Millaista elämäsi oli 23 -vuotiaana?

2 lasta, odotan kolmatta. Hyvin rauhallista elämää vietän :) Naimisiinkin mennä päräytin mieheni kanssa :)

Seurustelin neljättä vuotta mieheni kanssa ja suunnittelimme yhteenmuuttamista vuokraluukkuun, olin töissä viikonloput, juhlin, treenasin, matkustelin. Elin mukavaa elämään.



Nyt: Kymmenen vuotta vanhempi, sama mies, omistusasunto, työpaikka yliopistolla, matkustellaan ja treenataan. Juhliminen on jäänyt vähemmälle. Lähinnä istutaan iltaa ystävien kanssa ja rupatellaan.



Mulla on hieno elämä :)

Olin vaihdossa ulkomailla, vietin hauskaa opiskelijaelämää, olin juuri tavannut (nykyisen) mieheni ja erittäin rakastunut.



Varjopuolena oli se, että mieheni exä ja hänen ystävänsä tekivät salaliiton keskenään ja pyrkivät tuhoamaan suhteemme. Lisäksi olin aika kamalassa työharjoittelussa ja sain vatsahaavan.

en yhtään enää ihmettele kuka näitä "sulta jää nuoruus" elämättä kommentteja heittää nuorille äideille. Nämä juopot kun heidän mielestään nuoruuteen kuuluu kauhea biletys ja ryyppäys.

23-vuotiaana, ja se oli aivan ihanaa aikaa! Myöhemmin sitten alkoivat roikkumaan jääneet opiskelut, rahavaikeudet ja elämä yleensä painaa päälle...

Tyytyväinen olin silloin elämääni.Ja olen vieläkin ei sillä-erilaista vaan nytten

joka synty ku olin 24v. Tapasin paljon kavereita ja energiaa riitti vaikka muille jakaa. Nykyään 10v myöhemmin oon yksin neljän lapsen kanssa. Ei sitä sillon tienny mitä edessä on...edelleen siis oon onnellinen mut eri tavalla ku sillon :)

olin tuore äiti ja tein graduani äitiyslomalla vauvan hoidon lomassa. Mieheni kanssa olimme olleet yhdessä 7 vuotta, naimisissa toista vuotta. Olimme asuneet ensimmäisessä omistusasunnossamme kaksi vuotta, joten etsimme omakotitaloa ja ehdimmekin muuttaa tähän nykyiseen kotiimme juuri ennen kuin täytin 24.



Ihana vuosi, tosin niin on ollut jokainen sen jälkeenkin. Nyt olin 28.

juuri valmistunut amk:sta keväällä, kun kesällä täytin 23. Olin sinkku, asustelin yksikseni kaksiossani. Sain töitä toiselta paikkakunnalta, jonne muutin erään ystäväni kanssa.



Kävin töissä, biletin, vietin aikaa ystävien kanssa, matkustelin jonkin verran sitten kun tapasin tulevan mieheni n.vuotta myöhemmin.

19-26v välistä aikaa en muista. Olin niin sekaisin ja hauskaa oli. En vain muista yksityiskohtia. Eikä valokuvia ole niiltä ajoilta. Jokainen päivä oli juhlaa ja olin sekaisin.

Ja päivääkään en kadu! Ah, ollapa vielä nuori ja nätti.

terveisin elähtänyt nelikymppinen

asuin silloisen avopuolisoni kanssa yhdessä, mutta ihastuin armottomasti samassa kesätyöpaikassa olleeseen vuotta nuorempaan tyyppiin, jonka kanssa säädinkin kaikenlaista sitten vaikka kuinka monta vuotta. Jäin kiinni säätämisestä avopuolisolleni, yritimme vielä olla yhdessä, mutta minua ei enää huvittanut. Muutin opiskelukaverini kämppikseksi, opiskelin, kävin töissä ja biletin siinä sitten villinä sinkkuna seuraavat kolme vuotta...

opiskelin, viikonloput meni kavereitten kanssa oleskellessa (hauskaa pidettiin muutenkin kuin viinan kanssa läträtessä). Sitten paras kaverini kuoli auto-onnettomuudessa. Niin ja löysin nykyisen aviomieheni sen vuoden aikana.

Elämän peruspalikat kunnossa, kuten kyllä nytkin, 18v. myöhemmin :)

Menimme naimisiin ja aloin odottaa esikoista. Aika tapahtumarikas vuosi

elin avoliitossa, tein töitä ja pidin hauskaa

asuin yhdessä pitkäaikaisen poikaystäväni (nyk. aviomies) kanssa kerrostaloyksiössä.

naimisissa, asuimme vuokrakolmiossa kaupungimme keskustassa, olimme yrittäneet reilun vuoden raskautta, joka sitten alkoikin tämän ikäisenä. Opiskelin neljättä vuotta yliopistossa, olin tässä vaiheessa kandidaatti ja opintoja jäljellä kaksi vuotta.



Elämä oli kiireistä, mutta soviteltavissa lapsen ehtoihin. Olin onnellinen lapsestani ja raskaudestanikin, mutta parisuhde oli painostava ja ahdistava. Mieheni aina vitsaili sukulaisille ja tuttavillemme, ettemme tarvitse astianpesukonetta: "Minulla on vaimo. Hän elää nyrkin ja hellan välissä." - Todella hauskaa, mutta totta. Nyrkki tosin oli henkistä painostusta. Erosimme myöhemmin, kun viimein tajusin, ettei mies tule saamaan lasten huoltajuutta uhkailuistaan huolimatta.

Opiskelin yliopistossa kolmatta vuotta. Nautin ensimmäisen lapsen äitinä olemisesta :)

töitä ja menin naimisiin.

23-vuotiaana ihana esikoiseni oli 4-vuotias. Olin juuri valmistumassa lähihoitajaksi. Parisuhdetta ei ollut, mutta välit lapsen isään olivat hyvät. Ja on edelleen.