Ärsyttää äidit, joiden esikoisten imetys "ei vaan onnistunut"...

Varmasti osa aliravitsemukseenkin.

ap (joka imettää taaperoaan edelleen)

en silti pysty samaistumaan ajatusmaailmaasi.

sitten et ole ärsyyntynyt minuun, kun neljännen lapseni imetys ei onnistunut. eka, toinen, kolmas, viides ja kuudes ei kyllä tuottaneet mitään ongelmia. =)

Jos on onnistunut noin monta kertaa, tietää kaikki keinot saada imetyksen onnistumaan myös tuon neljännen kohdalla. Taisit vain itse olla mukavuudenhaluinen ja jätit imettämisen.

Kas kun yleensä seuraavien vauvojen imetys sitten voi onnistua........

Kautta aikojen äidit ovat imettäneet vauvojaan, mikäli vauva on haluttu pitää hengissä...

Tuskinpa esi-äidit ovat anatneet vauvoilleen mammuttien maitoa.......

Nykyäitien uusavuttomuus taas huipussaan!

Ihmisen erottaa muista eläimistä se, että osaamme käyttää järkeämme. Jos eläin ei pysty imettämään, pentu kuolee, ellei älykkäämpi ja järkevämpi ihminen pelasta pentua ja ruoki sitä korvikkeella. Yksinkertaista. Ihminen sen sijaan tekee kaikkensa, että jälkikasvu pysyisi hengissä ja antaa vaikka toisen eläimen maitoa, jotta lapsi säilyisi. En tiedä, onko mammutin maitoa annettu, sillä käsittääkseni ihminen ei koskaan mammuttia kesyttänyt, mutta lehmän, vuohen ja kamelin maitoa käytetään yleisesti. Lajin säilyminen, tiedäthän?

Ja ei, aina se imetyksen epäonnistuminen ei johdu äidistä. Sekin on katsos, kahden kauppa. Syy voi olla myös vauvassa. Ihmeellistä, mutta totta.

T: 62

monet ei vaan viitsi paneutua imettämiseen, mikä tarkoittaa sitä, että syntymästä asti imetetään säännöllisesti, että maito nousee kunnolla. Meidän synnytyssairaalassa jokainen pitää päiväkirjaa, ja kolmen tunnin välein imetetään ensin toisesta rinnasta 20 minuuttia, sitten toisesta 20 minuuttia. Kätilö joskus sanoikin, että hän tietää ainoastaan yhden äidin, jolla sillä systeemillä ei maito noussut, ja kätilöllä oli sentään ikää jo.



Itse väitän, että monet äidit ovat mukavuudenhaluisia, on kivaa, että vauva syö pullostakin, ja sitä perustellaan omalla vapaudella, isän osallistumisella ja blaa blaa, ja seurauksena on ylläri ylläri maidontuotannon heikkeneminen...

Kai sitä olisi lapset pitänyt jättää tekemättä, jos sitä niin mukavuuden haluinen onkin. Huoh mitä p*skaa

oon just tällänen etä esikon imetys epäonnistui täysin ja sen jälkeen oon imettäny 3lasta=)

Tyttö ei vaan suostunu imemään ei millään..yritettiin rintakumilla ja ilman..2 kätilöä tunki vauvaa tissille ja se ei vaan imeny..pullostakin kesti tunnin syöttää kun tuntui ettei oo imemisen tarvetta olenkaan:(

Yksi kätilö tokaisi sairaalassa etä mulla on niin huonot rinnat ettei niillä voi imettää=(

Kun odotin toista lasta ilmoitin etten imetä koska eka kokemus oli niin kamala..synnytyssalissa vauva kuitenkin nappasi rinnasta kiinni ja imi kuin unelma,ilman mitään ongelmaa=)Ja sama näillä kahdella muulla lapsella..en tiiä miksi esikko ei suostunut imemään..ei saanut edes pullloa sairaalassa vaan hörpyteltiin ja yritettiin imettää..

oli juuri "liian vähäinen imetystietous". Siksi muakin just ärsyttää nää imetyksessä epäonnistuneet äidit, että eivät yleensä vaan ole vaivautuneet selvittämään edes perusasioita imetyksestä, vaikka sitä on pilvin pimein saatavilla.

eikö sitä sitten lasketa siihen, että imetys ei onnistunut? Mitä väliä tämän lauseen kannalta on sillä, onko kyse ollut tietämättömyydestä, laiskuudesta tai esim lääkityksestä? Jos ei onnistunut niin sitten ei onnistunut?

En nyt oikein ymmärrä, mitä tuon "ei onnistunut" oikeaoppisesti sitten pitäisi sisällään. Sisältääkö se jonkun piilomerkityksen, jota en nyt ymmärrä. Mielestäni on kaksi vaihtoehtoa, imetys joko onnistuu tai ei onnistu. Miksei voi sanoa, että imetys ei onnistunut? Pitäisikö sitten sanoa, että imetys onnistui?

ja voi oikeasti käydä niinkin, että maito ei riitä, vaikka tekis mitä. Tämän neljännenkin kanssa, kokeilin imettää tiheämpään, ku th arveli, että se riittäis, että sais laskevan painokäyrän tasaantumaan. Kävikin niin, että imetin 20-30min välein, ja en oo ikinä pitäny imettämistä vastenmielisenä tai vaikeana, ei ole sattunut, vauva on imenyt hyvin, mutta kuinka ollakaan 4kk nlasta 5kk nlaan vauvan paino oli noussut huikeat 100g ja th sanoi, ettei oo enä muua vaihtoehtia kuin antaa lisäruokaa..



