä tai mitään suhdetta lapseen.

Minä hyväksyn Karin valinnan. Nainen voi päättää haluaako äidiksi, mutta sama valinnanvapaus ei onnistu mieheltä. Lisäksi käsitän isyyden hiukan eri asiaksi kuin lapsen siittämisen.

Minulla kilahtaisi jos lapsi olis ollut tiiviisti avioperheen elämässä mukana ja sitten jätetty ilman perintöä, mutta nythän tilanne on toinen. Kari ei ole halunnut häntä ja teki perinnöllään juuri sen mihin hänellä on oikeus, jättää se kenelle haluaa. Eläessään rahansa saa lain puitteissa syytää vaikka Espanjan katukoirille kenenkään vikisemättä.

Tekijänoikeuspalkkiot onkin siitä jännä juttu että niitä oikeus ei voi säälistä jakaa sinne ja tänne. Ne eivät kuulu perinnön piiriin vaan ne menee sille kuka on ilmoitettu niiden saajaksi.



Kari teki rohkean päätöksen ja minun silmissä ihan oikean.

Kuule, Kari Tapio oli jättituloinen ja kaikki omaisuus on hänen tuloistaan syntynyttä siinä perheessä. Kyllä Pian osa-aikaiset hammashoitajan työt olleet silakoita joulukaloiksi Kari Tapion tienesteihin. Mietin jo KT:n kuoltua just tätä, että mitenköhän ovat pimittäneet tämän yhden pois kuvioista, kun perittävää on paljon... Arvasin, että tälläistä ongelmaa tulee.

Raukkamaista minusta on se, että ryhtyy vaatimaan leskeltä ja tämän lapsilta näiden työllään hankkimaa omaisuutta itselleen. Samalla tavalla jonkun juopporetkun ainoan kunnollisen lapsen työllään hankkima omaisuus pitäisi isän kuollessa jakaa muille rintaperillisille vedoten siihen, että se olisi voinut olla isän omaisuutta, jos isä olisi tehnyt töitä. Eli perittävää syntyy vain omaisuudesta, joka kuolinhetkellä oli perinnönjättäjällä. Ei voi mennä perimääm sellaista, mitä vainaja ei omista. Ei edes sellaista, mitä vaibajan leski omistaa.

Pia hoito kotia ja miestä kymmeniä vuosia, "uhrasi" oman elämänsä sille, että mies on reissuhommissa. Kari sitten antoi tästä palkaksi vaimolle omaisuutta ja varmisti, että leskeyskään ei vie vaimoa soppajonoihin. Kari Tapio teki tismalleen sen, mitä jokaisen kotiäidin puolison tulisi tehdä eli varmisti, että vaimon elämä ei lopu miehen kuolemaan. Täälläkin itketään sitä, että ei ole varaa olla lapsen kanssa kotona, kun sitten eläke jää pieneksi tai että kahden tilin perheet on syvältä. Nyt oli yksi kokonainen perhe, joka piti yhtä ja jossa kaikki oli yhteistä. Kun sitten ilmeni, että eläkeikää lähentelevä mies oli jakanut jo eläissään omaisuutensa pois (mitä muuten palstalla aina suurilta ikäluokilta vaaditaan!) niin sekin on väärin.

Kyllä se suurimmasta osasta on aika väärin, että muiden lasten elämä turvataan mutta yksi jää paitsi kaikesta, hänellä ei ole isää, eikä perintöäkään haluta antaa. Millainen isä tekee niin? Millainen mies sellainen on? Ja minusta on ihan turha sääliä tätä Piiaa, itse hän valintansa teki, tiesi miehensä au-lapsesta ja silti jatkoi elämää Karin kanssa, tiesi muusikon elämän raskauden ym. Ei hän mikään säälittävä naisparka ole. Niin ja sen kotiäidin elämän voi turvata, mutta niin että tekee sen rehdisti ja oikeudenmukaisesti. Miksi sen lesken elämä pitää turvata yhden rintaperillisen kustannuksella?

eli loppupelissä kaikki olivat onnellisia! Ja se yksi rintaperillinen on reipas nuori mies, joka voi mennä töihin tienaamaan elantoaan, ei siltä työpaikka mennyt sen takia, että bioisä kuoli. Ei Pian omaisuus ole muiden kuin hänen rintaperillistensä perittävissä.

Nythän ei ole edes miestä passattavana, työ tuo lisäksi suruunkin helpotusta. Samoin ne velipuolet, töihin vaan ja omaa omaisuuttaan kerryttämään. Miksi kaikki muut saa hyötyä kuolleesta, mutta yhden pitää vaan tyytyä kolikkoihin? Tähän mä haluaisin ihan kunnon perustelun, miksi muut saa mutta yhden pitäisi olla hiljaa ja tyytyä niihin rippeisiin mitä muut armollisesti jättää? On se nyt aika outoa, että paasataan kuinka leskelle pitää taata hyvä loppuelämä ja sen kustantajana on sitten tämä yksi au-lapsi. Miksei ne omat pojat elätä äitiään? Heillehän se kuuluisi eikä tuntemattomalle miehelle? Au-lapsen pitää jättää perintö vaatimatta jottei leski raukka jää leivättä, mutta kolmen raavaan pojan ei tarvi tehdä samaa.