Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Luitteko uusimmastas KaksPlussasta jutun sukupuoleen pettyneestä äidistä?

Vierailija
09.03.2011 |

Aika hyvä että aihetta otetaan esiin.



Ja jotenkin tuntuu, että sen lisäksi, että varmasti luonnollista että nainen haluaisi äiti-tytär suhteen kokea, niin tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan.

Tuntee itse jäävänsä jostain pahasti paitsi.



Sitä myös mietin juttua lukiessa, että MIKSI se lapsen sukupuoli on pakko selvittää raskausaikana - eikö voi jättää kysymättä sitä rakenneultrassa??



Itse tein näin 3. ja 4. raskauksien aikana kun pelkäsin pettymystä (itse asiassa kun 2. tiesin etukäteen, niin tuntuu että se ehkä jopa haittasi synnytyksessäkin jaksamista se tieto).



Silti kuitenkin, kun se vauva on sylissä, on se niin ihana jo itsessään, että se "sukupuolijärkytys" peittyy sen vauvan ihanuuden alle paremmin, kuin että sen tietäisi jo raskausaikana.





Kommentit (116)

Vierailija
1/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole kysymys siitä, että en HALUA tyttöä vaan siitä, että en TARVITSE tyttöä ja että minusta on mukavaa olla poikien äiti. Myönnän myös sen, että en ole niin sinut naiseuteni ja nykyajan kaupallisen naiseuden kanssa, että kokisin olevani paras mahdollinen naisen malli tytölleni. Sitä ei ainakaan tämä aikakausi ja media ole! Koen, että on helpompaa olla poikien äiti. Tämä on mielipidekysymys. Poikien roolitus yhteiskunnassa on joustavampaa. Pojat voivat vailla turhia paineita valita jo pehmeämmän koti-isän roolin, kun taas tyttöjen pitää olla uraohjuksia, kotiäitejä ja miehensä tyytyväisenä pitäviä seksipetoja kaikkia yhtäaikaa. Kun mies saa keskittyä koti-isän rooliin kaikessa rauhassa (eikä kukaan kysele, putoaako työelämän kelkasta, vanheneeko koulutus tai nolottaako vaimon rahoilla eläminen), pitää naisen suorittaa kaikkia rooleja ja aina on arvostelun aihetta. Puhumattakaan ulkonäöstä. Jos menet piikkareilla hiekkalaatikon äärelle, olet naurettava pintaliitäjä. Jos menet toppahousuissa ja pipossa kauppaan, olet lässähtänyt kotiäiti. Jos käyt jumpassa kolme kertaa viikossa, olet hylännyt vauvasi. Jos makaat sängyssä vauvan kanssa tutustumassa päivät pitkät, olet unohtanut itsesi ja laiminlyöt miestäsi. Mikään muu rooli ei ole niin haastava ja vaikea kuin nykynaisen roolit. Vieläkö pitää perustella, miksi en koe itseäni vaillinaiseksi, jos en sitä tyttöä saakaan?

Olen kyllä ihan eri mieltä tuosta, että naisen rooli yhteiskunnassa olisi jotenkin paljon hankalampi ja kapeampi. Päinvastoin nainen voi mennä armeijaan, poliisikouluun, tutkijaksi mitä vaan tai sitten perinteisiin naisten ammatteihin ilman että kukaan tuomitsee. Mutta annas olla jos mies hakeutuu naisvaltaiselle alalle tai on muuten naismainen, luuletko todella ettei ympäristö tuomitse? Nuorilla miehillä on aika kovat paineet olla miehisiä, urheilullisia, suosittuja, menestyä uralla, perustaa perhe ja olla hyvä perheenisä jne jne. Joka alalla pitäisi menestyä, sekä niissä perinteisissä miehen rooleissa että "nykymiehenä". Kyllä vaimon rahoilla eläviä varmasti katsotaan kieroon, edelleen miehen oletetaan olevan perheen pääelättäjä. Kyllä miehillä on kovat paineet työelämässä nykyään ja esim. koti-isäksi heittäytyminen ei todellakaan onnistu noin vain ilman, että ura kärsii. Pötypuhetta. Tuttavapiirissä on kymmeniä tuoreita isiä jotka pähkäilevät uran ja perheen yhdistämisen kanssa siinä kuin naisetkin. Myös esim. seksuaalisuuden suhteen miehillä tuntuu olevan paljon kovemmat suorituspaineet kuin naisilla. Tulee vähän sellainen olo, että yrität hakemalla hakea syitä miksi tytön äitinä olisi ikävä olla. Kummallakin sukupuolella on omat ongelmansa, ei se niin mene että miehillä on helppoa ja naisilla kaikki vaikeudet. Sitä paitsi siihen ei todellakaan tarvita mitään kaupallisen naiseuden primadonnaa, että voisi olla äiti tyttärelleen. Jokainen nainen edustaa tyttärelleen itseään sellaisena kuin on. Ei siinä itseään tarvi mihinkään muuttaa. Kuten ei poikienkaan suhteen.