Kätevää kuvitella, että asia, joka itseltä sujuu, sujuu kaikiilta muiltakin yhtä helposti. Toisaalta ei imetyksen epäonnistuminen ole äidin epäonnistumista. Se on vain yhden asian epäonnistumista.

monet ei vaan viitsi paneutua imettämiseen, mikä tarkoittaa sitä, että syntymästä asti imetetään säännöllisesti, että maito nousee kunnolla. Meidän synnytyssairaalassa jokainen pitää päiväkirjaa, ja kolmen tunnin välein imetetään ensin toisesta rinnasta 20 minuuttia, sitten toisesta 20 minuuttia. Kätilö joskus sanoikin, että hän tietää ainoastaan yhden äidin, jolla sillä systeemillä ei maito noussut, ja kätilöllä oli sentään ikää jo.

Itse väitän, että monet äidit ovat mukavuudenhaluisia, on kivaa, että vauva syö pullostakin, ja sitä perustellaan omalla vapaudella, isän osallistumisella ja blaa blaa, ja seurauksena on ylläri ylläri maidontuotannon heikkeneminen...

Joskus ei vain ole mahdollista imettää syntymästä asti säännöllisesti, esim. lapsi voi olla teholla. Siinä ei paneutumiset auta, kun mietit, selviääkö lapsi hengissä tai vammautuuko ja jos vammautuu, niin miten pahasti.

Toivon tietysti, että kukaan imetysnatsi ei tätä joudu kokemaan, mutta kyllä se vain kummasti muuttaa käsityksiä elämästä. Yleensäkin nämä imetysnatsit vaikuttavat ihmisiltä, joilla on ollut pikkaisen liian helppo elämä. Ei sitä muuten viitsisi stressata muiden lasten ruokailusta noin paljon.

No, elämä opettaa. Ennemmin tai myöhemmin.

Äidin tehtävä on pitää vauvastaan parasta mahdollista huolta ja keskityä myös siihen vauvanhoitoon, vaikka lapsella olisi isä.

Äidin kuuluu sitoutua vauvanhoitoon, se on palkitsevaa ja kyllä äiti saa sitten joskus myös sitä "omaa aikaa".



Imetän taaperoani (herranjestas, lapseni on JO 1v3kk) vielä ja aion jatkaakin imetystä niin kauan kuin taaperoni sitä haluaa, en koe sitä liian sitovaksi ja mitä sitä tärkeämpää tekemistä minulla voisi olla. Mikäs kiire minulla on edes yrittää vierottaa, kun hoidan lapseni kotona 3 vuotiaaksi asti.

uskomus, on "hienoa" kun ei tarvitse imettaa tai "maitoa ei tule". Kuka sita vapaaehtoisesti tekisikaan kun on ilmaista olla niin "hieno" etta ei tarvitse/pysty imettamaan. Av mammat eivat sitakaan ole hoksanneet etta korvike on kallista, silla hinnalla saisi monta tupakka-askia, mutta miksi vaivautua kun sossu maksaa kuitenkin?

oli juuri "liian vähäinen imetystietous". Siksi muakin just ärsyttää nää imetyksessä epäonnistuneet äidit, että eivät yleensä vaan ole vaivautuneet selvittämään edes perusasioita imetyksestä, vaikka sitä on pilvin pimein saatavilla.

itkin silloin kovasti imetyksen vuoksi. Tein todella paljon työtä sen eteen, mutta lapsi oli jo ärsyyntynyt liiaksi tissiin ja mieltynyt pulloon, että se oli ylivoimaista.

Silloin emmin monia syitä onnistumattomuuteeni. En ole litratissi nytkään, mutta hyvin on kuopus kasvanut. Maito nousi toisellakin kerralla todella hitaasti. Kaikenlaisia piirteitä itsessäni ja lapsessa oli, mitkä vaikuttivat asiaan myös. Ja lopuksi se imetystietous, neuvolan väärät ohjeet ja lannistava äitini niittasivat imetyksen.

No, tämä kuopus sitten todisti, ettei minussa ole varsinaisesti fyysistä estettä imetyksen onnistumiselle, jos en mikään maidon luovuttajakaan ole vaikka mitä tekisin. Hyvä niin..

Sen tietouden suhteen ei ikinä ollut tilanne ettei sitä olisi "vaivautunut" hakemaan, ei vain etukäteen tiennyt että niin olisi pitänyt tehdä. Sitten kun ongelmat olivat kohdalla, oli jo myöhäistä.

61

En tiedä, onko maidon tulo mahdollista käynnistää jollakin lääkevalmisteella. Jos on, minulle ei tällaista mainittu. Koko osaston huomio oli kiinnittynyt aivan muihin seikkoihin kohdallani.

