Lapsena oli hauskinta silloin kun vanhemmat ryyppäsivät.

ja sai aina tollaisina viikonloppuina paljon karkkeja ja muita herkkuja.. Oli ne kyllä aikoja :)

monta pulloa kossua keittiön pöydällä ja jos loppui toi mustilais-reiska pimeän pullon kotiin asti.

Muista myös monta kertaa olleen vanhempien mukana ravintolan terassilla kesäisin. Ja hauskaa oli.

Eikä minusta silti tullut alkoholistia, veljestäni tuli.

äkkiä kyllä opittiin, että kehut ja lupaukset oli vaan humalaisten puhetta.

Naurettiin piilossa humalaisten puheille ja toilauksille, samoin hihiteltiin seuraavan päivän krapulalle.

Kukaan ei ollut niin humalassa, että olisi pelottanut, ei ole siis mitään traumoja jäänyt.

Harvoin aikuiset joivat, mutta esim. kesistä on jäänyt mieleen ns. ruotsinviinat, joita sukulaiset toivat laivalta, toivat myös ihanaa Maraboun suklaata meille lapsille.

vanhempien illanvietoista. Tosin ei meillä arkena tarvinnut mitenkään hiiviskellä eikä jännittää, se olisi ollut aika surullista.



Mutta lapsuudessani vanhempieni illanistujaisiin meille lapsille vuokrattiin leffa ja ostettiin limsaa ja muita herkkuja, mitkä olivat harvinaisia herkkuja silloin. Ja saatiin valvoa myöhään. Tosin ei niissä illanistujaisissa kukaan ollut pahemmin humalassa, sen verran vain hiprakassa että tunnelma oli rento ja hilpeä.

vaikka joivat viiniä usein. Viini oli isän itse tekemää keitosta, josta ainakin tuli juojille vatsavaivoja, mutta oli vissiin sen arvoista.



Meitä oli kolme lasta ja kaikki me ollaan pärjätty elämässä hyvin :)

ja kuunnelleeni salaa aikuisten juttuja. Vieläkin muistan kun puhuivat jostain alibi-lehden jutusta, missä äijä oli jauhanut naisensa ruumiin lihamyllyllä ja syöttänyt sioille.

mulla sama.

samat muistot! :) Käytiin sukuloimassa tai Ruotsista tuli sukulaisia, aikuiset istuivat keittiössä ja pelasivat korttia, joivat paljon, nauroivat paljon, välillä pelleilivät meidän kanssa, välillä puhalsivat haavoihimme ja sylittelivät, välillä polttivat tupakkaa, ajoittain jonkun ääni nousi ja joku itkikin, kun muut selvittelivät ja lohduttivat. Sitten oli taas hauskaa. Me saatiin valvoa luvattoman myöhään ja syödä tuliaiskarkkeja ja limpsaa, olla pihalla serkkujen kanssa yömyöhään, kunnes joku muisti että meidän pitäisi mennä varmaan nukkumaan. Kömmittiin viileisiin lakanoihin turvallisin mielin kun aikuiset "mölysivät" keittiössä, oli mukavaa kun ne jäivät hereille eikä ketään meistä koskaan pelottanut, koska meillä ei ollut syytä siihen.



Yön aikana enimmät pullot ja lasit oli siivottu, vanha rööki haisi ja joku aikuinen kömpi tekemään meille hiljaisena aamupalaa. Ja me paineltiin takaisin pihalle.



Ne ne oli aikoja, ei eletty 80-luvulla pumpulissa ei! :)

oli vieraita käymässä ja niiden vieraiden lasten kanssa leikittiin ja meno oli tosi rentoa. Jossain vaiheessa, ollessani jo teini, tosin homma meni siihen, että äitini alkoi skitsoilla isäni juomisista ja sit nuo illanvietot ei enää olleet rentoja ja kivoja. Meni aina tappeluksi ja sit ei ollu kellään kivaa. Paitsi isoveljeni aina lohdutteli että viinasta tuo vaan johtuu, ei kannata välittää. Ja sit isä hyvitteli meille lapsille ostamalla kaikkea kivoja tavaroita, oli tekniikkavehkeet viimeisen päälle ja äidille se osteli kukkia.



Kumma kyllä yhdestäkään meistä neljästä lapsesta ei tullut alkoholistia eikä absolutistia, vaan kaikilla terve suhtautuminen alkoholiin.