Ärsyttää äidit, joiden esikoisten imetys "ei vaan onnistunut"...

että ne hyödyt lapselleni ovat kuitenkin kaiken sen vaivan arvoisia. Ja en vaan halunnut luovuttaa. Tiesin että pystyn siihen, jos vaan oikein kovasti yritän. Ja niin pystyinkin.

Vain kerran oli aivan epätoivoinen olo, silloin mies oli käymässä kaupassa ja sieltä palatessaan istuin vauva sylissäni lattialla ja itkin aivan katketakseni. Samoin itki vauva. Ulvoin että tämä ei ikinä tule onnistumaan. Mutta silloin minulla olikin vielä nuppi ihan sekaisin siitä hormoonimylläkästä, sekä hb 72... Kun sain punasoluja (jotka myös osaltaan viimein auttoivat maidon nousussa) ja hormoonit vähän tasoittuivat, sain taas itseni ruotuun :) Ja kyllä minä olin onnellinen äiti, lapsi oli (ja on edelleen nyt kolmevuotiaana) aivan ihana, elämäni suuri ilo ja rakkaus.

Minä vaan olen ihminen, joka ei luovuta jos koen jonkun asian tärkeäksi. Koin että rintamaito on lapselleni parasta (pelkään kaikkia niitä diabetes- ym. autoimmuunitautiriskejä enkä muutenkaan olisi millään halunnut altistaa lasta lehmänmaidolle) ja siksipä tein kaikkeni imettämisen onnistumiseksi.

- nro 122

Ei kuulosta kovin onnelliselta äidiltä, jos istuu jatkuvasti sohvalla nännit verta valuen. Miksi ihmeessä imetys olisi tuon arvoinen asia?

tuttavapiirissa lopettivat imetyksen tosi aikaisin tai eivat imettaneet ollenkaan kun olivat huolissaan rintojen ulkonaosta, toinen myos jopa vaatimalla vaati keisarinleikkaukseen jotta paikat eivat "venahtaisi" ja mies jattaisi. Nyt on molemmilla kaameat roikkutissit ja alkuperaiset miehet jattaneet kauan sitten. Kummallakin aikanaan kesken jatetyt peruskoulut ja alkoholismia, tietenkin.

kun keskosen kanssa ei imetys heti mennyt ihan putkeen (onneksi lähti sitten sinnikkyyden ansiosta kyllä hieman myöhemmin sujumaan) muovipullojen puhdistamisessa ja teollisen maidon lämmittämisessä - se tuntui niin kamalan epäluonnolliselta. Silloin jos milloin sydän valui verta. Se, että valui verta sekä ekan että tokan lapsen kohdalla nännitkin oli pientä sen rinnalla. Miksi korvikeäidit haluavat tehdä korvikeruokinnasta jonkun taivaan - imetys onnistuessaan nyt on kaikin puolin helpompi tapa ruokkia lapsi.

ruokittiin kotitekoisella "vastikkeella" joka koostui tavallisesta maidosta joka oli ohennettu vedella ja makeutettu tavallisella hienosokerilla. Motiivina siinakin aidin ulkonakopaineet jotta "mies ei jattaisi". Elivat maaseudulla ja olivat melko tietamatonta porukkaa mika selittaa tuon "vastikereseptin" koostumuksen. Vauvalle tuli terveysongelmia, luonnollisesti.

Oletpa sinä tehokas nainen. Kehuja varmaan haluat, koska olet valmis lyömään lyttyyn ne jotka eivät imetyksessä onnistuneet.

Imetys on toki hyvä asia, mutta toisten syyllistäminen ei tee sinusta ap yhtään sen parempaa ihmistä, päinvastoin!

mutta vastaan nyt kuitenkin, että minä en imettänyt, koska minulta ei tullut pisaraakaan maitoa. Pari viikkoa yritin, vauvan ja lypsykoneen kanssa - tosin tämä savotta aloitettiin vasta sen reilun viikon jälkeen, kun varmistui, että jään komplisoituneen sektion jäljiltä ylipäänsä eloon. En tiedä, onko maidon tulo mahdollista käynnistää jollakin lääkevalmisteella. Jos on, minulle ei tällaista mainittu. Koko osaston huomio oli kiinnittynyt aivan muihin seikkoihin kohdallani.

