Miehelläni on toinen nainen, jota ei aio jättää, vaikka tietää että tiedän.
Silti minäkään en aio jättää miestäni. Aion olla entistä parempi vaimo, äiti ja nainen ja aion taistella miehestäni.
Mitä ajattelet minusta? Ymmärrätkö ajatuksenjuoksuani?
Kommentit (190)
...kun odotellaan, että mies valitsee. Se valinta on tehty jo vihille astellessa ja sillä sipuli.
t. av-pappa.
kaikki kääntyisi hyväksi.
Minä seurustelin ukkomiehen kanssa- en häntä edes itselleni halunnut, vaikka ihastunut kyllä olin, ja vaimo toimi juuri kuten ap kertoo- (vaikka mistä tiedän mitä sitten heidän kotonaan tapahtui) mies jätti minut ja teki kaikkensa perheen eteen. Ja kun vaimo oli toipunut, niin alkoi taas ehdotella minulle kaikenlaista. Ja olen melko varma siitä, että hän edelleen tarttuu tilaisuuksiin. Kunhan vain vaimoa ei satuteta, eli ei saa tietää. MInulta meni usko johonkin- en tiedä mihin- että niin paljon kärsimyksiä ja sitten ei sille luonnolleen kuitenkaan mitään voi. Ajattelen, et jos vaimo haluaa säilyttää kodin, hän valitsee luottamuksen vaikka tietäisikin ettei kaikki välttämättä ole aivan totta. Kai sekin on tapa elää. ennen kovinkin yleinen.
Toinen nainen sai ilmeisesti mitä halusi, kun ei ole kuulunut mitään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2011 klo 18:34"]
Mutta olen melko varma, että kukaan "toinen nainen" ei jaksa odottaa miesystävänsä jättävän vaimoaan montaa vuotta. Eiköhän se nainen viimeistään jossain vaiheessa tajua, ettei mies jätä vaimoaan, kun aikaa tarpeeksi kuluu eikä mies tee päätöstään. Siihen luotan, jos ei mies itse tajua.
Minulla sentään on jotain muutakin pelissä kuin vain mies ja mieheni rakkaus ja rakkauteni häneen. Mulla on "puolellani" siis yhteiset lapset, yhteinen koti, tiivis sukuyhteys molemmin puolin, appivanhemmat jotka pitävät minusta jne.
Tällä toisella naisella ei ole muuta kuin ihastuksensa/rakkautensa toisen naisen aviomieheen.
Ja on mulla omakin elämä, paljonkin omaa elämää. Tämä on silti sellainen osa-alue, josta en näin vain helposti aio luovuttaa ja siirtyä "suosiolla syrjään".
no niinpä sinähän sen itse sanoit, ajattelisit edes äitinä lapsiasi. eivät ole tyhmiä ja tajuavat kyllä ettei kaikki ole hyvin, kärsivät tilanteesta. ja kenen takia? petturi isän ja tyhmän äidin joka haluaa jatkaa kynnysmattona.
ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2011 klo 18:18"]
Silti minäkään en aio jättää miestäni. Aion olla entistä parempi vaimo, äiti ja nainen ja aion taistella miehestäni.
Mitä ajattelet minusta? Ymmärrätkö ajatuksenjuoksuani?
[/quote]
Näinhän Elisabeth Rehnkin toimi, kun Ove Rehnillä oli aikoinaan joskus 1980-luvun alussa suhde toisen naisen kanssa. Hän taisteli avioliittonsa puolesta ja tuo suhde kuivui sitten jossain vaiheessa kokoon.
Elisabeth Rehn antoi miehelleen anteeksi ja he elivät vielä neljännesvuosisadan onnellista elämää yhdessä ennen Oven kuolemaa.
Jokainen voi mennä esim. ikäkriisissään mielenhäiriöön ja alkaa sekoilla. On sitten puolison asia pohtia mitä elämältään haluaa ja onko kykyä anteeksiantoon, jos haluaa puolisonsa kanssa jatkaa.
Ap:n tilanteessa ottaisin itse yhteyttä siihen toiseen naiseen ja kertoisin, etten aio ottaa eroa, eikä hän saa miestä. Todennäköisesti tämä toinen nainen odottaa, että mies eroaa ja hän saa miehen kokonaan itselleen.
Kun hänelle kerrotaan, ettei näin tule koskaan tapahtumaan, alkaa naisenkin kiinnostus laimentua. Kukapa nyt haluaisi uhrata parhaita vuosiaan olemalla pelkkä toinen nainen. Muistaakseni Elisabeth Rehnkin käytti tätä taktiikkaa ja kertoi faktat sille toiselle naiselle!
Pakko sanoa, että siinä on miehellä paratiisi. On paikka missä leikitään kotia ja paikka jossa saa olla satujen romanttinen prinssi. Paikka, jossa ei arkea ole näkyvissä. Todennäköisesti se toinen nainen ei halua miehestä kuin satunnaista huvia. Peliä, joka on jännittävää, intohimoista ja romanttista. Mies saa kokea olevansa mahtava rakastaja ja vapauttaa eläimellistä himoaan. Ja mennä sitten siivottuun/pyykattuun kotiin leikkimään lasten kanssa ja istua valmiiseen ruokapöytään. Kaikki saa mitä haluaa?
