Ärsyttää äidit, joiden esikoisten imetys "ei vaan onnistunut"...

imettämättä jättäminen sulle kuuluu? Itse imetin kumpaakin lastani, mutta enpä voi sanoa nauttineeni siitä.

Ei, kalikka ei kalahda.



Se, miten kukin vauvansa ruokkii, ei kuulu kenellekään muulle, kunhan vauva kasvaa ja voi hyvin, tai jos noissa jotain ongelmia, se ei ainakaan johdu ravinnon puutteesta.

Mä pääsin sitten pälkähästä kun ei ton kolmanen kanssa onnistunut :)



On se vaan kumma?

mammutin maitoa, mutta joku toinen nainen sitten imetti tällaista lasta, jonka oma äiti ei onnistunut siinä.

tavalla taikka toisella ja varmasti kaikki tekevät parhaansa. Jos ei joku tee tasan niinkuin sinä imetyksessä, tekee luultavasti jonkun muun asian paremmin.



Hoida sinä vaan se oma imetyksesi.

Taas sama provo. Keksi jotain uutta.

mut tiedän moni jotka ei vaan halunnut imettää ku sattu .OHHOOH

kyllä siis mullaki sattu ja itkin ja imitin mutta lapsi sai 10kk tissiä josta olen tyytyväinen.

mammutin maitoa, mutta joku toinen nainen sitten imetti tällaista lasta, jonka oma äiti ei onnistunut siinä.

Kautta aikojen äidit ovat imettäneet vauvojaan, mikäli vauva on haluttu pitää hengissä...

niin olet sitten oikeassa :). Kauravelliäkin vedellä on viime vuosisadalla annettu, jos ei imetys toiminut. Eli kyllä hyvät äidit on aina ruokkineet vauvansa

... mutta ap:n kaltaiset provoilijat kyllä ärsyttävät! Kannattaisi varmaan keskittyä vaan oman vauvan syömisiin ja jättää muiden imettäminen tai imettämättömyys rauhaan...

Joo ei onnistunu imetys, kun en siitä pätkän vertaa nauttinut tai pitänyt. Se myöskin sattui ihan helvetisti. Ja kyllä, itkua väänsin sen ekan kuukauden päivittäin, kun tuntui niin pahalta se imettäminen, ja myöskin sun kaltaisten imetyskiihkoilijaääliöiden takia, jotka sai mut voimaan vielä huonommin jankutuksellaan imetyksestä.

Vauva ei myöskään jaksanut olla rinnalla, eikä saanut tarpeeksi maitoa, joten pakkohan se oli tuttipullosta ruokkia.

Nyt on iloinen ja tyytyväinen, hyvin kasvanut KORVIKKEELLA.

Mulla onnistui ekan ja neljännen imetys, ei tokan ja kolmannen. Oisko sulla jokin teoria mikä mätti?



Ja vissi toasiasihan on, että ne lapset kuoli ennen jotka ei saaneet maitoa. Ei sitä tullut sen paremmin kuin nytkään entisajan äideiltä.

mulla se ei vaan onnistunu. nännit oli viikko tolkussa saakelin kipeet ja joka kerta tuli itku ku vauva rupes imemään, maitoo ei tullu tarpeeks koskaan, oli trooppinen ilma, ei pystyny istuuu/makaa kipujen takia jnejne. Noh jaksoin mä osittain imettää pari kk, mutta mikäli Luoja mulle vielä toisen lapsen suo, niin en aio imettää ollenkaan. Se on mun henk koht päätös ja mä toivon, et mua ei arvostella ku mäkään en arvostele niitä, jotka imettää vielä taaperoikäisiä....................!!!!!!!! ja: terve lapsi on ollut. paljon terveempi ku tutun 5kk täysimetyksen ja siitä jatkuvan osittaisimetyksen tuote.

Anna jokaisen ravita lapsensa tavalla, joka hänelle sopii.

Eihän ennen ollut edes tälläsiä suosituksia imettämisestä niinkuin on nykyään.

mutta vastaan nyt kuitenkin, että minä en imettänyt, koska minulta ei tullut pisaraakaan maitoa. Pari viikkoa yritin, vauvan ja lypsykoneen kanssa - tosin tämä savotta aloitettiin vasta sen reilun viikon jälkeen, kun varmistui, että jään komplisoituneen sektion jäljiltä ylipäänsä eloon.