Sama täällä. Noi kuukauden verran yritin ja sitten lopultakin myönsin että en vaan pysty lastani imettämään. Harmitti kyllä kovasti ja vieläkin asia on arka aihe.

Mulla ei esikoisen imetys onnistunut.Tää on taas näitä suorittaja äitejä joilla on huono itsetunto,sitä yritetään sitten kohottaa haukkumalla muita.Hanki itelles oma elämä ja elä sitä.

Esikoista täysimetin kokonaisen kuukauden. 1 kk neuvolassa oli sitten painonnousu hidastunu niin paljon että katsottiin neuvolatädin kanssa että on viisainta siirtyä osittaisimetykseen.



Koko ton ensimmäisen kuukauden vauva roikku päivät ja yöt tississä kiinni, saatoin imettää 1,5-2 h, minkä jälkeen vauva nukku max ½ tuntia ja sitten taas jatkoi syömistä. Ihan viimesinä päivinä kun ton imetyksen kanssa kitkuteltiin, vauva ei edes nukkunu päiväsaikaan, ku oli niin nälkänen.



Näin jälkikäteen oon moneen nkertaan katunu sitä et pidin lastani nälässä, koska olin siinä uskossa että mä mukamas pystyisin sen ruokkimaan pelkällä rintamaidolla. Olin esikoisen syntyessä yh ja mulla putos paino synnytyksen jälkeen ihan liian nopeesti, koska en yksnkertasesti ehtiny syömään, eikä sitä maitoo varmaan senkään takia tullu tarpeeks.



Nyt meillä on 2 kk vanhat kaksoset, joita en oo täysimettäny päivääkään. Osittain kyllä nää 8 viikkoo, mut koska esikoisellekaan ei tullu riittävästi maitoo vaik oli vaan yks vauva, nii ei sitä tuu tarpeeks kahelle millään.



Syynä tähän on, sen lisäks että vauvoja on 2, se että kumpikin syntyi pienipainoisena (alle 2,5 kg) eivätkä sen takia oikeen jaksanu imeä, joten jo sairaalassa saivat myös korviketta.



Ja kun kaksosten lisäks huomiota vaatii myös se esikoinen, niin en voi toimia täyspäiväsenä lehmänä, vaan on ehittävä tehä vähän jotan muutakin.



Ja ihan tiedoks kaikille imetysfanaatikoille, että mulla ei oo mitään imetystä vastaan ,vaan oonki sanonu miehelle, et nyt pitää tehä vielä yks lapsi, et saan edes kerran kokee sen että imetys onnistuu!!

Maidontuotannon loppumiseen ei tarvita kuin vähän stressihormoneja. Eli nalkuttava anoppi kylässä ja maitoa ei yhtäkkiä enää tulekaan. Näinhän se menee lehmilläkin, jotka on ummessa heti jos niitä stressataan liikaa.



Ei siinä äiti tilanteelle mitään voi, turha syyllistää ketään!



Ihan vaan jos jotakin kiinnostaa lukea faktoja aiheesta: http://jn.nutrition.org/content/131/11/3012S.full



Linkki artikkeliin aiheesta Maternal and fetal stress are associated with impaired lactogenesis in humans.

Ap vaikuttaa - anteeksi vaan - sen verran mölöltä ja besserwisseriltä inttäjältä, että en yhtään ihmettele, ettei hänelle kukaan viitsi alkaa selittää mitään yksityiskohtaisempaa imetyksestä.