T. yhden tytön ja yhden pojan äiti

Vierailija
2/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja neljäskin on tervetullut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kaikki naiset toivovat nimenomaan tytärtä. Minulla on ennestään poika ja nyt olen raskaana. Toivon enemmän poikaa, mutta tyttökään ei olisi pettymys. Se on vain sellainen pieni sisäinen toive.



Moni nainen on jopa hieman ivallisesti sanonut, etteivät usko minua: kyllähän jokainen nainen tytärtä toivoo.



Itselleni taas ei tee lainkaan vaikeaa kuvitella, että ihmisiä on erilaisia. Joku toivoo molempia sukupuolia perheeseen, joku vain tyttäriä. Ei se minulta ole pois.



Vierailija
4/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itse sukupuolen takia vaan siksi että pääsisin ostelemaan sille ihania vaatteita, leikkimään prinsessaa jne. Tajusin tämän sen jälkeen, kun olin melkein jo raskaana toisen kerran- vointini ei todellakaan olisi antanut periksi toista lasta, mutta halu tyttöön oli todella vahva! Selvittelin itseni kanssa useamman asian, kaipasin ja itkin tyttöä. Sitten se ikäänkuin meni sillä ohi ja vaikka tyttöjen puolella on vieläkin ne ihanat kirsikkamekot ja Hello Kitty-korut, ei tunnu miltään kun niitä katselee :).



t. pojan äiti

Vierailija
5/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla perinnöllisyystiede hieman unhoittunut, koska myös ihmiset joilla on kolme sukupuolikromosomia, ovat kuitenkin jompaa kumpaa sukupuolta.

http://idisk.mac.com/liisa.halkka/Public/liisan.tyot/KrMaa99/KrMaaIHM/s…

xxy, mikä on ylimääräinen? Kaikki vaikuttavat kuitenkin osaltaan. Ihan perinnöllisyystiedettä lukeneena ihmettelen moista mustavalkoisuutta.

Vierailija
6/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikeaa täällä joillekin tajuta, jos ei lähtökohtaisesti halua tyttöä. Mulla on yksi poika ja olin NIIN innoissani kuullessani, että mulle tulee poika. Toinen lapsi alkaa olla mietinnässä ja toinen poika olisi kyllä kiva. Mutta aina on ensisijaisesti tärkeää, että lapsi terve ja syntyy elävänä, sukupuoli sitten toisarvoinen asia.