Nimimerkillä, intohimoinen suhde naimissa olevaan mieheen.
suhteenne on tuhoon tuomittu joka tapauksessa, mutta onhan tuo yksi lähestymistapa.
Monille miehille suurin syy pysyä vanhan kanssa on, kun ei uskalla ottaa puheeksi kotona. Pelkureita. Jos sinä hyväksyt asian ja olet herranterttu, niin mies on askeleen lähempänä eroa.
pullat uunissa... En kyllä rupeaisi samaan, potku perseelle tulis täältä.
suhteenne on tuhoon tuomittu joka tapauksessa, mutta onhan tuo yksi lähestymistapa.
Itse ajattelen, että meillä on vielä mahdollisuus. Jos tästä selviämme, ja mies päätyy kuitenkin jättämään toisen naisen eikä jätä minua, niin luultavasti selviämme sitten mistä vaan.
Mies ei ole vielä ainakaan aikeissa jättää toista naistaan, sanoo ettei tiedä mitä haluaa. Uskon kuitenkin, että tässä käy kuin yleensäkin tällaisissa jutuissa, toista naista roikotetaan niin kauan kuin hän jaksaa odottaa, mutta mies ei kuitenkaan jätä vaimoaan ja lapsiaan ja laita kotiaan myyntiin. Uskon että minunkin mieheni tajuaa minun ja yhteisen perheemme arvon, ennemmin tai myöhemmin.
Enkä usko että se toinen nainen jaksaa kovin kauaa roikkua toisena. Minulla sentään on jotain pelissä, jotta jaksan.
ap
Monille miehille suurin syy pysyä vanhan kanssa on, kun ei uskalla ottaa puheeksi kotona. Pelkureita. Jos sinä hyväksyt asian ja olet herranterttu, niin mies on askeleen lähempänä eroa.
Mutta en aio itkeä ja rähjätä tästä iäisyyttä, tai pakata kimpsujani ja lähteä ja päästää miestä aloittamaan "onnellisena uutta elämää" toisen naisen kanssa.
Tietysti olen tuonut kantani selville ja sanonut, että minun mielestäni meidän on syytä vielä yrittää, toki lasten, yhteisen perheen ja kodin vuoksi, mutta myös yhteisten hyvien aikojemme vuoksi. On niin paljon, mitä ei kannata heittää menemään ja rikkoa, ohimenevän ihastuksen vuoksi.
ap
vaarana on, että sinä menetät itsekunnioituksesi. Ihminen, joka antaa toisen ihmisen kaltoin kohdella itseään, hiljalleen menettää itsearvostuksensa ja tilalle tulee itseviha.
Been there, done that.
ja takaisin hänet saat vasta, kun olet kylmästi hylännyt... silloin se perhe alkaa yleensä kiinnostamaan jonkin ajan kuluttua
Olet kyllä poikkeuksellisen hyvä sydäminen ihminen. Kuten näet niin ihmiset ovat nykypäivänä laiskoja tekemään kaikkensa parisuhteen eteen. Toivon koko sydämelläni että suunnitelmasi toimisi mahdollisimman pian ja miehesi kasvaisi ja näkisi kuinka suuri sydän sinulla on. Jos itse selviät tuosta ilman katkeruutta ja kostonhimoa niin onneksi olkoon, olet yksi miljoonasta jolla on niin vahva itsetunto ja usko parisuhteeseen. Lasten takia sinun ei kannata tuollaista rääkkiä vaan nimenomaan itsesi takia.
Jotta muut eivät saisi väärää kuvaa minusta niin tottakai tuomitsen miehen teon täysin. Olen mies itsekin ja on iso todennäköisyys että mies palaa vieraista kotiin mutta tuon tyypin ihmisen täytyy kasvaa paljon ettei sama toistu. Nyt kun ei ihmistä henkilökohtaisesti tunne niin vaikea sanoa onko kunnioitus toista kohtaan suorastaan nolla ja ettei käytä tilannetta vain hyväksi alistaakseen.
Älä kuitenkaan rakenna miehelle mitään pilvilinnaa eli pidä kodin arki semmoisena kuin se on normaalistikin ja keskity pitämään itsestäsi huolta. Laittaudu hieman normaalia enemmän arjessa ja yritä saada lapset vaikka hoitoon ja menkää treffeille, yritä saada sitä vanhaa kipinää. En ehkä jakaisi pesää kuitenkaan tuossa vaiheessa. En syttyisi ajatuksesta ruveta hommiin liukkaille. Voit kuitenkin kiusata ja flirttailla teidän parhaista seksi hetkistä ja muistella vaikka menneitä ja tuoda esille ettei niiden tarvitse olla menneitä tulevaisuudessa.
Alkuhuuma lähtee muutamassa kuukaudessa ja ensimmäisten riitojen jälkeen se arki hiipii sinne panosuhteeseenkin ellei sitten ole miehen luonteelle parempi nainen. Varaudu myös siihen että mies lähtee ja perustaa perheen toisen kanssa eli älä rakenna kaikkea tuon varaan.
Voimia sinulle!