Kukapa sitä viitsisikään tuolla kadulla tuntemattomille huudella syitä kovin tarkasti. Siksi minullakaan ei imetys vaan onnistunut.

koska en vaan arvostanut asian tärkeyttä silloin nuorempana. Eikä mua kyllä siihen liikaa kannustetukaan, että ei sen puoleen. Suurin syy oli kyllä mussa itsessä, voin sen ihan rehellisesti myöntää.



Seuraavien lasten kohdalla olin jo vanhempi äiti ja silloin asia oli itsellenikin ihan eri tavalla tärkeä. Keskimmäistä imetin 1v6kk ja nuorinta 1v3kk.



Tosin emmä usko, että esikoinen olisi lyhyen imetyksen vuoksi jotenkin kärsineempi kuin nuoremmat lapset. Kaikki ovat yhtä terveitä ja muutenkin samasta puusta veistettyjä.

Stressi lopettaa imetyksen ensimmäisen lapsen kanssa, mutta seuraavien lasten kohdalla ei enää jakseta stressata.

Maidontuotannon loppumiseen ei tarvita kuin vähän stressihormoneja. Eli nalkuttava anoppi kylässä ja maitoa ei yhtäkkiä enää tulekaan. Näinhän se menee lehmilläkin, jotka on ummessa heti jos niitä stressataan liikaa.

Ei siinä äiti tilanteelle mitään voi, turha syyllistää ketään!

Ihan vaan jos jotakin kiinnostaa lukea faktoja aiheesta: <a href="http://jn.nutrition.org/content/131/11/3012S.full" alt="http://jn.nutrition.org/content/131/11/3012S.full">http://jn.nutrition.org/content/131/11/3012S.full</a&gt;

Linkki artikkeliin aiheesta Maternal and fetal stress are associated with impaired lactogenesis in humans.

Maidontuotannon loppumiseen ei tarvita kuin vähän stressihormoneja. Eli nalkuttava anoppi kylässä ja maitoa ei yhtäkkiä enää tulekaan. Näinhän se menee lehmilläkin, jotka on ummessa heti jos niitä stressataan liikaa.

Ei siinä äiti tilanteelle mitään voi, turha syyllistää ketään!

Ihan vaan jos jotakin kiinnostaa lukea faktoja aiheesta: http://jn.nutrition.org/content/131/11/3012S.full

Linkki artikkeliin aiheesta Maternal and fetal stress are associated with impaired lactogenesis in humans.

Nykysuuntaus tuntuu olevan se, että jokaisella vastaantulijalla on oikeus puuttua imetykseen (ja muihinkin vanhempien valintoihin sekä käytännön sanelemiin tapoihin ) - ja ihan erityisesti arvostelevassa mielessä. Ei ihmekään että esikoisen äidit ovat helisemässä kun et saisi imettää julkisesti / et saa myöskään varata vessoja tuntikausiksi / syöttää pullosta, pitää mennä makuuhuoneeseen imettämään vieraiden läsnäollessa / toisaalta kestitä vieraita, pitää osata ennakoida vauvan nälkä ensipäivästä asti, milloin tarjoat rintaa kun vauva ei "selkeästi" sitä kaipaa/jätät tarjoamatta kun vauvalla on "selkeästi" nälkä, ei saa antaa tuttia / olla itse tuttina / mutta ei saa huudattaa jne. Vanha totuus tulee tässä esiin, eli vähiten asianosaiset luulee tietävänsä ne parhaat neuvot. Ikävä vain, että tuo yhdistettyna muihin ongelmiin tosiaan saattaa lopettaa imetyksen kokemattomalla, hormonien herkistämällä äidillä ennen aikojaan, vaikka äiti ehkä saattaisi jaksaa jatkaa kannustuksen voimin. Ja koska korvike on nykyään turvallista ( vaikkei äidinmaidon veroista ) ja helposti saatavissa, niin siihen siirtyminen voi käydä hyvinkin salakavalasti.