Mulla ei ole pinkkiä vastaan mitään ja itsekin pukeudun naisellisesti. Mulla on kummilapsina tyttöjä ja poikia ja yhtä ihania ne ovat, niin pojat kuin tytöt. Itselleni olen kuitenkin voittopuolisesti toivonut poikia. Jos tyttö tulee meidän perheeseen, niin ei sille mitään voi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole kysymys siitä, että en HALUA tyttöä vaan siitä, että en TARVITSE tyttöä ja että minusta on mukavaa olla poikien äiti. Myönnän myös sen, että en ole niin sinut naiseuteni ja nykyajan kaupallisen naiseuden kanssa, että kokisin olevani paras mahdollinen naisen malli tytölleni. Sitä ei ainakaan tämä aikakausi ja media ole! Koen, että on helpompaa olla poikien äiti. Tämä on mielipidekysymys. Poikien roolitus yhteiskunnassa on joustavampaa. Pojat voivat vailla turhia paineita valita jo pehmeämmän koti-isän roolin, kun taas tyttöjen pitää olla uraohjuksia, kotiäitejä ja miehensä tyytyväisenä pitäviä seksipetoja kaikkia yhtäaikaa. Kun mies saa keskittyä koti-isän rooliin kaikessa rauhassa (eikä kukaan kysele, putoaako työelämän kelkasta, vanheneeko koulutus tai nolottaako vaimon rahoilla eläminen), pitää naisen suorittaa kaikkia rooleja ja aina on arvostelun aihetta. Puhumattakaan ulkonäöstä. Jos menet piikkareilla hiekkalaatikon äärelle, olet naurettava pintaliitäjä. Jos menet toppahousuissa ja pipossa kauppaan, olet lässähtänyt kotiäiti. Jos käyt jumpassa kolme kertaa viikossa, olet hylännyt vauvasi. Jos makaat sängyssä vauvan kanssa tutustumassa päivät pitkät, olet unohtanut itsesi ja laiminlyöt miestäsi. Mikään muu rooli ei ole niin haastava ja vaikea kuin nykynaisen roolit. Vieläkö pitää perustella, miksi en koe itseäni vaillinaiseksi, jos en sitä tyttöä saakaan?

Olen kyllä ihan eri mieltä tuosta, että naisen rooli yhteiskunnassa olisi jotenkin paljon hankalampi ja kapeampi. Päinvastoin nainen voi mennä armeijaan, poliisikouluun, tutkijaksi mitä vaan tai sitten perinteisiin naisten ammatteihin ilman että kukaan tuomitsee. Mutta annas olla jos mies hakeutuu naisvaltaiselle alalle tai on muuten naismainen, luuletko todella ettei ympäristö tuomitse? Nuorilla miehillä on aika kovat paineet olla miehisiä, urheilullisia, suosittuja, menestyä uralla, perustaa perhe ja olla hyvä perheenisä jne jne. Joka alalla pitäisi menestyä, sekä niissä perinteisissä miehen rooleissa että "nykymiehenä". Kyllä vaimon rahoilla eläviä varmasti katsotaan kieroon, edelleen miehen oletetaan olevan perheen pääelättäjä. Kyllä miehillä on kovat paineet työelämässä nykyään ja esim. koti-isäksi heittäytyminen ei todellakaan onnistu noin vain ilman, että ura kärsii. Pötypuhetta. Tuttavapiirissä on kymmeniä tuoreita isiä jotka pähkäilevät uran ja perheen yhdistämisen kanssa siinä kuin naisetkin. Myös esim. seksuaalisuuden suhteen miehillä tuntuu olevan paljon kovemmat suorituspaineet kuin naisilla. Tulee vähän sellainen olo, että yrität hakemalla hakea syitä miksi tytön äitinä olisi ikävä olla. Kummallakin sukupuolella on omat ongelmansa, ei se niin mene että miehillä on helppoa ja naisilla kaikki vaikeudet. Sitä paitsi siihen ei todellakaan tarvita mitään kaupallisen naiseuden primadonnaa, että voisi olla äiti tyttärelleen. Jokainen nainen edustaa tyttärelleen itseään sellaisena kuin on. Ei siinä itseään tarvi mihinkään muuttaa. Kuten ei poikienkaan suhteen.

T. yhden tytön ja yhden pojan äiti

Mutta sen jälkeen kyllä mielestäni SINÄ hakemalla haet syitä siihen, miksi pojan äitinä on ikävämpi olla. Sitä paitsi en puhunut mitään siitä, kuinka ikävää on olla tytön äiti vaan siitä, että en tunne tarvitsevani tyttöä poikalaumani jatkoksi, koska tyttönä ja naisena olo on mielestäni haasteellisempaa kuin poikana ja miehenä olo. Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että miehillä on seksuaalisuuden suhteen kovemmat paineet kuin naisilla? Millä tavalla? Kaikki median ja pornoteollisuuden luomat kuvat seksistä ja seksualisuudesta kyllä luovat paineita huomattavasti enemmän naiselle. Ulkonäköpaineet on tietysti yksi juttu mutta sen lisäksi naisessa pitää asua viatonta madonnaa ja mieletöntä seksipetoa samassa paketissa.

