Ärsyttää äidit, joiden esikoisten imetys "ei vaan onnistunut"...

ettei voi olla "erittäin hyvä, ellei täydellinen" äiti, jos ajattelee noin jonkun muun äidistä. Hyvä äiti osaa asettua toisten asemaan, ei opeta lapsilleen kateutta, toisten vähättelyä, panettelua tai haukkumista... ja koettaa itsekin kasvaa ihmisenä moisesta teineilystä.

että harvoin oikeasti löytyi noina aikoina toista imettäjää. Jos äiti ei jostain syystä pystynyt imettämään lastaan alle kaksivuotias tuskin jäi henkiin. Surullinen tosiasia valitettavasti näin noilla mammuttiajoilla.



Sinänsä mun mielestä turha moittia niitä, joilla imetys ei onnistu. Imetys voi epäonnistua kovin monista syistä. Itse ainakin jouduin näkemään todella kovasti vaivaa, että esikoisen (ja toistaiseksi ainokaisen) imetys onnistui hän kun syntyi ennenaikaisesti eikä meinannut jaksaa rintaa syödä.



Nykynaiset ja ihmiset ovat varmasti uusavuttomia mutta harva tuleva äiti tietää imetyksestä juuri mitään, aiemmin tuollainen tieto on ihan eritavoin jaettu naisten kesken.

[iMutta hiljaa mielessäni ihmettelen miten esim. maito "vaan loppui".

[/quote]

Asiahan ei sulle tai muillekaan kuulu, mutten minäkään normaalisti tuolla kylillä huutele totuutta... vaan "maito vaan loppui"!

tämän toisenkin kohdalla joka kerran, kun on yöimetyksen aika, tai pitää poistua kotoa jonnekin vauvan kanssa. On vaan tosi hienoa, kun ei tarvitse pulloja keitellä ja peseskellä, eikä nousta maidonlämmitykseen tms.

Enkä minä ainakaan omalla imetysmyönteisyydelläni tarkoita, etteikö muut saisi olla imettämättä. Siitä vaan, mutta itse olen kokenut lapsieni kohdalla imettämisen yhdeksi hienoimmista jutuista. Niin helppouden kuin läheisyydenkin takia. On aika hellyttävää, kun se oma "poikanen" hakeutuu kiinni kylkeen maidon tuoksun ja äidin lämmön luo ja alkaa aukoa suutaan pienet kädet nyrkissä tissiä hamuillen :) Ja juuri imemisen lopettanut vauva se vasta suloinen onkin :)

se neljännen lapsen imetyksessä epäonnistunut, joka kuitenkin onnistui viidennen ja kuudennenkin imetyksestä. =)

että harvoin oikeasti löytyi noina aikoina toista imettäjää. Jos äiti ei jostain syystä pystynyt imettämään lastaan alle kaksivuotias tuskin jäi henkiin. Surullinen tosiasia valitettavasti näin noilla mammuttiajoilla.

taitaa olla ihan Mutukaupungin yliopiston mutulogian laitokselta peräisin.

Totta on, että lapsikuolleisuus lienee ollut luolaihmisen aikoina ihan järkyttävää, keski-ikä muutenkin vain murto-osa nykyajan ihmisten eliniästä.

Mutta toisaalta siihen aikaan ihmiset elivät heimoina, ruokakuntina. Kukaan ei vaan PÄRJÄNNYT yksin, joten sen vuoksi siinä oli niitä naisia likellä. Ja koska ehkäisyä ei ollut, naiset olivat jatkuvasti raskaana tai imettivät, kun olivat tulleet sukukypsiksi. Siitä voi päätellä, että sellaisia potentiaalisia imettäjiä oli kuin olikin aika paljon saatavilla.

Tuollaiset putkiaivot pilaavat kaikkien imettäjien maineen.



Toivottavasti joku aikuinen lastenne lähipiirissä osaa kuitenkin opettaa lapsillenne empatiaa, avarakatseisuutta ja erilaisia näkökulmia eri asioihin.