Mutta ei sitä tosiaan ennenvanhaankaan aina osattu. Silloin vaihtoehtona käytettiin korvikkeen sijaan ammatti-imettäjiä/sukulaisia tai kotikutoisia korvikkeita ( mitkä taas aiheuttivat sitten ravitsemus/terveysongelmia, ja lapsikuolleisuus sen mukaista ) .

ruokit pientä vastasyntynyttä lasta, jos maitoa vaan ei yksinkertaisesti tule??!!!!

Juuri luin jotain keskustelupalstaa,jossa kolmen lapsen äiti kovasti kritisoi korvikemaitoa ja soseiden aloitusta 4kk iässä, ja esitän kyllä hänelle myös saman kysymyksen, että miten hän olisi ruokkinu lapsensa, jos maitoa ei olisi tullu??!!

Oletteko te ihan mölöjä? Oikeasti??

Kyllähän sitä nyt ensimmäisen lapsen kanssa stressaa kaikesta. Imettämisetä, vaatteista, painosta, itkusta, ihan kaikesta mahdollisesta.

Kuinka moni voi rehellisesti väittää ettei ole stressannut esikoisen alkukuukausina ollenkaan?



Ja mulle tultiin valittamaan pulloruokinnasta kun olin odottamassa vuoroani neuvolaan. Tämä sotanorsu tuli aukomaan päätään siitä että nuoret äidit eivät osaa mitään ja olen vain malliesimerkki siitä miten tyhmiä/laiskoja ja saamattomia me olemme. Kysyin perusteluja niin hän alkoi huutamaan että kun en imetä. Kysyin että mistäs hän tietää että en imetä, voihan se vaikka olla että annan äidinmaitoa pullosta koska en halua imettää yleisillä paikoilla. Ja asiahan oli näin.

Siinä vaiheessa alkoi mussutus siitä että kyllähän sitä nyt pitää aina imettää jos aikoo imettää kunnolla.



Toinen tilanne oli kun vanhempi mies otti asiakseen puuttua pulloruokintaan hokemalla "tissiähän sitä vauvalle pitää antaa". Sanoin hänelle että juuri kaltaistesi tirkistelijöiden takia en imetä julkisilla paikoilla.



Ap vedä pääsi pois perseestäsi. Pitää olla aika köpsä elämä että tuollaiset asiat ärsyttää.

Jouduin imettämään rintakumin avulla ja siitä ei tosissaan tullu hevonpaskaakaan (pakko kirota). Kumi ei pysynyt kunnolla paikalla, en saanut sitä asettettua siten ettei se olisi sattunut kun vauva imi. Maitoa ei tullut kumiin tarpeeksi ja sinne jäi ilmaa, vauvalla koko ajan vatsavaivoja ilman takia. Luovuin kumista, lopetin imetyksen, siirryin äidinmaidon korvikkeeseen. Vauvan vatsavaivat loppu heti parin päivän jälkeen, nykyään tyytyväinen ja normaaliin tahtiin kasvanut pikku vekara ÄIDINMAITOKORVIKKEELLA!

äitien imetyksestä. Mahtaa elämästä tulla vaikeaa kuin ärsytyskynnys on noin matala.

Onnea, sinä onnistuit hankkiutumaan raskaaksi, synnytit ja vieläpä imetitkin. Hienoa.



Valaistaanpa nyt sinua sitten sen verran, että vaikka sinun kehosi toimi juuri noin, se ei tarkoita samaa kaikille muille. Joidenkin naisten kehot eivät edes raskaudu. Kaipa he ovat laiskoja ja tietämättömiä, kun eivät tajua miten raskaaksi tullaan. Kikkeliä pimpsaan ja se siitä.



Minä omalta osaltani olisin silloin dinojen aikaan kuollut synnytykseen, onneksi eletäänkin nykypäivää ja apua oli saatavilla. Hienoa että äidit joilta ei tule maitoa, voivat turvautua korvikkeeseen.