Yritin tekstilläni nimenomaan painottaa sitä, että naisella pitäisi nyky-yhteiskunnan antaman kuvan ja odotusten mukaan olla koko ajan monta roolia yhtäaikaa päällä. Tätä ei velvoiteta miehiltä. MIes on täydellinen, jos hän painaa kuin hullu työtä silloin, kun nainen on kotona ja sitten jossain vaiheessa pitää isäkuukauden ja pari kuukautta hoitovapaata ja nauttii siitä isyydestä, kun nainen hoitaa työhommat. Mieheltä ei odoteta näiden roolien yhdistämistä vaan nimenomaan lomittamista. Ulkonäköpaineet on miehille aivan toinen juttu kuin naisille. Mitä enemmän mahdollisuuksia naisille on avautunut patriarkaalisessa yhteiskunnassa, sitä enemmän on tullut myös odotuksia vanhojen roolien kantamisesta siinä sivussa. Toisin sanoen sinun on oltava loistava äiti, hoidettava koti hienosti puhtaaksi, osattava organisoida kaikki perheesi menot, hoidettava hienoa uraa ja samalla löytää jostain aikaa tyydyttää se mieskin tai muuten on oma vika, jos se jätti. Miestä ymmärretään kaikissa näissä keskusteluissa. Jos mies tekee pitkää päivää raksalla ja töissä, asia on ok. Ei kukaan mene vinkumaan hänelle, että kuka ne lapset hoitaa ja isä-lapsi-suhde on nyt katkolla. Jos roolit ovat päinvastoin, äiti on kelvoton ja häntä uhataan huostaanotolla.

Vierailija
8/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

asia ole kuitenkin niin, että poikaa toivotaa enemmän kuin tyttöä. Esim. muslimikulttuuri ei tytöistä perusta. Vain poikavauvoja juhlistetaan fundamenttalisminmaissa. Agraarikultturikin nojasi ennen poikien varaan. Vanhat ihmiset toivottavat vieläkin aina poikaonnea! Pojan katsotaan olevan saavutus, tyttöjän nyt voi tedä kuka vaan :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä vaan olen niin onnellinen siitä, että pääsin vihdoin ostelemaan niitä ihania prisessa-hellokitty-vaateita. Sukupuoli selvisi vasta synnytyksessä ja olimme odottaneet poikaa ja mikä ihana yllätys tulikaan. Nyt on jotenkin kokonainen olo.

Tällaisista kommenteista poikien äideille tulee juuri se kamalin olo. Että viesti on se, että ilman tyttöä äiti ei ole kokonainen. Tuo loukkaa todella.

Minulla on kaksi lasta, kaksi ihanaa persoonallisuutta, kaksi poikaa. Ensimmäisestä olin vain onnesta sykkyrälläni, toisesta ajattelin, että onpa ihanaa että esikoispoika sai veljen sielunkumppanikseen (toivottavasti). Olen lapsistani äärimmäisen kiitollinen.

Tietysti välillä mietin, millaista olisi olla tytön äiti. Mutta ajattelen lapsistani ensimmäisenä persoonina, joten en näe sukupuolella niin suurta väliä. Ehkä juuri siksi, että ei ole vertailukohtaa. Enemmän kiinnitän huomiota poikieni eroihin. Ja he todella ovat hyvin erilaisia!

Olisin varmasti ollut onnellinen tytöstä, mutta olen äärettömän onnellinen kahden pojan äiti. Koen itseni todella kokonaiseksi. Ja uskon, että myös lapsettomat naiset (jos eivät kärsi tahattomasta lapsettomuudesta), ovat kokonaisia.