T: kolme lasta imettänyt, ei-natsi

Nro 34 kyllä osoittaa omassa viestissään, ettei voi olla "erittäin hyvä, ellei täydellinen" äiti, jos ajattelee noin jonkun muun äidistä. Hyvä äiti osaa asettua toisten asemaan, ei opeta lapsilleen kateutta, toisten vähättelyä, panettelua tai haukkumista... ja koettaa itsekin kasvaa ihmisenä moisesta teineilystä.

Mä en ainakaan halua asettua tuollaisten suvaitsemattomien ihmisten asemaan. Ja se, että mä täällä kiroan ap:ta, niin ei kerro mitään siitä, millainen mä olen oikeassa elämässä. Mun mieheni ei ole kymmeneen vuoteen kuullut minun kiroilevan kuin kerran, ja meinasi silloin lentää takapuolelleen. Salli nyt provoilu muillekin kuin ap:lle!

Tuollaiset putkiaivot pilaavat kaikkien imettäjien maineen.

Luuleeko ap (tai muut imetysnatsit), nämä aloitukset kolahtavat niihin, jotka eivät viitsineet imettää. Eihän sellaisia ihmisiä kiinnosta tällaiset aloitukset ja haukkumiset.

Niitä, jotka ihan oikeasti olisivat halunneet imettää, nämä haukkumiset taas satuttavat. Minulla ainakin nämä viestit nostavat pintaan sen epäonnistumisen tunteen, joka silloin oli.

Minä imetin 8 kk kunnes lapsi ei enää huolinut rintaa.



Voin sanoa, että ensimmäiset 1,5 kk olivat helvetillistä aikaa. Jos olisi ollut muita lapsia tai enemmän älyä korvien välissä, imetys olisi loppunut ennen kuin se kunnolla lähti käyntiin. Rintoihin sattui aivan kamalasti. Välillä tuli verta. Kyllä, imuotetta tarkistettiin ja hoidin rinnanpäitä. Välillä tuntui siltä kuin joku olisi nirhannut tylsällä puukolla rintoja. En pystynyt rentoutumaan imettäessäni, koska SATTUI. Koska halusin imettää tai ainakin tarjota omaa maitoani lapselle, vauvan nukkuessa (päiväsaikaan) lypsin rintapumpulla maitoa, kun rinnasta imetty maito ei riittänyt. Tunnin lypsämisen tuloksena oli max 1 dl maitoa jääkaappiin!



Minulta meni ensimmäinen kuukausi pelkäksi imettämiseksi ja pumppaamiseksi. Miehellenikin on jäänyt ikävät muistikuvat siitä ajasta.



Lopulta imetys lähti sujumaan, mutta suosittelisinko samaa jääräpäisyyttä, pakkomiellettä ja imetystä hampaat irvessä imetystä toisille. En!

Tuollaiset putkiaivot pilaavat kaikkien imettäjien maineen.

Luuleeko ap (tai muut imetysnatsit), nämä aloitukset kolahtavat niihin, jotka eivät viitsineet imettää. Eihän sellaisia ihmisiä kiinnosta tällaiset aloitukset ja haukkumiset.

Niitä, jotka ihan oikeasti olisivat halunneet imettää, nämä haukkumiset taas satuttavat. Minulla ainakin nämä viestit nostavat pintaan sen epäonnistumisen tunteen, joka silloin oli.

kun joku täällä syytti siitä, ettei imettämisessä epäonnistuneet hanki tietoa, niin mä luin kaiken, minkä aitiyspakkauksen oppaissa ja netistä löysin. Ja useaan kertaan. Mä pyysin synnytyslaitoksella ainakin 50 kertaa hoitajaa auttamaan oikean imemisotteen ja hyvän asennon löytämisessä, neuvolan terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä ihan pelkästään imettämisen takia ja sairaalaan imetystuesta kävi hoitaja synnärillä ja kotona. Mun sisko oli viikonlopun mun luona auttamassa, mutta ei. Ei onnistunut ei.