En tiedä, onko maidon tulo mahdollista käynnistää jollakin lääkevalmisteella. Jos on, minulle ei tällaista mainittu. Koko osaston huomio oli kiinnittynyt aivan muihin seikkoihin kohdallani.

minulla se "ei vaan onnistunut", ja syynä oli se, että koin imettämisen todella epämiellyttävänä. 7 viikkoa yritin, ja sen jälkeen siirryin kokonaan korvikkeisiin, ja ihan terve ja hyvinvoivat lapsi vauvasta kasvoi. En ole kokenut syyllistyyttä siitä, etten jaksanut imettää.



Syytä siihen, että koin imettämisen niin vastenmielisena en tiedä, mutta tiedän esim. sen, ettei äitini imettänyt minua, joten ehkä se jotenkin periytyy? Toivon, että oma lapseni ei koe imettämistä yhtä vastenmielisenä kuin minä, koska hyvähän se on jos vauvaa imettää, mutta toisaalta tiedän, ettei se imettäminen nykymaailmassa mikään ainoa autuaaksi tekevä asia ole. Onneksi, koska onhan niitäkin, jotka tahtoivat imettää mutta eivät vaan pysty.

Itse synnytin esikoiseni käynnistyksellä rv 38, raskausmyrkytyksen vuoksi. Menetin synnytyksessä verta runsaasti ja heti synnytyssalista minut vietiin tehovalvontaan punasolu tiputukseen+ yli 200 alapaineen vuoksi. :( Siinä kunnossa ei juuri imetetty. :( Pääsin pois tevalta 3 vrk kuluttua ja juuri samaisena päivänä vauva laitettiin sinivalo hoitoon, keltaisuuden vuoksi. Vauva oli todella väsynyt ja imetystä kyllä kokeiltiin, mutta vauva ei jaksanut edes pullosta juoda, joten meni nenämahaletku ruokintaan. :(



Vauvan vointi koheni 2 vrk ja silloin alettiin yrittämään imetystä, mutta vauvan suun imuasento oli huono, eikä hän saanut kunnon otetta rinnasta, kaikista yrityksistä ja apuvälineistä huolimatta. :( Kokenut kätilökin sanoi, ettei hän ole koskaan urallaan tärmännyt vauvaan, jonka suun imuasento olisi vastaava.



Sairaalasta päästiin, kun vauva oli 2vk vanha ja kotona kyllä yritettiin imetystä useasti, mutta vauva oli jo niin tottunut pulloon, ettei edes halunnut imeä rinnasta. :( Pullostahan maidon vauva saa helpommin, kuin rinnasta.



Olisin todellakin halunnut imettää, mutta se ei vain ollut mahdollista. :( Mutta lohduttaudun tiedolla, että vauva sai kuitenkin puoli vuotiaaksi asti rintamaitoa, jota pumppasin pulloon. :)

Imetin 3 kk, joka oli silloin suositus kun sain esikoisen, mitäs ap siihen sanot?

Ensinäkin monet äidit eivät syystä tai toisesta pysty imettämään (ei tule tarpeeksi maitoa, ei halua tai ei muuten vaan onnistu). Minä kuuluun siihen kastiin äideissä että minulla maitoa tuli luovutettavaksi asti mutta imetys ei onnistunut suurien rintojen takia joista vauvan oli vaikea saada otetta ilman että olisi tukehtunut tissiini ja pelkkä ajatuskin siitä että joku roikkuu tississä aamusta iltaan kuvotti minua.



Niinpä päädyin ratkaisuun lypsykone, ja se muoto sopi minulle erittäin hyvin...kummankin lapsen kohdalla lypsin omaa maitoa ekat 2kk ja sitten siirryttiin korvikkeeseen kun oma maito alkoi "loppumaan" ja luovutin sairaalaan kymmeniä litroja molemmilla kerroilla. Ja ihan terveitä lapsia ja hyvinvoivia, itse pidän tärkeänä vain sitä että jokainen lapsi saisi edes hetken aikaa täysin rintamaitoa ja tämän olen omalla kohdallani toteuttanut hyvin ja ylpeä olen itsestäni ja siitä että omilal maidoillani ruokin monen muunkin vauvat siinä sivussa ;)