Mun tyttö oli sairaalassa erittäin vakavan infektion takia, ja multa loppui maidon tulo. Kun oltiin kotiin lähdössä, niin kysyin lääkäriltä olisiko mahdollista saada reseptiä. Lääkäri sanoi, että neuvolasta voi kysyä, mutta ei suosittele. On kuulemma kaikille parempi, etten ala edes yrittämään sellaisen stressin jälkeen. Käski ottaa vauvan syliin ja hellitellä pullo suussa! Vauva saa tuntea läheisyyden ja äidin rentouden.

Kannattaa vähän perehtyä lastenhoidon historiaan. Vielä 1900-luvun puolivälissä oli esimerkiksi Helsingin synnytyssairaaloissa imettäjän virka, koska kaikilla naisilla maito ei vain noussut!



Itse olen syntynyt 1960-luvun lopulla ja siihen aikaan VAIN JOKA VIIDETTÄ VAUVAA IMETETTIIN. Korvikkeita ei juurikaan ollut kaupan ainakaan maaseudulla, vaan lapsille - minullekin - juotettiin vauvana sokerivedellä lantrattua lehmänmaitoa.



Luolanaiset imettivät puolestaan niiden äitien vauvoja, joilla ei imetys onnistunut. Kaikilla ei se siihenkään aikaan sujunut, mutta silloin sisko/täti/äiti (naiset synnyttivät nuorina)/joku muu heimon jäsen auttoi.



Joten: nykynaisilla imetys sujuu hämmästyttävän HYVIN!



PS: itselläni ei esikoisen imetys myöskään sujunut. Sain täysin väärää imetysopastusta, Niastenklinikan kätilö tokaisi heti, ettei tule onnistumaan minun sisäänpäinkääntyneillä nänneilläni... olisi pitänyt olla sinnikkäämpi, mutta kun vauva vielä imi kehnosti, lypsin ja juotin lypsettyä äm:oa. Kuopusta sen sijaan imetin yli vuoden. Että semmoista uusavuttomuutta.

Outoa!

uskomus, on "hienoa" kun ei tarvitse imettaa tai "maitoa ei tule". Kuka sita vapaaehtoisesti tekisikaan kun on ilmaista olla niin "hieno" etta ei tarvitse/pysty imettamaan. Av mammat eivat sitakaan ole hoksanneet etta korvike on kallista, silla hinnalla saisi monta tupakka-askia, mutta miksi vaivautua kun sossu maksaa kuitenkin?

Eläissäni en ole polttanut enkä ollut sossun asiakas, vauvani ruokin korvikemaidolla syistä, jotka eivät kuulu tuollaisille imetysnatseille.

Olette te epäonnistuneet imettäjät sitten hauskoja, suorastaan naurettavia! ap (joka imettää taaperoaan edelleen)

Mä kyllä aina yritän olla provosoitumatta näistä viesteistä, mutta aina tulee se viimeinen niitti. Sä olet ap syvältä p*rseestä, ilkeä ja v*ttumainen ääliö! Jos sulla olisi pokkaa tulla naaman eteen päätäs aukomaan, niin voisin kuunnellakin.

Täällä mä taas itken ja muistelen vauvani elämän hataria alkumetrejä. Itkua siitä, kun imetys ei tahtonut onnistua yrityksistä huolimatta, kun tyttö oli liian heikko. Itkua siitä, kun tytär oli kuolla alle kuukauden iässä. Tyttären henkiin jääminen (ja hoitajat ja lääkärit sairaalassa) pistivät asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, ja sureminen imetyksen epäonnistumisesta loppui. Tiedän, että tein parhaani ja se riittää, mutta kyllä ensimmäisen kuukauden tunteet nousevat pintaan, eikä itkulta voi taaskaan välttyä.

Mikset ap voisi elää omaa elämääsi ihan rauhassa ja antaa meidän muidenkin tehdä samoin! Mä epäonnistuin imettämisessä, mutta äitinä olen silti erittäin hyvä ellen täydellinen. Toivottavasti olet parempi äiti kuin omasi, sillä hän epäonnistui täysin kasvattaessaan sinut aikuiseksi!

tämän toisenkin kohdalla joka kerran, kun on yöimetyksen aika, tai pitää poistua kotoa jonnekin vauvan kanssa. On vaan tosi hienoa, kun ei tarvitse pulloja keitellä ja peseskellä, eikä nousta maidonlämmitykseen tms.



Enkä minä ainakaan omalla imetysmyönteisyydelläni tarkoita, etteikö muut saisi olla imettämättä. Siitä vaan, mutta itse olen kokenut lapsieni kohdalla imettämisen yhdeksi hienoimmista jutuista. Niin helppouden kuin läheisyydenkin takia. On aika hellyttävää, kun se oma "poikanen" hakeutuu kiinni kylkeen maidon tuoksun ja äidin lämmön luo ja alkaa aukoa suutaan pienet kädet nyrkissä tissiä hamuillen :) Ja juuri imemisen lopettanut vauva se vasta suloinen onkin :)