Nykyään näköjään arvostetaan enemmän tyttöjä kuin poikia, toisin kuin ennen vanhaan. Jos asia on näin, saa se minut tuntemaan entistä suurempaa ylpeyttä pojistani.

Vierailija
10/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on kolme ihanaa, tervettä poikaa. Rakastan heitä jokaista. Kuitenkin saatuani ultrassa tietää, että kolmaskin lapsi olisi poika, se tuntui jotenkin murskaavalta. Olin todella toivonut, että tyttö täydentäisi meidän perheemme. Anoppini suivaantui minulle, hyvähän hänen oli sanoa kuinka hienoa se on että kaikki ovat poikia, hänellä itsellään on molempia !!



Annoin itseni surra jonkin aikaa, ja selvitettyäni itselleni että en surrut sitä että lapsemme on poika, vaan tyttöä jota minulla ei koskaan tulisi olemaan. Surin, ja kuoppasin, kuolleen haaveeni siitä äiti-tytär suhteesta josta olin haaveillut, kuitenkin se on niin että pojat katsovat isästään roolimallia ja kasvavat niihin miesten juttuihin. Tyttäristä niin usein kasvaa äitiensä ystäviä, mikä taas ei niin helposti tapahdu poikien kanssa.



Ihan yhtä laille toive siitä, että saisi pelkkiä poikia/tyttäriä, on toive tietystä sukupuolesta kuin sekin, että toivoo molempia. Jokaisella on lupa toivoa tavalla tai toisella, kunhan siitä ei tule lapsen suhteeseen vaikuttava pakkomielle.



Kukaan pojistani ei ole minulle pettymys, jokainen heistä oli toivottu lapsi, eikä heidän tarvitse koskaan tuntea, etten olisi "kokonainen" vain siksi ettei minulla ole tytärtä. Voin silti tuntea kaipuuta siitä, mitä minulla ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvasta asti vaaleanpunaisia vaatteita, mutta myös muita. Näin myös taaperona. Itse on prinsessalinjansa valinnut noin 3-vuotaana ja myt vielä 5-vuotiaana se jatkuu. Ei oo pakkosyötetty, mut jos lapsi tykkää niin ei kai siinä oo mitään pahaa ostaa "prinsessavaatteita". Pahempaa on mielestäni pukea lapsi mustaan, jos hän ei itse siitä tykkää. Ja aika pipipää pitää olla, että ahdistuu lapsen vaatteiden väristä.

Vierailija
12/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja toivomme poikaa seuraavaksi. Samalla tavalla jos ois 3 poikaa niin tyttöä toivottais. Siltikään en suostu pettymäänkään jos tulee 4. tyttö. Ensisijaisesti tyttöni ovat ihmisiä, jokainen omia yksilöitään. Yksi raisuli, yksi prinsessa ja yksi tahtopakkaus.



Tavallaan mietin tyttöjen ja poikien maailmasta sitä että jos minulla olisi oikein herkkä poika niin olisin toki onnellinen hänestä mutta myös huolissani löytääkö oman paikkansa koulumaailmassa jossa pojat saavat olla vain tietynlaisia. Toivoisin oikein kovasti, että löytäisi sitten edes yhden sukulaissielun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olen eri mieltä tuosta tytöille ja pojille annetusta vapaudesta yhteiskunnassa. Tytöt saavat vapaasti olla poikatyttöjä tai tyttömäisiä, mutta poikien pitää aina olla poikamaisia tai heitä katsotaan kieroon. Luuletteko ettei balettitanssia harrastava taiteilijasielu saa kuulla siitä!



Ja kyllä miehillä on suorituspaineita seksin suhteen: pitää pystyä tyydyttämään nainen, erektio-ongelmat, peniksen koko jne. Toki naisillakin, mutta eri tavalla. Naiset periaatteessa pystyvät seksiin aina, kyse on halusta (poikkeustapauksia lukuunottamatta tyyliin synnytyksen jälkeen). Miehet eivät pysty vaikka haluaisivat.

Vierailija
14/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on vain puolittain nainen.