Se nyt on vaan niin passé imettää enää nykyään. Ei kai sitä tehdä enää kuin Suomessa ja kehitysmaissa.

Oikeasti se on erittäin pieni joukko (1%?), joka ei kykene imettämään. Kaikenmaailman selittelijät ja lusmuilijat menee niiden varjolla. Kun ei vaan viitsitä, haluta jne.

Oikeasti se on erittäin pieni joukko (1%?), joka ei kykene imettämään. Kaikenmaailman selittelijät ja lusmuilijat menee niiden varjolla. Kun ei vaan viitsitä, haluta jne.

Tuo kuuluisa 1 % viittaa naisiin, joilla on epämuodostumia rinnoissaan tai rinnat kokonaan poistettu, esim. syövän takia. Jos ajattelee puhtaasti anatomian kannalta, niin joo, kaikki muut pystyvät imettämään. Mutta se ei aina vain ole mahdollista. Lapsi voi olla sairas tai vammainen, eikä pysty imemään. Äidillä voi olla lääkitys, joka estää imetyksen. Lapsi tai äiti voi joutua teholle tai muuten pitkäksi aikaa sairaalaan. Lapsella on väärä imuote, jota ei saada korjattua, samalla paino laskee ja jotainhan silloin on tehtävä. Äidille on tehty sektio, jne.

Ymmärrän, että oma elämäsi on ollut helppoa ja mutkatonta, kun olet näin stressaantunut muiden lasten ruokailusta.

kuoli paljon enemmän pikkulapsia.



Kaikki eivät voineet silloinkaan imettää, kun maitoa ei tullut- tai äiti kuoli synnytykseen.



Ennen kotieläimiä ihmisillä oli / myöhemmin jos niitä jos niitä ei ollut ainoa vaihtoehto oli, että joku muu imetti. Ei tietenkään ollut aina mahdollista.



Ja kun kotieläimiä oli, sitten oli se että lehmän tms maitoa annettiin lapselle, esim vedellä ja sokerilla jatkettuna. Oli aika tavallista.



Ja tiedätkö, moni vauva yksinkertaisesti kuoli koska ei ollut korvikkeita. Joko ne eivät saaneet ruokaa tarpeeksi tai ne saivat sopimatonta ruokaa.

joutui keittelemään kauralientä vauvalle kun ei oma maito riittänyt...



Mulla ei ekan vauvan imetys onnistunut ja se oli minulle silloin Suuri Tragedia. Onneksi seuraavia vauvoja olen onnistunut imettämään.

mutta maito ei vain riittänyt. Ei riittänyt vaikka yötä päivää imetti ja teki kaikki mahdolliset jutut mitä jostain vain kuuli jotka voisi edesauttaa maidontuloa.

Koko elämä oli yhtä imettämistä, luovuttanut en missään vaiheessa mutta ei vaan riittänyt maito, ei.

Oikeasti se on erittäin pieni joukko (1%?), joka ei kykene imettämään. Kaikenmaailman selittelijät ja lusmuilijat menee niiden varjolla. Kun ei vaan viitsitä, haluta jne.

on ennenkään paljon sen harvinaisempia olleet. Varsinkin jos äidit on olleet aliravittuja ja ylityöllistettyjä ja univajeisia, ei maitoa välttämättä ole ollut mahdollista tuottaakaan. Ja lisäksi sitten voi olla joku tuntematon fysiologinen syy, miksi imetys ei onnistu. Mielestäni kenenkään ei tarvitse imetyksen takia kärsiä kestämättömiä tuskia. Johtui ne tuskat sitten mistä tahansa, jos sitä tilannetta ei saa korjattua, niin mielestäni on oikein hyvä siirtyä joku lypsämiseen tai korvikkeisiin. Korvikkeet on ihan hyvää ravintoa vauvalle, parempia ainakin kuin ne entisaikojen vehnämaitovellit, joilla niilläkin vauvat kasvoivat.



