Millaista elämäsi oli 23 -vuotiaana?
Kommentit (101)
Olin pienen tyttövauvan äiti ja sain 23-vuotiaana myös pojan.
olin kaksivuotiaa lapsen yh-äiti ja kotona lapsen kanssa.
kahden (2,5v ja 1v) tytön äiti. Työskentelin perhepäivähoitajana ja olin onneton.
Olin töissä kaupan kassalla, kun muutakaan työtä ei ollut tarjolla. Naimisissa olin ollut jo 2v.
elämä oli jotenkin kamalan valmista verrattuna nykytilanteeseen :-)
oli 2,5v lapsi ja odotin toista. Eli elämä oli ihanaa lapsiperheen arkea.
Bailasin ja harrastin yhden yön suhteita jopa 3 krt viikko
olin valmistunut, sain vakiviran yliopistolta, normaalipainoinen, terve, erittäin rakastunut ja raskaana ensimmäistä lasta.
En olisi siinä iässä ikinä arvannut minkä helvetin läpi joudun vielä menemään elämässäni
mieheni kanssa (siis sen henkilön, jonka kanssa myöhemmin avioiduin), opiskelin ja minulla oli paljon aikaavieviä harrastuksia.
2v1kk ja 5kk. Olin kotona, mies opiskeli. Raha oli tiukassa ja parisuhde heikoissa kantimissa. Sairastin masennusta.
vaikituisessa työssä ja seurustelin mieheni kanssa. Ostimme oman asunnon. Bailausta viikonloppuisin, kun ei vielä lapsia ollut. Tosin siitä vuoden päästä sitten tulikin jo ensimmäinen lapsemme :)
valmistuin opettajaksi, menin naimisiin, muutin periinkin otteeseen, menin töihin, isäni kuoli... Muutoksien aikaa, jonka stressipisteiden määrää maksoin takaisin masennuksena.
olin perustutkinto-opiskelija sikalaisessa yliopistossa. Oli kivaa ja huoletonta aikaa, ainoa vastuu oli lukea tentteihin... Toisaalta en vaihtaisi nykyiseen elamaan enaa, aika aikansa kutakin...
seurustellut nykyisen puolisoni kanssa. Kävin töissä, olin mielettömän ujo ja sisäänpäin kääntynyt persoona. Joimme perskännit joka viikonloppu. Viikon kohokohta oli siis perjantaipullo ja baarin kautta grillille. Mitään en harrastanut.
Tästä päivästä katsoen heitin kyllä elämää hukkaan.
Menin naimisiin, opiskelin, matkustelimme kaukomailla opintojen lomassa. Kovin erilaista kuin nykyisin.
tein diplomityötä, harrastin ja seurustelin
äitiysloma loppuu juuri ja jään kotiin tytön kanssa. Elämä on ihanaa, kun saa seurata oman pikkuisen kasvua ja kehitystä, nauttia hänen seurastaan ja nähdä hänen hymyilevän. :)
Ja ihana mieskin minulla on. :)
yliopistosta, sain elämäni ensimmäisen viran, menin naimisiin, muutin - ja sain vatsahaavan.