Ja jotenkin tuntuu, että sen lisäksi, että varmasti luonnollista että nainen haluaisi äiti-tytär suhteen kokea, niin tämä nykyajan kaupallisuus vielä KOROSTAA sitä "tytön puutetta"; kun joka paikka on täynnä jotain söpöä pinkkiä tyttöhörselöä, ja vielä tutut tyttöjen äidit hehkuttaa shoppailuillaan.

Tuntee itse jäävänsä jostain pahasti paitsi.

Kuka nyt haluaa tyttäreen jonkun kaupallisen rojun takia? En minä ainakaan.

Itse asiassa toivon etten saa tyttäriä, naisen elämä ei ole kovin auvoista. Miehillä on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevaisuuden maailmassa. En kaipaa äiti-tytär -suhdetta, en itse ole kovin naisellinen nainen enkä sellaiseksi koulisi tytärtäkään, jos sellaisen saisin. (Vrt. lähes kaikki kaverini ovat aina olleet miehiä, harrastukseni ovat olleet futista, lätkää ja vpk:ta, en meikkaa, erilaiset pelit ja tekniikka on lähellä sydäntä yms.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

asia ole kuitenkin niin, että poikaa toivotaa enemmän kuin tyttöä. Esim. muslimikulttuuri ei tytöistä perusta. Vain poikavauvoja juhlistetaan fundamenttalisminmaissa. Agraarikultturikin nojasi ennen poikien varaan. Vanhat ihmiset toivottavat vieläkin aina poikaonnea! Pojan katsotaan olevan saavutus, tyttöjän nyt voi tedä kuka vaan :)

Järkyttävintä on, että vastaavia asenteita tuntuu olevan vielä 2000-luvun Suomessa. Jopa naisilla itsellään! Muutamista kirjoituksista tulee kyllä mieleen, että nainen on naiselle susi. Olen surullinen. Aina toitotetaan, että miehet haluavat vaan poikia, mutta jos tilanne on se että naisetkin ovat samoilla linjoilla niin säälin kyllä kaikki tähän maailmaan syntyviä tyttöjä. Mikään ei ole kauheampaa kuin syntyä ei-toivottuna.

Naisten pitäisi tukea toisiaan ja olla ylpeitä omasta sukupuolestaan, eikä mollata ja alentaa!

Vierailija
16/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä vaan olen niin onnellinen siitä, että pääsin vihdoin ostelemaan niitä ihania prisessa-hellokitty-vaateita. Sukupuoli selvisi vasta synnytyksessä ja olimme odottaneet poikaa ja mikä ihana yllätys tulikaan. Nyt on jotenkin kokonainen olo.

Tällaisista kommenteista poikien äideille tulee juuri se kamalin olo. Että viesti on se, että ilman tyttöä äiti ei ole kokonainen. Tuo loukkaa todella.

Tuo kamala olo tulee varmaan kaikille, joilla ei ole molempia sukupuolia edustavia lapsia. Itselläni on kaksi tyttöä ja kyllä silmiin pistää useissakin nettikeskusteluissa kommentit, että "olisin paljon köyhempi, jos minulla ei olisi molempia sukupuolia lapsia." Kun ei sille itse mitään voi, minkämerkkisiä lapsia sattuu saamaan. Olisin itsekin toivonut jommasta kummasta poikaa ihan vain saadakseni kokea pojankin äitiyden. Meidän lapset on nyt tehty, enkä "uskaltaisi" alkaa tekemään kolmatta lasta pojan toivossa, koska ainahan se on todennäköisempää että kolmaskin olisi tyttö, kun kerran kaksi on jo ennestään.

Itse ajattelen niin, että ehdoton hyvä puoli samanmerkkisissä lapsissa on se, että samaa sukupuolta olevilla sisaruspareilla on oletusarvoisesti enemmän yhteistä kuin sekaparilla. Näin myös meidän tytöillä, ovat kuin paita ja peppu.

Vierailija
17/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

naiset, joilla on hankala äitisuhde toivovat poikia. Äidin ja tyttären suhde ei ole aina helppo aikuisenakaan.