Minulla maito lähti vähän huonosti nousemaan, ja imetys sattui tosi paljon koko ensimmäisen kuukauden. Aina kun vauva tarttui rintaan tuli voimakas kipu, ja se jatkui koko imetyskerran ajan. Vauvan ote oli hyvä, nännit ehjät ja niin pois päin. Onneksi kuulinkin sitten eräältä vähän vanhemmalta äidiltä, että hänellä on molempien lasten kanssa käynyt niin, että kipu hellittää vasta noin kuukausi synnytyksen jälkeen. Ja niin se loppuikin, en tiedä mikä oli syynä, ehkä vain se, että vauva kasvoi ja hänen suunsa koko alkoi vastata paremmin nännin kokoa, tai jotain. Sen ekan kuukauden aikana tuli aika paljon lypsettyä maitoa, koska rintapumppu vain oli niin paljon hellävaraisempi, ja myös annettua välillä korviketta. Kun imetys alkoi sujua, ei tuntunut enää mitään kipua, ja imetinkin sitten pitkään, se vain oli niin helppoa. Omasta näkökulmastani korvikkeisiin saati sitten lypsymaitoon siirtyminen ei ole mikään luovuttaminen, vaan kyllähän siinä sekä vaivan-, ajan- että rahanmeno on ihan eri luokkaa kuin "helpossa" imetyksessä. En usko, että monellekaan se on mikään turhanpäiväinen päätös, vaan pakon edessä tehty. Eikä siitä kenenkään pidä huonoa omatuntoa kokea. Minulle ainakin imetys (sitten alun jälkeen) on ollut niin hävyttömän helppo tapa syöttää ja juottaa vauva, että kummallista olisi siltä pohjalta muiden, vaikeammalle tielle joutuneiden, päätöksiä moralisoida.



Kuitenkin toivoisin, että jos imetys on ensimmäisen lapsen kanssa edes hieman onnistunut, siitä huolimatta että sitten on myöhemmin loppunutkin, yrittäisi mahdollisten tulevien lastensa kanssa imettää edes ensimmäiset päivät synnytyksen jälkeen, ne ternimaitotipat on kaikkein tärkeimpiä vauvalle!

että korkeastikoulutetut imettävät enemmän. Korreloiko toimivat maitorauhaset ja akateemisuus tosiaan keskenään?

Ja parin ensimmäisen kohdalla vielä luovutin maitoa muillekin. Kolmas oli tosi jääräpää, joka ei vaan oppinut syömään tissistä. Ja kun muutenkin oli ongelmia verensokerin kanssa ei saanut jättää nälkäiseksikään. 2 kk jaksoin lypsää, mutta sitten alkoi jo mennä vaikeaksi sekin.

Mä pääsin sitten pälkähästä kun ei ton kolmanen kanssa onnistunut :) On se vaan kumma?

joten vähemmän syitä kuin fysiologiset?



Eli että on "legitiimiä" jättää imettämättä, jos vauva on keskolassa eikä voi imeä ekoina kuukausina - tai jos äidillä on rinnoissa oikea, diagnosoitu vika? Mutta EI ole sallittua tai hyväksyttävää olla imettämättä, kun ei saa sitä sujumaan ja vauva ei opi imemään oikealla otteella?



Eihän se nyt herranen aika ole sen vähäisempi syy.



Tosi on, että imetyksen kanssa tahkoavat pidempään ne, jotka ovat siihen erityisen motivoituneita. Akateemiset naiset suorittavat äitiyttä muutoinkin keskimäärin (siis poikkeuksia toki on) tunnollisemmin, millä tosin on myös haittapuolensa (riski masentua, uupua).



Ei siinä, että sanoo, että "imetys ei vaan onnistunut" ole mitään erityistä SELITTELYÄ. Se ei vaan onnistunut: tahtoa ja yritystä oli, mutta monesta eri tekijästä johtuen ei onnistunut.



Ap vaikuttaa - anteeksi vaan - sen verran mölöltä ja besserwisseriltä inttäjältä, että en yhtään ihmettele, ettei hänelle kukaan viitsi alkaa selittää mitään yksityiskohtaisempaa imetyksestä.