Muutenkin tästä keskutelusta tulee vähän toispuoleinen kuva, kun tällä palstalla ei taida olla miehiä kertomassa kuinka he toivovat poikaa. Minun mielestä miesten elämä on helpompaa kuin naisten, joilta odotetaan aivan käsittämättömiä ura-perhe-kotityöt-harrastukset-ystävät-suku -jonglöörausta ja aikaa vuorokaudesssa on vain 24h. Miehet hoitaa työn (tai pelkän kodin) ja siitä pitäisi olla selkästään kiitollinen. Uraäitiä ei kiitä kukaan.

Mielestäni on luonnollista toivoa sitä sukupuolta, jota perheessä ei vielä ole, mutta se ei ole luonnollista, että jompaa kumpaa sukupuolta ei toivo ollenkaan. Yritetään kuitenkin olla siskoja, ei susia, toisillemme.

Vierailija
18/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienten poikalasten äitinä on varmaan ihan kiva olla, mutta annas olla kun pojat tulee murrosikään. Kyllä siinä äidin rooli jää yleensä aika ohueksi. Samoin aikuisten poikien elämässä. Mitä katson ympärilleni niin melkein kaikissa tuttavaperheissä tytöt ovat vanhemmilleen läheisempiä ja myös naisen vanhemmat lastenlapsilleen läheisempiä. Miesten vanhemmat jää usein aikalailla sivurooliin, kun nainen on kuitenkin se joka synnyttää, on kotona äitiyslomalla jne. Tämä läheisyys vanhempien kanssa on yksi syy miksi olen aina halunnut myös tyttöjä. Eihän sukupuoli sitä takaa, mutta nostaa todennäköisyyttä aika paljon.

Vierailija
19/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

naiset, joilla on hankala äitisuhde toivovat poikia. Äidin ja tyttären suhde ei ole aina helppo aikuisenakaan. Muutenkin tästä keskutelusta tulee vähän toispuoleinen kuva, kun tällä palstalla ei taida olla miehiä kertomassa kuinka he toivovat poikaa. Minun mielestä miesten elämä on helpompaa kuin naisten, joilta odotetaan aivan käsittämättömiä ura-perhe-kotityöt-harrastukset-ystävät-suku -jonglöörausta ja aikaa vuorokaudesssa on vain 24h. Miehet hoitaa työn (tai pelkän kodin) ja siitä pitäisi olla selkästään kiitollinen. Uraäitiä ei kiitä kukaan. Mielestäni on luonnollista toivoa sitä sukupuolta, jota perheessä ei vielä ole, mutta se ei ole luonnollista, että jompaa kumpaa sukupuolta ei toivo ollenkaan. Yritetään kuitenkin olla siskoja, ei susia, toisillemme.

Samaa mieltä kanssasi. Uskon, että jos äidit eivät halua itselleen tytärtä, täytyy syynä olla joku trauma tai ongelma elämässä. Jos ei huono äiti-suhde niin sitten muu epävarmuus omasta naiseudesta. Joku josta nainen syyttää sukupuoltaan vaikka oikea syy olisikin jossain muualla. Jos on hyvä itsetunto ja elämä ollut onnellista niin en näe mitään syytä miksei toivoisi/haluaisi itselleen myös tyttöä. Minulla särähtää pahasti korvaan nuo kommentit, että joku ei missään nimessä halua tytärtä. Oman elämän on täytynyt olla aika traumaattista.

Miehet ehkä pääsevät naisia helpommalla tietyillä elämänalueilla, mutta kyllä ne roolien ristiriitaisuudet ym koskevat nykyään miehiäkin. Naiset saavat toisaalta paljon sellaista anteeksi mitä miehet eivät saa.

T. yhden tytön ja yhden pojan äiti

Vierailija
20/116 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vai



ISÄN TYTÖT

ja

ÄIDIN POJAT



Aika usein meinaan juurikin niin.



t. Isän tyttö ja toistaiseksi pojan äiti (joskus ehkä useampikin lapsi eikä "merkillä" väliä)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi yksi